himoitsen aivan mielipuolisesti alle kaksikymppisiä poikia, itseäni 2-4 vuotta nuorempia. ne saavat minut aivan sekaisin ja keskittymiskyvyttömäksi. jos tämä pahenee, en saa ikinä gradua tehtyä. lapsellisia, mutta fiksuja, vain kaikkein parhaan näköisiä ja suosituimpia, sellaisia, jotka katsovat minua ylöspäin ja saadessaan pelästyvät ja hämmentyvät kaikesta lapsellisesta itsevarmuudestaan huolimatta.
sellaisia, jotka eivät kuitenkaan ihan tiedä, miten toimia naisten kanssa, eivät saa sitä sisälle ilman että täti vähän näyttää.
pari kuukautta sitten panin yhtä, joka on minulle yhä massiivinen pakkomielle. päätin marraskuussa, että se on saatava, selvitin sen nimen ja tutustuin siihen, ensimmäisestä keskustelusta kului viikko ja se oli jo luonani ja jalkojeni välissä, vaikkei vielä sillä kertaa ihan loppuun saakka. en ole ihastunut, haluan vaan aivan helvetisti uudelleen, mutta pikkupoika on sanonut, ettei harrasta seksiä ellei ole tosissaan. silti sen oli tehtävä sen minun kanssani kolme kertaa, ja sille kyllä heruisi muiltakin ja sen se tietää itse erittäin hyvin. on sekin nyt saatanan huvittavaa, törmätä sellaiseen pikku inhotukseen yliopistolla ja diskoissa ja ajatella, että olen ottanut tolta suihin ja sillä on isompi kuin uskoisi ja haluan sitä helvetisti ja siinä se vaan on viattomana ja julkeana. joskus vielä humalassa teen jotain julkeaa sille, kyllä sekin minua kännissä lääppii.