Hankin prepaid liittymän ja lähetin parhaan kaverini tyttöystävälle viestin että kaverini on pettänyt häntä (mikä ei edes ollut totta). Tein tämän vain siksi että voisin selättää kyseisen naisen. Olisi se muutenkin onnistunut, mutta kavereiden naisia ei panna joten oli saatava heidät ensin eroamaan....
Minun täytyy tunnustaa, että olen järkyttynyt ihmisten tavasta komentoida tunnustuksia. Ehkä 2 prosenttia kommenteista on positiivista laatua ja loput haista paska-osastoa. Eikö kanssaihmisiä arvosteta enää ollenkaan? Ja olemmeko tosiaan niin siveellisiä, että voimme arvostella muita heidän virheistään?
Itse en käytä huumeita, mutta silti ihmetyttää miten herkästi kannabis tuomitaan. Tyttö kertoi polttaneensa argentiinalaispojan kanssa ruohoa ja heti sanotaan narkkariksi. Jos toinen kertoo olleensa humalassa, emme pidä häntä alkoholistina itsestäänselvyytenä. Ei ole merkitystä kumpi on pahempaa viina vai hasis. kohtuudella on merkitystä. Kohtuutta myös arvosteluun.
Olen jättänyt vessanpöntön kannen ja renkaan ylös ainakin kahdesti.
En ole saanut kuin kerran orgasmin. Vaikkakin olen harrastanut seksiä paljon ja eri ihmisten kanssa, eikä kukaan saa minua tyydytettyä. Ajattelen seksiä melko paljon päivässä ja minulla on ihan omalaatuinen tapa tyydyttää itseäni, josta seuraa parin sekunnin kestävä orgasmi. Haluaisin saada ihan kunnon orgasmin, räjähtää aivan täysin.
mua arsyttaa kaikki tanne kirjoittavat "tavalliset hyvat ihmiset" jotka elaa onnellisessa, normaalissa, seksirikkaassa, laheisessa, asutaan-yhdessa, hoidetaan kissaa yhdessa-parisuhteessa jossa kaikki toimii eika ole aikaa juosta vieraissa kun oma kulta on aina saatavilla sillon ku on tarvis.luultavasti ovat kummatkin hyvalaatuisista, onnellisista perheista, turvattu tulevaisuus, paljon hyvia tyhjapaisia ystavia joiden kanssa vetaa lattea terveellisen punttisalireissun jalkeen ja puhutaan siita ihanasta joulusta yhdessa siella lapissa. sit tullaan duunipaivan ratoksi haukkumaan kaikki muut (normaalit)ihmiset jotka valttamatta ei omaa yhta hyvalaatuista,tasapainoista elamaa ja seksirikasta, onnellista parisuhdetta. niin luultavasti maki tekisin hehkuttaakseni tyytyvaisyytta itseeni ja omaa "hyvyyttani".
valitettavasti kuulun tahan jalkimmaiseen kategoriaan.olisin aina halunnu muuttaa kundikaverini kanssa yhteen ja hommaa kissan ,mut urat ja opiskelu vie meita kokoajan eri paikkoihin,joo olen kayttanyt vierasta sylia tunteakseni jotain lampoa tassa kylmassa maailmassa,ei en halua rikko tata suhdetta vaikkei se ole oikeen menossa mihinkaan,ei en tule lampoisesta kodista.enka asu espoossa. kaytan myssya ja vauhtia sillointalloin,se ei tee musta mitaan narkkaria,tyoni ja opiskelut hoidan hyvin.olen tunnistanut itseni monesta rippituolin tunnustuksesta,muttei se tee minusta yhtaan sen pahempaa ihmista.en ole ilkea kellekkaan,minulla ei ole varaa pilata toisten paivaa,sylkea sappea muiden paalle,kuka mina olen sanomaan,olenhan vain syntinen kuolevainen.mielestani ne ihmiset joilla ei ole mitaan "paskaa kaapissa" ja jotka tulevat tuomitsemaan muut,ovat pahoja, ilkeita ihmisia.vihaan teita ja teidan taydellisyytta,menkaa itseenne.
kiitos.huh ku helpotti.
Mun "syntini" on se, että olen kasvanut 180-senttiseksi hujopiksi. Tunnen itseni epäviehättäväksi kirahviksi, pitkätkin miehet tykkäävät pienikokoisista tai normaalimittaisista naisista. Teini-iässä sain kuulla toistuvasti pilkkaa pituudestani varsinkin pojilta (yksi kyllä kerran pyysi jälkeenpäin anteeksi ja sanoi, että heitä harmitti, koska olin heitä pitempi). Kiusallani käytän joskus korkokenkiä, jolloin olen lähes 190 cm. Sekös tuntuu lyhyitä miehiä ärsyttävän! Onneksi on myös niitä harvoja hyvän itsetunnon omaavia pikkumiehiä, jotka uskaltavat jopa hakea tanssimaan!
Käyn yksin kapakassa ehkä kerran vuodessa.
Sen kerran olen varsin humalassa.
Niinpä sattuu, että satunnainen mies kulkeutuu himaan.
Tapahtunutta kelaan kuukauden tai puol vuotta.
Nyt alkaa tuntua, että olen saanut tarpeeksi.
Paitsi olen kade kaverille, joka jaksaa pokailla.
Onks vaihtoehtoja?
Demitän, eli siis käyntän aktiivisesti demi.fi:n keskustelualuetta. Enkä häpeä sitä ollenkaan. olen kirjoittanut sinne jo lähes 4 tuhatta viestiä.
Kihlattuni jätti minut juuri. Tekisin itsemurhan ellen rakastaisi vanhempiani niin paljon etten voi tehdä sitä heille. Olen raukkis.
En nauti seksistä. En tiedä olenko koskaan nauttinutkaan.
Olen seurustellut kolme vuotta ja rakastan tätä miestä koko sydämestäni. Silti joka päivä ajattelen toista miestä, en rakastavasti vaan haikeasti. Olen seurustellut tämän kanssa kaksi kertaa mutta lopettanut nykyisen takia. rakastan häntä liikaa.
Haluan ajat exäni kanssa takaisin, mutta en kuitenkaan.
Paha olla.
haluaisin harrastaa seksiä chevy vanissa peer guntin soidessa taustalla (ja lujaa) samalla kun ajetaan pilistä...
-Fantasioin että minut raiskataan. Hullua tiedän, mutta haluaisin että joku ottaisi minut rajusti ja kunnolla. Vaikka seksi elämäni on erittäin hyvää muuten. Ja elämäni muutenkin.
-Vihaan joitain ystäviäni mutta en sano sitä niille.
-Joskus haluaisin tappaa ihmisen ja kokea miltä se tuntuu. Mutta kuitenkaan en sitä tee.
Luen deitti.netin mies miehelle ilmoituksia ja harmittelen sitä etten ole mies ja homo. Seksifantasiani on päästä mies parin leikkeihin mukaan, tai saada mies mukaan mun ja kundini kanssa...
Menetin neitsyyteni ns. kaksi kertaa, samana päivänä eri miesten kanssa. Kummatkin luulee sinisilmäsesti vieneensä neitsyyteni:D
rakastan tyttöystäväni. rakastan myös hänen pipmsaa niin paljon et ajattelen sitäpäivittäin töissä ja himas, ja vedän käteen ajatellen miten hän tekee sen. se on ihanaa. mut oon siis aivan hullaantunut tän naisen jalkoväliin myös. onkohan se liikaa? kyl se sen tietääkin. must se on siistii, mut välil halun sitä niin plajon et kuolen...
Unelmoin rakkaudesta, mutta jonkinlainen mielisairauden kaltainen heikkoudentunne estää minua luottamasta siihen, että joku voisi oikeasti rakastaa minua. Olen kaunis ja älykäs ja pidetty ihminen. Illat ja yöt riudun yksinäisyydessä.
No kai tää on joku sydämen purkamis juttu.. Mä "inhoon" ruokaa, mutta silti syön.. En tajua miksi aina pitää vaan syödä ja syödä.. Pidän välillä taukoja etten syö, kun musta on niin ällöttävää tunkee sellasta suuhuni.. Tää on varmaan aika psykologista, mutta kun muuten oon ihan normi ihminen.. En vaan jaksa ajatella jotain ruuan laittoo tai ravintola- iltoja.. Ei oo mun juttuni ollenkaan.. Ainoo on vesi, se on mun paras ystävä.. Mutta kun on pakko syödä, muuten kuolee.. Ja huom, nautin elämästäni.. Esim. ihana aviomies, ja ihanaakin ihanampi tyttö- lapsi..
Ei keskijalan pituudella ole oikeasti merkitystä. Minulla se on 9 cm mutta naiset ovat aina olleet erittäin tyytyväisiä.
Soitin Ring A Ling peliin, ja vittu et hävettää..
