Rippituoli

Valehtelin nipottavalle poikaystävälleni, että lähden ens vkloppuna hakeen kaverille uutta autoo toisesta kaupungista, vaikka lähdenkin Ruotsin laivalle bilettään ja tekeen ties mitä muuta. Toivottavasti en jää kiinni.

Aina kun kerään koirani kakkoja nurmikolta, repäisen mukaani myös aimo tupon ruohoa juurineen, jolloin nurmikkoon jää paljas kohta. Mitä paremmin hoidettu nurmi, sen mukavampi.

Mull on semmonen pakkomielle, että aina liikenneympyrässä ajan ns. kunniakierroksen/kierroksia. Se on jotenkin niin lepposta ajaa ympyrää. :)

Olen kohta 30v, mutta en ole koskaan seurustellut terveen naisen kanssa. Ekalle tuli vakava masennus joka vei minultakin voimat, toinen osoittautui narsististiksi, joka hyväksikäytti, valehteli, petti - ja lopulta vaihtoi lennossa seuraavaan uhriin.

En tiedä pitäisikö pysytellä poikamiehenä vai vaihtaa miehiin? Psyykkiset sairaudet kun eivät valitettavasti näy päällepäin, mutta eläminen tuollaisten naisten kanssa on ollut suoraan sanoen yhtä helvettiä, enkä tiedä uskallanko enää ottaa riskiä.

Kämppikseni ja minä tulemme huonosti toimeen. No eräänä iltana kusin kämppikseni puolen litran Ed-pulloon ja laitoin takaisin jääkaappiin. Seuraavana aamuna hörppäsin itse kyseisestä pullosta.

Pelkään mieheni jättävän minut. Koko ajan. En pysty olemaan normaalisti ja olen koko ajan stressaantunut tämän pelon takia. Pelkään, etten pysty pitämään miestäni tyytyväisenä, fyysisesti kuin henkisestikin. Ja varsinkin kun olen ylipainoinen, entä jollen olekaan tarpeeksi laiha ja seksikäs hänelle... Kasvoista olen kuitenkin kaunis, jos olisin 20kg laihempi, olisin kauniimpi kuin moni keskivertokaunis suomalainen. Se on toinen asia jonka haluan tunnustaa, olen kaunis. Mutta en kehtaa tunnustaa sitä, koska aina kun osoitan että olen omasta mielestäni edes siedettävän näköinen, niin saan paskaa niskaan.

Teippasin kuolleen myyrän vittumaisen pomoni cabrioletin etupenkin alle. Oli heinäkuu ja pirunmoinen helle. Siitä on niin saatanan kauan mutta vieläkin naurattaa.

Pelkään kuollakseni ampiaisia, koska olen niiden pistoille pahasti allerginen. Yhdenkin piston takia pitää mennä sairaalaan, vaikka mulla on aina lääkkeet mukana kaiken varalta. Menen paniikkiin pelkästä ampiaisen näkemisestä, inhoan niitä eniten maailmassa. Kesäisin se pelko vaan hallitsee mun elämää liikaa, koska koko ajan pitää varoa ja katsoa ympärillensä. Pahin painajaiseni olisi joutua suuren ampiaisparven hyökkäyksen kohteeksi.

Olen ollut aina sinkku.

Harmittaa kun tuli noin vuosi sitten juhannuksena petettyä tyttöystävääni. Vaikka en pannut toista naista, niin kaksi naista runkkasi minua enkä edes lauennut, kun olin kännissä. Tiedän, että tästä pitäisi kertoa tyttöystävälleni ja katsoa, miten suhteemme käy. En usko, että hän voi koskaan antaa anteeksi minulle enkä vaadi sitä häneltä.

Olemme olleet yhdessä jo melkein kaksi vuotta.

Minua kiihoittavat seksuaalisesti ainoastaan noin 17-27 vuotiaat naiset. Mitä enemmän itselle tulee ikää, sitä vaikeampaaa tietysti on. Tuota ikää vanhemmat naiset eivät juuri kiinnosta seksuaalisesti. Olen tässä suhteessa luuseri, mutta evoluutio rules, eli en voi muuttua asian suhteen.

Olen juuri ulkomailla aupairina, ja seurustelin yhden hullun/mukavan äijän kanssa, mutta se nyt loppui. Petin häntä neljä kertaa ja tappelumme oli väkivaltaisia. Hän on minua 17 vuotta vanhempi, ja hitto vie haikailen vieläkin perään!

Olen 26-vuotias neitsyt. Suuteleminen ym. kiehnääminen hoituu helpostikin mutta yhdyntään asti homma ei ole mennyt - osittain ehkä laiskuuden ja mokattujen tilaisuuksien takia. Tiedän kyllä että on naisia jotka lankeaisivat kaltaiseeni geek-tyyppiin - jotkut mimmit nyt vain tykkäävät lämmöstä ja läheisyydestä. Myös homot tuntuvat pitävän minusta ja tähän olen mennessä saanut konkreettisia iskuyrityksiä vain heiltä. Olen ollut dominasessiossa piiskattavana ja se tuntui helvetin mageelle, toisaalta tunsin suurta ja pirullista mielihyvää katsellessani nuorten naisten saavan ruoskaa perseelleen.

Enpä tiedä, nykyään koen tärkeimpänä prioriteettina elämässäni uuden duunin hankkimisen mutta välillä masentaa sekin.

Olen perheellinen 39v ja kahden lapsen isä. Olen ollut uskollinen aina tähän saakka ja nyt vaimo on viimeisten vuosien aikana seonnut ihan täysin ja valittaa koko ajan jotain vaivoja. Aina on saatana jotain vialla. Teen kotitöitä ja muutenkin oman osuuteni. Hieron hänen jalkojansa iltaisin jotta tuntisi itsensä rentoutuneeksi. Itse olen kovilla töissä ja tuntuu, että vanne kiristää päätä oikein todella ja seksi helpottaa yleensä ihan hemmetisti ja vapauttaa paineista. Seksiä ei kuitenkaan tipu ei sitten millään.

Laitoin ilmoituksen nettiin kokeakseni hyväksytyksi tulemista ja sieltä tuli yllättävän paljon vastauksia naisilita joille sopii seksisuhde. Olen kahden vailla ja ratkeamassa epäuskollisuuteen. En rakasta näitä naisia mutta haluan seksiä ja todella tarvitsen sitä, enkä sitä saatanan vonkaamista joka on todella ihmisarvon alentavaa. Olen hyvänäköinen ja ja saisin baaristkain helposti mutta en halua rakastua kenenkään vaan puhdas akti riittäää mun tarpeisiin.

Mä jäin työttömäksi n.10 vuotta sitten. Oli vaikeuksia löytää työpaikka ja rahaa oli saatava, niinpä eksyin pornoalalle. Tunnustukseni on, että häpeän kertoa naisille treffeillä mikä minun työ on.

Olen olemukseltani sporttinen. Töissä hupiani on vähinsä piikitellä toisten heikosta fysiikasta, hoitamattomasta kropasta ja ruumiin vioista. Oikeastaan olen kuitenkin itse lättäjalka. Joka aamu joudun laitamaan kenkiini tarkkaan mitan mukaan tehdyt tukipohjalliset. Tunnustan kammoavani tilannetta, että työpaikalla joku saisi tietää minun, pomon, käyttävän tukipohjallisia.

Mulla tulee aina tippa linssiin, kun katselen Kadonneen jäljillä -ohjelmaa. Jotenkin mä vaan aina liikutun. Lisäksi ohjelman juontaja Jenni Pääskysaari kiehtoo minua jollain kummalla tavalla. Se on varmaan todella hieno nainen. Sellaisen kun löytäisi jostain!

Olen nuorena fanittanut Popedaa ja Yötä. Ajelin myös Corollallani ympäriinsä ikkuna auki ja huudatin junttimusiikkia. Nykyään hävettää menneisyys.

En osaa enää itkeä. Olen ollut itkemättä jo monta vuotta, nauran sitäkin enemmän.

Olen ostamassa uutta paremman keskiluokan autoa. Tunnustukseni on, että minulla ei ole aavistustakaan, miten sytytystulpat vaihdetaan syksyisin.