Rippituoli

Runkkaan avovaimoni seksikkään kaverin kuville facebookissa.

Olen laittanut tyttöystäväni tietokoneelle skypeen, msn ja yahoo messengereihi jutun päälle että tallentaa kaikki mitä puhutaan.

Suomeksi sanottuna aloin epäilee että mitä on menossa kun alkoi tulemaa vierailta miehiltä viestejä.

Lueskelin ne lävitte noin viikonajalta ja täytyy sanoa että tyttöystävä ei ole muuta kuin halunnut vain jutella. Nämä ukot on sitte tietty pillunperäs täysin. Tuntuu toisaalta hyvältä mutta toisaalta pahalta. Hyvältä koska tyttöystävä on monelle sanonut että en ole mitään seuraahakemassa vaikka kaikki miehet on sitä kysynyt. Pahalta koska nämä ihmeen miehet mielestäni ahdistelee tyttöystävää enkä voi puuttua asiaa kun silloin jäisin kiinni että oon seurannut sen jutteluita..

No, ainakin helpotti kun sai sanottua tämän.

Tunnustan olevani aika erikoinen persoona. Näytän tosi kiltiltä, olen kaikille ystävällinen ja teen työni kunnolla. Mutta en koskaan kutsu ketään kylään luokseni, en vain halua ja siihen on syynsä. Iltaisin töiden jälkeen puran patoutuneita aggressioitani hakkaamalla ja potkimalla nyrkkeilysäkkiä vähintään tunnin.

Ja kyllä, olen hyvässä kunnossa. Kuvittelen usein siihen säkkiin jonkun ärsyttävän ihmisen naaman. Siitä saan lisää energiaa mätkimiseen ja tulee hyvä olo.

Koskaan en kävisi kenenkään kimppuun, kukaan ei tiedä näistä mun purkautumisista. Kiitos, kyllä helpotti!

Kuvittelen stressaavissa tilanteissa erilaisia mielitekojani animaatioina ja hymyilen makeasti. Esimerkiksi täydessä junassa istuessani kuvittelen usein parkuvien ja kiukuttelevien lasten lentävän ikkunasta vauhdissa ulos, puhelimessa kiukuttelevien asiakkaiden saavan sähköiskun puhelinlinjaa pitkin jne. Todellisuudessa kun olen niin kiltti, etten käytännössä tekisi muille mitään saadakseni rauhaa ja hiljaisuutta, niin on varsin terapeuttista kuvitella häiriönlähteiden lentelevän kaarissa kohti valotolppia ja uppoavan vessanpönttöihin jne.

Olen rakastanut toista miestä kaikki nämä vuodet kun olen seurustellut toisen kanssa. Jättäisin kaiken rakastamani miehen vuoksi, jos hän sitä minulta vaatisi. Näen hänestä unta joka yö, ajattelen häntä joka päivä ja rakastellessani oman mieheni kanssa.

Haluaisin olla tyylikäs, upea, sivistynyt ja kallis Kurtisaani. Ei mikään nykyajan leopardi-minissä toikkaroiva "tuksu", ei, vaan kuten ranskalaisten mustavalkofilmien femme fatale ja Alexandre Dumas'n Marguerite.

Pahinta on, että oikeastaan tuo unelma olisi lähes käden ulottuvilla, ulkonäköä riittää ja ikä olisi otollinen..

Minulla on tapana tutkia poikaystäväni sivuhistorioita ja tarkistaa mitä videoita hän on katsellut ollessani muualla. Pelon ja odotuksen sekaisin tuntein odotan löytäväni pornoa, mitä usein löytyykin. Katselen sitten millaisesta pornosta hän tykkää ja minkätyyppisistä naisista... tunnen kateutta ja muutenkin pahaa oloa näin tehdessäni. En ole vieläkään päässyt sinuiksi pornon kanssa. Se vituttaa. Onneksi hän näyttää pitävän suht normaalista touhusta sentään.

Pari kertaa olen tehnyt päätöksen lopettaa tämä itsekidutus, mutta houkutus on vielä tähän saakka ollut liian suuri.

Perheenrikkoja ilmottautuu?

Kuolaan aika pahasti 4-kymppistä opettajaani. Lisäksi kuvittelen miehen olevan myös ainakin jollain tasolla kiinnostunut: välttelemme katseita kohteliaasti välillä tunneilla, kuitenkin usein tuntuu, että hän katselee puuhiani, kirjoittamistani jne. ja lisäksi yllättävissä tilanteissa huomioi todella usein ilmeitäni (mielestäni enemmän kuin muiden luokkalaisten, tai sitten vain kuvittelen... toisaalta jotkut opettajat / muut puhujat ovat naureskelleet minun olevan unelmakuuntelija, jonka reaktioista näkee äkkiä puheensa tuottaman tunnelman tms.). Välillä hän mielestäni kuuntelee liikaa vapaa-aikaani viittaavia höpöttelyitä. Lisäksi käytävillä yllättäen törmätessä molemmat käyttäytyvät mielestäni liian epänormaalisti. Miehen reaktiot eivät voi olla vain peilausta omasta säpsyilystäni, koska luulen (toivon ainakin) osaavani hillitä itseäni / pokerinaamailla tarpeeksi.

Vaikkakin mies on äärimmäisen sympaattinen ja siis todellakin pantava (huomaan keskittyväni luennoilla lähinnä omiin kuvitelmiini, jossa istun hänen sylissään ja molempien toivomana teen melkein kaiken työn... hymyilyttää aika usein, mutta onneksi opetettava aine on sekin mielenkiintoinen -> virnuilut ei liian paljastavia kai), tavallaan toivon kaiken molemminpuolisen sähkön olevan täysin omaa haavettani, sillä kuvittelemiini tilanteisiin päästäkseni pitäisi kröhöm rikkoa avioliitto ja viedä iskä alle kouluikäisiltä lapsilta (kivoja aurinkosuojia autossa...).

Vai pitäisikö sittenkin heittää kaikki moraalit ja lasten tilanteen sympatisoinnit romukoppaan etenkin, jos mies jotenkin sattuisi alkaa viestitellä kiinnostusta selvästi? Haluja katkera hillitä, elämä on peli, kerran vain eletään jne.

Avioliittoja menee rikki melkein puolet (ja lapset oppivat tuntemaan isänsä, vaikka samassa taloudessa eivät asuisikaan), mutta kuinka horo olen, jos alan "tyylikkäästi", sanattomasti viestiä enemmän kiinnostustani? (Ehkä lähinnä nolo, jos kaikki tilanteissa on omaa kuvitteluani :D.)

Tunnustan, minä kärsin lukuisten muiden miesten tavoin erektiohäiriöistä. Minun erektiohäiriöni ei kuitenkaan ehkä ole saman suuntainen vaiva, kuin miksi se yleensä mielletään. Minä kärsin nimenomaan siitä, että minulla stondaa liikaa ja lisäksi stondikseni alkaminen on täysin minun itseni hallitsemattomissa. Siinä on äkkinäisen ja voimakkaan stondiksen takia moni hidas tanssi päättynyt kiusaloisesti ensimmäisen kappaleen jälkeen ja kerran jopa tädin 50v juhlien onnitteluhalaus saanut lisämausteen kyseisen vaivan takia.

Moni, vuosien myötä velttonevaa kaluaan harmitteleva mies ei ymmärrä kaikenlaisia Viagran ja Cialisten käyttöjä miettiessään, että miten heitä on siunattu sillä asialla, että voivat luottaa kalunsa korrektiuteen ja velttona pysymiseen. Ei heidän tarvitse aina suorittaa nopeata itsetyydytystä ennen kuin poistuvat ovesta ihmisten ilmoille, koska muutoin lahkeessa kovettuva kyrpä tekisi 100-metrin jälkeen kävelystään toispuolista hyppelehtimistä. Ei heidän tarvitse aina roikotella äkillistä stondista peläten käsiään kalunsa edessä esimerkiksi jutellessaan jollekkin naiselle ja haistaessaan hänen parfuminsa hajun.

Joku äkkinäinen voisi kuvitella kertomani perusteella, että olisinkin sitten melkomoinen peto päästessäni panemaan, mutta tämäkään ei pidä paikkaansa. Ei se seisokki nouse mitenkään toiseen tai kolmanteen potenssiin silloin, kuin sille olisi tilaus ja hyvä syy. Tilanne saattaa olla henkisistä syistä ja liiasta yrittämisestä johtuen jopa hieman päinvastainen. Muutaman kerran on käynnyt niin, että joku mukanani jatkoille lähtenyt nainen on saanut satunnaisesta erektiostani johtuen hieman yläkanttiin mitoitetun mielikuvan seksuaalisista kyvyistäni ja silloin ei ole suoraan sanottuna erityisen hyvin mennyt.

Että olkaa vaan tyytyväisiä te, joilla se mulkku tahtoo olla hieman veltostuvaan suuntaan. Se on luonnollista kehitystä ja ihan vitun paljon parempi tilanne, kuin minulla itselläni. Vituttaa, kun pitää jatkuvasti ajatukset pyöriä kyrpänsä ympärillä, että mitä se nyt seuraavaksi keksii vaikkapa kuntosalin pukuhuoneessa tai suihkussa tehdä.

Ollessani lapsi ajattelin, että hankin aikuisena vähintään 3-4, ehkä jopa 6-8 lasta. Nyt olen pian 30-vuotias ja voin sanoa, että yhtään lasta en tule hankkimaan. Ei minusta olisi isäksi, sillä minä inhoan lapsia. Ei minusta olisi kuuntelemaan sellaista pikkuvauvan koliikki-itkua, vaihtamaan kakkavaippoja vauvalle, kestämään uhmaikäisen lapsen kiukkukohtauksia tai murrosikäisen nuoren toilailuja. Vihaan yli kaiken esimerkiksi sellaista, että kaupassa joku pikkuvauva karjuu kurkku suorana tai joku uhmaikäinen pikkukakara karjuu ja raivoaa kun ei saakaan karkkia, jäätelöä, uutta lelua tms.

Minua ärsyttää suunnattomasti yhteiskunnan vapaamatkustajat. Eräs hyvä ystäväni on alkanut sellaiseksi. Yhteiskunta antaa kotona olevalle, työttömälle, jolla ei ole edes tutkintoa mistään (ei siis voi saada töitä) melkein saman verran rahaa, kuin minä saan palkkaa työstäni. Järjestää lastenhoidon niin että ystäväni pääsee baariin säännöllisin väliajoin, ja pitää huolta että on rahaa että voi käydä tuulettumassa. Hän siis saa kaikennäköisä kelan tukia, muutakin kuin työttömyysrahaa, mutta minun mielestäni niille ei ole perustetta, muuten kuin että ihminen on niin reppana että ei tule saamaan ikinä mitään aikaiseksi elämässään.

Viime kerralla hän maksoi oman baari-iltansa, sekä minun, ja viikonpäästä hän on taas baarissa.
On se hyvä että jollain on rahaa!

En voi tätä hänelle sanoa päin naamaa, koska hän suuttuisi minulle mielettömästi.

Mielestäni naiset joilla on karvainen alapää ovat kuvottavia. Välttelen siksi esim. uimahalleja ja saunailtoja.

Työskentelen tutkimuslaitoksessa geenitekniikan parissa. Julkisuudessa kuitenkin arvostelen geenitekniikkaa ja geenimanipulaatiota,yms

Onko mielesi tehnyt koskaan viuhahtaa? Tunnustan, minun on tehnyt mieli! Minä olen havainnut itsessäni jopa yhä ja alati kasvavan halun tähän tekoon. Vielä en ole viuhahtanut, mutta saapa nähdä, että ohittavatko kyseiseen tekoon ajavat mielihaluni terveen järjen äänen jo tämän syksyn aikana ja tunnen jonakin iltana viileän syysilman hivelevän alastonta vartaloani juostessani villisti jonkun ihmisä vilisevän aseman tai kauppakeskuksen ohi.

Saatanpa juoksiessani kajauttaa ilmoille myös villin vapaudenhuudon, kun palailen mielessäni ihmisen alkujuurille, missä väsymätön villi mies saalistaa juoksemalla pelokasta saaliseläntään, joka tietää loppunsa lähestyvän. Saalista minulla ei ole, mutta jospa saavuttaisin kuitenkin sen alkukantaisuuden tunteen, millä ihmiseläin on taivaltaan aloittanut. Ei ihmistä ole tehty kerrostalossa asumaan ja konttorissa töitään tekemään. Minä olen MIES! Mahtava saalistaja!

Synnyin keskosena ja jouduin olemaan noin 2 kuukautta sairaalassa ennenkuin pääsin kotiin. Tiedän, että lääkärit ja hoitajat joutuivat tekemään paljon sen eteen, että yleensä säilyin elossa. myös aiheutin perheelleni paljon huolta, koska minun pelättiin kuolevan. Kanssani samaan aikaan keskolassa olleista lapsista ainakin 1 kuoli sielä ollessaan. Olen kuullut siitä myöhemin perheeltäni. Olen näin jälkeenpäin ajatellut, että minun olisi pitänyt kuolla sen toisen lapsen sijasta. Tiedän kyllä, että kuolemani keskolassa olisi ollut perheelleni kamala paikka, mutta nyt tähän mennessä se suru kuolemastani olisi jo hellittänyt ja se kuolemani aiheuttama suru olisi ollut paljon pienempi paha kuin ne kaikki surut ja vaikeudet, jotka olen aiheuttanut perheelleni, koska minä olen ollut lapsesta asti täysin luonnehäiriöinen saasta. Aiheutin esim. veljeni avioeron ollessani teini-ikäinen. Ainakin niin veljeni ex-vaimo on sanonut, että hän ei kestänyt minua miehensä veljenä ja siksi otti eron. Luultavasti minulla on narsistinen persoonallisuushäiriö, skitsofrenia tai muu vakava mielisairaus.

Joskus kerran netissä tsättäillessäni netissä törmäsin tuntemattomaan mieshenkilöön, joka luuli tsättäilevänsä kiihkeän naisen kanssa. Annoin sille miehelle homojen tukikeskuksen puhelinnumeron kun hän luuli pääsevänsä puhelinyhteyteen seksinnälkäisen naisen kanssa. Olen laittanut naisilta miehille ilmoituksia, joihin miehet ovat vastanneet lähettämällä yhteystietojaan ja mulkkujensa kuvia. Sain molemmilla kerroilla nauraa itseni kipeäksi toisten hyväuskoisuudesta. En muuten kadu lainkaan ja luulen jatkavani harrastustani.

Osallistun netissä kaikkiin kilpailuihin joissa on suoramarkkinointi yms levittelen numeroani mistä kaikki puhelinmyyjät voivat sen saada.

Kun he sitten soittelevat tykkään vittuilla ja haukkua heitä. Olen itsekin toiminut joskus viikon puhelinmyyjänä ja tiedän kuinka paskamainen duuni se on.

Mä olen katsonut yli pari päivää Alfred J. Kwakia ja meinasin alkaa itkeä, kun sen vanhemmat kuoli. :'(

Tunnustan minulla on perse-addiktio! Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään normaali perse-addiktio, jossa tiirailtaisiin muiden perseitä, vaan kärsin nimenomaan narsistisesta perse-addiktiosta, joka ilmenee lähinnä sairaaloisena kiinnostuksena omaa persettäni kohtaan. Mistään "pakoputki-perversiosta" ei kuitenkaan ole kyse vaan ihan pakaroiden kaartuvuuteen liittyvän estetiikan jäljillä liikutaan.

Paitsi pelkkää kiinnostusta tähyillä omaa persettään, minun narsistinen perse-addiktio sisältää myöskin pakonomaista pyrkimystä muokata persettäni suurempaan ja muhkeampaan suuntaan. Mitään isoa löysää persettä en kuitenkaan itselleni halua vaan pakaroiden pitää olla isot ja samalla myös kiinteät. Tämän tavoitteen täyttymiseksi harrastan erittäin paljon liikuntamuotoja, jossa perse on lujilla. Kesällä tykkään pyöräillä ja rullaluistella. Talvisin puolestaan vedän valtavat määrät jalkoihin ja pakaroihin kohdistuvaa treeniä salilla. Jalkaprässi esimerkiksi on ihan just jees!

Tämän kaiken treenauksen vastapainoksi syön sitten hirveät määrät korken ravintopitoisuuden omaavia ruokia ja siihen päälle juon vielä proteiinivalmisteita. Suklaata ja keksejäkin tykkään mussuttaa, että saisin hiukan pehmeyttä tuovaa läskiäkin komeille pakaroilleni. Kyllä niitä sitten kelpaa ympäriinsä esitellä ja etenkin itse katsella... Niska se vaan tahtoo hiukan kipeytyä välillä tuonne taakse tähyillessä. Sikäli kyllä käy kateeksi ne, joilla on oman kehonsa kiinnostavin elin vartalonsa etupuolella.

Meinasin joskus 9-vuotiaana lähettää hakemuksen idolssiin. Tulostin sen, kirjoitin tietoni ja "sori kun oon vielä näin nuori!". Onneksi en lähettänyt, säästyin monelta häpeältä. Hakemus olisi kuitenkin suurella todennäköisyydellä heitetty suoraan roskiin, mutta silti.