Rippituoli

Harrastin juuri seksiä työpaikkani virolaisen siivoojan kanssa. Ollaan jo pitemmän aikaa flirttailtu. Vaimo ei saa koskaan tietää.

Varastin juuri mummiltani rahaa. Ärsyttää kun serkkuni saa aina häneltä rahaa ja minä en koskaan. Ei edes kaduta.

Kävelen joskus ulkoilutiellä naisia vastaan penis erektiossa housujen sisällä.

Syrjäsilmällä katson heidän ilmeitä...

Lähes poikkeuksetta nielen omat spermani.
Se maistuu mielestäni jopa hyvälle.
Ja joo, olen täysi homo.

Varastin tänään kaupasta paketin sulatejuustoviipaleita, mutta tulin katumapäälle ja heitin sen paketin roskiin. En minä sentään viitsi ruveta varastettua ruokaa syömään.

Olen naimisissa mutta tekisi mieli mennä Tallinnaan hierojalle.

Mun exä puhuu unissaan. Ei siinä mitään, mutta aika outoja ja suuriakin "tunnustuksia." Hän ei tiedä, että olen niitä kuullut. Kun olen kysynyt asioista, hän luulee, että vakoilen häntä. Outo tarina, tiedän.

Olen parisuhteessa, yhteinen uusi talo.. mutta minusta tuntuu ettei mieheni rakasta minua. Hän ei osoita minulle minkäänlaista hellyyttä ja kaipaan sellaista paljon. Tuntuisi niin hyvälle kun joku rutistaisi syleilyyn ja pitäisi kainalossa..

Kusin vittumaisen työkaverini työtuoliin ja työnsin postiluukusta risiiniöljyttyjä nakkeja koiralleen. Talo oli täynnä paskaa :).

-Niin ja olen ylpeä itsestäni

Toivoisin, että mieheni voisi päästää irti ja panna minua kuin eläin välittämättä missä olemme ja kuka satuisi näkemään. Olen tympääntynyt ainaiseen sievistelyyn ja kiltteyteen. Kesällä kalliolla, metsässä missä vain kunhan eläisi hetkessä. Haluaisin myös kuvia leikeistä ja miksei videoida leluleikkejä ja kunnon seksiä. Harmi vain että miehestä ei ole siihen ilmeisesti koskaan, kaikki pitää olla kilttiä ja turvallista.

Olin mm. kiusattu koulussa ja yritin tappaa itseni jotta ei tarvitsisi enää sietää ja kuunnella kiusaajia. En oikein tiedä mitä halusin, halusin pois ja en halunnut elää ihmisten keskellä. Itsemurhayritykseeni oli myös paljon erilaisia syitä, en pysty luettelemaan niitä kaikkia. Muistan että ennen sitä mitä yritin oloni oli hyvin toivoton ja tuskainen.

Tein pahaa tuhoa itselleni, raajoissani on arpia, olen ottanut tahallani yliannostuksia lääkkeitä en tiennyt mitä halusin silloin, kaikki oli hyvin ristiriitaista. Vuosia sitten melkein menin junan alle, istuin pimeässä pensaan takana ja ohitseni ajoi juna joka oli minua aika lähellä. En pystynyt kuitenkaan menemään, onneksi en mennytkään. Jos olisin tehnyt niin se olisi ollut karmea teko. Olisin hajonnut moniin osiin tai vammautunut.

Olen viillellyt ja tehnyt käsiin haavoja jotka oli isoja vaan todellisuudessa pintahaavoja, en osunut rasva ja lihaskudokseen. Tiedän miten sairasta tuo on. En vieläkään tiedä mitä halusin, mutta se mitä tein tuntui kivalta eikä tuntunut pahalta ollenkaan. Sekin on varmasti sairasta. Mutten aio viillellä enkä yrittää itsemurhaa enää ikinä.

Nyt haluan elää ja toivon itselleni vaan kaikkea hyvää.

Olin keväällä lukiossa sijaisena. Yksi tyttö oli todella huono matikassa ja ei millään meinannut päästä kurssilta läpi. Otin hänet puhutteluun tunnin jälkeen ja yllättäen hän ehdotti mulle että saan naida häntä jos pääsee kurssista läpi. Ei ollut vaikea päätös kun siro blondi tarjoo pillua. Niin mä nain sitä seuraavat kolme viikkoa aina koulun jälkeen. Aluksi ihan ”normaalia”, mutta en malttanut olla poraamatta ihan pieneen kakkoseen. Ja kerran ei ehditty edes kotiin asti vaan otettiin erä autossa.

Pitkän harkinnan jälkeen otin vihdoin ja viimein eron avomiehestäni, enkä kadu päätöstäni yhtään! Vihdoinkin saan olla vapaa ja tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa. Suoraan sanottuna 6 vuotta menetin elämästäni, mutta paljon hyvääkin mahtui noihin vuosiin. Nyt nautin sinkkuelämästä täysin rinnoin ja mikäs sen parempaa aikaa siihen kuin kesä! Ja seksiäkin saa paljon useammin kuin suhteessa, ah tätä elämää!!

Olen avoliitossa, mutta arki tuntuu harmaalta ja en tunne avomiestäni kohtaan enää juuri minkäänlaisia tunteita. Olen monesti harkinnut lähtemistä, mutta mies aina lahjoo sopivasti jollain kivalla mitä olen halunnut. Lisäksi pelkään sitä miten pärjään taloudellisesti yksin pienellä palkallani. Olen myös ihastunut itseäni kymmenen vuotta vanhempaan naimisissa olevaan kollegamieheen. Meillä on ollut salasuhde kohta noin vuoden. Seksiä en saa kotona kuin satunnaisesti ja sekään ei mitään erityisen hyvää, niin sitten tulee tuon kollegan kanssa leikittyä aika ajoin. Olen yrittänyt pitää pääni kylmänä, mutta tunteet ovat melkoiset tuota kollegaa kohtaan. Järjellä ajateltuna se on tuhoon tuomittua touhua. Lopulta jäisin kuitenkin vain yksin joko kakkosnaiseksi tai mahdollisessa tulevassa suhteessa ei olisi kuitenkaan luottamusta.

Olen kohtalaisen hyvännäköinen tytsy, päälle kahdenkympin, ja osaan tanssia juuri sillä tavalla miten miehet tykkää. Minua on pyydetty strippibaariin "harjoittelijatytöksi" eli toimisin blokkarina ja siinä sivussa tienaisin hieman taskurahaa pyörimällä tangolla. Ainoa ongelma on se, että onko mulla pokkaa siihen, paikkakunta on pieni ja ihmiset tuntee sut paremmin kuin sä itse.

Olen korkeakoulun käynyt toimistotyöläinen. Nostan liksaa bruttona n. 5000 kuussa. Vietän suurimman osan päivästä heiluen tyhjänpäiväisillä nettisivuilla.

Olen runkannut monta kertaa unelmoiden parhaan kaverini tyttöystävän jättirinnoista. Lauantaina huomasin heidän kylpyhuoneen pyykkikorissa hänen rintaliivit. Levitin ne auki, hinkkasin itseäni niitä vasten ja roiskin täyden lastin niiden suuriin kuppeihin. Olisin valmis jopa vaarantamaan ystävyytemme jos pääsisin naimaan noita herkkulolloja.

Olen menossa naimisiin ensi kesänä, ja ongelmaksi on koitunut niinkin typerä asia kuin parhaan ystäväni mies. En ole koko heidän 10 vuoden on-off suhteen aikana voinut sietää häntä, johtuen hänen väkivaltaisesta käyttäytymisestä ystävääni kohtaan, vainoamisesta, seurailusta, mustasukkaisuudesta, yrityksestä iskeä minua tehdäkseen ystäväni mustasukkaiseksi (ei onnistunut), ja muutenkin hän on epäkohtelias ja kuvottava sovinisti. Tunnen oloni aina epämukavaksi kun hän on lähistöllä. Poliisit on useamman kerran jouduttu soittamaan paikalle, kun mies on alkanut hankalaksi. En todellakaan haluaisi tätä miestä häihimme, mutta nyt ystäväni taas puolustelee äijäänsä väittäen tämän käytöksen parantuneen ja pälä pälä. Tekisi mieli kirjoittaa ystäväni kutsuun että avecit ei toivottuja. Voinko olla niin epäkohtelias, että kiellän ystävääni tuomasta tätä "rakastaan" mukanaan?

Ohoijaa taas oli kyl sellane sekoilu v-l.. paras ku kampee hotellin parkkikselta eikä tiiä missä on ja mite sinne päätynyt, kassi hukassa ja aivot totaalisen jäässä. Kiltti respa kerää mut pihalta lämmittelee ja yrittää etsiä laukkua ja soittaa sitte kiltit poliisit paikalle, et alkkis pääsee kotii nukkuu, voi nolous..

Löysin anoppini shamppoopullon maakellarista ja kaadoin sinne sekaa 80% virolaista viinaa. XD