Olen naimisissa miehen kanssa joka tarpeeksi viinaa ottaessaan käyttäytyy vakivaltaisesti. Ei ole mua montaa kertaa pahasti hakannut mutta toisinaan pelkään häntä. Olen kuitekin totunut elämään hänen kanssaan ja uskoskseni jopa rakastan häntä. Tiedän että minun pitäisi jättää hänet kun hän kerran käytäytyy toisinaan väkivaltaisesti, mutta mitä minä sitten teen yksinään, onko sekään elämää.
Olen täynnä syntejä...
Nimittäin olen:
* varastanut kaupasta, sukulaisilta ja kyllä "kavereilta" myös
* käyttänyt huumeita, lääkkeitä ja viinaa sekaisin
* harrastanut ryhmäseksiä
* pettänyt edellistä puolisoani koko 3 vuoden suhteen ajan
* harrastanut seksiä yli 100 ihmisen kanssa
* jättänyt vuokrat maksamatta ja saanut häädön
* puhunut kaikista ns. "kavereistani" kokoajan paskaa selän takana
* himoinnut ystävieni miehiä ja aina ne myös kellistänyt
* aiheuttanut tappelun ja lyönyt jotakuta USEASTI
* jättänyt ihmisen hätään vaikka olisin voinut auttaa
* saanut potkut koska olin kännissä töissä
* käyttänyt ihmistä hyväksi rahallisesti
...ja kaiken lisäksi ei edes enää tunnu pahalta tai en tiedä onko koskaan tuntunutkaan.
Noh kai voin sanoa että helpotti.
Loukkaannun syvästi joka kerta jos esim. vanha koulukaverini poistaa minut Facebookista omalta kaverilistaltaan. Syynä tähän taitaa olla se että puhun aina ihan mitä sylki suuhun tuo ja ihmiset ei ymmärrä sitä ja ottavat liian tosissaan.
Niin ärsyttävä rallatus kuin Grandiosa pitsaperjantai biisi onkaan, siinä on hyvä melodia yhdessä kohdassa... hävettää!
Minulla on excel-taulukko, johon merkitsen oleelliset tiedot kaikista seksikumppaneistani. Laitan taulukkoon tietoa mm. iästä, tapaamisajasta, suhteen laadusta ja miehen sänkytaidoista.
Haluaisin dipata kämppikseni hammasharjan vessanpöntöön ja mällätä kaikki hänen vaatteensa, koska hän ei maksa ensi kuun laskujaan tai vuokraansa, ja jättää ne minun maksettavaksi.
Aloin alkusyksystä tapailemaan varattua miestä ja lupasin itelleni et pistäisin jutun poikki heti jos tulee mitään tunteita. Varsinki ku tämä mies oli lähinnä tapa päästää irti exästä. Siinä vaiheessa ku tunteita tuli ni ei päätöksen tekeminen ollutkaan enää niin simppeliä ja vielä tässä ollaan vaikka olenkin miettinyt koko jutun päätöstä jo pitkään. Aina jos päätän että juttu on nyt tässä, se mies osaa kääntää mun pään. Tasan tarkkaan tiedän ettei se sen nykystä muijaa aio jättää ja että se höpöttelee hempeitä sanoja vaan ja ainoastaan koska annan sopivasti vaihtelua arkeen. Että näin, aika paskaa olla kakkonen.
Petin tyttöystävää ja nyt kaduttaa ajattelen sen kuitenkin olevan vaan tyydytystä eikä siinä ole tunteita. Helpottaa.
Olen viimeiden vuoden ajan toivonut lähes jokaisen tapaamani miehen ehdottavan että saisivat sitoa minut sänkyyn.
Leikittelen ajatuksella huoran urasta. Seksistä en ole koskaan sen erikoisemmin nauttinut, työtä se on minulle muutenkin. Miksi en siis hankkisi leipää pöytään tällä tavoin? Samaan tapaan harkitsen siirtyväni teatterista pornoon. Ainoa syy, joka minua estää, on se, että jos jonain päivänä minusta tulee ministeri, kärsin karvaan kohtalon. Silti aina masturboidessani kovimmat orkut saan siitä kun ajattelen kymmenen likaisen kaljamahaisen keski-ikäisen ukkomiehen näyttävän minulle miten munaa käytetään. Kameroiden pyöriessä tottakai. Tosin, luulen ettei lihavat karvaperseet kiihota muita kuin minua. Tämänkin tekisin vain, koska olen äärettömän ahne ja uskomattoman laiska.
Minulla hajoaa pää. Olen 35-vuotias naimisissa oleva mies. Yöelämässä liikkuessani nuoret naiset (20-24v) lähestyvät minua hyvinkin suorasukaisesti ja saan flirttiä ja ehdotuksiakin laidasta laitaan... Haluan olla kuitenkin uskollinen vaimolleni, mutta en voi kieltää etteikö polte olisi aika saatananmoinen. Varsinkin kun nämä neidot eivät ole mitään riihipiruja.
Olen itse sinkku ja aloitin jokin aika sitten suhteen esimieheeni, kun aloin tuntea kyseistä henkilöä niin kävi ilmi että sillä oli perhe kotona jonka se oli unohtanut kertoa. Noh päätin jatkaa vittuillessani suhdetta koska tämä mies väittää ettei naiset koskaan jätä sitä ja se on aina tiennyt miten tyydyttää nainen kunnolla. Sen voin kertoa etten koskaan ole sen urpon kanssa saanut "oikeaa" orkkua ja sitä on sille kiva näytellä "aah nyt tulee"ja äijä on ihan hurmiossa.. mitä siihen tulee ettei naiset muka sitä koskaan jätä, on mies kovasti puhunut perheensä jättämisestä.. lempaan valehtelevan sian heti ku vaimo kotona tietää että sillä on suhde! Olis ollut viisas ja ei olis alottanut pettämistä.
Leikin lapsena (joskus 6-9 vuotiaana) yhdyntää siskon vanhalla muovisella nukella, koska sillä oli pimppi. Hieroin pippeliäni sen nuken jalkoväliin ja luulin, että se on seksiä.
Pari viikkoa sitten olin kävelemässä kohti kaupungin keskustaa, kun kaksi noin 14-vuotiasta poikaa pysäyttivät minut. Toinen heistä pyysi minulta 2,5 euroa bussilippuun. Ensimmäinen ajatukseni oli, että se sitä mihinkään bussilippuun ja miksi minun sitä pitäisi tuntemattomalle pojalle ilman vastinetta antaa. Käskin tylysti kerjätä jolta kulta muulta ja jatkoin matkaani.
Aloin katua sanojani osapuilleen samalla hetkellä kun suljin suuni, ja nurkan takana pysähdyin ihmettelemään, milloin minusta on tullut näin kyyninen ja kova ihminen, jolle se kuuluisa lähimmäisen rakkaus on tuntematon käsite. Vaikka 90-luvun lapset ovatkin ihan onnettomia tapauksia, ei kai ne kaikki nyt mitään imppaaja-narkkareita ole. Ja mitä pahaa saa tehtyä 2,5 eurolla?
Käännyin siis takaisin ja juoksin vähän matkaa poikien perään, mutta heitä ei näkynyt enää missään.
Tämä on harmittanut minua suuresti ja olen kaupungilla koettanut bongailla, josko poikaa näkyisi, että voisin pyytää anteeksi.
Äitini odotti vauvaa olessani 3-vuotias. Minä olin kateellinen syntyvälle vauvalle ja sanoin, että en halua meille vauvaa. Kun vauva sitten syntyi, niin se syntyi täysiaikaisena, mutta kuolleena. Koko loppuelämänsä ajan äitini syyllisti minua vauvan kuolemasta sanomalla, että oli minun syytäni, että vauva kuoli. Jos minä en olisi sanonut, että en halua siskoa tai veljeä, niin vauva olisi syntynyt elävänä, näin äiti antoi minun ymmärtää. Hämmästyttävän vanhaksi, ainakin 15-vuotiaaksi asti uskoinkin äitiä. Vaikka lopulta tajusin, että vauvan kuolema ei ollut minun syytäni, niin sairastuin kuitenkin 18-vuotiaana skitsofreniaan. Se johtuu varmasti siitä, että äitini syyllisti minua niin kovasti vauvan kuoleman vuoksi.
Törmätessäni netissä +30v teiniseuraa vailla oleviin äijiin minulle tulee pakottamaton tarve laskea vähän leikkiä heidän kustannuksellaan. Hetken aikaa chatin kautta keskusteltuamme vaihdan puheenaihetta useimmiten ruoansulatusongelmiin ja muutoinkin pilaan heidän epäsuorat seksiehdotteluyritykset leikkimällä täydellistä idioottia. Vaikka kuinka pelleilen se on useimmiten minä joka keskustelun lopettaa, äijät tuntuvat vain kiimastuvan bimbosta teinistä.
Kerran olen yhden 33v äijän kanssa lähtenyt "treffeillekin", kun baariin niin kovasti pyysi. Join kaverin piikkiin loistavat pohjat - heitin tekosyyn poistumiseen ja lähdin omien kavereiden kanssa juhlimaan..
Silloin kun seurustelin petin silloista exäni kanssa. Tosin hän ei saanut sitä selville eikä vissiin tule koskaan saamaankaan.
Olen äärimmäisen loukkaantunut monille naisille joista välitän. Vaihtavat vaan miljoona kertaa miesystävää eikä missään välissä tule mun vuoro.
Toimiessani huoltomiehenä kävin yleisavaimella lukemattomien ihmisten kotona paskalla, runkkaamassa ym. asunnon ollessa tyhjä. Varsinkin hyvännäköisten naisten asunnoissa oli kiva käydä vääntämässä levottomat darra varpusparvit tai pika tumpulla. Jätin usein lapun käynnistäni, koska yleensä joku naapuri kuitenkin huomaa vierailuni. "huoneistossanne käyty yleisavaimella tarkistamassa jotain t:huoltomies" syitähän löytyy.
En taida koskaan löytää kunnollista ja luotettavaa miestä elämääni. Pelkään jääväni yksin, jo neljä pettymystä takana. Ikääkin alkaa jo olla ja haluaisin perustaa perheen.
On oma asunto, työpaikka, auto ja olen kaikinpuolin terve. Baareissa käyn jonkun verran, vapaa-aikana kuntoilen paljon, en ole ruma/lihava. Tunnustan olevani tosi stressaantunut kun ei ole miestä. Toivottavasti joskus löydän sen oikean.
