Rippituoli

Minulla on nuori kaunis vaimo (34 v). Hänessä on jotain kummallista vetovoimaa. Miehet ovat hänen kimpussaan missä hän kulkeekin (hän ei ole Suomalainen). Menimme naimisiin 3,5 vuotta sitten. Olemme tunteneet useita vuosia. Hän oli Saudi Arabiassa töissä ennenkuin menimme naimisiin. Emme varsinaisesti seurustelleet vielä silloin, koska olin itse vielä naimisissa. Kun hän muutti Suomeen aloin kaivelemaan hänen menneisyyttään, poikaystäviään jne. Sain selville paljon - liikaakin. Hänellä on ollut varmaan sata seksikumppania. Saudi Arabiassa hän seurusteli työpaikkansa omistajan kanssa...naivat joka päivä. Vaimo kun on séllainen että jos kysyy jotain hän kertoo kaikki... Hän on ollut uskollinen minun kanssani, mutta aina kalvaa se että jos hän saa tilaisuuden niin makaako toisten kanssa. Hän on nimittäin uskomattoman hyvä sängyssä...

Otin vaimoni nukkuessa kuvia hänen pillusta ja takapuolesta, ja laitoin ne nettiin useille sivuille kaikkien nähtäväksi.

Minulla on työ, josta tienaan ihan hyvin ja olen elänyt avoliitossa jo 5 vuotta. Joskus minusta on vain kiihottavaa mennä gaychattiin ja etsiä mies joka maksaa minulle suihinotosta. Minusta on vain ihanaa imeä kyrpää rahasta. Se on jotenkin pakkomielle. Pelkään että saan jonkun kupan yms, ja en voi selittää sitä mitenkään puolisolleni, mutta en vain halua lopettaa huoraamista. Saan siitä niin hyvät fiilikset.

Hurmaan naisia helposti. Olen tänä vuonna pyörittänyt reilut kymmenen ihanaa tapausta. En kuitenkaan valehtele, ja pyrin tuomaan esille muutkin yhtäaikaiset suhteet. Uskon silti, ettei kaikilla ole ollut ymmärtämystä muista.

Etsin tietenkin unelmieni naista; hän on älykäs, näyttävä, koulutettu sekä tarpeeksi häiriinyt ymmärtämään kaltaistani sekopäätä. :) Suurin osa tapaamistani naisista muuttuu kuitenkin ennen pitkää tylsiksi, sillä jossain kohtaa he rakastuvat minuun toivottomasti.

Olen löytänyt ainoastaan yhden naisen, jota en ole halunnut dumpata. Luonnollisesti hän jätti minut. Olemme kuitenkin hyvissä väleissä, ja uskon hänen kaipaavan takaisin yhteen kanssani. Hän haukkuu minulle jatkuvasti poikaystäväänsä, valittaa seksielämästään, yms.

Tietenkin olen hurmaava itseni ja kiusoittelen häntä aina yhdessä ollessamme. Oikeasti kiusaamme toisiamme, sillä en usko hänen olevan tarpeeksi rohkea tekemään aloitetta ja itse olen liian tyhmä ehdottaakseni yhteen palaamista. Toisaalta pidän playboy-elämästäni lähes koko ajan. Tämä siitäkin huolimatta että tunnen joskus harvoin hetkellistä tyhjyyttä sekä suhteissani että iskiessäni taas uutta naista tietäen sen johtavan ei-mihinkään.

En ole feikki tunnustukseni kanssa kuten niin useat täällä. ;)

Minulla on salarakas. Mieheni tuskin koskaan uskoisi minusta sellaista, eikä kukaan muukaan. Salarakkaani on huomattavasti kypsempi kuin oma mieheni ja tunnen itseni enemmän naiseksi hänen kanssaan. Välillä tuntuu että teen väärin, mutta toisaalta onhan miehellänikin ne omat salaiset hetkensä niiden pornotähtien kanssa tietokoneensa äärellä ;) Useimman mielestä näitä ei varmasti voi verrata, mutta omasta mielestäni se on sama pettääkö ajatuksen tasolla vai ihan fyysisesti. Mieheni vonkaa minulta usein erilaisia seksikokeiluja mutta en koe läheskään yhtä kiihottavana harrastaa niitä mieheni kuin salarakkaani kanssa. Pelkäänkin ettei seksin harrastaminen mieheni kanssa kiinnosta kohta enää ollenkaan vaikka sillä saralla aika aktiivinen olenkin. Toivottavasti en jää kiinni.

Olen lesbosuhteessa naiseen. Olemme päättäneet hankkia lapsen ns muumimukimenetelmällä. Mentelmään kuuluu, että mies tyhjentää itsensä käsipelillä mukiin. Mukin sisältö siirretään sitten meidän sisään.

Olemme kuitenkin ajatelleet käyttää muumimukin sijaan tarkoitukseen Paavo Väyrysen presidenttikamppanjamukia. Haluamme nimittäin, että lapsesta tulee aikuisena keskustapuolueen jäsen.

Tuli tuossa viikko sitten ensimmäistä kertaa elämässä vedettyä semmonen känni, että illan pari viimeistä tuntia on kokonaan pyyhkiytyny mielestä. Lopputuloksena oli kevyesti potkut, pahoinpitelysyyte ja parhaan ystävän menetys, johtuen siitä että ilmeisesti pilasin hänen parisuhteensa. Kaikista hienointa tässä on tosiaan se etten itse muista näistä tapahtumista yhtään mitään. Heräsin kyllä aamulla kotoa, naama, kädet ja sääret verillä. Jostain kumman syystä nyt entinen paras ystäväni ei ollut halukas virkistämään muistiani illan kadonneista tapahtumista, joten edelleen kysymysmerkkeinä ovat: miten onnistuin hankkimaan potkut ja kenen kenssa olen tapellut - pelkään väkivaltaa enkä edes osaa lyödä. En varmasti juo enää koskaan alkoholia, h*lvetti sentään...

En ole vieläkään tavannut kunnon miestä, pelkään jääväni yksin. On vaan niin paljon ollut epärehellisiä miehiä, luottamus on mennyt melkein kokonaan. Harrastan taistelulajeja, joten en ole mikään pullukka. Muutenkin liian moni katsoo pelkkää ulkonäköä, luonne ei tunnu joillekin merkitsevän juuri mitään. Haluaisin elämääni ihan tavallisen ja rehellisen miehen.

Silti toivon löytäväni sen oikean joskus. Käyn töissä ja tulen hyvin toimeen. On oma asunto ja auto. Puuttuu enää se kunnollinen mies, jolle voisin tarjota rakkautta ja huolenpitoa. :)

Pääsen töistä joka päivä vasta yömyöhään. Kun kulkemassani bussissa on vain muutamia ihmisiä, jotka istuvat edessäni parin penkkirivin päässä, minulla on tapana runkata. Tästä on tullut tapa, ja hirvittää vain, että milloin senkin linjan busseihin tulee kamerat!

Olin naimisissa ja mieheni petti minua. Keskustelimme kyllä asiasta ja annoin anteeksi hänelle, hän oli vaan onneton suhteessamme. Erosimme myöhemmin ystävinä. Aloitin sitten suhteen aivan ihanan miehen kanssa, mutta pelkään, että hänkin pettää minua. Uskon, että kaikki miehet pettävät - myös onnellisessa suhteessa. Olen nyt jo surullinen siitä, kuinka pettäminen tulee romuttamaan onnemme joskus tulevaisuudessa, kun tuttu pillu alkaa kyllästyttämään. Kaikillehan näin käy, eikö vaan?

Paneskelin eilen rekassa varatun miehen kanssa.

Olen aina pitänyt ystäväni siinä tiedossa, että menetin neitsyyteni jo 14-vuotiaana. Todellisuudessa menetin sen vasta viime kesänä. Kaikki pitävät minua villinä, mutta oikeasti olen todella kiltti. Esitän aina miehille kovaa pelinaista. Kaadan muka miehiä kuin keiloja sekä joka illalle on uusi mies. Moni mies on minusta aidosti kiinnostunut, mutta en vaan uskalla olla täysin oma heikko itseni, vaan pakko aina esittää ja jatkaa `kovan naisen` roolia. Toivottavasti vielä joskus pääsen eroon tästä ja uskallan olla oma itseni ja olemaan valmis aitoon onneen. :-)

Olen täysi nolla.

Ulkoisesti näytän menestyvältä ja kaikinpuolin hyvinvoivalta nuorelta mieheltä. Olen gradua vaille valmis yliopistosta ja minulla on työ, josta saan ikäisekseni todella hyvää palkkaa. Olen ulkoiselta olemukseltani lihaksikas. Koko lähipiirini luulee, että olen onnellinen.

Todellisuudessa vihaan elämääni. En ole koskaan päässyt yli sisäisistä blokeistani ja epävarmuuksista, miksi minulla ei ole ollut yläasteen jälkeen ainuttakaan ystävää. Koulussa istuin aina yksin luennoilla. Viikonloput vietän yksin salilla tai kotona. En ole koskaan seurustellut tai uskaltanut edes puhua naisille. Eniten kuitenkin hävettää, että valehtelen joka puolella, että menoa ja vilinää riittää. En vain kestäisi sitä, että ihmiset eivät pitäisi minua riittävän hyvänä.

Vihaan tavallaan myös työtäni. Haluaisin olla rohkea ihminen, joka ryhtyy haasteitta huolimatta yrittämään ja joskus tekee kunnolla rahaa. Nyt minulta puuttuu uskallus ja ideat.

Tienaan yli 50 000 euroa vuodessa mutta silti nussin vessapaperia työpaikaltani ja keräilen pulloja puskista saadakseni muutaman euron lisää. Katson jatkuvasti pornoa ja surffailen netissä työaikana. Annan satojen tuntien työmääräarvioita asioista jotka saan hoidettua parissa tunnissa ja loikoilen loppuajan. Myyn huutonetissa kovaan hintaan roinaa jonka olen penkonut taloyhtiön roskiksesta. Ja kauppa käy. Pitäisikö hävetä vai ei?

Oon naimisissa, elo kotona ihan normaalia... MUTTA, se mun kaksoiselämä... Tällä hetkellä ns. kierrossa lähes kymmenen naista, viestitellään, vaihdellaan rohkeita kuvia, tilaisuuden tullen seksiä jonkun kanssa kuka kulloinkin on mahdollinen. Joskus jopa käynyt niin että oon varoiksi alkanut tehdä useamman kans panotreffejä samalle illalle ja sitte pitäny sumplia että miten hoidan ne.. Ei ihan täysillä panohaluja enää seuraavalle ku eka vie mehut... Kamera on mukana aina panoissa ja kuvia on huomattava kokoelma... Sakiaa mutta niin ristus mahtavaa!! Paneminen maistuu!!

Haaveilen maratonipanosta. Haluaisin panna seksikästä, lihaksikasta miestä niin että oltaisiin sängyssä 24h. Totuus on kuitenkin toinen, vaikka olen ihan kaunis, hyvävartaloinen nainen niin elämäni miesrintamalla on Suomessa aina hyvin hiljaista. Taidan olla libidoltani muutenkin mies. Ajattelen seksiä ja panemista USEIN, kämpälläni katson pornoa ainakin kerran päivässä ja masturboin. Ulkona liikkuessa miehet ovat valtavia peniksiä.

Oikeasti haluaisin kuitenkin ihanan ja rakkaudellisen suhteen, mutta kukaan ei heilauta fiiliksiäni suuntaan tai toiseen. Tai jos niin käy niin jutusta ei varmasti tule mitään.

Ulkoiluttaessani koiraani viime lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä juotuani samana iltana pari pulloa viiniä, alkoi yhtäkkiä pierettää. Häveliäänä katselin ensin tarkasti ympärilleni, ettei vaan kukaan näe, ketään ei ollut lähimaillakaan joten päätin tekaista päästön.

Valitettavasti kyseessä oli ns. märkä pieru, jonka tajusin heti rupsautettuani. Sitten eikun vaan paskat housussa kävellen kotiin. Onneksi sitä ei tullut kuin ruokalusikallinen, kuitenkin tarpeeksi löysää että paskassa olivat niin alushousut ja sukkahousut kuin juuri ostamani beigen värisen jakkupuvun hamekin. Siinä sitten puoliksi itkien, puoliksi nauraen nyrkkipyykillä keskellä yötä… Tuskin koskaan hävettänyt yhtä paljon.

Olin peruskoulussa ihan pihalla ja luulin itseäni tyhmäksi. Kasin keskiarvolla menin lukioon, jossa sama tunne kasvoi, enkä jaksanutkaan käydä koulussa juuri koskaan. Jotenkin läpäisin lukion ja kirjoitukset surkein arvosanoin ja pääsin muuttamaan kotoa.

Ajelehdin ja vetelehdin pari vuotta ja kavereiden vanavedessä pyrin yliopistoon kun en muutakaan keksinyt eikä mikään kiinnostanut. Pääsin eka yrittämällä, mitä en olisi uskonut. Kuulin, että sain parhaimmat pisteet.

Yliopistossa olen ehkä vasta tajunnut, mitä voisi tarkoittaa älyllinen ajattelu. Usvaa silti yhä on. Vaikka saan kaikesta kiitettävät, olen aina varma saavani hylätyn tuloksen. En ole kova pänttääjä, en jaksa keskittyä. Onnistun, en tiedä miten, kun en tunne osaamiseni rajoja. Aina luulen epäonnistuvani.

Mahtaakohan muilla olla tämmöisiä negatiivisia harhakuvia itsestään? Pitää itseään automaattisesti vähän hölmönä ja tietämättömänä ja olettaa muiden olevan paljon kypsempiä ja älykkäämpiä?

Olen kyllä sen verran tiedostanut asioita, että tajuan ettei lytistäminen ja lannistaminen ole niitä parhaita kasvatusmetodeja. Ei se luonne kaikilla siitä kasva, vaan uskovat mitä sanotaan, kuten minä. Jos sanotaan tyhmäksi, ei siinä tule näyttämisen halua kaikille, vaan sitä rupeaa uskomaan itseänsä tyhmäksi. Uskoo pitkään, vaikka kuka myöhemmin muuta todistaisi ja esittäisi. Toivottavasti muutosta vielä tapahtuu. Vanha oon ja tie alussa.

Ehkä tajuan, ehkä en. Tajutkaa te jotakin tästä sekavasta stoorista. Joo ei tää ollu skandaali eikä herkkupommi. Enkä oo Kervaltakaan, ei niin mitään gloriaa.

Iskin varatun miehen. Silmäpeliä oli ollut jo useiden kuukausien ajan kunnes päätin tehdä siirtoni ja pyysin hänet kahville. Hän ilmoitti seurustelevansa, mutta jatkoi silti viestien lähettelyä ja tunnen oloni imarrelluksi koska olenhan tehnyt häneen vaikutuksen kuten myös hän minuun. :) Emme ole aikeissa kuitenkaan tavata, ainakaan vielä. ;) Tiedän, voisin lopettaa mutta en halua. ;)

Olen varma, että jokainen mies haluaa minulta vain ja ainoastaan seksiä. Minua ärsyttääkin suunnattomasti ajatus, että mies luulisi etten ymmärrä sitä (vaikka itsekin vain haluaisin seksiä), joten käyttäydyn useimpia miehiä kohtaan melko sikamaisesti. Tahdon pitää tilanteen omassa hallinnassa, en juokse kenenkään perässä - miehet saavat juosta minun perässäni tai muuten se on hyvästit.

En oikeastaan edes jaksaisi tälläistä. Haluaisin, että molemmat pystyisi kunnioittamaan toisiaan vaikka kyseessä olisikin vain kevyt suhde, mutta aina kuitenkin aloitan tälläisen.