Rippituoli

Olen kuullut, että jotkut ihmiset vievät työpaikaltaan vessanpaperia kotiin, mutta meillä onkin vaimon kanssa systeemi, että säästetäään kakkimiset työpaikalle. Amulla ei siis suinpäin rynnitä omaan vessaamme aamukakille, vaan säästetään se työpaikalle. Sama myös iltapäivällä, jolloin käydään iltapäiväkakkimassa juuri ennen töistä lähtöä. Itse selviän tällä systeemillä arkisin täysin kotona kakkimatta, jollei vatsa nyt sitten satu olemaan hyvin aktiivisessa kunnossa, jolloin ehkä joutuu tuhlaamaan henkilökohtaista vessanpaperia vielä ennen nukkumaanmenoa.

Mielestämme tämä systeemi on moraalisesti hyväksyttävämpää kuin WC-paperin varastaminen töistä tai jostain muusta julkisesta vessasta... ja saahan siinä hyvin työaikaakin kulumaan vartin sekä aamu- että iltapäivällä. Köyhäilyä ehkä jonkun mielestä, mutta minkäs teet työssä käyvän lapsiperheen on yritettävä ja pisaroista se suuri jokikin muodostuu. Kaikki eivät saa WC-papereitaan sossuhuollosta kuten jotkut yhteiskunnan elätit. Aiomme opettaa lapsillemmekin säästelijään elämäntyylimme.

Jos kerron jälleen tarinan joka on tosi kuin rooman aikojen Colosseumit. olin käyny paljastamassa syntini ja kertonut liikaa huumoripainotteisia asioita. yritän pysyä tällä kertaa totuudessa ja muistaa ettei tämän jälkeen kannata mennä valokeilaan esiintymään puhetta pitävänä poliitikkona. muuten voin saada tomaatteja lastillisen päähän ja joudun pakenemaan Siperiaan seuraavalla pikajunalla joka lähtee juuri sopivalla ajalla. jos Moskovan kautta pääsen perille kaukaisiin laaksoihin, voin sanoa olevani turvassa kunhan pysyn kaukana tiikereistä ja gepardeista joita tulvii vuorten takaa kuin heinäsirkkoja ruohikoilla. toisessa tapauksessa vaellan kovaa tietä kulkien kohti määränpäätä jota en ole miettinyt aikoihin. jos pääsen liittymään susilaumoihin, ole siltä osin pelastunut suonpohjaakin syvemmältä alasajolta. varaa on on vain nousta jaloilleen ja kulkea kovaa tietä pitkin...

kamelin selässä kulkeminen erämaan poikki on kokemus joka ei naurata jälkeenpäin edes vitsikirjoissa. olin tilanteessa jossa juomaveden puute haittasi menoa ja näin värikkäitä olentoja tien päässä. en ollut sieniä syönyt saati että minkäänlaista todellista vaaratekijää olis ollut lähettyvillä. hiekkaan jumittuminen oli monesti koitua kohtaloksi mutta oli vain ajateltava seuraavaa huoltoasemaa jonka voi huomata satojen hiekkamailien jälkeisiä reittejä vaeltamalla. syynä koko erämaassa kulkemiseen oli liiallinen uhkapelaaminen kun päätin ylittää rajat ja tavotella vuorenhuippuja ensimmäisen haasteen koittaessa. taakse jätin maileja, edestä löysin kangastuksia ja lentäviä kenguruita joita oli monenvärisiä hyppimässä samalla kun takaa päin kuulin moottorikelkkojen pärinöitä vaikka ohi ei mennyt yksikään vauhtihirmu. kameli oli kuin hevonen jolla riitti voimaa kuin sonnilla. liikoja haaveilin niihin aikoihin ja varsinkin liian paljon liian nopeasti yritin nousta urallani. vakavilta onnettomuuksilta on vältytty ja onneksi seuraavaksi yritän jotain hullua myös. on vain kokeiltava jäätä ja varottava samalla syvälle vajoamista. jos pääsen joskus marsin pinnalle poimimaan mansikoita, otan pinnalta sangon täyteen hiekkaa ja täytän niillä lattian kuin muistettavan vaelluksen kovaa tietä kulkemalla

Olen käynyt kirjottelemassa tarinoita eräälle sivustolle ja ihmettelene kun tekstini poistettiin. kerroin tärkeää asiaa seinille ja silti lähetettiin viesti jossa kerrottiin että seuraavat viestini tarkistetaan aina ennen niiden julkaisemista. sain lähes porttikiellon vaikka tilannetta voi verrata vastaavaan koska en pääse kertomaan asioita ja spekuloimaan ajankohtasista nykypäivällä pinnalla olevista aiheista. olen realisti ja harvoin liiottelen asioita ellei kyse ole rubiikin kuution kaltaisesta ongelmasta: en ole edelleenkään ratkaissut värikkään kolmiulotteisin neliön arvoitusta. kerran huijaamalla sain sen tehtyä kun siirsin värejä oikeisiin paikkoihin ja ilman kääntämistä selvisin tehtävästä kolmessa ja puolessa minuutissa... myöhemmin ostan uudelleen rubiikin kuusivärisen kuution ja yritän saada sen ratkaistua mahdollisimman lyhyessä ajassa. siinä en pidä kiirettä ja haittaa ei ole vaikka muutaman vuoden painin kyseisen tehtävän ympärillä. katastrofaalisempaa on jos en saa ensimmäisellä siirrolla tehtyä järkevää ratkaisua ja yritäm jatkuvasti korjata tekemäni virheen. jos onnistun toheloimaan peräjälkeen satoja siirtoja, myöhemmin ajaudun harharetkille ja sokkeloiden syvyyksiin kuin pimeässä labyrintissä jossa on triljoonia teitä tietämättömille alueille. pahimmassa tapauksessa ratkon kuutiota jo miljoonannenkin siirron jälkeen ja sekoitan vain entisestään värejä ja joudun kauemmas oikealta reitiltä. takaisinpääseminen voi olla vaikeaa ja lähes mahdotonta jos ei oikoteitä ole keksittävissä. tällä menolla ratkon tehtävää vuosikymmeniä ja miljoonan vuoden päästä se on edelleen sekaisin. toisetkin miljoona vuotta voi mennä ja kuutiota ei olla edelleenkään ratkaistu... ehkä aika näyttää pääsenkö oikeille jäljille ja saavutanko määränpään nopeaa reittiä kulkemalla

Otin aikoinaan eron miehestäni hänen runsaan alkoholinkäyttönsä vuoksi - tai niin ainakin ilmoitin niin hänelle kuin sukulaisille ja ystävillekin. Mutta se oli vain osasyy; tärkein syy oli se, että pitkäaikainen salainen rakkauteni oli jäänyt leskeksi, ja oletin meidän ilman muuta kuuluvan yhteen. Piiritin kyseistä miestä vielä vuosia ennenkuin havaitsin erehtyneeni: hän ei ollut lainkaan kiinnostunut minusta.
Eroani en kuitenkaan ole isommin katunut.

Ostin ohjelmoitavan kaukosäätimen, se on aika näppärä vehje. Vastapäinen talo on ihan lähellä pihan toisella puolella. Katsoin kiikareilla minkämerkkinen tv naapurilla on, aina välillä säädän kaiken niin että saan kiusattua naapuria ja vaihdeltua sen kanavia. Pitää vaan olla varovainen, se ilmeisesti aavistaa jotain koska kerran äijä tuli jo ikkunaan katselemaan kun kanava oli vaihtunut ehkä 15 kertaa...

Olen korviani myöten ihastunut työpaikkani lääkäriin. Käyttäydyn kuin typerä teini aina kun hän töihin saapuu. Hyvä etten pyörry välittömästi hänet nähdessäni. Säälittävää tässä iässä. Tulisi jo arki ja pääsisi töihin. ;)

Laitoin kämppipksen boxereihin Mobilaattia munien kohdalle kun ne oli pesun jälkeen kuivumassa. Nyt on ollut kuulemma pientä polttelua ja se luulee saaneensa jonkun sukupuolitaudin. Täytyy katsoa kauanko annan sen kärvistellä ennen kun kerron sille. Vai antaisinko vaan olla, se menee kuitenkin jossain vaiheessa testeihin ja odottelee tuloksia viikon hiki otsalla...:)

Mieheni joutui sairaalaan ja itse pyörin chatpalstoilla ilman huonoa omaatuntoa.

Vaikka olen ylipainoinen, huijaan itseäni etten muka ole. Lihaksethan ne minussa painaa. Kaikki haluaa minun kanssa jatkoille, joten taidan olla kuumaa kamaa... (muut) läskit oksettavat minua.

Mulla on salainen suhde aivan ihanaan muutaman vuoden vanhempaan naiseen jota tapaan pari kolme kertaa kuukaudessa pelkän seksin ja läheisyyden merkeissä. Huomenna aamupäivällä taas tavataan...

Jäin saikulle, vaikkei mitään oikeaa vaivaa olekaan. Vituttaa vaan nämä pakkaset. Oma auto jäässä ja julkisilla kulkeminen yhtä tuskaa.

Olen 32 vuotias tavallinen suomalainen mies. En ole koskaan aiemmin äänestänyt missään vaaleissa, en missään. Nyt kuitenkin äänestin presidentinvaaleissa. Pelkästään toisella kierroksella.. Pekka Haavistoa. Ja olen ylpeä itsestäni.

Mene tulevana lauantaina luomumarkkinoille ja aion vittuillessanikin laittaa turkin päälle, sillä ainoa asia, miksi ostan luomua, on se että se maistuu paremmalta. Ei voisi vähempää kiinnostaa eläinten ja/tai luonnon kärsimykset niin kauan kun itsellä on hyvä olla, saa hyvää ruokaa ja voi ajella 5-sarjan Bemarilla. Saattaapi viherpiipertäjillä naama venähtää.

Olen seurustellut muutaman kuukauden poikaystäväni kanssa, eli voisi kai sanoa että olemme vielä tutustumisvaiheessa.
Hän on suomenruotsalainen ja hänen ystävänsä ovat tosi mukavia mutta pakko myöntää, että pientä nenänvartta katsomista olen ollut huomaavinani.

Ovat kyllä tosi kivoja minulle, ainakin edessä päin.

Jostain syystä kuitenkin tunnen pientä painetta antaa itsestäni mahdollisimman hyvän kuvan silloin kun olemme hänen ystäviensä kanssa.

Viime lauantaina olimme eräissä bileissä jossa olin ainoa suomenkielinen. Menin sitten käymään wc:ssä pissalla. Nousin pytyltä ja vedin vessan ja huomasin että lattialla oli pieni kasa kakkaa!!!!!! Ehkä ruokalusikallisen verran. Samalla hetkellä joku koitti oven kahvaa, hätäännyin koska ajattelin että paskakasa lattialla laitetaan luonnollisesti minun syykseni, suomalainen junttihan tietysti paskantaa lattialle. Otin paperia johon kääräisin kakat. Mietin hetken kuumeisesti mihin laitan kakkapaperin. Pönttöön en voinut sitä laittaa koska kyseessä oli sellainen vanhanmallinen pönttö jonka vesisäiliö täyttyy hitaasti ja siksi sen voi vetää uudestaan vasta useamman minuutin kuluttua, siihen olisivat jääneet paskat pinnalle kellumaan. Laitoinpa siis kakkanyytin käsilaukkuuni ja poistuin vessasta tehden tilaa seuraavalle. Olipa kiva olla loppuilta kakkapaperi käsilaukussa. Onneksi lähdettiin jossain vaiheessa baariin, jossa pääsin paskanyytistä eroon.

Esitän kovaa naista, jota yksikään mies ei pysty satuttamaan. Pidän imagoa pystyssä, jotta minuun voidaan turvautua, kun on erosta tai muista miesongelmista kyse, sillä minun luullaan selviytyneen jokaisesta erosta ja miehestä pelkästään olkia kolauttamalla. Tosiasiassa olen itkenyt miesten perään useita kuukausia ja kun uusi mies osuu kohdalle, ihastun häneen silmittömästi, vaikken koskaan sitä näytäkään. Tekisi mieli vain joskus avautua jollekin, kuinka en minäkään ole luodinkestävä, mutta tunnen että ihmiset ympärilläni tarvitsevat kaltaistani kalliota, joten pidän suuni kiinni.

Menetin välini parhaaseen ystävääni puolisen vuotta sitten. Hän ei halunnut olla enää tekemisissä kanssani, enkä ymmärtänyt miksi. Tietenkin suutuin välien rikkoutumisesta ja humalassa muutaman kuukauden kuluttua tuli kerrottua tämän poikaystävälle ja ystäville useita arkaluontoisia asioita, joita hän oli uskonut minulle. Mm. hänen pettämiskokeiluistaan. Poikaystävähän ei jaksanut tätä katsella, ja kaikki muutkin ystävät alkoivat lähinna vihata häntä.

Tuntuu, että pilasin hänen elämänsä. En tahtonut sitä, mutta silti hän joutuu olemaan nykyään aivan yksin. Hän ei ole suostunut puhumaan minulle ja asia harmittaa minua todella, sillä olimme todella läheisiä aikanaan.

Tunnustan syntisen lämpimät tunteeni maan tulevaa ykkös-naista kohtaan. Kun näin Jenni Haukion itkun, ilon ja liikutuksen sekaiset kasvot Sauli Niinistön vaalivoiton selvittyä, luulin näkeväni enkelin kasvot ja rakastuin suinpäin. Nyt fantasioin olevani Sauli the man! Olisipa se oloa valtakunnan ykkösmiehenä, rinnallansa nuori vaimo, jonka kasvoilta loistava autuus saa Mona Lisankin mystinen hymyn kalpenemaan.

Mieheni sanoi jo aikaa sitten, ettei heidän suvussaan sitten makseta telkkarilupaa. Jos lupatarkastaja tulee ovelle, pitää valehdella ne perinteiset: telkkarit ostettu eilen jne...jutut. Otin kuitenkin salaa telkkariluvan ja puolivuotta sitä maksoin, piti vaan pitää huoli että olen hakenut postin ennen miestäni, eikä hän näe laskua. Sitten irtisanoin luvan. Nyt monta vuotta tämän jälkeen minulle viestintävirastosta soittelevat, asutaan jo eri osoitteessakin ja edelleen ihan yhtä paljon pelottaa lupatarkastajan tulo, kun en kuitenkaan osaa valehdella ja saadaan monien satojen sakot sen takia. Mulle on onni, että se pakollinen Yle-maksu tulee. :D

Vaimoni kanssa mikään ei suju suhteessamme. Jätin aivoerohakemuksen herätteenä 5 kk sitten, mutta sekään ei auttanut asiaa. Vaimoni tekstailee ja pitää jatkuvasti yhteyttä työkaveriinsa, ovat muka 'vain' ystäviä. Silti saattavat puhua yömyöhään keskenään ja aloittavat heti aamusta yhteydenpidon tekstailen päivittäin. En ymmärrä miksi jaksan edes välittää asiasta, koska sisimmissäni tiedän että tämä suhde on ohi, ollut jo aikoja sitten. Luottamus on mennyt valheiden kautta ja paluuta ei ole. Kerrankin näin päin että mies on kärsijän roolissa. Vedän nykyään herneen nenään lapsille ihan pienistäkin asioista, tiedostan että puran huonoa oloani niin. Poden siitä huonoa omatuntoa. Luulin tämän tunnustuksen auttavan, paskat, fiilis ihan sama edelleen. Paska ja suorastaan välipitämätön olo. Toivoisin vaimon olevan rehellinen eikä pelaisi peliään satuttaen mua vaan enemmän valheillaan, menisi sen toisen miehen luo ja jäisi sinne...

Viihdytän itseäni baarissa etsimällä muille seuraa, tutuille ja usein ihan tuntemattomille. Jos omilla kavereilla on jo joku kainalo, niin alan kaveerata muiden naisten kanssa vain että saan löytää heillekin jonkun! Ihmisiä on uskomattoman helppo parittaa. Itse jään kuitenkin usein yksin. Kelpuutan vain niitä kusipäitä, joiden kanssa on ihan kivaa baarissa, mutta en todellakaan halua lähteä mukaan.