Olen ihastunut kihlattuni veljeen, ollut ihan alusta asti. Veli on just sellanen pelimies, joka saa jalat alta, mutta jonka kanssa seurustelusta ei tulisi mitään. Mieheni tietää tästä ihastuksesta eikä kai panisi pahakseen, jos joskus tekisin jotain pikkutuhmaa veljen kanssa. Ongelmana vain se, etten tiedä veljen tunteista enkä kehtaa alkaa ehdottelemaan...
Maanantai-aamuna sorruin ostamaan teinitytöille tupakkia, tosin sillä ehdolla että suostuvat lopettamaan tämän kyseisen paheen. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä sain tyhjän lupauksen. Mutta tarkemmin ajateltuna eihän se multa pois ole vaikka polttais kaikki maailman tupakit, tienasin itse vielä jopa 10 senttiä.
Ainiin, toisena tunnustan sen että olen tavattoman kilpailuhenkinen uimahallin saunassa. Aina kun jos joku on istunut siellä jo ennen kuin minä tulen, niin en koskaan voi poistua tätä ihmistä ennemmin saunasta. Tiedän että se on aika naurettavaa mutta en vaan voi antaa periksi typerille periaatteilleni. Kiitos jos viitsitte lukea.
Mulla on tapana hieroa rasvaista otsaani hissien peileihin. Piirtelen kuvioita (zetoja, hymiöitä, kiinalaisia merkkejä...). Pahoittelen henkilöille jotka joutuu siivoomaan mun "jäljet."
Muija yllätti kun runkkasin sen stay upit jalassa ja pikkuhousut päässä...
Olen pitkään haaveillut saavani mieheltä piiskaa. Nyt aion toteuttaa haaveeni miehen kanssa, jonka tapasin netissä. Jännittää.
Olen nätti ja mukava, joten ympärilläni pörrää miehiä. En kuitenkaan kiinnostu kenestäkään, sillä kaikki ovat sellaisia kilttejä pojuja, joista ei löydy tarpeeksi haastetta. Ystävieni mielestä minulla on tunnevamma.
Olen erittäin seksuaalinen, ja masturboin vähintään kerran päivässä. Aina masturboidessani kuvittelen saavani piiskaa.
Runkkaan nykyään todella usein. Harrastamme pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa seksiä vain noin 2 kertaa viikossa, eikä seksi ole enää vuosien jälkeen kovinkaan ihmeellistä. Itseasiassa tämä nainen on huonoin seksi kumppanini kaikista aiemmista kumppaneistani. Satuin vain rakastumaan juuri häneen.
Olen huomattavasti aktiivisempi seksuaalisesti kuin kumppanini. Olen aina pitänyt vaihtelusta. Haluan tyydyttää ja tulla tyydytetyksi. Kävin muutaman kerran vieraissa ja seksi oli aivan loistavaa. Jäin melkein kiinni, enkä ole sen jälkeen käynyt. Ajattelen paljon muita naisia. Hoidan hommat nyt yksinäni, siten en satuta rakastani, mutta saan itse tyydytystä. Silti haluaisin naida naapuriani, työkaveriani, kassamyyjää, kaverin siskoa, toisen kaverin avokkia... yleensäkin kaikkia seksuaalisesti viehättäviä naisia.
Onneksi virheiden jälkeen olen oppinut asioiden oikeat merkitykset ja tiedän että rakkaani vuoksi minun on tukahdutettava seksuaalinen puoleni minussa. Minulla on jokin sairas tarve esiintuoda vartaloani ja sänkytaitojani, jotta ilmeisesti tunnen itseni hieman paremmaksi. Tuntuu jotenkin silti kuin eliminoisin osan itsestäni voidakseni olla hänen kanssaan enemmän yhtenäinen.
minuu oksettaa suunnattomasti kaverin miesystävä.. en voi katsoa jätkää ilman suunnatonta vastenmielisyyden tunnetta. hyi yök!
Halauaisin kerran elämässä pyytää jotain naista potkimaan mua munille!
Ois kiva kuulla löytyiskö tyttöjä, jotka olisivat valmiita suorittamaan kyseisen toimenpiteen? Tietysti ei sais potkia ihan täysiä, jottei tulis pysyviä vammoja. Mutta ois kiva kokeilla miten kovia potkuja pystyis ottamaan vastaan;)
Soitin äsken pilasoiton randomilla valitsemalleni Mäkiselle.
Inspiraation lähteenä toimi Raptorin ikisuosikki-kappaleeni "MÄKINEN".
Pidän karvaisista naisista...siis todella karvaisista. Tätä mieltymystä en ole kehdannut kertoa kenellekään, sillä häpeän sitä todella paljon...en ole kuullut kenenkään muun olevan samaa mieltä kanssani tässä asiassa. Todella kuumaksi minut saa varsinkin naisen kainalokarvat enkä saa katsettani irti naisista joilla on esimekiksi viikset tai muuta karvaa kasvoissa, muut ehkä katselevat rintoja mutta ne eivät minuun juurikaan vetoa...paitsi kerran kun sain panna sellaista harvinaislaatuista naista jolla kasvoi karvaa jopa rinnoissa, näin kyllä jo päältä päin että onpa karvainen tapaus, mutta mikä yllätys!!
Haluaisin jo äidiksi - valitettavasti puolisoni ei vielä kuulemma vanhemmuuden iloista perusta. Hän on sanonut, että vahinkolapsi saisi kyllä tulla, joten olen tässä alkanut järjestellä "vahinkoa".
Älkää miehet luottako naistenne pillerinsyöntiin.
Olen tavallaan pikkuisen naiivi,odotan "sitä oikeaa" kuin jotain prinssiä. Kun olen seurustellut olen ollut aina niin uskollinen kuin vain voi olla. Aina kun tutustun meieheen johon ihastun,toivon että siitä oikeasti tulisi jotain....Mutta monesti kun saa huomata että todellisuus ei ole tuollainen niin masentuessaan saatan mennä vetämään lärvit baariin ja lähteä jonkun miehen mukaan umpikännissä varsinkin jos on yhtään tuttu ja puhuu jotain mitä haluun kuulla. Olen saattanut olla niin kännissä,että pahempaakin on meinannut tapahtua. Sitten taas kasaan itseni ja alan haaveileemaan poikaystävästä,kunnes taas.....kierre jatkuu
Haluan pysyä sinkkuna. Vaikka tällä hetkelläkin eräs mies on kertonut olevansa rakastunut minuun, en halua seurustella hänen kanssaan. Sanoin hänelle että edetään hitaasti, mutta todellisuudessa en ole kiinnostunut mistään vakavammasta suhteesta hänen kanssaan. Pidän häntä lähelläni vain syystä että saan tarvittaessa halauksia ja hellyyttä. En vain yksinkertaisesti halua seurustella kenenkään kanssa ja kukaan ei tunnu ymmärtävän sitä. Tiedän että teen väärin miestä kohtaan, mutta en vain halua katkaista välejä kokonaan häneen.
Kun suljen silmäni ja ajattelen kultaani näen kahtena; nykyisen ja entisen. Ikävöin yhteyttä mikä joskus oli, vaikken entistäni takaisin tahdokaan. Rakastan jokaista hetkeä nykyisen kumppanini kanssa enemmän kuin edellistä, tunnen itseni pitkästä aikaa onnelliseksi. Miksi entinen palaa kuitenkin hiljaisina hetkinä taustalle tajuntaan..
Myötäilen veljeni raivostuttavan jyrkkiä ja kaikkitietäviä humalaisia mielipiteitä vaikka mieli tekisi käskeä vuosia minua vanhempaa veljeäni vihdoinkin kasvavan aikuiseksi.. piru että kiukuttaa kuunnella niitä jorinoita, mutten henno olla kuuntelemattakaan kun kuitenkin rakastan, ja olen paljosta velkaa.. ärsyttää oma kaksinaamaisuus..
Olen ajatellut ruveta myymään itseäni. Tarvitsen rahaa, ja tämä tuntuu helpolta keinolta saada sitä. Olen kaunis nuori nainen. Ongelmana on, että olen vielä neitsyt! Pitäisi ensin menettää se ja sitten voisin ruveta tekemään kunnolla bisnestä.
Olen niin pahassa rahapulassa, että olen varastanut kaupasta esimerkiksi raejuustoa(lol) kun oli nälkä eikä yhtään ruokaa.
Uskon, että olen ainoa nainen maailmassa, jolla on tämä fetissi:
Kiihotun hyvin laihojen ja anorektisten naisten kuvista, ja jos livenä näen niin vielä parempi. Parasta olisi jos saisi katsella pornoa anorektisista naisista, mut taitaa olla tosi rare genre muutenkin.
Kerran näin junassa anorektisen tytön nukkumassa penkeillä ja pelkästään ohikulkiessani kiihotuin niin kovasti, et oli pakko mennä junanvessaan masturboimaan. Rajaa laihuudelle ei oikeestaan ole... se on varmaan sit luuranko, jolla on viel nahka päällä ja joka viel jotenki hengittää.
Olen harvinaisen kaunis nainen, mutta en ole koskaan seurustellut. Syynä on ääneni. Omissa korvissani se kuulostaa ihan miellyttävältä, mutta todellisuudessa (kuten nauhoitus on minullekin todistanut) ääneni on hirveä. Joudun usein noloihin tilanteisiin ääneni takia, enkä sen vuoksi mielelläni puhu julkisesti. Ulkonäköni vuoksi vieraat miehet ahdistelevat minua, monet käyvät kiinni jopa kadulla ja oikeastaan ihan missä vain. Eikä sekään ole kivaa... Mutta heti kun avaan suuni, mies tuijottaa minua tyrmistyneenä ja häipyy paikalta vähin äänin.
Pahinta on, että joskus ihmiset luulevat minun vain pelleilevän eivätkä tajua, että puhun oikeasti tällä tavalla. Nuorempana olin hyvin masentunut ongelmastani, mutta nykyään pystyn näkemään siinä humoristisen puolen ja usein jopa viihdytän ystäviäni aiheuttamalla reaktioita vieraissa ihmisissä. Ystäviä minulla on paljon, mutta toivoisin löytäväni jostakin miehen, joka välittäisi minusta eikä häpeäisi ääntäni.
Olen luuseri.
Synnytin esikoislapseni pari viikkoa sitten ja vihillekkin menin vajaa puoli vuotta sitten.
Koko suhteen ajan mies on lätkinyt mua turpaan. Säännöllisin väliajoin tulee osumaa, ja koko ajan pahenee. Nyt se iski multa silmän ja puoli naamaa mustaksi. Olen niin voipunut synnytyksestä, kaikesta, etten osaa lähteä. Enää äijä ei edes pyydä anteeksi, käyttäytyy vain niinkuin olisin saanut mitä ansaitsin (nyt tällä kertaa turpaan tuli kun tiputin maitoa sohvalle imettäessäni vauvaa). Toivoisin vaan että se hakkaisi mut hengiltä, niin pääsisin pois. Lapsi on ainoa syy miksen tapa itseäni. En kerta kaikkiaan enää edes välitä mitä mies mulle tekee. Oon ihan turta ja apaattinen ja olen alkanut uskoa että tosiaan ansaitsen selkäsaunat. vaikka järki sanoo etten ansaitse, jotenkin vaan mies saa mut vakuutettua omasta surkeudestani.
Toivottavasti kukaan ei ikinä ajaudu samaan paskaan kuin minä.
Minulla on ihana avomies ja kaksi lasta. Kaipaan silti miestä, joka olisi mies. Jotain .En halua erota tai tuottaa tuskaa kellekkään. Ajatuksissani silti olen jonkun, jonkun jota en vielä tunne. Emme harrasta mieheni kanssa oikeastaan ollenkaan seksiä. Olemme kavereita. Haluan vain niin lujaa jotain muuta. Jotain jonka tiedän joskus tulevan eteeni.
Uusi työkaverini on tehnyt elämästäni helvettiä. Hän pyrkii tekemään minulle pahan olon aina kun pystyy ja varsinkin nolaamaan minut julkisesti. Keskustelu ja ystävällisyys ei auta. En ole ansainnut tätä, sillä olen tosiaan yrittänyt olla hyvä työkaveri. Nyt hän on saanut muutkin uudet työkaverini halveksimaan minua, kun on kertonut minusta perättömiä juttuja selän takana.
Haluaisin niin kovasti kostaa, en vain tiedä mitä tehdä. Hänellä on salainen puhelinnumero ja osoite, joten en voi heittää koirankakkaa postiluukusta tai pistää numeroa jakoon baarien vessaan. Nämä kai ne yleisimmät keinot ovat. Jotain luovaa pitäisi keksiä, sillä kostoni on todellakin ansaittu moninkertaisesti, mutta taidan olla liian kiltti ja nössö, kun en keksi mitään.
