Rippituoli

Olen käytännössä alkoholisti. Mulla on hyvin palkattu vakiduuni ja olen työpaikallani vastuullisen miehen maineessa. Ulkoisesti minussa ole mitään taipumuksiini viittaavaa. Olen keskikokoinen ja normaalipainoinen enkä telo itseäni kännissä tai saavu ikinä krapulassa konttorilla.

Silti töiden jälkeen kun vain kotiin pääsen niin korkki aukeaa heti, ainakin pullo olutta on kulautettava välittömästi. En enää muista päivää jolloin en olisi juonut alkoholia.

Olen myös rasittava herkkusuu joka syö vain parasta mitä rahalla saa ja yllätys yllätys laatuviinien kera. Dokaamisen ja herkuttelun jälkeen sammun yleensä sohvalle josta herään taas aamulla uuteen päivään. Krapulaa ei enää kovin helposti tule, olen jo niin aineeseen tottunut. Laskelmieni mukaan voin juoda illan aikana n. 2,5 l olutta tai vajaan pullollisen punaviiniä ilman minkäänlaista jälkitilaa.

Kuinkahan kauan ihmisen fysiikka kestää tällaista tahtia? Kulutan keskimäärin 2,5 l punkkua ja 5 l olutta viikossa. Ja snapsit päälle.

Kippis!

Käyn välillä imettämässä kaluani vanhemmalla 60v miehellä. Mies imee tosi hyvin ja antaa panna ja laueta suuhun. Molemmat saa mitä haluaa ja tapaamisia on noin kerran kuussa.

Avovaimo ei tietystikään tiedä asiasta.

Täytän pian 30 vuotta, mutta käyttäydyn usein kuin 3-vuotias.

Olen tapaillut neljä kuukautta työkaveriani. Hän on sinkku ja minä olen naimisissa. Koko homma alkoi harmittomana flirttinä, mutta kaveri on imenyt mut täysin mukaansa ja nyt olen tulisesti rakastunut häneen. Mun tekee häntä koko ajan mieli ja en pysty olemaan ilman. Ekan kerran kun rakastelimme olin aivan räjähtämispisteessä. Hän on opettanut mulle ihan uusia juttuja ja välillämme on hirmuinen kiihko. Eilen kävimme ”lounaalla” hänen luonaan. Hän kaatoi minut pöydälleen, hän nuoli minua ja nai ihanalla kullillaan mua. Mun olisi kai pakko lopettaa suhde, että voin pelastaa avioliittoni, mutta en tiedä pystynkö. Mieli tekee häntä koko ajan!

Mä olen hulluna mun tyttöystävän mutsiin. Se on erittäin hyvän näköinen, muodokas ja nuorekas. Ja pukeutuu naisellisesti. Kun juhannuksena mökillä seinän takaa heidän makkaristaan kuului naimisen ääniä niin mä kiihotuin niin valtavasti että nussin tyttöystävääni kolme kertaa kuvitellen sen olevan äitinsä. Sairasta – tiedän, mutta olen ihan valtavassa kiimassa.

Pidin tänään shortsien alla stringejä kun olin töissä. Tuntuu mukavalta.

Töissä on eräs idiootti mies, joka niin kuuluvasti aina rehentelee kuinka paljon hänellä on ollut naisia, kuinka hän saisi kenet vaan haluaisi, ja että nykyinen tyttöystävänsä ei vilkaisekaan muita, on täydellinen jne. ja on myös sairaalloisen mustasukkainen muijastaan.
mahtais herraa vituttaa kun tietäisi että minulla on suhde hänen "uskolliseen" tyttöystäväänsä.. ja että tällä naisella on ollut muitakin naisia heidän suhteensa aikana. ihan oikein sille itsesään liikoja luulevalle pellelle.
miettikää miehet vähän miten naisianne pidätte ettei tarvi hakea muualta hellyyttä.

Olen Pokémon fani. Aina välillä unelmoin salaa siitä, että eläisin Pokémon maailmassa, missä ei petettäisi muita tunteettomasti, panna ketä tahansa eikä edes syrjittäisi vähemmistöjä. Niin ja eikä ruvettaisi tunkemaan toisten hammasharjoja paskapyttyihin jos vähänkin ärsyttää. Sen sijaan elettäisiin rentoa elämää kouluttaen samalla Pikachujamme.

Petin tyttöystävääni hyvän (nais)kaverini kanssa. Olen aina ollut hyvin jyrkästi pettämistä vastaan, en ole tehnyt sitä koskaan ennen ja muutenkin olen yleensä ns. selkärankainen tyyppi. Jotenkin siinä tilanteessa vain kaikki unohtui ja vietin villin yön ystäväni kanssa. Oudointa on ettei minulla ei ole oikeastaan edes huono omatuntoa koko asiasta. Tiedän sen olleen väärin, mutta toisaalta nautin siitä läheisyydestä ja kiihkosta mitä en ole koskaan ennen kokenut. En ole kertonut tyttöystävälleni ja en tiedä pitäisikö edes... ero luultavasti tulee joka tapauksessa koska suhteessamme ei ole mennyt pitkään aikaan hyvin.

Vittuunnun usein ihmisiin ja sensijaan että, kertoisin heille suoraan mikä, minua ärsyttää, tekaisen heistä tarinoita ja kerron niitä tutuille ja muillekkin ja lisäksi julkaisen niitä välillä netissäkin. Lisääksi minut on aina jätetty niin, kaverit kuin avovaimokin lähti. Valehtelen usein myös ikäni tutustuessani uusiin ihmisiin vaikka, minusta näkee päällepäin että, olen vanhempi kuin, mitä sanon.

Pidän naiseni kenkien ja sukkien nuuhkimisesta. Erityisen kiihottavaa on nuuhkia hänen urheilukenkiään tai lenkkisukkia. Nautin hänelle alistumisesta.

Mieheni haluaisi lapsen, mutta minä en. Minulla ei ole mitään hinkua tulla äidiksi varmaan koskaan. Tiedän tämän suhteen päättyvän eroon, se on vain ajan kysymys. Olen jo valmistautunut siihen henkisesti, päätös tulee olemaan raskas.

Olemme olleet yhdessä neljä vuotta, mutta en tosiaan ole vieläkään valmis äidiksi. Mahdollisesta erosta on kyllä puhuttu, olisi varmaan kummallekin paras vaihtoehto. Ei ole helppoa ihmisen elämä.

Kuvat abortoiduista homo sapiens lajia edustavista sikiöistä eivät liikuta minua laisinkaan. Ne on vain ihmisiä.

Kolmikymppinen kihlattuni & avomieheni on ainoa lapsi ja aina ollut kauhean kiintynyt vanhempiinsa. Olen myös ainoa lapsi, mutta hoidan itse pyykkini, vaatteeni, raha-asiani, ruokani yms. enkä pyöri helmoissa henkiselläkään kantilla. Oma äiti on pessyt jopa miehen pyykit siihen asti kun tavattiin, vaikka hän ei ole aikoihin enää asunut kotona. Kärrää pyykkinsä yksinkertaisesti aina äidilleen, ei osaa itse.

Muutenkin hän palvoo ja ylistää omia vanhempiaan. Olen joskus sanonut suoraan, että kyllä vanhemmilla on ollut hänessä tekemistä ja että kyllä hän varmasti on heille kärsimystä tuottanut. Tuosta hän suuttuu ja käskee olla sotkematta isiä ja äitiä asioihin.

Toisinaan salaa haaveilen että jos mamma ja pappa saisivatkin tietää pojastansa jotain, joka saisi heidät yksinkertaisesti kääntämään pojalle selän. Tai jos yksinkertaisesti äiti ja isä eivät enää olisi poikaa auttamassa, kun jotain ikävää sattuisi. Mässäilen ajatuksella, vaikka en voisi oikeasti tehdä mitään pahaa heille (niin sairas en ole). Sitä paitsi tunnen vanhemmat ja he ovat normaaleja, vika on pojassa. Olisi silti hauskaa nähdä kun poika itkee isän ja äitin perään. Löytyisikö täältä olkapäätä lohduttamaan? Jaa-a, katsotaan. Voi olla, ettei!

Olen työskennellyt terveydenhuoltoalalla jo pidempään ja nyt olen lopettelemassa terveydenhoitajan opintojani.

Poltan tai vaporisoin lähes päivittäin kannabiksen kukintoa tai muita kannabistuotteita. Olen harrastanut tätä jo vuosia. Käytän myös alle 10 kertaa vuodessa seuraavia muita päihteitä.

Tervetuloa siis seuraavalle neuvolakäynnillesi ;)

PS: Koko urani ajan olen saanut lähes poikkeuksetta kentällä pelkkiä kehuja. Keskiarvoni koulussa on ollut kiitettävän luokkaa.

Mies katselee paljon pornoa ja naisten kuvia netistä. Olen sopeutunut asiaan että jos vierasta tekee niin paljon mieli niin siinähän katselee, mutta ongelma on nyt se että tän seurauksena seksi mieheni kanssa ei enää kiinnosta niin paljoa. Olenkin ajatellut hankkia salarakkaan. Tai ainakin kerran käydä kokeilemassa miltä se vieras maistuisi. Miehille kun ehkä riittää visuaalinen kiihoke, naisille ei! Aikaisemmissa suhteissani en olisi koskaan tullut edes ajatelleeksi tällaista vaihtoehtoa, miehet olivat jotenkin kypsempiä ja nyt tuntuu että seurustelen keskenkasvuisen seksuaalisuuttaan vielä etsivän pojannulikan kanssa.

Edellisessä parisuhteessani petin miestäni jo suhteen alkuvaiheessa. Tiesin myös miehen olevan pettäjätyyppiä, ja odottelin vain sopivaa tilaisuutta saada syy hänen jättämiselleen. Lopulta se tulikin: mies petti, minä sain esittää uhria ja keräsin koko kaveripiirimme sympatiat puolelleni. Kaverini eivät vieläkään tiedä omaa osuuttani asiassa.

Olen aina pitänyt itseäni jotenkin seksuaalisesti kieroutuneena. Aiemmin kiihotuin kielletyistä asioista, mutta käytännön teot saivat (ja saavat edelleen) minut raivostumaan ja janoamaan kostoa koko miessukupuolelle. Lempifantasiani olivat raiskatuksi tuleminen sekä miehen ja nuoren tytön välinen "vahinko", mutta toteutettuna tällaiset teot herättävät minussa halun suorittaa hyväksikäyttäjälle mahdollisimman kivulias ja tuskainen kastraatio. Sain muutama viikko sitten kuulla, että minua on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi, mutta en itse muista tapauksesta yhtään mitään. Sen jälkeen jäivät fantasiatkin, ja jäljellä on enää pelkkä viha.

Pidän valtaosaa ihmisistä pinnallisina typeryksinä, enkä millään jaksaisi ylläpitää pakollisia sosiaalisia suhteita. Kehittelen kaikenlaisia tekosyitä aina huonoista yöunista vatsatautiin asti välttyäkseni tapaamasta turhina pitämiäni ihmisiä. En usko olevani yhtään muita parempi: ajattelen vain, että olen kaveripiirissäni ainoa, joka on ymmärtänyt ihmiselon mitättömyyden. Ystäväni tuskin ymmärtäisivät todellisia ajatuksiani, eikä säästäkään jaksa aina puhua.

Petin miestäni viime kesänä kaksi kertaa. Olin kännissä kuin käki ja hieman lääkkeissäkin. Viina on viisasten juoma, näin se on. Nyt joudun elämään taakan kanssa loppuelämäni.

Panin tuossa juuri 16-vuotiasta neitsyttä. Nam.

Olen katolilainen aviovaimo ja toista vuotta hillittömän ihastunut rippi-isääni. Hän on nuorehko, hoikka, hauskannäköinen ja ymmärtäväinen. Tapaluterilaisten on tietysti mahdotonta ymmärtää sitä, mutta minun näkökulmastani rippi-isästä haaveilu on todella suuri synti. En tietenkään aio pettää aviomiestäni, mutten mahda mitään sille, että sydämeni kääntyy ympäri joka kerta, kun näen tämän hurmaavan papin. Oletan, että hän tietää ihastuksestani, mutta hän ottaa sen joka tapauksessa aivan coolisti.

Ja muuten... syntien tunnustaminen rippituolissa tai hengellisessä keskustelussa on paaaaaljon parempaa kuin netissä! Kannattaa kokeilla!