Rippituoli

En ole koskaan saanut orgasmia harrastaessani seksiä miehen kanssa.

Petän avomiestäni toistuvasti. Etsin uudet tuttavuudet netistä. Olen nymfomaani;mikään ei riitä koskaan. Välillä pystyn pitämään hetken taukoja.
Olen jäänyt jopa kiinni valheista ja pettämisestä pari kertaa. Aina sanon lopettavani, mutten pysty. Huomenna minulla on treffit taas uuden miehen kanssa...

Nyt se iski! Minustakin on tullut pervo! Tapahtui meinaan tuossa viimeyönä sellainen juttu, että olin menossa yöllä kuselle, kun melkein kompastuin avovaimoni pitkävartisiin talvisaappaisiin, jotka hän oli talvikelien saapumisesta johtuen kaivanut vaatekaapin perukoilta esiin ja jättänyt huolimattomasti makuuhuoneen ja vessan väliselle kulkureitille. Olin juuri siirtämässä niitä sivummalle, kun se pervous iski. Minun oli pakko saada nuukia niitä saappaita ja hieroa mulkkuani niiden varressa olevaa pehmeää nahkaa vasten samoin kuin sisällä olevaa teddy-vuorta.

Sain vaivoin ravistettua itseni irti tästä paheellisesta toiminnasta ennen kuin olisin lauennut tahroittavalla tavalla avokkini saappaille. Päätin siinä sitten vessassa hoitaa homman loppuun pikaisella runkkauksella ennen kusemista. Ei sitä siihen kellonaikaan viitsinyt avokkiakaan alkaa panohommiin herättelemään ja houkuttelemaan, kun aamulla oli kuitenkin taas herättävä töihin. Mutta sen vaan sanon, että kyllä itseäkin mietityttää, että mihin asti nämä hommat vielä tassä tämän talven aikana menevät, jos ne saappaat tuossa lattialla lojuvat.

Deittipalstan profiiliini vastasi mies, jonka viestin olisin normaalisti ohittanut. En voi kunnioittaa itseäni tyhmempiä miehiä, joten sivuutan kielellisesti köyhät viestit, jotka yleensä ovat täynnä yhdyssana- ja muita kirjoitusvirheitä. Tämä tyyppi vaikutti kuitenkin kivalta, ja ajattelin, että hänellä on vain ehkä paha lukihäiriö. Hän kirjoitteli mukavia juttuja ja vaikutti arvomaailmaltaan sopivalta: ei ollut liikaa rahan ja maineen perään ja työskenteli kehitysvammaisten parissa.

Treffeillä tajusin tehneeni kammottavan virhearvioinnin. Työ kehitysvammaisten parissa tarkoittikin tukityöllistämistyötä itsensä kaltaisten parissa. Tyyppi oli lievästi vammainen, se näkyi ulkonäöstä ja kuului puheesta. Kiemurtelin ja mietin, miten pääsisin loukkaamatta tilanteesta pois. Join se pakollisen kahvikupin ja liukenin. Itselläni on korkeakoulututkinto, olen terävä ja ihan nättikin. Meillä ei ollut mitään puhuttavaa, ei mitään yhteistä. Mies oli vastenmielinen, muttei tahallaan. Häpeän, että tilanne oli minusta niin iljettävä. Voisin hyvin kuvitella tekeväni auttamistyötä hänenlaistensa ihmisten parissa, mutta ajatuskin siitä, että olisimme pariutumismarkkinoilla jotenkin samalla viivalla, on mieltäkääntävä.

Tunnustan olleeni niin poju, että olen hukannut suuren osan elämästäni juosten valtavirran suosiman neitseellisen naiskuvan perässä. Hyvin usein meillä miehillähän jo omat äitimme ovat huolissaan, että heidän poikansa sortuisivat johonkin vanhoihin eronneisiin lorttoihin, joiden värkissä ovat jo muutkin miehet kerkeneet kulliaan uittamaan. Yleisesti lähdetään siitä, että miehen pitäisi hankkia itselleen kiltti ja seksuaalisesti kokematon nainen, jonka mies sitten koulii olemalla se, joka näissä seksiin liittyvissä asioissa vie.

Tälläisten naisodotusten vallassa sitä sitten on tullut sähellettyä toinen toistaan surkeampien naisten parissa. Kuvaukseksi sopisi, että nämä ovat olleet hieman itseäni nuorempia, lapsettomia, ylijäämätavaraa, tyhmiä tai hulluja ja pelkäävät kuollakseen tarttua kyrpään. Hyvin usein olen miettinyt, että onko nuo "naiset" edes oikeasti heteronaisia omine seksuaalisine tarpineen miestä kohtaan, vai onko kyse vain jostain biologisesta kellosta ja statuksesta, että "omistaa" sen miehen. Yleisenä kuvana suhteesta moisen naisen kanssa on lähinnä lahnamainen seksi, jota pääsee harjoittamaan vain kuun otollisimpaan aikaan.

Kun on ikää kertynyt enemmän ja kiertoon on tullut uudestaan ne parhaat naiset, niin näkeekin vasta, että mitä sitä on missannut, kun ei riittävän ajoissa päässyt vauhtiin, että olisi päässyt heidän kanssaan sille eka-kierrokselle. Paras nainen onkin juuri sellainen vanha laadukas lutka, joka on eronnut dokuksi tulleesta ukostaan ja jonka lapsetkin ovat jo aikuisten kirjoissa niin, että niistäkään ei tarvitse välittää. Niiltä sitä saakin kulli kuulkaa sellaista kyytiä, että ei ole tottakaan ja on muutoinkin aika kiihkeetä se touhu. Pidempiaikaista suhdettakin silmälläpitäen ovat luonteeltaan paljon parempia kuin joku ylijäämäsinkku.

Tänään kuukausi ilman seksiä. Yhdessäoloa vasta pari vuotta, tätäkö se sitten on? Taidan lähteä väljemmille vesille, ilman pimppaakaan en voi olla. Sääli, koska muuten tulemme vaimoni kanssa juttuun erittäin hyvin.

En ole koskaan tavannut mieheni ex vaimoa mutta tiedän hänet. Aina kun mieheni ottaa puheeksi exänsä minulle tulee niin paha olo, suorastaan oksettaa enkä voi koskea mieheeni vähään aikaan sen jälkeen ennen kuin olen saanut mielikuvat hänen edellisestä hirviöstään karistettua mielestäni. pahinta on se että en koskaan tuomitse ihmisä kuulopuheiden peruusteella mutta niin olen tehnyt sen peruusteella mitä mieheni on sanonut exästään minulle. En tiedä miksi mutta jollain tavoin toivoisin että mieheni exä yrittäisi kaikkensa pilatakseen minun ja mieheni välit koska tietäisin että mieheni ex tekisi itsestään idiottin koska mieheni on sanonut minulle että ei olisi ikinä uskonut että voi tavata minunlaiseni ja rakastaa minua enemmän kuin edellistään yli 10 vuoden ajan

Panettaa ja hitosti. Ärsyttää kärvistellä tän olotilan kanssa. Tuntuu että sinkut saa enemmän seksiä kuin parisuhteessa elävät. Ellei nyt kalinaista ja kurhista katsota mut nehän tekee sitä joka paikassa päästäkseen lehtiin. Haluaisin villiä mutta hellää ja nautinnollista seksiä, esileikin kanssa. En saa edes suudelmia jotka saa sydämen tykyttämään, mieheltäni ellei harrasteta seksiä. saan vain pikku pusuja. Haluaisin niin anta miehelleni suuseksiä mutta kun en ole ite saanut pariin vuoteen niin en ole antanut miehellenikään. Aina kun mies tulee seksin aikana, jään lehdelle halujeni kanssa soitteleen eikä tuo voi edes saattaa mua loppuun asti.
Kaikki muu on hyvin mutta ärsytää kun mies on niin aliseksuaalinen verrattuna meikäläiseen, muutaman kerran miettiny et pitäiskö raju rakastaja hankkia et sais seksiä mistä unelmoi. Suudelmia ympäri kehoa, ehkä hieman pientä nautinnollista kipua, helliä kosketuksia, nautinnollisia suudelmia ja sitten miehen silmät olis liekeissä kun otan ite ohjat käsiini ja teen kunnon temput...

Vittuuntuneena omaan akateemisen(humanistisen) alan jatkuvaan pätkätyörumpaan ja toivottomaan alhaiseen palkkaukseen päätin vaihtaa alaa duunariksi
.Vaikka entiset opiskelija kaveritvinoilevat suorittavasta portaasta, , tarkemmin ottaen putkariksi. En oikeastaan edes loukkaannu, koska siinä missä he kittuuttavat opintotuella ja harjoittelupalkoilla, tienaan tasaisesti ja varmasti. Kun mukaan vielä lasketaan oman työuran pituus, ei valinta kaduta ollenkaan.

Olen jo pidemmän aikaa paneskellut miesten kanssa. Olen naimisissa, minulla on ihana vaimo ja lapset. Nykyinen rakastajani on lenkki- ja salikaverini. Vaimoni ei tästä paheestani tiedä.Hän ei myöskään epäile mitään, sillä suhteemme toimii loistavasti (makuuhuoneessa ja sen ulkopuolella). En koe tekeväni mitään väärää perhettäni kohtaan. Mitä väärää rakkaudessa voi olla?

Vihaan kehitysvammaisia. En ole koskaan pitänyt heistä. Jo pienenä lapsena pelkäsin erästä lähistöllä asuvaa noin 30-40v kehitysvammaista miestä, joka kulki päivät pitkin katuja kun hänen vanhempansa olivat töissä. Ei hän koskaan tehnyt muille pahaa, mutta pelkäsin silti hänen erikoista ulkonäköään ja käytöstään, varsinkin kun aikuiset aina varottelivat meitä lapsia, että kyseistä miestä pitää varoa, koska hän voi tehdä lapsille jotain outoa. Jo pienenä pelkäsin lähes kaikkia vammaisia, koska luulin vammaisten tekevän muille pahaa. Nykyään en enää pelkää kehitysvammasia, mutta vihaan heitä jollain tasolla. En voi sille mitään, sillä kaikki tapaamani kehitysvammaiset ovat olleet aina todella inhottavia ihmisiä.

Jostain syystä sitä, että ilmoittaa tekstiviestillä lopettavansa seurustelusuhteensa, pidetään hieman alhaisena ja pelkurimaisena tapana toimia. Tunnustan kuitenkin itse käyttäneeni tekstiviestiä jo kolme kertaa siihen, että olen ilmoittanut lopettavani suhteen... Sattumoisin tämä kyllä vastaa sitä määrää, mitä minulla näitä vakavempia suhteita on ollutkin, joiden lopettamisesta pitää oikein ihan ilmoittaa toiselle osapuolelle. Kaikesta halveksuttavuudestaan huolimatta tekstari on toiminut mielestäni erittäin hyvin kyseisessä ilmoitustilanteessa.

Tekstarin parhaita puolia on se, että siinä ei tarvitse operoida nokikkain toisen osapuolen kanssa ja altistaa itseään tämän suunnalta tuleville loukkaaville lausunnoille tai maanittelupyrkimyksille, joilla vain yritetään saada vakaa ja valmiiksi harkittu päätös pyörretyksi. Lisäksi tekstaamisen voi suorittaa huomaamattomasti ja se on halpaa. Eikä se erotilanne ole mikään rohkeuden tai suoraselkäisyyden paikka. Vittuako siinä itsestään jotain hienoa kuvaa antamaan siinä vaihessa, kun erotaan? Sen aika on silloin, kun pokataan uutta muijaa kehiin.

Kun olin jotain 4-5v uhmaikäinen niin tapahtui seuraavaa. Jostain syystä kotonamme keskusteltiin itsemurhasta koska jossain oli tapahtunut sellain. Järkytyin asiasta niin paljon että keksin sitten fiksuna sanoa päiväkodissa täysin perättömästi lempihoitajastani että tämä aikoo tehdä itsemurhan. Minua hävettää vielä tänä päivänä että olen noin sanonut tuossa iässä, ja muistaessani asian yhtäkkisesti lamaannun lähes täysin ja omatuntoni alenee hetkellisesti. En tiedä miksi, mutta en pysty puhumaan tästä asiasta kenellekkään.

Lopetin juuri lähes puolitiosta vuotta kestäneen suhteen itseäni viisi vuotta vanhemman serkkuni kanssa. Ajauduimme kerran yhdessä hänen sänkyynsä vahingossa nukkumaan ja siitä tarina lähti. Emme koskaan seurustelleet, välitin hänestä kaveripohjalla todella paljon, välillä haaveilin seurustelusta vaikka ajatus tuntuikin todella oudolta. Menetin hänelle neitsyyteni vähän yli puoli vuotta sitten. Seksi oli mahtavaa ja meillä oli hauskaa yhdessä. Ahdistuin kuitenkin lopulta tilanteesta ja "jätin" hänet. Kumpikaan meistä ei ole seurustellut koskaan. Ikävöin häntä, vaikka tiedän että tämä oli oikea ratkaisu. Pahinta oli, että hän antoi ymmärtää, että "suhteen" loppuminen ei haitannut häntä lainkaan. Nyt ajateltuna hän on luultavasti hieman masentunut. Välillä inhoan häntä, toisena hetkenä itken hänen peräänsä. Myös seksin loppuminen on harmillista, yhden illan juttuihin minusta ei ole enkä usko osaavani seurustella.
Tavallaan tekisi mieli välillä olla runkkari ja käräyttää hänet sukulaisillemme, mutta en viitsi. Hän oli kuitenkin se minun ensimmäiseni.

Ollessani lapsi kiusasin eläimiä.

Olen pettänyt poikaystävääni muutaman kerran.
Minun on pitänyt jättää tämä mies mutta omaa saamattomuuttani en ole pystynyt.
Nyt sitten selvisi että olen saanut joltain näistä petikumppaneista klamydian. sepäs mukavaa. En aio kertoa mulkkuppoikaystävälleni. aion nyt jättää hänet. Tosin en ole niin mulkku että jätän hänelle taudin vaan annan antibiootit salaa hänelle.

Paska juttu mutta tulipa tehtyä. Oikein minulle että näin kävi but no can do.

Rukoilen Jumalalta aina kuin muistan yhden ihmisen kuolemaa, siis luonnollista kuolemaa, että tulisi vaikka keuhkosyöpä tai joku muu tappava tauti tai joku auto-onnettomuus johon sattumalta joutuisi tms. Koska mikään muu kuin kuolema ei enää auta, hän on sen verran vittuimainen ihminen, että ainut mikä lopettaisi hänen juonensa olisi kuolema.

Kaipaan hellyyttä ja kauniita sanoja jota en mieheltäni saa...pitää etsiä joku jolta saa =(
Tiedän jo pari miestä jotka olisi ihan valmiita vaikka salarakkaiksi mutta mietin ja toivon että tulisi joku helvetin ihme ja muutais kaiken.
Miehet huomioikaa naisianne!

Olen tehnyt henkistä eroa poikaystävääni jo kuukausia. Muutaman (3) vuoden seurustelun jälkeen tiedän, etteivät tunteeni enää riitä. Tämä ei ole mitään arjen rutiineihin tuskastumista; näen unia joissa olemme eronneet ja ajattelen muita miehiä. En enää jaksa etsiä syitä siihen, mikä mulla on. Olen kuitenkin hirveä itseni kusettaja, yritän järkeillä ja tsempata, enkä voi käsittää miten voisin satuttaa minulle niin tärkeää ihmistä. Nyt tilanne on kuitenkin mennyt siihen, että poikaystäväni sanoo että olen etäinen ja vaikutan masentuneelta. En ole onnellinen, ja tiedän että ero tekisi kipeää meille molemmille. Pieni toivo elää, että eron jälkeen seuraisi jotain parempaa. Mutta juuri nyt sekä nykyiseen tilanteeseen jääminen että ero tuntuvat yhtä lohduttomilta.

Olen nussinut noin 200 naista. Pettänyt vaimoani useasti, jäänyt kiinnikkin monasti. Vaimo ei uskalla lähteä, koska hän on täysin taloudellisesti minusta riippuvainen, lapsia meillä ei ole ja avioehtokin on. Olen nussinut osaa hänen kavereistaankin. Vaimoni masentui pettämisestäni niin pahasti että hän ei enää käy missään, hän lihoi 50kg joten on aikamoinen valas tällähetkellä. En oikeastaan enää edes kadu pettämistä, on vain hyvä että joku hoitaa minun pyykkini, kodin.