Rippituoli

Kymmenen vuotta naimisissa, kaksi ihanaa lasta. Olen neljä päivää viikossa reissutöissä, jolloin suunnittelen ajoreittini siten, että tapaan tuttuja miehiä mahdollisuuksien mukaan vaikka joka päivä. Minulla on useassa kaupungissa yksi taikka useampi tuttu, jotka tulevat tapaamaan minua jos ovat vapaana, kun soitan. He ovat tarkkaan valittuja seuralaisia, joilla on hyvä vartalo ja hyvät taidot ja varustus. He tuskin ymmärtävät, että ovat minulle vain puutteen poistajia ja mieheni luulee, että olen iltaisin yksin hotellihuoneessa.

Fantasioin JOKA ilta ennen nukkumaan menoa siitä kuinka joku mustan pitkän tukan omaava peto ottaa minut väkisin ;)
Siihen liittyy siis väkivaltaa tavalla tai toisella...ei nyt paljoa mutta kuitenkin..
Yleensä kohde on oma aviomieheni tai Dimmu Borgirin laulaja.

Olen jo viiden vuoden ajan suunnitellut mielessäni
itsemurhaa, viimeisen puolen vuoden ajan käytännössä
päivittäin. Nyt pelottaa koska tunnen että hyppy
ajatuksesta tekoon on lähempänä kuin koskaan ennen.

Olen runkannut kaverin mutsin sadetakin hihaan useasti.

Teininä ollaan kaverini kanssa otettu toisiltamme suihin useamman kerran. Nykyään ällöttää ajatuskin. Olen hetero.

Olen 11-vuotiaana kosketellut pikkuveljeni (6 v) pippeliä. Kadun edelleen ja toivon ettei hän itse muista kyseistä tapausta.

Mua vituttaa lukea vaimoni lähettämiä txt-viestejä. Ne on loukkaavia ja särkevät mun sydämen kokonaan. Enää en edes avaa niitä, enkä kuuntele txt-viestejä.

Olen alkanut puhumaan itsekseni.

Kiihotun suunnattomasti asioista, jotka aiheuttavat huonoa omaatuntoa. Sekstatessani tai masturboidessa ajattelen usein asioita, jotka tein väärin, tenttejä, joihin luin liian vähän, baari-iltoja, jolloin meni liikaa rahaa tai valhetta, jonka suustani päästin. Joskus tämä on ainoa tapa päästä loppuun asti.

Olin Amsterdamissa kaupunkilomalla ja mustan, kiinalaisen ja latinonaisen lisäksi nain kääpiötä.

Minä tunnen vastenmielisyyttä sellaista pinnallisuutta kohtaan, jossa päähän ei juuri muuta mahdu kuin esim. muotivaatteet, trendit, narsistisuus ja kaiken vähänkin henkevyyden välttely. ei näissä piireissä juuri kirjallisuutta lueta...

minua vituttaa myös amerikkalainen muovikulttuuri Euroopassa sekä muualla maailmassa (=U.S.A:n ulkopuolella) ja miten sitä enemmän tai vähemmän avoimesti kannatetaan. katsellaan vain Hollywoodin elokuvia, kuunnellaan vain amerikkalaista musiikkia.. Jenkeissä vaihto-oppilailla tai muina vastaavina olleilla joskus esintyvä paikallisten tapojen kiihkeä killisilmäinen ihailu joskus kyllä ottaa kupoliin. unohdetaan ne niin moninaiset epäkohdat mitä siinäkin supervaltiossa runsaana esiintyy. holtittomat aselait nyt vaikka... luulisi jokaisen tietävän mihin ne johtavat. mutta eihän niitä pois saada kun keskiverto John Smith haluaa ehdottomasti pitää kivääri- ja pistooliarsenaalinsa autotallin seinällä. oliko se Texasissa kun sai ampua vaikka naapurin mummon jos hän astuu kynnyksen yli ilman lupaa. samassa valtiossa on vieläkin kuolemanrangaistus käytössä.. ja nämä puhuvat vielä demokratiasta, turvallisuudesta ja ihmisoikeuksista kun on mahdollista saada myrkkyruiske suoneen vaikka olisit syytön ja tulla ammutuksi keskellä päivää kadulla kun joku laillisesti aseen omistava Kansalliseen Kivääriliittoon kuuluva hörhö ei pidäkään naamastasi.

jos WTC-isku olisi tapahtunut vaikka esim. Moskovassa taio Pekingissä, niin olisiko se shokeerannut samalla tavalla kuin että se tapahtuikin New Yorkissa? epäilen hiukan...

Minua ärsyttää myös tietämättömyys Suomen historiasta ja ihan suomalaisten taholta. ei tietenkään voi vaatia että esim. joku australialainen turisti tietäisi maastamme jotain saatikka että olisi Suomi-ekspertti mutta kun tätä esiintyy ihan koko ikänsä täällä asuneiden ihmisten keskuudessa, että ei tiedetä edes muutamaa perusjuttua oman kotimaan historiasta, niin kyllä sen jo hiukan voi laskea oman piittaamattomuuden ja laiskuuden piikkiin.

jos edes talvisodan ajankohtaa ei tiedä, niin kyllä jo voisi nauraa säälivästi... anteeksi nyt vain.

Panin työaikana työkaveria keskellä keskustaa sijaitsevassa puistossa......Oli helvetin hieno jaa sain vielä palkkaa siitä.Olin silloin 17v.

Opiskelen filosofiaa. Olen älykäs. Näytän naiselta.
Tuntuu, että viimeiseksi mainitun asian vuoksi moni ihminen ei suhtaudu minuun vakavasti. Tuntuu, jopa osa opiskelukavereistani ottavat mieskaverinikin minua vakavammin. Ei silti, minusta tuntuu, että älykkäät miehet tunnistaa myös siitä, että he eivät vaienna keskustelukumppaniaan.
En viitsi valittää asiasta julkisesti, koska pelkään, että minä vain kuvittelen. Pelkään, että se sokea olisinkin minä. Ja mitä sille voisi edes tehdä. Näyttää olevansa "erilainen kuin muut naiset"?

Olen toiminut 12-13 vuotiaana säännöllisesti puhelinseksilinjoilla naisena ja tyydyttänyt kymmeniä miehiä. Mun korvissani soi vieläkin joskus ne herkulliset laukeamisen äänet: litinät ja huokailut. Sovin joskus myös tapaamisia miesten kanssa esim. hylätyllä rannalla tai hiljaisella metsätiellä. Pyöräilin paikalle vakoilemaan kun kiimaiset miehet odottelivat halukasta naista saapuvaksi.
Saman ikäisenä olin kerran viikonloppua viettämässä tätini perheen luona. Tätini lähdettyä kauppaan jäin hetkeksi vahtimaan 5-vuotiasta serkkupoikaani ja käytin ajan hyväkseni tonkimalla kaappeja ja kätköjä. Löysin kortsupaukkauksen, jonka tyhjensin ja pistin jokaiseen kortsuun yhden pienen reijän. Kymmenen vuotta myöhemmin siskoni häissä tuli puhetta lasten teosta, jossa yhteydessä humalainen tätini kertoi nuoremman (9-v) poikansa saaneen alkunsa rikkinäisen kortsun takia.

olen pettänyt poikaystävääni, en ole tunnustanut. lähinnä ällötti koko homma, auttoi tajuamaan miten ihana ihminen hän kaikista vioistaan huolimatta on, vaikkei varsinaisesta rakkaudesta ole kyse. epäilen poikaystäväni pettävän minua ja omasta hölmöilystä huolimatta hänen mahd. syrjähyppy tuntuu anteeksiantamattomalta. lienen säälittävä kusipää.

-Etsin minulle hyödyllisiä ihmisiä ympärilleni. Esim. Iskin erään tytön ainoastaan sen takia, että saisin hänen työpaikastaan (ravintola) alennusta.
-Työstäni tienaan liikaa, en todellakaan ole jokaisen euron arvoinen, mutta kukapa ei rahasta kieltäydy.
-Tuhlaan aina rahani, lähinnä juomalla.
-Järjestän tahallaan vaikeuksia itselleni, täten tunnen olevani elossa, eikä koskaan ole tylsää.

Mä kaipaan läheisyyttä ja paljon, mut tän hetkisestä suhteesta mä en sitä saa...Oon kahden vaiheilla, lähteäkö vai jäädä... Jos en löydäkään uutta kainaloa, enkä saa ees sitä vähää mitä nyt saan?

Vituttaa ihmiset, jotka hakeutuvat julkisuuteen kertomalla edellisistä elämistään. Ne ovat aina olleet jotain prinssejä tai hovinaisia. Miksei kukaan muista olleensa kusipää 20-luvulla tai kunnanpyöveli 1200-luvulla?

Mä haluaisin välillä läimiä, tukistaa ja olla tosi väkivaltainen mun kundikaveria kohtaan. en ole ikinä oikeassa elämässä kumminkaan lyönyt, vaan vain ajatuksissani. Mä tiedän että väkivalta on suuri synti,mutta silti mä kuvittelen veteleväni miespoloa kakkosnelosella pitkin naamaria. aina kun se taantuu mulkeroksi.

Olen nussinut 21 naista, eikä se riitä. Olen suhteessa jota haluan jatkaa, mutta myös nussia lisää. Pettäminen ei ole ikinä ollut vaihtoehto. Onpas dilemma... En ole tyhmä, joten teinilehtikommentit voi jättää väliin!