Rippituoli

Tunnustin täällä joitain vuosia sitten, että vietin mukavan yön erään suomalaisen eturivin naisartistin kanssa. Hän antoi silloin numeronsa, mutta perheellisenä miehenä pidin selkärankani ja lähetin vain yhden "hyvää joulua" viestin hänelle. Nyt on käynyt niin, että tiemme ovat kohdanneet uudestaan eräässä kaupungissa, jossa hän oli esiintymässä. Olemme molemmat varattuja, mutta nyt ei ole oikein selkäranka kantanut kummallakaan. Olemme tavanneet vain muutaman kerran ja olleet todella varovaisia julkisten paikkojen suhteen. Nyt kuitenkin kun tulimme ystäväni lainaamalta mökiltä, joku teini otti kännykällä kuvia huoltoaseman pihassa tunnistettuaan hänet. Odotan kauhuissani mihin helvettiin kuvat ilmestyvat. Niin, ja turha pumpata nimeä, en kerro kenestä on kyse.

Kasvatan salaa hamppua, vaikka todellisuudessa se on persiljaa. En vain kehtaa myöntää kenellekään, on siistimpää "viljellä hamppua" kuin persiljaa. Välillä sujautan mukaan myös pinaattia, mutta normaalisti pidättäydyn persiljassa. Joku raja sentään viljelyssäkin.... Vaikka... Tämä menee aina törkeämmäksi... Joskus haluaisin sujauttaa mukaan myös tilliä!!!! :O

Jesse Kaikuranta on mielestäni upea artisti. Mikä herkkyys ja tulkinta! "Järjetön rakkaus" saa kylmät väreet kulkemaan.

Tapailen erästä miestä ja panen tämän ohella erästä toistakin. Pitäisi varmaan tuntea olo jotenkin huoramaiseksi, mutta ei. En vain tahdo kieltäytyä mahtavasta seksistä fuckbuddyni kanssa kun tapailemani miehen kanssa seksi on melko keskinkertaista.. jatkan miehen tapailua luultavasti vain sen toivossa, että seksikin paranisi ajan myötä ja voisin sen jälkeen keskittyä vain häneen. Mahtaakohan olla turha toivo.

On kiva huuhdella aamuisin "juustot" esinahan alta lavuaariin, kun vaimo tulee sitten minun jälkeeni aamupesulle. En tiedä, että pitääkö tapanaan huuhdella lavuaaria ennen naamapesuaan, mutta vituttaa viiden yhdessä eletyn vuoden jälkeen sen kanssa saman katon alla asustelu siinä määrin, että kiva edes kuvitella sitä huljuttelemassa juustoja naamalleen.

Kusen myos vessanpöntön renkaalle, mutta pyyhin pahimmat pisarat pois tai oikeastaan levitän ne siten, että se ei huomaisi niitä. Jää siihen silti kusta jäljelle ja toivon sen saavan siitä näppyjä lihavaan persukseensa. Avioliitto on kyllä sellaista kuraa, että en suosittele yhdellekkään vapaalle miehelle. Ainoa huvi on just tälläiset pikku jäynät, joista saa edes vähän tyydytystä arkeensa. Ilman niitä olisin jo varmaan eronnut.

Olen käyttänyt jo monta vuotta "hyväkseni" itseäni reilusti nuorempaa varattua naapurinpoikaa.

Mä oon niin rakastunut. ja prkl aivan väärään mieheen. Se on oikein kunnon kusipää, joka nussii puolen kaupunkia. Tietenkin muakin joskus. Se tietää, että oon ihan varpaillani sen kanssa, tietenkin käyttää sitä hyväkseen. Vaikka kuinka yritän hakata päätäni seinään, että lakkaa nyt nainen haihattelemasta, ni ei auta. Ei mun tarvitse kuin vain nähdä se mies ja mä olisin valmis samalla sekunnilla. Damn you supermies.

Tiedän, että avomieheni pettää mua. Hän ei tiedä, että tiedän. En viitsi jättää häntä, koska on niin kätevää kun vuokra ja kulut menee puoliksi. :) Sitäpaitsi koska hänellä on niin huono omatunto niin hän on paljon mukavampi ja ostaa mulle tavaraa.

Ehkä jos mulle tulee tässä hyvä sauma tai lottovoitto niin muutan vaan pois jonain päivänä ilmottamatta (nyt ei ole varaa eikä kyllä aikaakaan).

Olin lähdössä töistä kotiin ja sitä ennen piti käydä vessassa, mutta kaikki miesten vessat oli varattuja. Minulla oli kiire enkä ehtinyt odottamaan miesten vessan vapautumista, joten jouduin käymään naisten puolella vasessa. Oli pakko tehdä niin, koska hoidin työpäivän jälkeen asioitani kaupungilla, kävin kaupassa, kirjastossa ja apteekissa. Jos en olisi käynyt naisten vessassa, olisi tullut pissat housuun julkisella paikalla, mutta kyllä minua nolotti käydä naisten vessassa.

Olen rakastunut miespuoliseen ystävääni. Täysin. Kokonaan. Auttamattomasti. Näen hänestä joka yö seksin sävyttämiä unia, ja vain häntä ajattelemalla laukean kun leikin sormileikkejä.

Koneellani on n. 6000 Facebookista ym. palveluista tallennettua kuvaa sekä tuntemistani naisista että heidän naispuolisista kavereistaan. Näiden kauniiden kasvojen katselu lievittää kroonista yksinäisyyttäni paremmin kuin hyvin eikä minun tarvitse tehdä itsestäni pelleä lähestymällä ketään oikeassa elämässä. Koska, öh, lets face it, olenhan kuitenkin sellainen henkilö, joka kykenee pitämään 6000 salaa tallennetun kuvan kokoelmaa tuntematta minkäänlaista itsereflektion tarvetta.

Pidän yllä mielikuvaa, että olen sosiaalinen, tapailen paljon ihmisiä etc. Todellisuudessa en ole tapaillut ketään 9 vuoteen, ja seksiä toisen kanssa harrastin viimeksi juuri 9 vuotta sitten. Pidän kyllä sooloseksistä, mutta aikoihin en ole halunnut ketään muuta "pilaamaan" kivaa seksituokiota itseni kanssa. Vaikka olen sinut itseni ja elämäni kanssa, muiden ihmisten puheista saa kuitenkin kuvan, että vain avioliitto, lapset, pari koiraa ja supermarkettireissut lauantaisin ovat hyväksytty elämänmuoto. Siksi kai täytyy valehdella? (Ja kommentoijille: olen nätti, hieman alipainoinen nainen. =)

En muista väli-ilmansuuntia. Joo, olen ne kyllä joskus muka opetellutkin.

Olen ollut koko aikuisikäni yksin. Yhdenillanjuttuja harrastin joskus, nekin jätin jo vuosia sitten kun aloin ajattelemaan, että jos minä en kelpaa, niin ei tarvi pillunkaan kelvata. Edellisestä seksikerrasta on yli vuosi. Kaverini kommentoivat minun olevan liian valikoiva, mutta miten olla valikoiva, jos kukaan ei edes lähesty minua? Viime vuonna minua lähestyi yksi henkilö, hänkin varattu, joten sepä siitä. Epätoivoisuuteenkaan en menisi vetoamaan, heikot hetkeni poden visusti kotona.

Olen miesvaltaisella ja erittäin löyhämoraalisella alalla. Sekin on heikentänyt luottamustani ihmisiin ja etenkin miehiin. Nettitreffailua en uskalla kokeilla, koska mieleeni on jo syöpynyt ajatus siitä, etten kelpaa. Ajattelen, että viimeistään nähdessään minut miehet kääntyvät kannoillaan. Olen kyllä kaunis, mutta kiloja on muutama liikaa. Joku huutelee tähän väliin varmasti läskikorttia, mutta onhan noita suhteita pyöreilläkin ihmisillä. Haluaisin kyllä laihtua, mutta olen totaalinen tunnesyöjä ja yksinäisyyteni ei varsinaisesti auta.

Kukaan ystävistäni ei ota minua ja yksinäisyyttäni tosissaan, vaan hokee loppuunkulutettuja kliseitä. "Kyllä se sieltä tulee." No helvetin hienoa, jos suhteen kehittyminen on muille niin helppoa, minulle ei. Minulle on täyttä utopiaa jo se, että kaksi ihmistä voisi olla samaan aikaan kiinnostuneita toisistaan, ja miten ihmeessä he siitä jatkavat ja päätyvät suhteeseen asti?

Erosimme mieheni kanssa joulun alla oltuamme yhdessä 2 vuotta. Tänä aikana olen ystävystynyt perheenjäsenen kaverin kanssa (joka myös ystävyydemme alussa varattu) ja ollaan kahviteltu ja tapailtu noin vuoden ajan. Välillämme on aina ollut pientä flirttiä ja olemme viestitelleet ahkerasti ja saaneet tukea molemminpuolin rakkaushuolissa.

Salaa olen aina toivonut, että meistä tulisi pari jossakin vaiheessa niin unelmalta kuin hän vaikutti, ja myöskin jostain kummasta syystä olen ollut mustasukkainen hänen sinkkubaarireissuistaan ja uusista tuttavuuksistaan, vaikkei meillä mitään ollutkaan. Samaa tiesin hänenkin miettivän ja tiesin hänen odottavan, että tekisin lopun entisestä suhteestani, olihan yhteinen ystävämme yrittänyt parittaa meitä moneen otteeseen jo ennestään.

Jostain sain sitten voimia ottaa hatkat parisuhteestani, koko ajan pyöri ajatus tässä ystävässä ja toivoin päästä kertomaan hänelle tunteistani mahdollisimman pian. Ei mennyt kuin viikko niin mentiin ja lujaa, tapailimme ahkeraan ja seksiäkin tuli harrastettua..

Sitten hetken huumassa oltuamme hän ilmoittaakin, että nyt pistetään jarrut päälle.. tämä olikin nyt sitten tapahtunut liian äkisti...? Sitä sitten ihmettelin ja melkein surin enemmän kuin pitkää suhdetta josta olin juuri eronnut. Ei siinä sitten mennytkään kuin kaksi viikkoa, kun hän sitten jo ilmoitteli, että nyt tuntuu taas hyvältä ja tuli taas tapailtua jne.

Mutta, nyt emme ole nähneet kiireitten takia kuin kerran 2 viikossa ja miksi minusta yhtäkkiä tuntuu kaikki niin etäiseltä? Ihan niin kuin en nyt sitten haluisikaan tätä miestä. Olen enemmänkin vihainen kaikista turhista ongelmista tämän miehen kanssa.

Neljä vuotta sitten hakeuduin psykiatriselle osastolle hoitoon. Olin ihan terve, kusetin lääkäreitä ja sain diagnoosin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Olisi pitänyt ryhtyä näyttelijäksi, kun psykiatrien kusettamien on niin vitun helppoa. Nyt olen eläkeellä koska "sairauteni" on liian vaikea. Nyt mulla on hirveä moraalinen krapula siitä, että vedätän yhteiskuntaa, mutta toisaalta olen jo liian syvällä valheiden verkossa, että pystyisin vetäytymään. En osaa sanoa mitä tekis.

Liikutun ajatellessani hylättyjä pehmoeläimiä.

Olen 31-vuotias ja menen ensi kuun alussa elämäni ensimmäistä kertaa töihin.

Olen 35-vuotias mies ja syön lasten hedelmäsoseita, Bona, Muksu ym... Todella hyvää ja terveellistä, sekä erittäin halpaa, 39-45 senttiä purkki. Sopii välipalalle esim jugurtin sekaan tai jälkiruuan lisänä.

Ei vain kehtaa esim kavereille sanoa, pidän myös tämän salaisuuteni naisilta piilossa. Ei kuulosta kovin miehekkäältä jos sanon että se Nutrican marjaisa banaaniseos on todella hyvää.

Toisaalta tästä "harrastuksestani" on hyötyä kun alan perhettä perustamaan, tunnen kaikki merkit ja laadut jo valmiiksi.

Olen rakastunut Makuunin myyjättäreen. Kävelen monta kertaa päivässä liikkeen ohi ja jos tämä lempimyyjäni on paikalla saatan jäädä pitkäksikin aikaa tarkkailemaan häntä, käyn myös mitättömän pienillä ostoksilla ja viivyn liikkessä pitkään. Tunnustukseni on se, että viime tiistaina kun hän sulki liikkeen, seurasin tätä nuorta naista hänen (ilmeisesti) kotiovelleen saakka kaupungin toiselle puolelle (ei huomannut mitään).
Olen itsekin vasta 28-vuotias ja voisin periaatteessa lähestyä häntä, mutta sain herpeksen viimeisimmältä tyttöystävältäni ja pelkään liikaa pakkeja. En voi keskittyä mihinkään kun ajattelen vain tätä tiistaimyyjää.