Kerroin... 12
Kerroin poikaystävälleni, että äänestin Niinistöä kuten hänkin, mutta oikeasti äänestin Haavistoa.
Kerroin poikaystävälleni, että äänestin Niinistöä kuten hänkin, mutta oikeasti äänestin Haavistoa.
Äänestin Haavistoa vaalien toisella kierroksella. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun äänestin vihreiden ehdokasta. Halusin vain näyttää rentouttani ja vapaamielisyyttäni vaimolleni; todellisuudessa arvomaailmani on hyvin konservatiivinen ja pelkän ylioppilaan sekä samalla sivarin äänestäminen tuntui ajatuksena hyvin huonolta. Onneksi Niinistö voitti ilman ääntäkin. En pidä Kokoomuksestakaan mutta ainakin heidän ehdokkaansa sopi paremmin arvomaailmaani.
Kun selvisi, että Niinistöstä tulee presidentti, niin aloin itkemään. Olin vain niin varma, että Haavisto voittaa.
Olen koukussa pesuaineiden ja siivousvälineiden ostamiseen. Käyn joka kauppareissulla katsomassa olisiko hyllyssä jotain uutta pesuainetta, rättiä, moppia tms. Saatan tuhlata 50-70e viikossa kyseisiin tarvikkeisiin. Kotona katselen haltioissani täynnä olevaa siivouskaappia. Enkä edes siivoa itse, vaan minulla käy siivooja.
Toivon Suomeen ja maailmaan todella syvää lamaa, jonka rinnalla 1930-luvun myllerryskin oli vaatimaton pikku pyllähdys. Sellaista talouden armageddonia, joka saa kaikki mukaporvarit velkaelvikset kahdensadantuhannen euron lainoineen ja citymaastureineen itkemään, kun pankki vie housutkin jalasta. Siinä velkavivulla kuvitteellisesti äveriäs velkamuuli reppana menettääkin lopulta kaiken, jonka luuli omistavansa. Sitä minä toivon. Nauran aina p@skaisesti, kun ihmiset menettävät luottotietonsa ja joutuvat joko ahneuttaan tai typeryyttään velkavankeuden inhottavaan kiipeliin.
Olen katsonut tyttöystäväni koneelta hänen kuvatiedostojaan ja sieltä löytyy kuvia hänen entisen poikaystävänsä kyrvästä. Onneksi se on paljon pienempi kuin minulla, mutta silti olen mustasukkainen. Miksi niitä kuvia pitää säästää?
Asun omakotitalossa. Olen sen verran pihi, että paukkupakkasilla polttelen sisällä lämpökynttilöitä säästääkseni edes hieman energiakuluissa. Eipä mulla muuta tunnustettavaa...
Olen 25v mies ja harrastan kokkaamista. Teen monenlaisia tavallisiakin ruokalajeja ja saan ne usein maistumaan uskomattoman hyvälle, perus keitotkin päihittää helposti pikaruokaravintoloiden pöperöt.
Nyt minua on ruvennut hieman epäilyttämään oma mielenterveyteni, seuraavaa on tapahtunut jo useita kertoja peräkkäin yleensäkkin lihakimpaleiden yhteydessä. Lihakimpaleisiin on tehtaalla laitettu jotain rättejä ilmeisesti imemään nestettä, parantamaan makua tai jotain sellaista. Mielestäni rätit lihan päällä näyttävät kuin joku mielipuoli olisi paloittelumurhan jälkeen mennyt liimailemaan laastareita tai laittamaan sideharsoja lihakimpaleiden päälle, aivan kuin yrittääkseen katumapäissään houreillen pelastaa hetken mielenjohteesta paloittelemansa eläimen. Voin todella pahoin nähtyäni näitä rättejä ja minun on vaikea päästä ajatuksesta eroon. Voisin paljon paremmin, jos lihanvalmistajat ystävällisesti jättäisitte teidän "laastarinne" ja "sideharsonne" sinne tehtaalle.
Ehdottelijoille tiedoksi, että olen suorittanut varusmiespalveluksen, äänestin Niinistöä ennakkoon toisella kierroksella, enkä aio luopua liharuokien valmistamisesta.
Olen myynyt itseäni, vaikka minulla ei ole siihen taloudellisesti mitään tarvetta. Päässäni taitaa viirata pahemman kerran.
Minulla on mennyt koko aamupäivä mähnäksi, kun en pysty ajattelemaan muuta kuin Kiira Korpea loppunäytösasussaan. Töistä ei tule mitään ja kahvitkin kaadoin pöydälle haaveksiessani. Mielestäni tässä pitäisi jo puhua vastuuasioista. Kiira on minusta ehkä jopa koko maailman kaunein nainen, niin hiukan saisi sitäkin miettiä, että missä määrin on soveliasta tarjota kaltaisilleni setä-miehille silmänherkkua.
Sain vapautuksen armeijasta voimakkaan likinäköisyyden takia. Pari vuotta sitten kävin laser-leikkauksessa ja silmäni laitettiin kuntoon. En ole ilmoittanut asiasta sotilasviranomaisille. Mitään muita terveysongelmia minulla ei ole ollut, eikä nyt ole siis enää silmienkään suhteen, vaan olen periaatteessa palveluskelpoisuusluokkaa A. Vapautuspaperit kuitenkin ovat voimassa.
Olen myöhästynyt elämäni aikana töistä varmaan toista kymmentä kertaa siksi, että olen "unohtunut" kotiini vetämään hanskaan. Pomolleni olen selittänyt nukkuneeni pommiin, mutta tosiasiassa herään aina ajoissa, mutta menetän ajantajuni alkaessani koskettelemaan itseäni. Mikäli en saa kutia lentämään liian aamutokkuraisuuden johdosta, olen koko työpäivän kiukkuinen työtovereilleni. :( Työpaikalla käyn toki tilaisuuden tullen kurittamassa pikkuveitikkaa.
Henkilökohtaisen hygienian ylläpito on niin tylsää, ettei huvita aina harrastaa sellaista turhuutta. Haisen paskalle, peräpääni on likainen (jää raitoja housuihin), kainalokarvat rehottavat ja hiki haisee kun läästii kättä kainaloon ja haistaa. Alapää on viidakko ja sielläkin muhii kunnon hajut. Lisäksi suolentoiminta on aika aktiivista ilmavaivamielessä. Olen siis lyhyesti sanottuna hajuherne, eikä tämä haiseminen oikeastaan haittaa minua tippaakaan. Se on muiden ongelma.
Aamuisin kun kuljen ratikalla töihin, rupeaa temppari usein jöpöttämään. Kuljen yleensä ruuhka-aikaan ja on kiva tungoksessa painautua jonkun hemaisevan nuoren neitosen reittä tai peppua vasten koko miehuudellaan. Vielä kun vähän "nytkäyttelee" veitikkaa niin on kiva seurata reaktioita. Tämä toimii varsinkin kesällä kun kuljetaan kevyellä vaatetuksella. Vielä jos hempukalla sattuu olemaan lyhyt kesämekko päällä niin tsaijaijaijai...;))) Kokeilkaapa kundit ja tytöt muistakaa: Erotiikka on iloinen asia, älkää kurtistako otsaanne jos mies haluaa vähän osoittaa teille huomiota, hymyä huuleen!!!
Kerran ruottin laivalle lähettiin forssan sählyjengin kesken. Yks kamu sit sammu hyttiin. No mitäs me muut siten runkittiin sen suuhun, ihan oli mälliä täynnä. No sit se aamulla heräs ja tuli hyttiin ja sano et pirun hyvin alko päivä ku oli aamupuurot jo valmiiks suussa. Ihan helvetinmoinen huumorimies ja tilannetajuaja se.
Häät on suunniteltu heinäkuulle, mutta minä en haluaisi naimisiin. Olen nyt myös vihdoin ymmärtänyt etten oikeasti rakasta kihlattuani. Miten saisin sanottua hänelle että häät on peruttu ja haluan ulos suhteesta? Tuntuu kamalan pahalta. Tällä jutulla satutan myös molempien perheitä...
Olen ollut koukussa teknomusaan jo ainakin 20 vuotta. Se iski tajuntaani joskus murrosiän kynnyksellä. Mitä matalampi basso, sen parempi. Kuuntelen paljon varsinkin ysäribiisejä, parhautta! Ostin kotiini kunnon stereot, jotta voin nauttia musasta. Paasaan muutenkin paljon rahaa musaan ja leffoihin. Käyn töissä, eli kukaan mies ei todellakaan kustanna mun elämää! Musiikki on mulle ehkä liian tärkeää, en elä ilman sitä. Kuntoilen paljon hyvän musiikin tahdissa, pidän siis itseni hyvässä kunnossa. Treenaan niin paljon vapaa-aikana, etten ehdi tavata edes kavereitani juuri nimeksikään... Lapsia en uskalla varmaan koskaan hankkia, koska pekään lihovani muodottamaksi. Kiitos ja anteeksi!
Olin pikkukundina tuttavaperheessä hoidossa viikon ajan kun vanhemmat oli Kanarialla. Olin siis jotain 5-6 vuotias. Perheessä oli pari vuotta nuorempi poika joka jostain syystä ärsytti minua suunnattomasti. Perheen äiti osti meille molemmille kauppareissulla King-kong pastilliaskit, molemmille omat. Salaa työnsin aina yhden pastillin pakaroideni väliin ja kun se oli siellä aikansa muhinut, annoin sen tälle ärsyttävälle pikkuporsaalle joka sitten ahneesti mussutti sitä suussaan. Useampi pastilli siinä meni mutta kivaa oli. :)
Viimeisen vuoden sisällä olen harrastanut seksiä vain 6 kertaa. Kuitenkin ajattelen sitä poikkeuksetta noin 20 kertaa päivässä ja aina tilaisuuden tullen masturboin. Jos olen koko päivän yksin saatan leikkiä itseni kanssa koko päivän. Kun käyn baarissa saan aina lukusia kiinnostavia ehdotuksia, mutta vastaan aina kieltävästi koska en halua pilata kiltin tytön imagoani. Eli pihtaan itseltäni. Olen varmaan hullu.
Käyn usein erään tavaratalon vaateosastolla kokeilemassa vaatteita päälleni. Usein otan mukaan koppiin myös uuden kalsaripaketin, joita myös kokeilen päälleni, vaikka tiedän että näin ei saisi tehdä. Jätän lopuksi pakettiin myös viestin, jossa kerron tapahtuneesta, ja onnittelen uutta ostajaa hyvistä kaupoista!