Rippituoli

Tavallaan tapailen naispuolisen ystäväni hänelle erittäin tärkeää miespuolista ystävää. Tämä mies on ihastunut minuun, mutta minä ajattelen edelleen exääni. Tapailen miestä vain, koska en halua olla yksin.

Pelkään rikkovani tässä meidän kaikkien välit. Olen ennenkin saanut rikottua kaverini ystävyyssuhteet. Mies on niin erityyppiä kuin minä ja muutama kaverini sanoo, ettei ole mitään järkeä olla hänen kanssan. Kaipaan vaan välillä hellyyttä tältä mieheltä, mutta odottelen, että kohtaisin jonkun paremman.

Oletko joskus ihmetellyt, että minkälaisia ne tyypit oikein ovat, jotka kusevat yleisissä vessoissa lattialle niin, että seuraavilla tulijoilla pitäisi olla suunnilleen kumisaappaat jalassa? Tunnustan! Minä olen yksi heistä huonosihtisistä... Oikeastaan ei ole kyse niinkään sihtaamisesta vaan siitä, että se kusi lähtee aluksi lentämään aivan arvaamattomaan suuntaan tai kaaresta erkanee yllättäen useampia sivukaaria, jolloin kokonaisuuden hallinta muodostuu erittäin vaikeaksi...

Aikanaan koitin hiukan siivoilla jälkiäni, mutta sekin on vähitellen jäänyt asioiden joukkoon, joita ei vaan viitsi tehdä. Kusihan on aika puhdasta tavaraa ja kuivuuhan se siitä ajan kuluessa. Siivotkoon se, jota häiritsee. Tärkeintä on tietenkin koittaa livahtaa vessasta pois ilman, että kukaan älyää, että kuka sinne lattialle on kussut. Työpaikan vessan ovella on pari kertaa tullut heitetyksi naama pokkana jollekkin, joka on juuri ollut tulossa vessaan tilalleni, että: "Onpas taas joku taas kussu lattialle. Kukakohan se mahtaa aina olla?".

Unelmoin naapurin miehestä ja mietin josko paljastaisin tälle henkilölle ajatukseni.
Asiaa vaikeuttaa hänen kihlatunsa, kuten minun myös.Olemme keskenämme "perhetuttuja" ja näemme toisiamme aika-ajoin.

Kertoisiko tämä ko.henkilö miehelleni viestistäni vai olisko parempi jättää ajatukset haaveisiin...
Miestä en tästä henkilöstä itselleni haluaisi, fuck buddy ois parempi nimitys mun haluilleni.

mietin edelleen entistä poikaystävääni, se vei itsetuntoni täysin, enkä ole selvinnyt siitä. asiasta on jo vuosia aikaa, hävettää etten pääse yli. en rakasta häntä, mutta suru jäi. olen todella yksinäinen.

Olen onnellisessa ja pitkässä parisuhteessa miehen kanssa. Olen seksikäs ja kaikin puolin hyvännäköinen naisellinen nainen. Seksikin on oikein nautittavaa. Ajattelen kuitenkin lähes päivittäin miesten välistä rakkautta. Kuvittelen jopa poikäystäväni jonkun toisen miehen kanssa. Fantasioin itseni mieheksi toisen miehen kanssa. Tämä saa minut aina varmasti märäksi ja tulemaan.

Päätettin vaimon kanssa kokeilla jos hän huoraa. Olin innoissani asiasta kuin mikäkin parittaja. Vaimo kävi kaksi kertaa huoraamassa rahasta. Nyt olen täysin allapäin. Luulin kestäväni sen. Vaimolle oli ok kuin työtä, mulle tuli suuri vitutus. Se loppui siihen. Vittu että olen tyhmä. Asiat sai uuden valon! Helppoa rahaa?

En ole ylpeä tästä, en oikeastaan tiedä mitä pitäisi ajatella. Jaan sen nyt teidän kanssanne, jos se helpottaisi.

Kaverillani oli treffit miehen kanssa kun lähdimme yhdessä baariin. Mies ei tykännyt kaverini ulkonäöstä, vaan illan mittaa meille tuli juttua. Saatoin kaverini bussipysäkille, palasin ravintolan eteen ja lähdin miehen kanssa meille. Harrastimme seksiä, ja aamulla hän lähti. Emme tule näkemään enää koskaan. En voi kertoa ystävälleni mitä olen mennyt tekemään. Pahinta lienee etten tunne edes syyllisyyttä, lähinnä sääliä kaveriani kohtaan.

Olen turhautunut siitä, etten ole pitkään aikaan saanut orgasmia. En tiedä miksi. Sängyssä olen kyllä hyvinkin kiihottunut ja suorastaan rakastan seksiä, mutta sitä viimeistä silausta jään vaille.
Näin ei ole ollut aina. Exän kanssa tulin lähes joka kerta, samoin masturboidessa sain 10 minuutissa. Nyt ei vaan tule.

Osasyypää lienee liian nopeasti tuleva heila;
vituttaa erityisesti sen 15 minuutin panon jälkeen, kun toinen kierähtää minusta tyydyttyneenä ja raukeana. Itse en koskaan tyydyty, haluaisin vaan lisääää. Seksin ajattelu täyttää pään ja minusta tulee kai katkera akka. Ei taida olla tulevaisuutta tällä suhteella.

Tiedän, että minulla ei ole asiat aivan kunnossa, koska en siedä juuri lainkaan muutoksia elämässäni. Esim. käytän aina samoja vaatteita (tietenkin pesen niitä säännöllisesti), katselen aina samoja televisio-ohjelmia, syön aina samoja ruokia. Esim. nyt tämän kesän aikana olen syönyt melkein joka päivä aina saman valmistajan tonnikalapizzaa, jota myydään Lidlissä pakastealtaassa ja joita sitten kotona paistetaan uunissa. Lainailen kirjastosta aina samoja kirjoja aina tietyin väliajoin ja luen niitä ja katselen aina samoja elokuvia kerta toisensa jälkeen. Elämäni koostuu melkein kokonaan aina samoina toistuvina rituaaleina ja ahdistun, jos niihin tulee muutoksia. Ehkä minulla on jonkinlainen autismin muoto, koska olen lukenut, että autistit eivät siedä muutoksia elämässään, heillä aina kaikki pitäisi toistua samanlaisena päivästä toiseen. Minulla on myös huonot sosiaaliset taidot eikä minulla ole oikein koskaan ole ollut ystäviä, joten tämäkin puhuu sen puolesta, että olen autisti.

Mulla on tosi mukava ja fiksu tyttöystävä ja kaiken lisäks hyvännäköinen, mut ongelma on se et mä en tunne minkälaista vetoa häntä kohtaan. Seksii tulee harrastettua, mutta en saa siitä mitään tyydytystä, vaan tekis mieli jotain toista.

Kun ostan kaupasta vihanneksia, otan pussiin kalliita ja hyviä suomalaisia vihanneksia ja vaa'alla painan puolta halvempien, ulkomaalaisten nappulaa.

Mulla on täydellinen poikaystävä. Hän vain on nyt puhunut että hänen mielestään meidän suhteessa ei oo sellaista kipinää kuin alkuaikoina vuosi sitten. Nyt mielessä on kysymyksiä, miten saisin asian korjattua ja mitä oon tehnyt väärin. Harmittaa vain jos hän haluaa pistää jossain vaiheessa poikki niin kuinka paljon se sattuu sitten jos näkee hänet tulevaisuudessa jonkun toisen naisen kanssa. En haluaisi kantaa kaunaa mutta toisaalta ajattelen että jos en saa häntä, ei saa kukaan muukaan...

Saunavuoroni jälkeen saunaan tulee n.40v todella isorintainen nainen.. Tekisi mieli joskus jäädä saunaan odottamaan häntä.

Hän kyllä tuntee minut ja ollaan joskus jopa käyty kaljallakin yhdessä.

Toivon, että henkilö, jota rakastan enemmän kuin mitään, jota ilman en voi elää, kuolisi, jotta hän ei koskaan enää lähtisi luotani, jotta hän ei koskaan jättäisi minua yksin.

En voi elää ilman häntä, mutta olen hänelle myös katkera. Rakastan häntä jopa pakkomielteeksi asti. Kevyesti jopa, ja ymmärrän sen jo itsekin. Haluan, että hän olisi aina läsnä.

Kirjoitin kirjeen presidentillemme kun olin jotain 10v ja sen jälkeen odotin kutsua Linnan Juhliin.

Olen homo, mutta naimisissa naisen kanssa. Kun harrastamme seksiä pidän silmät kiinni ja kuvittelen omia fantasioitani. Asemani vuoksi en voisi koskaan paljastaa oikeaa suuntautumistani.

olen 24v tyttö ja enkä edes häpeä tunnustaa tätä. asun vanhempieni ja koiran kanssa. nukun silloin tällöin isäni kanssa samassa huoneessa koska pelkään nukkua yksin. käyn töissä mutta vanhempani elättävät minut silti joten rahaa jää mukavasti ryyppäämiseen ja tupakkaan. isäni on uskossa joten joudun käymään tupakalla salaa. jos aion juoda niin lähden kavereiden luokse yökylään koska en ilkeä mennä humalassa kotiin. isin tyttönä olen tottunut olemaan huomion kipeä ja en tykkää käydä kuin tutuissa ravintoloissa koska muualla en saa huomiota.

Inhoan pomoani, työkavereitani ja työpaikkaani. Ainoa iloni on pian tapahtuva työsuhteen loppuminen.

En tiedä mistään mitään. En edes normaaleja asioita, miten laskut maksetaan, miten työ haastattelussa ollaan, en tiedä miten .... noh turha jatkaa listaa. En vain tiedä käytännön asioista pasman vertaa ja se lienee yksinäisyyteni seurausta. Minulla ei juuri ole kavereita, joten vietän yksin aikaani kotona. Mikään ei mene hyvin ja päivittäin ajattelen itsemurhaa. Toivoisin saavani hyvän työn, johon ei pidä kiireillä ja stressata, mutta tällä menolla en saa töitä ollenkaan. Itseasiassa, en ole koskaan ollut töissä. En ole oikeastaan tehnyt mitään. En ole edes suudellut tyttöä, en ole harrastanut seksiä, en ole seurustellut ja en osaa edes hymyillä oikein. Saisinpa opiskelupaikan johonkin mieluisaan paikkaan, jossa ei olisi paineita ja jossa pärjäisin, toivottavasti elämäni suuntaa parempaan, sillä muuten en kestä.

Olen liikennehullu. Flippaan tosi raskaasti heti kun joku apina häsää liikenteessä. Olen jahdannut autollani näitä vitun ääliöitä ja kaksi kertaa päässyt vastaamaan teoistani käräjille. Viimeisimmän pahoipitelytuomion jälkeen päätin vähän rauhoittua, mutta ei tästä mitään tuu, lämmöt on tapissa heti ensimmäisen nynniän jälkeen. Muuten olen aika rauhallinen siviilissä, tosin olen myös konttorilla kerran antanut vähän "palautetta" koleegalleni. Julkiset ei oikein viehätä, siellä sitten raivoaisin kaikkien keskellä kun homma ei toimi. En aja Audilla.