Näin eilen ostoskeskuksessa jonkun blondin muijan, ikää ehkä n.20v. Ei hoikka, ei lihava, silti väliltä ja äärettömän kaunis ja napakan luonteinen sen mitä seurasin hänen ja kavereidensa jutustelua. Jos olisin mies olisin rakastunut heti. Kaikista pahinta asiassa on se että hän näytti ihan poikaystäväni exältä.
Pöllin vahingossa työtoverini työvälineen ja nyt se on etsinyt sitä joka paikasta. Antaisin sen takaisin mutta tavaran omistaja on vaan niin mulkku että pidän sen vaan itsellä, ostakoon itse uuden hahaha.
Taidan olla seksiriippuvainen jollain tavalla. Minulla on ollut n.20-25 seksikumppania, neitsyyteni menetin 17-vuotiaana. Sen jälkeen pisin aika ilman seksiä on ollut ehkä kolmisen viikkoa ja himot oli niin valtavat että iskin baarista ihan kauhean tyypin vain pannakseni häntä. Morkkis oli seuraavana aamuna ja halusinkin eroon hänestä mahdollisimman nopeasti.
Nyt kun seurustelen, saan seksiä tarpeeksi mieheltäni enkä ole vieraissa käynytkään, ainakaan vielä. Toivottavasti en käykään. Edellistäni petin mennen tullen ja palatessa. En vaan pysty "vapautumaan" samalla tavalla aina saman kumppanin kanssa. Tuntemattoman kanssa on ihan eri fiilis ja olenkin kuin ei ihminen. Seksuaalinen itsetuntoni on huipussaan silloin ja voin tehdä mitä vaan, toisin kun oman kumppanin kanssa, jolloin häpeän vartaloani ja itseäni.
Mieheni työmatkojen aikana panosuhteeni kävi tyydyttämässä mua aviovuoteessamme. Ekan kerran jälkeen älysin vaihtaa aluslakanan, mutta toisen kerran jälkeen mieheni tuli kotiin ennen kuin muistin vaihtaa värillisen pussilakanan, joten katsoin viekkaammaksi jättää lakanan paikoilleen. Tänään meillä on siivouspäivä ja mieheni heitti pyykkiin myös kyseisen spekutahraisen pussilakanan, joka siis ei voisi olla hänen jäljiltään. Tunnustan olevani naimisissa sokean kanssa!
Olen seurustellut miehen kanssa nyt 8kk eli voisi sanoa että meillä on tuore suhde. Mutta seksiä ei ole kuin korkeintaan kerran viikossa jos sitäkään. Häntä ei kiinnosta! Joudun melkein joka aamu tyydyttämään itseni töissä ennen kuin pomo tulee paikalle. Luen seksinovelleja ja hoitelen itseni...säälittävää.
Olen huijannut kaikkia ystäviäni melkein, että olen oikein peto sängyssä ja harrastanut seksiä vaikka tosiasiassa olen neitsyt, koska on niin huono itsetunto ettei kehtaa näyttäytyä alasti ja runkkaan noin joka toinen päivä. Säälittävää
Haastan silloin tällöin itseni köyhäilemään. Olen viimeiset kolme vuotta ansainnut erinomaista palkkaa akateemista koulutustani vastaavassa työssä, ja vanhempien ostamassa asunnossa rahaa ei mene juuri asumiseenkaan. Silloin tällöin saatan kuitenkin päättää, etten vaikka tällä viikolla käytä ruokaostoksiini yli viittätoista euroa, tai osta kahteen kuukauteen vaatteita. Kesällä päätin, etten käytä lainkaan autoa, julkisia tai taksia ja pyöräilin tai kävelin kaikki vapaa-ajan- ja työmatkat.
Säästyneistä rahoista osa päätyy säästötilille ja osalla hemmottelen itseäni joskus vähän isommin. Olen elämässäni myös matkustellut, ostanut merkkivaatteita ja -käsilaukkuja ja syönyt hyvissä ravintoloissa. Joskus kuitenkin haluan testata, kuinka hankalaa vähällä rahalla eläminen oikeastaan on. Jatkuvana olotilana se varmaan ahdistaisi, mutta vapaaehtoisena harrastuksena koen sen hyvin vapauttavaksi ja palkitsevaksi.
Nykyisenparhaan ystäväni entinen paras ystävä on käynyt naimassa tämän ystäväni exiä ja miespuolisia ystäviä. Ystäväni valittaa tästä hyvin usein ja myöntäilen vaikka minulla on pieni salaisuus. Minullakin on ollut seksuaalisia kokemuksia tämän kyseisen entisen parhaan ystävän kanssa. Tuskin koskaan paljastan tätä ystävälleni. Nimeän itseni silti täysin heteroksi.
Ja kyllä, kaduttaa, mutta lähinnä kuitenkin oman perseeni takia.
Rakastan kiihottaa miestäni vartalollani. Saunassa minulla on lelukokoelma, mikään ei ole mukavampaa kuin saada lämmintä lelua ja miestä samaan aikaan ja kuvitella saavansa kahta urosta. Väillä märkä ja sotkuinen, villi viidakkoseksi on ihanaa.
Tykkään katsella piirrettyä pornoa.
Minun tunnustukseni on se, että ei se nussiminen ole yhtään niin hauskaa, kun sen pitäisi muiden puheiden mukaan olla. Pääsin heikosta itsetunnostani ja luontaisesta ujoudestani johtuen pimpan päälle vasta suhteellisen myöhään (lähes kolmekymppisenä). Tätä ennen olin kuitenkin kuullut kavereiden juttuja siitä, että miten nastaa se tuo homma onkaan ja missä asennossa se parhaalta tuntuu ja näyttää. Pornoleffojakin tuli katseltua, että miten hyvin niissä junksittiin niin, että nainen kiljuu suoraa kurkkua ja sitten lopuksi heitettiin kyrpä kovana mielihyvästä karjahdellen sakeat satsit suu auki odottavan daamin kasvoille.
Noiden mielikuvien vallassa sitä sitten tuli vuosikausia elettyä ja tumputettua haaveillen siitä, että miten kutaa se sitten joskus tekee, kun itse pääsee lopultakin hommiin. Sitä naista nussittaisiinkin sitten niin, että naapuuritkin kuulisi ja jälkeenpäin olisi kulli viikon verran rönttösenä ja naisella vastaavasti pillu vereslihalla... Mutta mitä paskaa olikaan todelisuus? Kyllähän sen varmaan arvaa, että mitä siitä sitten ekalla kerralla tuli noiden odotusten myötä. Muijaa sai ensin lämmitellä ja sormettaa puolisen tuntia ja kun itse sai kalun esiin ja olisi päässyt itse asiaan, niin reisille tuli. Vittu kuinka voikin vituttaa, turhauttaa ja hävettää moinen oma amatörimäisyys!
No ainoa, millä pystyi lohduttautumaan oli se, että oli kuullut, että ei se ensimmäinen kerta muillakaan niin herkkua välttämättä ole. Ajattelin, että jos hankkisi vakituisen seurustelukumppanin, niin ehkäpä sen kanssa pääsisi ajan mittaan paremmin juonesta kiinni ja nautinto paranisi. Ties vaikka kakkostakin joskus saisin ja kunnon suikkaritkin. Tätä ensimmäistä kumppania ei kyllä sitten näkynnyt tuon ekakerran jälkeen, joten hänestä ei nyt tätä tyttöystävää minulle tullut, joten ei muuta kuin saalistamaan.
Parin, paljon alkoholin nauttimista ja ulkonakäymistä sisältävän rappeuttavan vuoden kuluttua onnistuin kuin onnistuinkin hankkimaan itselleni vakituisen seurustelukumppanin. Eihän se mikään erityinen ollut ulkonäkönsä tai älynsä puolesta, mutta olihan sillä sentään pillu, joten kelpasi tarkoituksiini oikein hyvin. Ja arvatkaapa vaan, että ovatko ne panot siitä sitten ajan mittaan parantuneet? No minäpä kerron: Vitut mitään ole! Nyt on eukko alkanut valittelemaan, että ei ole seksuaalisesti tyytyväinen suhteesseemme, mutta enpä taida olla minäkään.
Pissasin lapsena (noin 8v vanhana) tyhjään muovipulloon ja laitoin pullon muutamaksi tunniksi jääkaappiin, että pissa kylmeni. Sitten vein pullon naapurissa asuvan teini-ikäisen lievästi kehitysvammaisen tytön luo ja väitin siinä olevan limsaa. Kyseinen tyttö joi pullon tyhjäksi ja sanoi että
"limsa" oli hyvää". Myöhemminkin myin kyseiselle tytölle muutaman kerran tätä hyvää "limsaa".
En käytä alushousuja juuri koskaan. Omistan niitä ehkä vain noin kymmenet, joita käytän esim. sukkanauhojen ja muiden seksikkäiden alusasujen osana. Arkipäivisin kuljen aina kommandona.
Olen pettänyt lähes kaikkia tyttöystäviäni, tai oikeastaan en ole pitänyt heitä edes tyttöystävinä, heiloina vain. Varmaan johtuu siitä etten ole ollut koskaan kunnolla rakastunut. Olen kokeillut useimpia huumausaineita mitä suomesta löytyy ja monia käyttänyt lukemattomia kertoja, oon myös kasvattanut kannabista useamman sadon. 2 kertaa piripäissäni oon laittanut mtv3n gay-palstalle molemminpuolisten blowjobien toivossa ilmoituksen. Ja kaks kertaa ollut myös osallisena kyseiseen toimintaan. Muuten en tunne vetoa miehiin ollenkaan, amfetamiini vain saa tekemään epätarkoituksenmukaisia tekoja. Toin myös rauhoittavia lääkkeitä monet kerrat satojen kappaleiden erissä virosta, silloin kun se ei vielä ollut kiellettyä. Oon käynyt läpi useamman sekakäyttöpsykoosin, mut aina oon selvinny niistä ite, ilman mitää pöpilöitä tai katkoja.
Lisäksi oon maalannu yli 10 vuotta graffiteja. Myös varastanut kaupoista ja yrityksiltä tavaraa tuhansien eurojen edestä. Oon tehnyt myös muutakin sekalaista törkeyttä. Kyseessä kaiken lisäksi vielä lähes parantumaton sossupummi. Ja mua ei kaduta melkein mikään asia näistä lähes pätkääkään. Lisäksi oon useamman testin mukaan älykkäämpi kuin reilusti suurin osa ihmisistä. Ja psyykkiset ongelmat on kohtalaisen vakavat ja tulevaisuudensuunnitelmat semi-hatarat. Siin on teille vähän reviteltävää.
PS. Tää läppä ain't no fake.
Mä oon koukussa galtsuun. Vaihdan kuvaani sinne säännöllisesti, mieleellään useammin kuin kolmesti päivässä. Suurimman osan kuvista piilotan koska muuten ne jotka ei kirjaudu sisään saattais nähä musta liikaa. Poistan kaikki ilkeät kommentit koska mä en oo niin huono ku muut väittää mun olevan enkä varsinkaan haluu että mun kaverit näkee niitä. Ne saattais alkaa kyselee miks joku ei tykkää musta ja joutuisin kertomaan syitä niihin.
Vahtaan muita ihmisiä, tiedän exäni tunnukset ja käyn niiden avulla katsomassa että onko joku joka on mustalla listallani, puhunut minusta galtsussa jotain pahaa. Jos on, niin haukun hänet ja sitten kuuntelen "yllättyneenä" kun henkilö kysyy että miten sain tietää.
Meikkaan myös paljon ja miellän itseni gootiksi koska olen vakioasiakas eräässä goottiliikkeessä. Minusta pidetään siellä koska ostan sieltä paljon kaikkea, useimmiten monta kertaa viikossa. Kerron myös asioita eteenpäin sekä kavereistani että niistä, joista en pidä. Ja aina väitän että puhun vain totta. Minua uskotaan mutta ne jotka ei tykkää musta niille käyttäydyn kaikista pahimmin.
Muut ei vaan kestä sitä että oon lahjakas ja kauniimpi ku kukaan muu.
Olen sangen iloinen persoona, realistinen ja mietteliäs, mutta päällimmäisin puolin elämänhaluiselta vaikuttava ja positiivinen. Suunnittelen asioita vuosien päähän ystävieni kanssa, vaikka sisälläni epäilen vahvasti niiden tapahtuvan. Olen jo jonkin aikaa pohtinut itsemurhaa, mutta olen liian pelokas sitä tekemään. En haluaisi aiheuttaa kenellekään mielipahaa jos jättäisin tän kaiken. Mulla on useita hyviä ystäviä, mukava elämä, opiskelu sujuu hyvin ja vanhempani ovat mitä hienoimmat ihmiset. Minulla on kaikki mitä tarvitsen, mutta silti mielessäni minusta tuntuu etten kuulu joukkoon. Etten ajattele niin kuin muut. En kestä katsoa uutisia joissa ilmoitetaan vain kuolleista ihmisitä, koska en ymmärrä miksi niin voi tapahtua. Miksen minä voisi kuolla jonkun heistä puolesta? Ystäväni tai perheeni ei osaa kuvitella kuinka välillä tuijotan ikkunasta ulos ja toivon vain että rohkeuteni riittäisi hyppäämään sieltä alas. En haluaisi ajatella näin, en ole masentunut, mutta en vain jollain lailla kuulu tänne tai edes halua kuuluvani.
Olen huomannut, etten kiihotu enää juuri ollenkaan normaalista heteroseksistä. Jos katson pornoa on se yleensä aina ns. shemale pornoa.
Muutenkin olen jo vuosia katsellut kuvia ja haaveillut seksistä trasseksuualin kanssa. Voisin olla sekä antava että ottava osapuoli.
Haluaisin seurustella transtytön kanssa. Harmi vaan että tuskin Suomesta löydän kumppania. Ja tähdennän vielä, että en kiihotu jos naapurin lasse vetää hameen päälleen, vaan tarkoitan naisellisia ja kauniita "tyttöjä"
Olenko nyt sitten bi-seksuaali vai mikä? Miehen kanssa en harrastaisi seksiä. Mietin usen mitähän kaverit sanovat jos kertoisin heille.
Minulla on fetissi kavereideni (ex-)poikaystäviin. Jo pelkästään se, että tiedän heidän seurustelevan/seurustelleen kaverini kanssa tekee heistä seksuaalisesti kiinnostavampia. En ole ikinä tehnyt näistä kenenkään kanssa mitään vakavaa, mutta en varmasti kieltäytyisi, jos joku todella alkaisi ehdottelemaan ja flirttailemaan, ja tietäisin, että se pysyisi salassa.
Olen harrastanut seksiä aktiivisesti (ja paljon) n. 4 vuotta, mutta en ole koskaan saanut orgasmia miehen kanssa. Vika lienee korvien välissä, koska pystyn saamaan orgasmin itseni kanssa.
Turhauttaa välillä, mutta toisaalta pystyn kyllä nauttimaan seksistä erittäin paljon, ilman että tulen.
Kusen suihkussa.
