Uskallan lähestyä muita miehiä paitsi niitä joista olen eniten kiinnostunut. Keksin syitä miksi suhteista ei tulisi mitään, ettei minun tarvitsisi yrittää kunnolla. En ymmärrä mikä siinä edes olisi pahaa jos saisi pakit. En ole kovin sosiaalinen tyyppi. En tiedä mitä sanoisin niille.
Seurustelen naisen kanssa, jota kohtaan mulla ei ole enää mitään romanttisia tunteita. Olin aluksi ihastunut, mutta no... Seksi on tylsää ja epätyydyttävää. Nainen ei myöskään osa ollenkaan käsitellä mun negatiivisia tunteita. Ei tätä kannata enää jatkaa, tuskin se tästä paranee.
Ongelmana on, että haluaisin aidosti pitää tämän ihmisen ystävänäni. Aika harvoin kohtaa samanlaista älyllistä yhteyttä. Hänen kanssaan voi puhua mistä vaan ja on mukavaa viettää aikaa yhdessä. Pitää siis keksiä joku eeppisen sulava tapa hoitaa romanttisen suhteen katkaisu. Vaihtaisin hänet mielelläni tyttöystävästä parhaaseen ystävään.
Joka kerta kun tyttöystäväni käy exänsä kanssa kahvilla, "ovat kuulemma vielä kavereita". Käyn vähintään kuukauden sisään pettämässä häntä jonkun baarilumpun kanssa.. eikä kaduta, se haluaa nähdä entistä elämäänsä niin silloin minäkin haluan....
Olin risteilyllä kaveriporukalla. Koko risteilyn ajan yksi, kieltämättä hyvännäköinen nainen, piiritti minua ja suorastaan vonkasi. Uskollisena aviomiehenä en kuitenkaan millään suostunut mihinkään lähempään tuttavuuteen. Sitten risteilyn viimeisenä aamuna kun oltiin vielä krapulakaljalla laivan kannella tämän daamin kanssa jokin päässäni varmaankin naksahti, menimme puolijuoksua hyttiini ja vietimme ehkä elämäni kiihkeimmän pari tuntisen. (ei varsinaisesti liityasiaan, mutta nainen oli ilmeisesti hyvinkin kiihottunut koska koko alapääni oli riehumisen jäljiltä paksussa vaaleassa tahmassa)
Kaikki päättyi yhtä nopeasti kuin alkoikin, koska laiva oli saapunut satamaan kesken sessiomme. Tuli niin kiire ettei ehtinyt edes suihkua ottaa ja sen takia "jouduin" menemään kotiin saakka ilman suihkua. Kotiin pääsytyäni vaimorakas odotti, vähintääkin yhtä kiihkeänä kuin tämä laivadaami, kotiin tuloani ja niinpä hän melkeinpä samantien minut nähtyä alkoi pujottaa kättä housuihini. Estelyistäni huolimatta vaimo ei antanut periksi vaan talutti minut sohvalle, laski housuni ja otti minut suuhunsa. Suljin silmäni ja jäin odottamaan tulevaa raivoa, koska tunsin alakerrassani edelleen aikaisemmat "limat". En tiedä oliko vaimo jostakin syystä niin keskittynyt itseensä tai johonkin muuhun, mutta yllätyksekseni ei huomannut mitään poikkeavaa vaan jatkoi erittäin innokkaasti "hommaansa". Lopulta myös rakastelin vaimoni kanssa erittäin antaumuksella. Jälkikäteen ajatellen riskipaikka, mutta kiihottavaa.
Olen totaalisen riippuvainen internetistä. En pärjäisi montaakaan päivää ilman, että olisi pakko päästä internettiin. Nyt kun omalta koneeltani on ollut pari viikkoa internet-yhteys toimimatta, niin tämä on ollut melko painajaismaista aikaa. Käytän kaikki mahdollisuudet päästä internettiin, esim. töissä ja kirjastossa. Kotona aika kuluu todella huonosti ja en meinaa millään keksi mitään tekemistä. Aivan kuin jokin todella hyvä ystävä olisi hylännyt minut, kun internettini ei toimi.
Mies jätti. Selitti syyksi jotain ympäripyöreää siitä, että on sekaisin ja luottamusta ei ole. Epäilin alusta asti että mies piti peliä työkaverinsa kanssa, vaikka tiukasti kielsi kaiken ja suuttui kun otin asian esille. Noh, kirjauduin miehen facebookiin (koska se ääliö pitää samaa salasanaa jokapaikassa :D) ja kappas, onhan ne pitäneet peliä sen muijan kanssa, vaikka kuinka pitkään. Mielenkiintoista nähdä, miten mies selittää, kun läväytän otteita keskusteluista sen naaman eteen. On myös levitellyt minun asioita fb-keskusteluissa, vaikka olen monta kertaa pyytänyt, että puhukaa mistä vaan, mutta minun asioista ei saa keskustella ilman minua.
Ai niin se tunnustus. En tunne muuta kuin helpotusta, sillä luulin olevani vainoharhainen hullu, joka maalailee piruja seinälle, epäilee turhasta eikä kestä naispuolisia kavereita. Totuus puhdistaa.
Olen aina ollut täysin hetero, mutta taidan silti olla vähän lääpälläni yhteen liikuntaohjaajaani joka on nainen. Aina salilla ollessani mietin kuinka herkullinen ja suloisen oloinen hän on ja minkälaista olisi seurustella tai harrastaa seksiä hänen kanssaan. Palaudun maanpinnalle heti kun lähden salilta, mutta siellä ollessani olen jossain ihme lesbokuplassa (tosin vain ja ainoastaan tätä henkilöä kohtaan).
Olen yrittäjä, on mersut, asunto ja kaikki. Omaisuus on hankittu kovalla työllä, kekseliäisyydellä ja myös hyvällä tuurilla. Kun bisneksessä pääsin alkuun niin tuli kovat paineet laajentaa. Siirsin sitten rahaliikennettä pikkuhiljaa erilaisiin veroparatiiseihin. Halusin minimoida verot koska kuvittelin että valtio riistää liikaa.
Nyt on kuitenkin käynyt niin, että ilmeisesti olen joutunut jonkinlaisen huijauksen kohteeksi. Veroparatiisiin talletetut rahat ovat kadonneet mystisesti eikä kukaan tuolla vastaa edes puhelimeen tai sähköpostiin. Kaikki omaisuus on lainalla hankittua, tarkoitus oli maksaa lainat kunhan bisnes vielä hieman laajenisi.
Kellekkään en ole kertonut koska en halua luopua tästä ylellisestä elämänmenostani. Harrastukset ja yöelämä vievät rahaa mutta päätin, että hummaillaan nyt tässä vanhaan malliin kunnes koko korttitalo sortuu. Oikeasti hirvittää tämä meno mutta kulissit on pidettävä pystyssä. Enhän saa edes naista jos paljastan, että miljoonavelat ovat kaatumassa niskaan.
Tämä asia on vaivannut minua pitkään, ja tulee kaiketi aina jonkin verran vaivaamaankin. Oli rippikouluaika, ja seurakuntamme järjesti kaikille seurakunnan silloisille rippikoululaisille yhteisen tapahtumapäivän. Istuin kavereideni kanssa ja kuuntelimme papin puhetta, kun takanani oleva poika kopautti minua olkapäähäni ja kysyi minua treffeille. Poika ei ollut samalla leirillä kanssani. Häkellyin kysymyksestä, vilkaisin hänen ympärilleen, ja juurikin olin vastaamassa kyllä, tajusin, että hänen ympärillään oli omalta leiriltäni tuttuja, minua kiusanneita poikia, jotka oikein kallistuivat kuuntelemaan tilannetta. Jotenkin laskin mielessäni, että tässä on taatusti kyse jostain kusetuksesta ja minun nolaamisesta, joten vastasinkin melko tylysti minua ulos pyytäneelle pojalle ei. Kun olen miettinyt jälkikäteen tilannetta, pojan ilmettä ja muiden reaktiota asiaan, olen tullut siihen tulokseen, että tämä poika luultavasti kysyi minua ulos aivan tosissaan. Asia harmittaa edelleenkin, varsinkin kun muistan pojan olleen äärimmäisen suloinen ja mukava, ja olin katsellut häntä itsekin. Mutta, valitettavasti mitään ei asialle enää voi.
Olen mukava, positiivinen, energinen ja hauska nuori tyttö. Pärjään hyvin töissä ja koulussa. Muutin viime vuonna yksin asumaan ja nyt olen tehnyt sellaisia asioita, joita en vielä vuosi sitten olisi ikinä uskonut tekeväni.
1. Olen pikavippikierteessä. En vain yksinkertaisesti saanut vuokria maksettua, vanhemmat eivät auttaneet ja minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kun ottaa vippi - nyt niitä laskuja on sitten yhteensä yli 1 000 euron edestä, kahdelta firmalta jo perinnässä. Pelkään jatkuvasti maksuhäiriömerkintää tai sitä, että kukaan tuttu saa ikinä tietää.
2. Tästä päästäänkin seuraavaan: aloin huoraamaan, jotta saisin mm. vipit maksettua pois. Luin paljon tietoa netistä eri sivuilta ja lopulta päätin ottaa ensimmäisen asiakkaan. Olen huorannut noin kuukauden verran ja yhteensä on ollut nyt 5 asiakasta. Välillä ei tunnu miltään, mutta taas tämänpäiväisen hirveän miehen jälkeen oksetan itseäni ja mietin että miten tähän on päädytty. Tässäkin pelkään kiinnijäämistä enemmän kuin mitään.
3. Olen miettinyt lähiaikoina itsemurhaa, mutta nyt sain onneksi sopivan lääkityksen joka auttaa jaksamaan eteenpäin ja yli tästä. Jos se ikinä onnistuu. Tuntuu että olen pilannut itseni totaalisesti, mikä varmaan onkin ihan totta.
Kaikesta huolimatta en ole vielä jäänyt kiinni, vaikka olenkin päivittäin kavereiden kanssa - olen vain oppinut keksimään loistavia selityksiä aina vain uudelleen.
Ahdistaa.
Ulkonäössäni ei ole oikeastaan mitään vikaa ja seurustelusuhteita on ollut useita. Menen vain jotenkin lukkoon kun naiset lähestyvät. Joskus tultu ihan suoraan iskemään, minkä olen tajunnut vasta jälkikäteen koska menin ihan lukkoon tällaisesta. Kykenen tutustumaan naisiin vain netissä pikkuhiljaa, mutta moni odottaa suorempaa ja nopeampaa toimintaa ja yksinkertaisesti kyllästyy minuun ja katoaa. En uskalla ryhtyä liian nopeasti toimeen, koska pelkään että olen jotenkin törkeä tai teen jotain sopimatonta. Ota nyt noista naisista selvää mitä haluavat.
Olen 32-vuotias mutta olen yksinkertaisesti liian koukuttunut kaikenmaailman rooli- ja fantasiapeleihin, joidenka takia minun on hyvin hankala lähteä ihmisten ilmoille. Hetki sitten jouduin perumaan erään ystäväni syntymäpäivät, sillä kauppoihin oli juuri ilmestynyt Diablo 3 -peli jonka vetovoima sai minut jäämään kotiin ja keksimään typerän tekosyyn poisjäämiselle.
En tiedä olisinko kyseisenä iltana naista saanutkaan jos olisin muiden kanssa baariin lähtenyt mutta en vain yksinkertaisesti pysty jättämään uusia pelihankintoja yksin tai olla katsomatta uusimpia My Little Pony -jaksoja (kyllä, olen myös brony).
Olenkin pitkään jo toivonut että joku kerta olisin kaiken jo pelannut/nähnyt jolloin voisin rennoin mielin lähteä viettämään iltaa, ilman että päässäni pyörisi typerä roolipeli.
Eräänä päivänä koulussa oli ruokana hernekeittoa ja pannukakkua kun olin yläasteella. Inhoan hernekeittoa, mutta pidän pannukakusta. Siispä en ottanut yhtään keittoa, mutta ainakin jotain 5 tai 6 palaa pannukakkua, vaikka niitä oli vain 1 pala oppilasta kohti ja söin ne kaikki. Ihme kyllä kukaan ei huomannut mitä tein tai ei ainakaan sanonut minulle mitään. Ala-asteella ollessani oli kerran ruokana kaalilaatikkoa, jota otin ison annoksen, mutta heitinkin sen lähes kaiken roskiin, kun en tykännyt siitä. Keittiön henkilökunta katsoi minua selvästi vihaisena. Näin jälkeenpäin nämä hölmöilyt kaduttavat, varsinkin sen jälkeen, kun olin muutaman kuukauden erään koulun keittiöllä töissä ja tajusin, että kuinka paljon vaivaa siellä nähdään, että oppilaille saataisiin tehtyä ruokaa.
Nussin eilen niin rumaa naista että aamulla oksensin. Hävettää.
Annoin äitienpäivälahjaksi vahingossa sellaisen kirjan, jossa päähenkilö tappaa äitinsä. Tämä käy ilmi heti kirjan ensimmäisestä lauseesta, mutta takakannessa siitä ei puhuttu mitään.
Käyn treffeillä paljon ja olen varsinainen flirtti. Miehet kattelee perääni ja kokemusta on miehistä vaikka muille jakaa. Etsin vakavaa suhdetta, mutta heti kun joku mies kiinnostuu, etsin hänestä mitättömiä virheitä ja ajan miehen tahalleen pois. Tykkään tunteesta olla ihastunut, mutta rakastan tunnetta kun mies "hylkää". Totuudessa ajan itse miehet pois ja hylkään heidät.. Sitten itken yksin kuinka kukaan ei minua halua.
Olin ennen kiltti aviomies joka teki kaiken perheensä eteen. Ex-vaimo kyllästyi tähän ja halusi eron.
Nyt olen pyörittänyt useita eri naisia yhtäaikaa, osa tietääkin tämän. Mitä mulkumpi olen, sitä enemmän naiset ihastuu. Vastailen tekstiviesteihin milloin itseäni huvittaa. Olen yhteydessä oikeastaan vain silloin kun haluan seksiä.
Niihin naisiin joihin olen oikeasti ihastunut en osaa ottaa kontaktia. Pitääkö niillekin olla kusipää vai voinko palata kiltiksi nössykäksi joka oikeasti olen?
Tapasin jokin aika sitten kaksi melkoisen ihanaa miestä, jotka ovat keskenään tyystin erilaisia. Toinen on raju, ronski ja voimakas, toinen on hellä, rauhallinen ja arka. Kumpaakin olen nyt päässyt kokeilemaan ja täytyy sanoa että rajummista otteista saan enemmän irti. Tunnen oloni turvalliseksi kun miehestä huokuu voima ja jämptiys. Miehet tuntevat toisensa ja mietin, miten käy jos he puhuvat minusta keskenään, suututankohan tai loukkaanko heitä. Paras tilanne ehkä olisi jos saisin vakituisen seksisuhteen kumpaankin. Kuitenkin se täydellinen yhdistelmä hellyyttä ja raakuutta löytyy mieheltä jota en voi saada omakseni edes hetkeksi. Oh well.
En ole saanut naista lähes kahdeksaan vuoteen. Heitin juuri roskiin, täyden vanhaksi menneen kortsupakkauksen.
Erosta pian 4 vuotta ja mulla on edelleen ex:n syntymäpäivä pin-koodina/tunnuslukuna monessa paikassa. Nyk. vaimo varmaan raivostuis jos sais tietää.
