Valvoin taas yön ja mietin, millä saisin tähän elämään jotain järkeä, menneisyys täynnä pettymyksiä, joita en jaksa enää miettiä. Tulevaisuus täysin avoin, ainut päämäärä on tehdä siitä onnellisempi, parempi, iloisempi. Se, että tapahtuuko se yksin vai jonkun kanssa, riippuu täysin kohtalosta *antaa kohtalolle pikkusormen*
En edes yritä väittää olevani helppo tapaus, enkä aio sellaiseksi muuttua, luonnetta kun on hirveän vaikea muuttaa heikommaksi =D
Suojamuuri on vahva ja korkea, ne ihmiset jotka vaivautuvat kiipeämään sen reunalle, voivat nähdä jotain herkkää, huomaavaista, uskollista, hymyilevää...
Miehet, joilta puuttuu oma tahto ja selkäranka tiputetaan armotta takaisin alas, sellaisia kun ei vaan jaksa kuunnella. Vahvan itsetunnon lisäksi pitäisi myös löytyä oma elämä, kukin käsittäköön sen miten haluaa
Ja syy miksi naiset rakastuvat renttuihin taitaa olla juuri siinä, että niissä on haastetta, kaikkea ei tarvitse aina pystyä lukemaan suoraan kasvoilta, on mukavaa jos joutuu käyttämään myös aivoja nähdäkseen mitä rivien välistä on tulkittavissa, se on sitä jotain =D
Kaikesta huolimatta uskon edelleen, että jonain päivänä löydän sen kiven, jonka takana piilottelee ihminen... Se, joka on oikea vain ja ainoastaan minulle...
*Sitä päivää odottelemaan ja maailmanmenoa seuraamaan jää*
Inka
