Tupakoin, vaikka haluaisin lopettaa. Olen kokeillut purkkaa, microtabeja ja laastareita, mutta kaikki yritykset ovat karahtaneet karille. Motivaatio lopahtaa aina, viimeistään kun kahden viikon kuluttua luulee jo päässeensä eroon riippuvuudesta. Olemme niin ikään tupakoivan vaimoni kanssa päättäneet, että tupakointi loppuu viimeistään kun lapsenhankinta tulee ajankohtaiseksi. Uskoisin, että viimeistään silloin se kaikista tärkein eli motivaatio on kohdallaan.
Asiaan liittyen tupakointi voi kuitenkin heikentää siittiöiden laatua kaiken muun ohella, joten teen tavallaan hallaa koko hankkeelle jo nyt. En polta mitenkään paljoa, paitsi baarissa, jossa tupakointini on kutakuinkin holtitonta - kuin pakkoliike. Joka tapauksessa, morkkis painaa päälle nykyään jatkuvasti ja olo on koko ajan enemmän kuin narkomaanilla. Vai nauttimaanko minä sateiselle parvekkeelle keskellä yötä raahaudun?
En kuitenkaan tuomitse tupakointia sokeasti. Se on paljon muutakin kuin myrkkyä - asia mitä kaiken maailman terveysnatsit eivät koskaan kykene ymmärtämään. Itselleni useimmat savut ovat viiden minuutin aikalisiä maailman menosta. Käden ja suun yhteistoiminta on vähän kuin jotain rukousnauhaa nypläisi. Edellä mainitulla parvekkeella katselen joka ilta samaa rusakkopariskuntaa iltapalallaan, sen sijaan että katsoisin Idols-uusintoja töllöstä.
Kun tupakointi joskus on laitonta, voin ehkä kertoa lapsenlapsilleni (tai ehkä jo lapsilleni), miten mukavia juttutuokioita kavereiden kanssa vietettiin tupakkaa poltellen, ja miltä tupakka yleensä maistui. No nyt alkaa mennä imeläksi, mutta sanottakoon vielä, että kun olen lopettanut, en kadu että poltin. Tällä hetkellä kuitenkin kaduttaa, että aloitin. Kertokaapa lopettaneet (Lopettaneet) vinkkejä. Ja kaikella kunnioituksella, ei mitään "mulla meni vielä viime vuonna pikkuaski viikon välituntien aikana" -juttuja. Lopettakaa tekin vaan ajoissa, kohta ei missään saa kuitenkaan polttaa.