Kuolenko yksin?
Hei Walter!
Olen vasta 16v mutta silti ahdistaa. En ole vielä seurustellut tosissani tai ollut muutenkaan sen kummemmissa kontakteissa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Olen keskimittainen, normaalipainoinen ja pidän ulkonäöstäni huolta. Tiedän että olen nuori ja "vielä on aikaa", mutta miksi pojat eivät kiinnostu minusta? Vanhempikin poitsu kelpaisi mutta he eivät ainakaan katso päin.
8 vastausta
Walter de Camp
11.9.2013 19:50
Sinussa ei ole mitään vikaa. Sinun iässäsi pojat vain ovat tyttöjä kehityksessä jäljessä. Pojat ovat arkoja ja avuttomia ehdottamaan mitään. Karrikoiden sanoen nuo ronskia esittävät pojat ovat tyttöihin verrattuna vielä lähes tulkoon vaipoissa.
Sen tähden 16-vuotiaana tyttöjen kannattaa ottaa aloite omiin käsiinsä. Muuten ei tapahdu yhtään mitään. Sinun pitää nyt muuttaa koko ajattelutapasi. Sinä et ole odottaja. Sinä olet ehdottaja. Sinä voit aivan hyvin ehdottaa jollekin pojalle jotakin. Kun sisäistät tämän, asiat naksahtavat päässäsi toiseen asentoon. Sinusta tulee aktiivinen osapuoli ja ahdistuksesi alkaa hälvetä.
Sen jälkeen jokainen päivä voi tuoda sinulle jonkin hienon seikkailun, ja jokainen päivä on sinulle elämisen arvoinen. Kun satut tekemisiin mukavan tuntuisen pojan kanssa, hankkiudu hänen kanssaan hetkeksi kahdestaan muiden korvien kuulumattomiin ja ehdota ihan viattomasti esimerkiksi: "Lähtisitsä mun kaa sinne ja sinne? Mua huvittais mennä sinne, eikä o kiva mennä yksin."
Pojat ovat liikuttuneen kiitollisia siitä, että joku tyttö ehdottaa heille jotain. Mutta tee ehdotuksesi niin, että muut eivät kuule. Silloin et joudu minkään metakan keskelle.
Toivotan sulle onnea matkaan! Mä luotan suhun!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Puumatar
11.9.2013 11:01
Enpä minäkään vielä tuossa iässä ollut - otin sitten myöhemmin takaisin ihan kaksin käsin. Mikä kiire sulla on ihmissuhdehelvettiin, nauti nyt vaan nuoruudestasi ;)
Omanikäisesi pojat ovat luultavasti liian ujoja lähestymään ja vanhemmille olet vielä sakkolihan rajoilla. Jos tosiaan harmittaa kontaktin puute, mene itse juttelemaan kiinnostaville pojille. Pakkoko se on seinäruusuna jäädä odottelemaan että pojat lähestyvät sinua.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Riemumieli
12.9.2013 14:58
Koulutus ja työpaikka ensin, sitten vasta ihmissuhdehelvettiin. Elämänsä ehtii pilata myöhemminkin kuin 16-vuotiaana.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jepajee!
13.9.2013 15:01
Kerro kuka olet ja missä asut. Mä voin kiinnostua susta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Vaimo ja yksi lapsi
13.9.2013 23:15
Walterin vastaus oli suorastaan loistava, luota itseesi!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tinniliini
14.9.2013 07:50
Mä tapasin vanhemman kundin 17-vuotiaana. Se painosti mut suhteeseen, mutta suhde sujui joten kuten. Kuitenkin me oltiin niin erilaisia ihmisiä. Mä tahdoin kouluttautua ja nähdä maailmaa. Se tahtoi perustaa perheen. Ei teininä, ei missään nimessä, ajattelin. Pari vuotta se suhde kesti, sitten se oli poikki. Onneksi. Pääsin katsomaan maailmaa, opittua vieraita kieliä ja tavattua uusia ihmisiä, opiskeltua, koettua opiskeluelämää ja sen sellaista. Suhteet vievät paljon aikaa ja vaivaa. Joskus mietin, että olisinpa ollut lukiossa sinkku, niin olisin saanut eximian sijasta laudaturin paperit, heh! Olisi ollut enemmän aikaa opiskeluun. Mutta älä stressaa kundien takia, äläkä IKINÄ itke kundien takia. Nauti vapaa-ajasta käyttäen sen hyvin! Opiskele uusi kieli, liity Japani-kerhoon, aloita tanssiharrastus vaikkapa hiphop-tanssin parissa, opettele laittamaan vaikkapa ranskalaista ruokaa ja panosta opintoihisi koska nyt se on tosi tärkeää!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
licence27
15.9.2013 09:01
Ympäristöpaineita ilmeisesti on. Voihan sitä tietysti nuorenakin alkaa että vanhana taitaa, mutta ehtii niitä huonoja kokemuksia hankkia myöhemminkin. Tietysti olen tuon yksin kuolemisen pelon kuullut aika muutamalta ja yllättävänkin nuorelta ihmiseltä, jopa siis alle parikymppiseltä.
Sitä kahdenvälistä kiinnostusta on aika mahdotonta ennustaa. Muistan yhden tapauksen suunnilleen tuon ikäisenä kun jouduin sanomaan että en rupea sinun poikaystäväksesi vaikka todellakin mieli teki. Arvelin että se oli virhe ja varmasti olikin. Toisaalta taas hatunnosto sille tytölle (jonka isän kanssa muutama vuosi sitten kaadoin ongelmapuita) että oli huomannut liian pitkään viipyvät katseet vaikkei ollutkaan se luokan kaunein monen muun mielestä.
Vielä alle parikymppisenä täytyy olla vähän valikoiva ja pidemmän aikaa sinkkuna. Tai sit olla valikoimatta. Siitä sitten seuraa että joillain on kymmeniä poikaystäviä kun eivät voi olla hetkeäkään yksin.
Sitten kun se ensimmäinen tai ensimmäinen tärkeäksi osoittautuva kohdalle osuu on se harvoin mikään suunniteltu tapahtuma.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
aaaaaaaaaaaaaaaaa
7.4.2014 01:40
sama ongelma, 5 vuotta vanhempana. 16 vee rupesin ehdottajaksi, ei ole tuottanut tulosta. en ole edes nirso. pakit tuntuu joka kerta pahemmalta enkä enää uskalla ehdotella:(
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin