Ateljé Finne

Ravintola Kuurnalla mainetta niittäneiden Antto Melasniemen sekä Heikki Purhosen keväällä Arkadiankadulle avaama Ateljé Finne on ehtinyt saavuttaa melko hyvän maineen asiakkaiden keskuudessa. Kun kulinaristina tunnettu ystäväni hehkutti paikan kiilanneen Demon ohitse hänen suosikkiravintolakseen, ei Etu-Töölössä käyntiä voinut enää välttää. Pöytä kahdelle onnistui vielä samaksi illaksi.

Ilta alkoi lupaavasti. Alkudrinkit saapuivat nopeasti, ruokalista näytti houkuttelevalta ja henkilökunta oli ystävällistä. Kolmen ruokalajin menusta pyydettiin varsin kohtuulliset 35 euroa. Melkoinen vauhti keittiössä näytti olevan päällä, sillä alkupalamme saapuivat pöytään jo ennen kuin ehdimme edes tilata viinejä. Seuralaiseni alkupala oli yhdistelmä punajuurta, sieniä sekä viiriäisenmunaa, jonka idea ei oikein tahtonut aueta. Oma nieriäni oli sen sijaan melko onnistunut, joskin ainoaksi alkupalaksi pienehkö annos.

Pääruuaksi valitsimme paistettua ankkaa (+5 e) sekä porsaankylkirullan kasvisten kera. Annokset erosivat toisistaan ainoastaan lihan osalta. Kastike sekä vihannekset olivat muuten identtiset. Molemmat lihat olivat erinomaisen onnistuneita. Todella kypsäksi vedetty possu oli ruokalajina melkoisen Mugaritz-henkinen viritys. Annokseen kuuluva perunanviipale oli kenties elämäni paras. Sekoilupisteitä tulikin sitten taas juomien osalta, kun pöytään kannettiin tilaamamme Marsannay Les Longeroisin (75 e) sijasta jotain aivan muuta. Tarjoilijamme vastaus ”mä oon niin tutkalla” esittämääni kysymykseen tuntui myös hivenen oudolta.

Juustolajitelma oli melko tylsä mustaleimoineen ja camemberteineen. Herkkuperseinen seuralaiseni tilasikin lohdutukseksi kaksi jälkiruokaa, joista votkasorbet oli kerrassan loistelias uuniomenien ollessa suoraan Mummo Ankan kokkikirjasta. Oma suklaakakkuni kardemummajäätelöllä oli varsin tyylikäs lopetus illalle.