Rippituoli

Minulla on kamala kiusaus käräyttää poikaystäväni kaverit marin kasvatuksesta kostaakseni poikaystäväni loukkaukset mua kohtaan.

Kuulun jäsenenä erääseen poliittiseen puolueseen tasan kahdesta syystä: työpaikan saamiseksi ja sen sietämiseksi. Ja lisäksi etten erotu liikaa työ"kavereiden" silmissä: lauman ulkopuolella ei ole hyvä jäädä! Julkisesti esitän kovaa ja vankkumatonta kannattajaa, vaikka oma arvomaailma ei voisi olla kauempana puolueen linjasta. Kaikissa vaaleissa olen äänestänyt kilpailijaa... eli firmaa joka on arvomaailmani mukainen. Tiedän henkistä huoraamistahan tämä on, mutta minkäs teet... Oksettava olo ja peiliin katsominen vituttaa aina íltaisin, paitsi tilipäivänä.

Pokasin vappuaattonan naisen baarista ja nainen tuli mukaani. Olin pirun päissäni, mutta pienten lerpahtelujen lomassa sain jäykistymäänkin ja hoidettuu homma loppuun. Siinä sählätessä kumminkin tajusin ehkäisyn eli kumin, mutta jossain vaiheessa oli vissiin lerpahtanut asentoa vaihtaessa ja kumi oli tippunut, koska löytyi tyhjänä lattialta. Muistan kyllä panneeni ja tulleeni.. Aamulla naisella oli vissiin kiire kotiin, koska lähti jo varhain, tästä johtuen en edes muista minkä näköinen hän oli.. Opetus on, älkää olko ihan lärvät kun panette.

Kaipaan ex miestäni ihan perkeleesti. Takaisin en sitä tahdo, mutta sen elämän helppouden ja yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat kyllä. Vittu kun vituttaa.

Olen naimisissa. Rakastan miestäni ja haluan elää hänen rinnallaan ja suunnitella rakentaa tulevaisuutta. Ihan oikeasti. Mutta olen myös ihminen joka kyllästyy helposti ja kaipaa vaihtelua. Tasaisin väliajoin minut valtaa kuitenkin levottomuus ja ärtyneisyys. Aloitan pienillä muutoksilla,
huonekaluja siirtelemällä, uuden harrastuksen aloittamisella, kampaajakäynnillä... mutta levottomuus vain pysyy. Alkaa ahdistaa ja tuntuu, että pitäisi tehdä jotakin repäisevää. Aina kun nämä tutut tunteet astuvat kuvioihin, huomaan alkavani ihastua johonkin mieheen. Huomaan haaveilevani
yhteisistä hetkistä hänen kanssaan. En kuitenkaan ole koskaan tehnyt enkä tee asialle mitään, sillä en halua pettää miestäni.

Mieheni ei ole tehnyt mitään ansaitakseen sellaista kohtelua. Hän on hyvä minulle kaikin puolin. Kun jonkin aikaa sinnittelen, asia taas korjaantuu, tällaiset ajatuksen unohtuvat ja olen hetken aikaa rauhallisempi.

Syntini on, etten osaa olla tyytyväinen hyvään elämääni sellaisena kuin se on. Syntini on se, etten saa ajatuksiltani rauhaa, enkä osaa rauhoittua ja olla vain onnellinen.

Olen 24v naimisissa oleva nainen. Koko 1v kestäneen avioliittoni aikana minulla on ollut suhde itseäni 5v nuorempaan mieheen jonka kanssa harrastan taivaallista tajunnan räjäyttävää seksiä. Tämä mies on hellä, huolehtiva, osaa kuunnella sekä minua että kehoni kieltä, ja on muutenkin upea ihminen. Jostakin syystä en vaan osaa ajatella viettäväni loppuelämääni hänen(kään) kanssa, vaikka hän onkin silmittömän rakastunut minuun ja haluaisi luoda tulevaisuutta kanssani. Aviomieheni taas on ulkoisesti sekä sisäisesti kuin unelma, tiedän hänestä tulevan täydellisen isän lapsillemme sitten joskus. Seksi hänen kanssaan on kuitenkin aina ollut aika tavanomaista sekä tylsää, sen lisäksi että se kestää about 3-10minuuttia. Tämä siis ei ole mitään verrattuna nuoren loverboyn uskomattomaan kestoon, ja siihen että hän jaksaa rakastella kerta toisensa jälkeen ilman että edes peli lerpahtaa!

Toinen syntini on se, että pyöritän samaan aikaan myös itseäni 5v vanhempaa miestä, joka on kaikin puolin mukava, hyvin varusteltu niin fyysisesti kuin rahallisestikin. Tämän miehen kanssa olen kokenut asioita, jotka eivät olisi missään nimessä mahdollisia kahden muun nuoremman kanssa. Olen siis täydellisessä tunnesotkussa, tämäkin mies on rakastumassa minuun kovaa vauhtia.

Jos nämä kolme miestä olisi mahdollista yhdistää, he tekisivät täydellisen miehen. Eli siis, aviomieheni ulkoinen olemus ja kiltteys, nuoren miehen rakastelutaidot ja herkkyys, sekä minua vanhemman miehen kokemus, itsevarmuus sekä varallisuus. :) Alhaista, tiedän.. Alan ehkä pikkuhiljaa karsimaan näitä vähemmäksi, ja koitan elää tavallista kunnon pikkurouvan arkea. Tiedän että kukaan ei tätä minusta ikinä arvaisi, olen suht kiltinnäköinen ja oloinen tapaus. Ehkäpä juuri siksi teitä miehiä onkin niin helppoa pallotella? Niin ja tämä nuori ja vanhempi eivät tiedä toisistaan mitään, mutta molemmat taas tietävät sen että olen naimisissa tahollani.

On alkanut ahdistaa ku tuntuu et mikään ei riitä, varsinkaan seksi. Kaksi lasta synnytetty ja nyt on alkanut nymfous iskeä. Ajattelen ja haluan seksiä kuin miehet eli 24/7. Rakastan seksiä, mutta oma mies ei pysy mukana haluissani, siksi lelulaatikko kasvaa kasvamistaan. Lisäksi olen bi...odotan koska saan taas naisen käsittelyyn...Kumpa joskus jotenkin saisi painettua off nappulan päälle, että edes töissä voisi olla miettimättä seksiä.

Mun tunteet on aina kovin pinnallisia, olen itserakas enkä välitä miltä muista ihmisistä tuntuu. Arvotan ihmisiä härskisti ulkonäköperustein, sekä sen mukaan onko heistä minulle jotain hyötyä.

Haluaisin löytää tyylikkään ja fiksun mies+nainen -pariskunnan ja alkaa niiden seksileluksi. En ole yhtään kiinnostunut tavallisesta parisuhteesta.

Haluaisin alkaa shemaleksi. Katselen shemalepornoa ja nautin isorintaisten shemalen katselusta valtavasti. Harmi kun ikää on jo...ehkä liikaa...

Tyttöystäväni ei voi sietää Juha Tapion kappaletta Kaksi puuta. Aina kun se tulee radiosta käännän radion kovempaa ja alan tulkitsemaan sanoitusta tekosyvällisesti. Nautin kun tyttöystäväni haistattaa pitkät kaikelle sille, mille kappaleessa hekumoidaan, sitoutumisella, parisuhteelle jne.

- Olen pettänyt lähes jokaisessa suhteessani. En siksi ettenkö osaisi olla uskollinen, vaan pyrkiäkseni pettämisellä johonkin, kostaakseni jotakin tai muusta "käyvästä" syystä.
- Minua ei ole koskaan jätetty. Olen aina ollut se joka jättää.
- Olen harrastanut seksiä pitkäaikaisen kumppanini kahden parhaan ystävän kanssa.
- Olen ollut sängyssä täysin vieraan ihmisen ja useamman puolitutun kanssa.
- Etenkin vuosi tai pari sitten valehtelin suurimmalle osalle ihmisistä oikeastaan kaikesta mistä vain voi valehdella. Olen siis luonut itselleni täysin uuden minäkuvan ja sen seurauksena kadottanut sen oikean oman itseni.

Muutama vuosi sitten ajattelin tosissani ettei kukaan koskaan edes halua kanssani sänkyyn ja vaikka haluaisikin, aikoisin säästää neitsyyttäni vielä pitkälle yli parikymppiseksi.
Ja tässä sitä ollaan.

Ollaan seurusteltu 9 kk:ta. Mä en tykkää poikakaverin ystävistä, mutta silti aina yllytän poikakaveriani, että ollaan vaan niiden kanssa, kun se kuitenkin haluaa. Nyt se juoksee alasti ympäriinsä kaupungilla kavereiden kanssa humalassa, kun se on niin hauskaa.

Soluasunnossa asuessa minua väitettiin varkaaksi, että olin syönyt niiden ruuat. No enpä ollut! mutta syyttämistä riitti. Minä harjasin kiitokseksi vessanpöntön niiden hammasharjalla.

Olen aivan kuumana erääseen mieshenkilöön joka menee aina samalla junalla kanssani töihin. olen kuolannut hänen kaljuaan viimeiset 5kk ja ajattelen häntä kun sekstailen mieheni kanssa - jolla on muuten pitkät hiukset, ja ne ällöttävät minua saatanasti etenkin kun hän nuolee minua.

Olen 30v. nainen, asun vanhempieni luona koska olen työttömänä, minulla ei ole enää yhtään kaveria koska ne on aikanaan hävinneet ympäriltä (olen karsiutunut pois kaikilta siinä elämän vaiheessa kun kavereita karsitaan), en ole päässyt mukaan uusiin porukoihin, ja olen nyt muutenkin syrjäytymässä elämässä aivan totaalisesti. En tiedä pystynkö kohta enää tekemään töitä, vaikka vielä niitä haenkin. (En juo tai käytä huumeita.) Oikeastaan haluaisin vain tappaa itseni, mutta vanhemmille tulisi paha mieli. En toisaalta haluaisi olla heille taakkana. Tällä hetkellä muut juhlivat vappua, minä olen yksin. Rutiiniahan tämä kyllä jo on, niin monet vaput, juhannukset ja synttärit on tullut oltua yksin kotona.

Tunnustukseni on yksinäisyys ja syrjäytyminen. Niistä paljon puhutaan ja asiaa paljon säälitellään ja voivotellaan yhteiskunnan syyksi, mutta ne ovat aina jotenkin etäällä ja loppujen lopuksi ne ovat jotain mitä yksilön tulee hävetä. Jos sanon ääneen olevani yksinäinen, minut koetaan heti vastenmielisenä ja ahdistavana. Rehellisyyttä arvostetaan, mutta edes kysyttäessä totuutta ei pidä sanoa ääneen, ja se taas ahdistaa minua.

petin akkaani panemalla parhaan kaverini siskoa ja ryyppäsin koko tilini viikonlopun aikana. lisäksi soittelin avovaimoni siskolle, puhelua en muista mutta seksisuhde hänenkin kanssaan on aikoinaan ollut.

Minulla on ollut suhde varattuun mieheen pian kaksi vuotta. Rakastan häntä enemmän kuin ketään koskaan, ja tunne on ainakin osittain molemmin puolinen. Olen antanut aina ymmärtää, että asemani ns. toisena naisena on ok, jota se periaatteessa onkin. Nyt kuitenkin harkitsen vakavasti, että vaihdan rakkauden parisuhteeseen, eli jätän elämäni rakkauden, jota en ehkä koskaan saa "omakseni", ja aloitan suhteen sinänsä ihan mukavan vapaan miehen kanssa. Sydän särkyy, mutta järki ( moraali, yksinäisyys, sosiaalinen hyväksyntä ja asema, tuleva yksinäisyys jne.) on viemässä voiton. Jotenkin tunnen itseni huoraksi, kun seuraan yleisiä kaksinaismoralistisia normeja enkä aitoa, pyyteentöntä rakkauttani..

En ole koskaan ollut mikään äitihahmo. En leikkinyt koskaan nukeilla lapsena, en omilla, enkä muiden. Katsoin juuri aborttivideon ja kuvia tunteettomasti naama pokerilla. En ole koskaan halunnut omia lapsia.

Kaverini vaimolla ja mulla oli muutama vuosi sitten seksisuhde. Sitä kesti pari kuukautta. Kivaa oli niin kauan kun sitä kesti.