Maailman paras elokuva

Mikä on maailman paras elokuva? Hankala kysymys, joka oli hauska esittää lukijoille. Ne, jotka elävät elokuvasta – kriitikot, elokuva-ohjaajat, elokuvapomot – saivat pohdittavakseen vielä visaisemman kysymyksen: Mitkä ovat maailman viisi parasta elokuvaa?

Moni leffa-ammattilainen väitti, että kysymys on mahdoton, koska suosikki vaihtuu alinomaa. Esimerkiksi Helsingin Sanomien elokuvakriitikko Helena Ylänen kirjoitti: ”Minun mielestäni viisi parasta elokuvaa juuri tällä hetkellä 14.11.2001 klo 15.05 ovat...”

Niinpä odotimme, että joku ei leffoja jonoon laita.

”Urheilua voi mitata sekuntikellolla ja senttimetrimitalla, mutta miten mitata aikaansaatujen tunteiden syvyyttä tai kestävyyttä”, kunniasta kieltäytynyt elokuvaohjaaja Lauri Törhönen totesi.

Mutta mahdottomat tehtävät myös innostavat. Tuottaja Markus Selin sanoi, että lopputulos oli miljoonien kompromissien summa.

Suosikkihajonta oli silmiinpistävää. Elokuva-ammattilaisten listoilta vain kolme elokuvaa – Citizen Kane, Blade Runner ja kotimainen yllättäjä Kahdeksan surmanluotia –sai enemmän kuin kaksi mainintaa.

Lukijaäänestyksessä 163 eri elokuvaa sai ääniä maailman parhaaksi elokuvaksi. Kaikki lukijoiden TOP 30 -suosikit olivat vähintäänkin keskisuuria kaupallisia menestyksiä. Kun lukijoiden suosikkielokuvista yli puolet oli valmistunut 1990-luvulla tai myöhemmin, niin elokuva-ammattilaisten suosikeista vain joka kymmenes.

Cityn elokuvakriitikko Harri Närhi totesi paljonpuhuvasti: ”Koska pyysitte mielipidettäni ihmisenä, ette kriitikkona, vastaan seuraavaa...”

Ohjaaja Markku Pölönen perusteli omia valintojaan lähes samoin: ”Tämä lista on henkilökohtainen, ei ammatillinen, ja laadittu tunneperäisten seikkojen nojalla. Nämä elokuvat eivät ole virheettömiä, ne ovat maailman parhaita!”

Näistä huomautuksista huolimatta ammattilaisten suosikit olivat kautta linjan snobistisempia. Toisaalta, kun näkee paljon, on perso omintakeisuudelle.

Turun Sanomien kriitikko Tapani Maskula piti maailman parasta elokuvaa ”itsestään selvyytenä”: Fassbinderin 16-tuntinen Berlin Aleksanderplatz. Kuten arvata saattaa, Maskulan suosikkielokuvaa ei parhaimpien joukkoon nostanut kukaan lukija saati kollega.

Superohjaajiksi – kaksi elokuvaa lukijalistalla – nousivat Francis Ford Coppola, David Fincher, James Cameron ja Stanley Kubrick. Miesohjaajien ylivalta oli hämmentävää. Lukijoiden valinnoista vain sijalla 25 kelluvassa Terminatorissa oli (toisena) ohjaajana nainen, Gale Anne Hurd. Ammattilaisten listoilta oli niinikään turha etsiä naisohjaajien elokuvia.

Mutta se paras? Jos uskomme lukijoita, Star Wars -elokuvasarja on hienointa mitä koskaan on tehty. Jos ammattilaisia, ei maailman parhaaksi elokuvaksi kanonisoitu, Orson Wellesin Citizen Kane taaskaan löytänyt voittajaansa. Jos yhdistämme lukijoiden ja ammattilaisten näkemykset, ja etsimme lukijalistalta ensimmäisen elokuvan, joka löytyy myös useamman ammattilaisen suosikkilistalta, vastaus on Ridley Scottin Blade Runner.

Vaikka maailman paras elokuva on yhä katsojan silmässä, väitämme, että tempauksemme seurauksena syntyi poikkeuksellisen kattava hienojen elokuvien suosituslista.

Käytä hyväksesi talven pimeinä tunteina.

Keskustelu maailman parhaista elokuvista jatkuu osoitteessa Musiikki & Viihde.

Lukijan valinta

Pro! = vähintään kaksi mainintaa myös ammattilaisilta

1. Tähtien Sota (George Lucas/Richard Marquand/Irvin Kershner: 1977-1999)
”Olen katsonut 50 kertaa. Täydellinen seikkailu, josta löytyy aina jotain uutta.”
”Se saa oikean elämän näyttämään tylsältä ja harmaalta.”
”Taianomaista vetovoimaa: huumoria, jännitystä ja toimintaa sopivassa suhteessa.”
”Näytti kaikelle sci-fille suunnan.”
”Elämää suurempi.”
”Ajaton klassikko.”

2. Pulp Fiction (Quentin Tarantino, 1994)
”Hieno monisäikeinen juoni, joka nivoutuu kokonaisuudeksi.”
”Täydellinen elokuva.” 
”Historian upeinta dialogia.”
”Travolta!”

3. Kummisetä-trilogia (Francis Ford Coppola,1972-1990)
”Hienosti romantisoitu elokuva mafiaelämästä. Kakkososan loppukohtaus saa tärisemään.”
”Coppola, Brando, Pacino.”

4. Matrix (Andy ja Larry Wachowski, 1999)
”Keanu Reeves lateksivaatteissa!”
”Tarkka ja sivistynyt. Elokuva antaa tarkkaavaiselle katsojalle hyvän pohjan keskustella olemassaolosta.”

5. Blade Runner (Ridley Scott, 1982) Pro!
”Monitasoinen teema: voiko kauneuden tuhota?”
”Ihanaa synkkyyttä ja lohduttomuutta.”

6. Braveheart (Mel Gibson, 1995)
”Historiallisesti poikkeuksellisen kiinnostava.”
”Rymistelyä ja koskettava rakkaustarina.”

7. Casablanca (Michael Curtiz, 1942) Pro!
”Kaupunki maailman laidalla, ihmiset yrittämässä jostakin jonnekin. Kohtaloita erään sodan jaloissa. Tunnelma. Bogie.”

8. Forrest Gump (Robert Zemeckis, 1994)
”Se on perkeleen ovelanjärkevä leffa.”

9. Unelmien sielunmessu (Darren Aronofsky, 2000)
”Pitää pauloissaan ahdistavaan loppuun asti. Hypnoottinen musiikki ja nerokas käsikirjoitus.”

10. Fight Club (David Fincher, 1999)
”Loistava juoni. Putoaa kuin kanaemo.”

11. Ilmestyskirja. Nyt! (Francis Ford Coppola, 1979) Pro!
12. Rita Hayworth – Avain pakoon (Frank Darabont, 1994)
13. Lost Highway (David Lynch, 1997)
14. Seitsemän (David Fincher, 1995)
15. Moulin Rouge (Baz Luhrmann, 2001)
16. Tuulen viemää (Victor Fleming, 1939)
17. Citizen Kane (Orson Welles, 1941) Pro!
18. Kellopeli Appelsiini (Stanley Kubrick, 1971)
19. Blues Brothers (John Landis, 1980)
20. Arizona Dream (Emir Kusturica, 1993)
21. Amadeus (Milos Forman, 1984)
22. Titanic (James Cameron, 1997)
23. Avaruusseikkailu 2001 (Stanley Kubrick, 1968) Pro!
24. Kaunis elämä (Roberto Benigni, 1997)
25. Terminator (James Cameron & Gale Anne Hurd, 1984)
26. Breaking the Waves (Lars von Trier, 1996)
27. Epäillyt (Bryan Singer, 1995)
28. Vertigo (Alfred Hitchcock, 1958)
29. Onni (Todd Solondz, 1998)
30. Pelastakaa sotamies Ryan (Steven Spielberg, 1998)

*Jos kaksi tai useampi elokuva sai saman verran ääniä, vanhempi elokuva sijoitettiin edelle.

Ammattilaisen valinta

4 mainintaa
Citizen Kane (Orson Welles, 1941)

3 mainintaa
Kahdeksan surmanluotia (Mikko Niskanen, 1972)
Blade Runner (Ridley Scott, 1982)

2 mainintaa
Kultakuume (Charles Chaplin, 1925)
Kaupungin valot (Charles Chaplin, 1931)
Casablanca (Michael Curtiz, 1942)
Rio Bravo (Howard Hawks, 1959)
Cherbourgin sateenvarjot (Jacques Demy, 1964)
Avaruusseikkailu 2001 (Stanley Kubrick, 1968)
Yksi lensi yli käenpesän (Milos Forman, 1975)
Ilmestyskirja. Nyt! (Francis Ford Coppola, 1979)
Fanny & Aleksander (Ingmar Bergman, 1982)

Kaisa Rastimo, ohjaaja

1. Jules & Jim (Francois Truffaut, 1961)
”Elokuvaan saatu kepeä tunnelma sen traagisuudesta huolimatta.”

2. Hätä ei lue lakia (Howard Hawks, 1938)
”Hauska ja nopea komedia. Katherine Hepburnin parhaimpia roolisuorituksia.”

3. Dracula (Francis Ford Coppola, 1992)
”Yltiöpateettinen intohimon fresko ikuisesta rakkaudesta.”

4. Kohtauksia eräästä avioliitosta (Ingmar Bergman, 1972)
”Hieno dialogi. Kaunis ja riipaiseva.”

5. Kerta vielä Sam (Woody Allen, 1973)
”Modernin komedian klassikko. Harvoja elokuvia, jossa mies tekee itsestään ironiaa.”

Raimo O. Niemi, ohjaaja

1. Suuri illuusio (Jean Renoir, 1937)
”Humaani mestariteos.”

2. Kaupungin valot (Charles Chaplin, 1931)
”Legendaarinen loppukohtaus: -You. –You can see now? – Yes. I can see now.”

3. Blade Runner (Ridley Scott, 1982)
”Harrison jaagaamassa replikantteja basaarighetossa putoaa hyvin.”

4. Rio Bravo (Howard Hawks, 1959)
”Edes Ricky Nelson ei pysty pilaamaan leffaa. Dean Martin juoppo-Dudena klassikko.”

5. Stand by Me (Rob Reiner, 1986)
”Nostalginen, uskottava tarina ystävyydestä. Sukellus lapsuuteen.”

Claes Olsson, ohjaaja

1. Andrei Rublov (Andrei Tarkovski, 1968)
”1900 -luvun merkittävin ohjaaja, filosofinen elokuva, joka on täynnä arvoituksellista kuvien runoutta ja läpitunkevaa inhimillisyyttä.”

2. Dumbo (Walt Disney, 1941)
”Ensimmäinen elokuva, jonka näin Helsingissä Sinisessä kuussa vuonna 1952. Itkin niin äänekkäästi, että äitini piti poistaa minut esityksestä.”

3. Miehen tie (Nyrki Tapiovaara, 1940)
”Paras kotimainen elokuva, ilmava ja avara, eikä raskas elokuva miehekkyydestä ja elämänhalusta.”

4. Hullu Pierrot (Jean-Luc Godard, 1966)
”Elokuvailmaisullisesti idearikkas ja provokatiivinen.”

5. Erotikon (Mauritz Stiller, 1920)
“Helsingissä syntyneen maailmanmiehen leikkisä ja ironinen komedia. Kaikkien tapakomedioiden äiti.”

Markku Pölönen, ohjaaja

1. Ihana oli elämä (Frank Capra,1946)
”Koska se saa minut aina itkemään ilosta.”  

2. Yksi lensi yli käenpesän (Milos Forman, 1975)
”Koska se saa minut itkemään myötätunnosta. Sen dramaturgia on niin nerokas, että dialogin sytyttävimmiksi lauseiksi kelpaavat: “Mmm, Juicy Fruit” ja “No, I`m not.”  

3. High Noon (Fred Zinneman,1952)
”Koska ei kukaan, ei missään, ei milloinkaan, ole näytellyt “todemmin” kasvoin kuin Cary Cooper tässä elokuvassa.”  

4. Pirulliset (Henry-Georges Clouzot, 1955)
”Koska on vaikea päättää kumpi kiihottaa enemmän, kauhu vai Vera Clouzotin rinnat.”  

5. Rumat, ilkeät ja likaiset (Ettore Scola,1976)
”Koska ruma on niin kaunista, ilkeys niin koomista, ja likaisuus lähtee pesemällä.”

Aku Louhimies, ohjaaja

1. Kaupungin valot (Charlie Chaplin, 1931)
2. Elämäni koirana (Lasse Hällström, 1985)
3. Cherbourgin sateenvarjot (Jacques Demy, 1964)
4. Once upon time in America (Sergio Leone, 1984)
5. Blade Runner (Ridley Scott, 1982)

Markus Selin, Solarfilmsin tuottaja

1. Apocalypse Now (Francis Ford Coppola, 1979)
”Kestää vertailun mihin tahansa sotaelokuvaan. Nerokkuuden pelottava ilmentymä, joka ilmeisesti syntyi loppujen lopuksi vahingossa hulluudesta.”

2. Festen (Thomas Vinterberg, 1998)
”Uskomaton tekstiin pohjautuva draama, joka oli samalla dogman ainoa voitto ja kuolinisku. Kukaan ei mielestäni myöskään dogmaa tarvitse tämän jälkeen.”

3. Tohtori Outolempi (Stanley Kubrick, 1964)
”Kahden aliarvostetun suuruuden, Kubrickin ja Sellersin, uskomaton nerous kameran molemmilla puolilla on yksi elokuvahistorian isoimmista voitoista.”

4. Forrest Gump (Robert Zemeckis, 1994)
”Uskomaton kertomus, joka samalla vie katsojan halki Amerikan historian tavalla, joka on jäänyt liian monelta huomaamatta. Elokuvahistorian yhden menestyksekkäimmän ohjaajan täysosuma.”

5. American Beauty (Sam Mendes, 1999)
”Uuden amerikkalaisen elokuvan hienointa kärkeä. Ainoita harvoja toivoja uudessa jenkkileffassa.”

Lasse Hyyti, FS-Filmsin toimitusjohtaja

1. Fight Club (David Fincher, 1999)
”Uskomattoman hieno ja poliittisesti epäkorrekti riski Murdochin konservatiiviselta konsernilta.”

2. Cinema Paradiso (Giuseppe Tornatore, 1988)
”Mahtavan suuri sydän.”

3. Citizen Kane (Orson Welles, 1941)
”Ehdoton klassikko nuorelta esikoisohjaajalta.”

4. Magnolia (Paul Thomas Anderson, 1999)
”Toivoisi ettei se ikinä loppuisi.”

5. Yksi lensi yli käenpesän (Milos Forman, 1975)
”Hullun hieno.”

Lars Backlund, Future Filmin toimitusjohtaja

1. Cherbourgin sateenvarjot (Jacques Demy, 1964)
2. Fanny ja Aleksander (Ingmar Bergman, 1982)
3. Kerran sotureita (Lee Tamahori, 1994)
4. Polkupyörävaras (Vittorio de Sica, 1948)
5. Maa on syntinen laulu (Rauni Mollberg, 1973)

Harri Ahokas, Suomen Elokuvasäätiön levityspäällikkö

1. Citizen Kane (Orson Welles, 1941)
”Muodoltaan ja rakenteeltaan täydellinen elokuva. Se säilyttää modernisuutensa kaikkina aikoina.”

2. Muistot (John Huston, 1987)
”James Joycen “Kuolleet” on maailman upeimpia novelleja. Huston ohjasi siitä viimeisenä elokuvanaan tunteellisen, monikerroksisen mestariteoksen.”

3. Seitsemän samuraita (Akira Kurosawa, 1954)
”Päältä katsoen toimintaelokuva, joka tempaa katsojan karahka kädessä köyhää kylää puolustamaan.”

4. Casablanca (Michael Curtitz, 1942)
”Hyvien ihmisten ja tunteiden elokuva. Onnistunein roolimiehitys kautta aikojen, ei yhtään heikkoa lenkkiä. Taivaallista dialogia.”

5. Kahdeksan surmanluotia (Mikko Niskanen, 1972)
”Niskanen on sanonut: “En valinnut tehtävää, tehtävä valitsi minut” Tehtävä löysi oikean miehen.”

Timo Mänty, Finnkinon toimitusjohtaja

1. Kummisetä I (Francis Ford Coppola, 1972)
”Ikivihreistä ikivihrein. Loistava tarina, loistavasti tehty, loistavat näyttelijät.”

2. Tähtien Sota (George Lucas/Richard Marquand/Irvin Kershner 1977-1999)
”Klassinen mukaansatempaava kaikenikäisten seikkailusatu, joka tuntuu aina yhtä mielenkiintoiselta.”

3. Fargo (Joel Coen, 1994)
”Hieno leffa täynnä mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja tarinankäänteitä erikoisella huumorilla höystettynä.”

4. Indiana Jones, Raiders of the Lost Ark (Steven Spielberg, 1981)
”Kunnon perinteinen seikkailuleffa ilman sen kummempia hienosteluja.”

5. Pulp Fiction (Quentin Tarantino, 1994)
”Great stuff and characters. “Royal””

Jouni Mykkänen, Suomen Elokuvasäätiön toimitusjohtaja

1. Kultakuume (Charlie Chaplin, 1925).
”Vuosisadan elokuvaneron vaikuttavin filmi. Chaplin osasi ilmaista elokuvillaan inhimillisen elämän onnen ja surun.”

2. Panssarilaiva Potemkin (Sergei M. Eisenstein, 1925)
”Varhaisen neuvostoelokuvan mestariteos. Avasi uusia uria elokuvalle. Perustuu elokuvana Eisensteinin kehittämään montaashiteoriaan.”

3. Tuulen viemää (Victor Fleming, 1939)
”Varhaiseen värielokuvaan perustuvan kerronnan huippuja. Varmisti elokuvalle maailmanlaajuisen katsojakunnan.”

4. 2001 Avaruusseikkailu (Stanley Kubrick, 1968)
”Osoitti elokuvan lähtevän voimissaan uudelle vuosisadalle. Käytti elokuvassa uudentyyppistä tietokoneeseen pohjautuvaa trikkitekniikkaa.”

5. Kahdeksan surmanluotia (Mikko Niskanen, 1972)
”Alkuvoimainen mestariteos.”

Jorma Akkanen, UIP:n markkinointipäällikkö

1. Etsijät (John Ford, 1956)
”John Wayne yhdessä parhaista rooleistaan, lisäksi nuoret tähdet Jeffrey Hunter ja Natalie Wood loistavat. Lännen elokuva, jonka voisi katsoa vaikka kerran vuodessa.”

2. Ludwig II (Luchino Visconti, 1972)
”Unohtumaton fresko Ludwig II:sta, josta tuli 19-vuotiaana Baijerin “satukuningas”. Kuolematon Romy Schneider loistaa.”

3. Fanny och Alexander (Ingmar Bergman, 1982)
”Loistelias sukudraama vuodelta 1982. Säilyttää tehonsa vuodesta toiseen. Jälleen kerran uskon varjolla tuhotaan ihmisiä.”

4. The Pillow Book (Peter Greenaway,1997)
”Rakkauden korkea veisu, jossa rakastetaan kuoliaaksi. Perustuu yli tuhat vuotta vanhaan japanilaisen Sei Shonaganin Tyynykirjaan. Tuhannessa vuodessa ei mikään ole muuttunut.”

5. Oliver! (Carol Reed, 1968)
”60-luvulla rakastin musikaaleja, katsoin kaikki moneen kertaan. Oliveria kuitenkin eniten, kaikkiaan 23 kertaa. Oliveria on kiittäminen, että pääsin alalle töihin. Ensi-illassa istuin yhdessä rva Sylvi Kekkosen kanssa.”

Satu Linnapuomi, Ensi-ilta-ohjelman toimittaja

1. Paratiisin lapset (Marcel Carné, 1945)
”Pariisin teatterimaailmaan 1840-luvulle sijoittuva elokuva yhdistää surumielisellä herkkyydellä pienten ihmisten suuria intohimoja ja sirkusmaista teatterimaailmaa.”

2. Kellopeli Appelsiini (Stanley Kubrick, 1971)
”Koskaan ei väkivallan olemusta ja mielettömyyttä ole pystytty paremmin kuvaamaan. Vaikutus myöhempään elokuva- ja musiikkivideo- ja muuhun kulttuurikuvastoon on jättimäinen.”

3. Ben Hur (William Wyler, 1959)
”11 Oscar-patsasta ei voi olla väärässä! Ben Hur kuuluu sarjaan “ikuiset tarinat”: se kertoo ystävyydestä, rakkaudesta, petoksesta, kostosta ja uskosta.”

4. Piano (Jane Campion, 1993)
”Hienovireinen ja herkkä, silti väkevän intensiivinen elokuva luo tunnelmansa kuin siveltimen vedoilla mutta osuu maaliinsa miekan lailla.”

5. Porvariston hillitty charmi (Luis Buñuel, 1972)
”Elokuva poikkeaa kerronnassaan kaikesta totutusta. Yläluokka saa tuta Buñuelin tarkkanäköisyydestä, mutta itse tarina muotoutuu katsojan päässä. Surrealismin ja absurdien tilanteiden riemuvoitto.”

Tapani Maskula, TS:n elokuva-arvostelija

1. Berlin Alexanderplatz (Rainer Werner Fassbinder, 1980)
”16 tuntia kestävä elokuva on niin hyvä, ettei sitä katsoessa malta käydä syömässä, juomassa tai nukkumassa. Muut filmit kutistuvat vähäpätöiseen pienuuteensa. Berlin Aleksanderplatzin alkuperäisversio pitäisi tuoda meille teatteriin vaikka ilman tekstejä.Myös levitys DVD:lla olisi merkittävä kulttuuriteko.”

2. Häämarssi (Erich von Stroheim, 1928)

3. Detour (Edgar G. Ulmer, 1945)

4. Takaikkuna (Alfred Hitchcock, 1954)

5. Yö Riossa (Irving Cummings, 1941).

Harri Närhi, Cityn elokuva-arvostelija

1. Koyaanisquatsi (Godfrey Reggio, 1982)
”Harvoja elokuvan yrityksiä esittää todellisuutta, eikä kollektiivista, emotiaalista alitajuntaa. Minimalistista ilmaisua tukee Philip Glassin musertava musa.”

2. Bambi (1942)
”Peuranvasan elämästä kasvaa evoluutioon sisällytetyn rakkauden allegoria . Se jättää kaikki ihmisten näyttelemät kasvutarinat kirkkaaseen varjoonsa.”

3. Avaruusseikkailu 2001 (Stanley Kubrick, 1968)
Teknologian siemensolu reissaa halki aurinkokunnan uteruksen kohtaamaan universaalin mielen munasolua. Kaikki se mitä scifillä kertoa voi.

4. Kymmenen käskyä (Cecil B. DeMille, 1956)
”Jos Technicolor ei ole se väri, jonka Jahve tarkoitti Exodukseen, niin mikäs sitten? Länsimaisen etiikan ja legimiteetin perusta näyttävänä spektaakkelina.

5. Ilmestyskirja. Nyt! (Francis Ford Coppola, 1979)
”Matkalla mielen hajoamiseen kuljetaan halki Vietnamin sodan, missä mielekkyys lopullisesti maailmasta katosi. Muistuttaa, että kaiken takana on kauhu.”

Kaisa Hiltunen, Keskisuomalaisen elokuva-arvostelija

1. Peili (Andrei Tarkovski, 1974)
”Elokuva, joka kestää katselua ikuisesti. Unet ja muistot, yksityiset ja kollektiiviset, kietoutuvat mystiseksi kudokseksi.”

2. Veronikan kaksoiselämä (Krzysztof Kieslowski, 1991)
”Tunteista ja aavistuksista kertova elokuva on arvoituksellisuudessaan lähes ylittämätön. Impressionistista elokuvaa, jossa musiikilla tärkeä sija.”

3. Nostalgia (Andrei Tarkovski, 1983)
”Hieno elokuva kotimaan kaipuusta. Visuaalisesti Peilin kanssa samaa tasoa.”

4. Kolme väriä -trilogia (Krzysztof Kieslowski, 1993-94)
”Kieslowskin hallittu suurtyö. Kolme erityyppistä elokuvaa muodostavat eheän kokonaisuuden, jossa kohtaavat pan-eurooppalainen taide-elokuva ja kansallinen elokuva.”

5. Korppi sylissä (Carlos Saura, 1976)
”Riipaiseva tarina, jossa raja toden ja kuvitellun välillä häilyvä. Ikimuistettava sävelmä.”

Antti Lindqvist, TV-maailman elokuva-arvostelija

1. Citizen Kane (Orson Welles, 1941)
”Syvätarkka myös sisällöltään.”

2. Playtime (Jacques Tati, 1967)
”Olen nähnyt elokuvan 20 kertaa. Aina olen havainnut jotain uutta.”

3. Rio Bravo (Howard Hawks, 1959)
”Miehinen western, jossa tunnelmat ovat tärkeämpiä kuin ammuskelu.”

4. Kesäleski (Billy Wilder, 1955)
”Marilyn... ja terävä analyysi populaarikulttuurista.”

5. Stalker (Andrei Tarkovski, 1979)
”Moniselitteinen arvoitus. Kaikilla meillä on oma Vyöhykkeemme.”

Helena Ylänen, HS:n elokuva-arvostelija

1. Amerikkalainen Pariisissa (Vincente Minnelli, 1951)
2. E´loge de l’amour (Jean-Luc Godard, 2001)
3. Chinatown (Roman Polanski, 1974)
4. 8 1/2 (Federico Fellini, 1963)
5. Mehiläispesän henki (Victor Erice, 1973)

Veijo Hietala, mediatutkija

1. Huuliharppukostaja (Sergio Leone,1968)
”Muodoltaan ja elokuvallisilta vaikutuskeinoiltaan täydellisin koskaan tehty elokuva. Myös täydellinen länkkäri, jonka jälkeen lajityyppi käytännössä kuoli.”

2. Viime vuonna Marienbadissa (Alain Resnais,1961).
”Täydellisen “puhdas” elokuva, jonka juonta ei kukaan oikein tiedä, eivät tekijätkään. Toimii maagisella tavalla musiikinomaisen rakenteensa ja haikean tunnelmansa takia.”

3. Pahan kosketus (Orson Welles,1958).
”Citizen Kanea rosoisempi ja hätkähdyttävämpi ja parempi. Musta moraliteetti, jossa naturalistinen äänimaailma, huikea kameratyö ja haastava visuaalinen symboliikkka.”

4. Nainen ilman omaatuntoa (Billy Wilder, 1944).
”Hollywoodin film noirin huippu. Kyynisyydessään ja hyytävässä ihmiskuvassaan aikakautensa mentaliteettien kiteytys.”

5. Blade Runner (Ridley Scott, 1982/1991).
”Teknofobioiden kristallisaatio. Kulttielokuva, jota on tutkittu ja tulkittu akateemisestikin luultavasti enemmän kuin mitään muuta populaarielokuvaa.”

Kari Uusitalo, elokuvaneuvos

1. Kultakuume (Charles Chaplin, 1925)
”Maailman paras ja tunnetuin mykkäelokuva.”

2. Citizen Kane (Orson Welles, 1941)
”Ohjaajansa ensimmäinen ja paras elokuva.”

3. Casablanca (Michael Curtiz, 1942)
”Play it Again Sam.”

4. Hän tanssi kesän (Arne Matson, 1951)
”Surullisesti päättyvä rakkaustarina agraari-Ruotsista. Minulle puoli vuosisataa sitten se maailman paras ja kaunein elokuva.”

5. Kahdeksan surmanluotia (Mikko Niskanen, 1972)
”Ohjaajansa sydänverellä toteuttama perisuomalainen passionäytelmä.”

Ja maailman paras soundtrack on…

Yhdysvaltalainen viihdealan raamattu Entertainment Weekly valitsi maailman parhaat soundtrackit edellisessä numerossaan. Kas näin.

1. A Hard Day’s Night (1964)
Takana enemmän musiikistaan kuin elokuvistaan tunnettu Beatles.

2. The Sound of Music (1965)
Rodgers&Hammersteinin Broadway-menestysmusikaali.

3. Saturday Night Fever (1977)
Diskokuumeen alkuräjähdys. Bee Gees -raidat pyörivät yhä yökerhoissa kaikkialla maailmassa.

4. West Side Story (1961)
Manhattanin rakkaustarinan musiikki.

5. The Wizard of Oz (1939)
Tunnetuin kappale Over the Rainbow.

6. Superfly (1972)
Curtis Mayfieldin kuolematonta musiikkia.

7. The Graduate (1967)
Dustin Hoffmanin tähdittämä elokuva, jossa soi Simon&Garfunkel. Tunnetuin kappale: Mrs. Robinson.

8. The Godfather (1972)
Kummisedän tunnusmusiikin sävelsi Fellinin työkumppanina tunnettu Nino Rota.

9. Purple Rain (1984)
Kaikki muistavat Princen levyn, kuka muistaa elokuvan?

10. 2001: A Space Odyssey (1968)
The Blue Danube ja muuta maailman kauneinta taustamusiikkia.