Olen järjetön Star Wars -fani. En ole erityisen nörtti muuten, mutta mulla on tuo ihme pakkomielle. Aina kun näen jonkun Star Wars-aiheisen esineen, mun on pakko ostaa se, ja ebaystakin olen tilannut kaikenlaista aiheeseen liittyvää ihan mukavalla summalla.
En pystynyt aloittamaan parisuhdetta kaikin puolin hyvän ja potentiaalisen miehen kanssa siksi, että hänen peniksensä oli kamalan pieni. En vain päässyt yli ajatuksesta, että pelailen pikkupojan pilillä.
Minulla on aika lailla hyvä parisuhde, rakastava avovaimo ja seksiäkin säännöllisesti. Silti tekisi mieleni käydä sutimassa parikymppisiä kiimaisia tyttöjä tunteettoman seksin merkeissä. Muutama avokin ystäväkin voisi olla mieluinen tuttavuus makuuhuoneen puolella.
Olin viime viikonloppuna ns. radalla ja juttelemaan tuli uskomattoman komea ja uskomattoman nuoren näköinen poika. Poju vinkui päästä mukaan jatkoille luokseni, mutta koska poika näytti niin nuorelta, kysyin ikää ja papereita. Hän olisi täyttänyt seuraavana päivänä 18, mutta koska en periaatteesta pane alle täysi-ikäisiä, vaikka puuma olenkin, menin yksin kotiin ja vieläkin vituttaa.
Taitaa olla käynyt niin, että en rakasta avovaimoani. En vaan taas kerran jaksaisi olla se kusipää, joka rikkoo kaikin puolin kivan tytön elämän ja haaveet lähtemällä kävelemään. Ärsyttävä ja toistuva, turhauttava kaava.
Luulenpa että olen kamala ihminen, eräs poika kun kiinnostaa ja on ihan mahtava ja mahdollinen vaihtoehto (=myös kiinnostunut minusta), mutta niin kovin epäviehättävä. Ihan ok näköinen, mutta aika tyylitajuton ja epähygieninenkin joskus ajoittain. Koen jotenkin olevani eri liigassa ja vähän tossutan, vaikka ei edes seurustella. Tossutan kuitenkin kaikella rakkaudella. Pojan entinen tyttöystävä on kuuma. En tajua että miten se on onnistunut saamaan sen edellisen ja nyt tavallaan minutkin. Ärsyttää olla näin pinnallinen. Osittain myös pidän ajatuksesta, että päädyttäisiin yhteen ja tämän kaverit ajattelisi että olen joku Jeesus ja järkevä jalat maassa-tyyppi kun sen kanssa olen. Kuitenkin tasoero on oikeasti aika räikeä. Kylläpä kuulostaa itserakkaalta. On sillä kyllä henkiset (lähinnä moraliset) ominaisuudet huomattavasti paremmat kun mulla. Päätöksiä pitäisi tehdä.
Olen tiennyt itsestäni aina sen, että ihastun herkästi. Nyt myöhemmin on tullut myös jotain naurettavia sitoutumiskammo-piirteitä, joihin en ole koskaan edes uskonut. Edelleen pidän humpuukina mutta tiedän miltä itsestäni tuntuu ja varmaan pian joudun myöntymään ilmiön todellisuudelle. Olen nyt siis ihastunut kolmeen poikaan tai mieheen, joista kaksi on hyviä ystäviäni ja myös hulluna minuun. En todella osaa sanoa että miksi, olen molemmille tehnyt hyvin selväksi että en ole seurustelevaa tyyppiä. Nämä pojat/miehet taas ovat. Toinen heistä on ulkomailla ja tulee sielä viikon päästä. Toisen kanssa olen ollut tässä hyvin tiiviisti viimeaikoina ja aion huomenna sanoa, että asioiden täytyy muuttua. Oikeasti tarvitsen vaan aikalisän että voin miettiä jutut rauhassa läpi ja katsoa että kumman kanssa tahdon olla, jos kummankaan. Kummankaan edessä en varmasti pitkään aikaan voi olla kenenkään toisen kanssa. Tavallaan en ole tehnyt mitään väärää, mutta kuitenkin olen ja tuntuu pahalta. Niin ja mikä se kolmas tyyppi on, no sellainen kaverin kaveri, wild card, sekin on ekasta tapaamisesta asti halunnut treffeille mutta vasta nyt vuotta myöhemmin tajusin että sehän on ihan jumalattoman kuuma ja hauska tapaus. No arvata saattaa että itsekuri ei pidä ja tajuan viettäväni hänenkin kanssaan epäilyttävän paljon aikaa. Tietyille (yhteisille) kavereille en edes haluaisi kertoa etteivät halveksuisi, mutta onneksi olen vielä pysynyt rehellisenä ja avoimena. Alkoholistitkin peittelevät tekosiaan, joten koitan pysyä "kaidalla" tiellä pysymällä rehellisenä edes jollekkin. Olen myös äärimmäisen miellyttämishaluinen ja tahtoisin kloonautua näiden kaikkien kolmen ikiomaksi, mutta se ei tietenkään mene ihan niin. Tiedän että te jotka tämän luette, tuomitsette minut ja ajattelette että siinäpä vasta pikku lunttu, mutta onneksi tiedän että olen oikeasti todella empaattinen ja välittävä ihminen, yhden illan jutut ei voisi vähempää kiinnostaa ja että juurikin empaattisuuteni on jollain hämärällä tavalla saattanut minut tähän helvetilliseen tilanteeseen josta en löydä pois. Ps menkkahormoonimasennus painaa päälle ja kaikki on elämää suurempaa. Voi nuoruus.
Haluaisin kokeilla myymälävarkauksia tyttöystäväni kanssa, mutta en uskalla ehdottaa.
Harrastin useita kertoja seksiä entisen avovaimoni pikkusiskon kanssa yhteisessä kodissamme, suhteen ollessa tosin jo loppupuolella.
Tulin 16 v raskaaksi, nyt lapsella ikää 2 v. Joskus ahistaa ja paljon kun jäi nuoruus kesken, ja kaikki hokee "vau sinä oot tehny oikean uroteon! Tsemppiä!" Olen siis yh äiti.. ollut jo vuoden. Vaikka joskus ahistaa ja tuntuu että voisi kadota en silti antaisi lastani pois mistään hinnasta! En ole kertonut kenellekkään näistä tunteista, jotka joskus nousevat pintaan, enkä tule kertomaan!
Olen seurustellut 3 vuotta. Petin miestäni viime viikonloppuna. Seksiä emme tuon toisen miehen kanssa harrastaneet - tosin lähellä oli. Lähinnä pussailua ja koskettelua koko yö. Aamulla soitin miehelleni, joka tuli hakemaan minut juoksultani. Sanoin olleeni työkaverin luona yötä. Läpi meni.
olen sinkkuna ollut 3 kuukautta. Ei kertaakaan kokemusta yhdenyön jutuista. Ei ole ollut se minun "juttu".
Nyt viime viikolla jostain kumman syystä hatkahdin itseäni 10 vuotta nuoremman sällin leikkikaluksi yhden yön ajaksi.
Ei edes haluttanut, ei tuntunut oikein kolahtavan fyysisesti eikä pääkopan tasolla. Ja asian tekee vieläkin itselleni oudommaksi on se, että annoin tyypin panna itseäni peppuunkin... aikaisemmat pitempiaikaiset poikaystäväni ovat pyytäneet minulta peppua, mutta aina sanonut että "ikinä en tule ottamaan peppuun".. niimpä niin... piti sitten neitsyt-reikää antaa jollekin keskenkasvuiselle pojanklopille... aaarrrght!
Olen tavannut monella tapaa kivan miehen, mutta joo... tämä on impotentti. Lääkkeillä saadaan pikkukaveri nousuun, mutta mies ei saa eikä laukea. Pakko sanoa, että vituttaa ja tekis mieli jättää koko jätkä. En oikeesti jaksa ymmärtää enkä yrittää enempää.
Olen ollut reilun vuoden ajan salaisessa suhteessa itseäni 10 vuotta vanhemman perheenisän kanssa. Ollaan tosi rakastuneita, mutta mies ei halua jättää perhettään, enkä minäkään rikkoa sitä. Hänen vaimonsa on kamala ämmä, mutta lapset ovat ihania. Salaa toivon, että se ämmä kuolisi ja minä voisin ottaa hänen paikkansa...
Olen entinen aineiden käyttäjä luuseri, 8 vuotta kuivilla ja kaipaan edelleen yhtenään takaisin radalle. Elämä on tylsää ja masentavaa ilman kamaa, mutta kaman kanssa joutuu alituisesti valehtelemaan, hyväksikäyttämään ja alistumaan kaikkeen paskaan. Lopulta lähtee henki. Mutta kukaanhan ei elä ikuisesti.
Pussailin toista miestä ollessani vaihdossa.
Haaveilen usein runkatessani mieheni ex-tyttöystävästä. Olen haaveillut hänestä joskus myös silloin kun olemme mieheni kanssa rakastelleet. Huvittaa ajatella, että ehkä hänkin on haaveillut ex-tyttöystävästä samaan aikaan!
Ihailen suunnattomasti valokuvamalleja, ihania hoikkia pitkiä tyttöjä. Itse olen vain normaali ja harmittaa, kun en heitä voi saada. Kauniiden naisten huomiota ei saa, kun on peruspertti ja asiallinen. Haluaisin aivan valtavasti suukotella kaunista naista koko vartalosta. Vaan tiedän, että en sitä saa.
Oltiin sovittu että seurustellaan ja kuukausi tämän jälkeen sain selville että se oli harrastanut seksiä entisen rakkaansa kanssa unohtaaksen tämän kokonaan. sehän nyt johtaa siihen että mulla on oikeus pettää mun entisten rakkaiden kanssa sitä plakkariin niin paljon kuin huvittaa. hah.
Mä haluan vaan rakastaa, mutta nykymaailmassa se on kuin syntiä. Kun seksistä tuli helpompaa saada, rakkautta on vaikeampi löytää.
Varastin porukoilta kaljaa ja viinaa ja join kaiken kaverin kanssa. Oksensin lopulta lattialleni ja kännipäissäni jotenkin siivosin sotkun paperiroskikseen. Huoneeni on kuin paskakasa joten roskiskin jäi pitkäksi aikaa tyhjentämättä ja nyt kun pitkästä aikaa tyhjensin sen niin se oli homeessa. Jotain liikettäkin siellä näkyi. Hyi vittu. Vähän hävettää toi kaikki.
