Rippituoli

Oon ihastunu mun työkaveriin. Oon naimisissa ja rakastan vaimoani, joten mitään ei koskaan voisi tuon työkaverin kanssa tapahtua. Asia kuitenkin painaa mieltäni.

Seurestelen nykyisen tyttöystäväni kanssa tämän rahojen vuoksi, hän on erittäin korkeasti koulutettu ja itse vielä rämmin opiskeluelämässä pitkään.... Hän on niin vanhoillinen että kaikki on yhteistä ja hän valmis tekemään mitä vain vuokseni, outoa on se että olen aina ollut erittäin itsevarma ja hyvän omantunnon omaava ihminen, mutta nyt en juuri välitä paskaakaan. Ajan vain omaa etuani.....

Ei jumaliste! Tajusin sitten juuri, että seurustelen kolmen tytön kanssa! Mitä helvettiä! Mitä helvettiä mä voin tehdä!?

Vaikka olen itse ns. "normaaliälyinen", niin viihdyn paremmin kehitysvammaisten ihmisten kuin toisten "normaaliälyisten" ihmisten kanssa. Minua varmasti luullaan monesti kehitysvammaiseksi, kun käyn esim. kahviloissa ja kirpputorilla kehitysvammaisten kanssa, mutta minä en välitä siitä. Pääasia on, että tiedän itse, että en ole kehitysvammainen ja saan tuntea olevani älykkäämpi kuin nämä kehitysvammainen.

Kävin hetki sitten vääntämässä sitkeän krapulajöötin työpaikan invavessaan. Tullessani vessasta käytävällä tuli se nätti virolainen siivooja hymyillen vastaan. Käännyin tietysti katsomaan hänen peppuaan ja huomasin hänen ryhtyvän siivoamaan vessoja. Hän varmasti tajuaa minun aiheuttaneen sen löyhkän ja ruskeat raidat. Hävettää enkä tiedä pystynkö enää katsomaan siivoojaa silmiin.

Odotan lasta pomolleni. Sen piti olla vaan "pientä viatonta flirttiä". Ei muuta. Hävettää pirusti.

Olen totaalisen negatiivinen ihminen. Pienestä asti, olen nähnyt kaikesta vain sen huonon puolen, enkä omin silmin nähtyänikään, ole meinannut uskoa, että hyvähän tuo on. Työpaikkailmoitusta täyttäessä jo ajattelen, että ”tuskin tuolla viihdyn kauaa, ja tuon alan ihmiset ovat jotenkin outoja”. Kyläillessä etsin takille ja kengille paikan, mistä löydän ne helposti, koska ”tuskin täällä viihdyn”. Ulkomaille lähtö on ihan sairas prosessi, koska kaikkialla minut ”kuitenkin ryöstetään, hotelli on surkea, ruoka on paskaa sekä ihmiset haisee, lääppii ja huijaa”. Ystävien ehdottamat tapahtumat ovat pääsääntöisesti tylsiä ja kalliita, ja jos menen mukaan yleensä siellä ”sitä samaa turhaa sutinaa, kun aina”. Mukavaa minulla on ollut todella harvoin, ja yleensä kaikista mukavista tilanteistakin jää lopulta mieleen ne asiat mitkä ärsytti. Nytkin jo valmiiksi vituttaa, kun alkaa viikonloppu ja kaikki pakkaavat samaan bussiin millä yleensä lähden töistä.

Olen saanut kaikki kolme edellistä tyttöystävääni nauttimaan anaaliseksistä olemalla kärsivällinen, luotettava, kuunteleva ja tuntosarvet tarkkana. Jopa nykyinen tyttöystäväni nauttii kun panen häntä peppuun, vaikka aluksi väitti, ettei siihen kykene. En useimmiten edes itse tee aloitetta anaaliseksiin, vaan odotan että sitä pyydetään minulta.

Olen naimisissa ja rakastuin miespuoliseen ystävääni. Hän on perheellinen, minua vanhempi eikä edes komea, mutta meillä on upeita keskusteluita ja vahva eroottinen vetovoima molemmin puolin. Keksimme erilaisia tekosyitä voidaksemme viettää aikaa kaksin tai edes yhdessä, mutta teeskentelemme myös toisillemme, ettei meillä ole suhdetta.

Himoitsen poikaystäväni kaveria. Pahinta on se, etten tiedä mitä tekisin jos tilaisuus tulisi harrastaa seksiä ko. kaverin kanssa... Uskon ja toivon ettei niin käy. On tunnustettava, että olen joskus haaveillut tästä kyseisestä kaverista kun olen harrastanut seksiä poikaystäväni kanssa. Meidän seksielämä voi loistavasti, saan usein ja hyvää seksiä ja suhde toimii muutenkin hyvin. Mutta tuo kaveri on vain niin mahtava, kuuma ja hauska tyyppi!

Elämäni kauhistuttavin moka. Kutsuin tulevaa vaimoani hääpäivänäni Exän etunimellä.

Olen ihastunut 36-vuotiaaseen opettajaani. Tai no hän on sijaisena kesään saakka, en saa häntä pois mielestäni. Hän on niin söpö ja seksikäs, kiihotun aina kun mietin häntä.

Asioita joita en kehtaa tunnustaa kenellekkään.. jotka joko hävettävät tai ällöttävät, joista en ole ylpeä.

- olen harrastanut todella kännissä seksiä yli 70 vuotiaan kanssa.
- petin eksääni 2 kertaa..
- olen huorannut
- olen ollu "suhteessa" paljon vanhemman varatun miehen kanssa
- en oikeasti surrut mummumi kuolemaa

Olen bi, ja viimein tullut kaapista ulos. Menetin vanhoillisen perheeni, ja nyt vielä tyttöystävänikin, ja vain siksi ettei perheeni hyväksynyt häntä. Nyt olen jätetty monelta taholta, julmaa vai mitä?

Mieheni on kaikinpuolin ihana ja minulle täydellinen, paitsi.. hänellä on mielestäni liian pieni. Välillä haaveilen kunnon panosta, jossa tuntisi enemmän. En silti jätä miestäni tai petä, koska kaikki muu on kohdillaan. Harmittaa silti välillä..

Unelmoin salaa muumipeikosta. Pidän häntä erittäin kiihottavana. Erityisesti minua kiihottaa se että varmaa tietoa muumien sukupuolesta ei ole. En ole bi vaan täysi hetero mutta ja ajatuskin muumipeikosta saa minut kostumaan.

Hävettää.. En pysty kuuntelemaan Hevisauruksen viimeistä mammuttia vetistelemätttä..

Hyvää yötä viimeinen mammutti, on aika käydä nukkumaan..

Olen onnellisesti naimisissa oleva nainen jolla mukava vakituinen työ.

Työkaverin innoittamana kokeilin eräässä baarissa Prostituoituna olemista.

Nyt hoidan 2-4 miestä viikossa.

Pelkään, että jään yksin loppuelämäksi. Tarkastan säännöllisesti exäni tietoja netistä, vaikka hän on onnellisesti(?) naimisissa. Hän oli väkivaltainen, mutta silti kadun hänen jättämistään vuosia sitten. Pelkään, etten löydän enää ketään lähellekään samanlaista, joka haluaa sitoutua. Tähän mennessä en ole löytänyt, ja aika kuluu.

Nautin epäonnistumisesta.