Kun seurustelin ensimmäisen poikaystäväni kanssa huomasin, että eräs ystäväni törkeästi tyrkytti itseään tälle minunkin läsnäollessani, piittaamatta tunteistani. Olin mustasukkainen vaikka tajusinkin, ettei suhteellani ollut tulevaisuutta.
Kun lopetin suhteen tämä ystäväni sanoi, että ex-poikaystäväni oli raiskannut hänet (suhteemme jälkeen). Olin ystävällinen ja huolehtivainen, mutta sisimmässäni ajattelin, että siitäs sait lutka, kun niin itseäsi tyrkytit! En edelleenkään tänä päivänä tiedä mitä todella tapahtui, valehteliko tämä "ystäväni" pelastaakseen oman nahkansa, vai raiskattiinko hänet?
Kun myöhemmin tämä ystävä hankki itselleen väkivaltaisen ja päihderiippuvaisen miesystävän ja jäi yksin huolineen, koska oli ilmeisesti halventanut muitakin ystäviään ja nämä kaikkosivat, niin ajattelin vain, että sitä saa mitä tilaa. Kai minä sitten olen paha ihminen, kun ajattelen näin. Toisaalta en ikinä tehnyt mitään konkreettista edistääkseni ystäväni alamäkeä, nautin vain sisälläni.