Löydänkö naisen vai hankinko koiran?

Parahin Walter (ratkaistuasi tämän ongelman lupaan viitata sinuun jatkossa "Rakas" -etuliitteellä),

Olen liikuntaa harrastava, omillani toimeentuleva nuori nainen, jolla on pian ylempi korkeakoulututkinto taskussa. Mielestäni olen ihan ihmisen näköinenkin. Olisin varmasti ainakin muutaman äidin unelmaminiä - paha vain, että olen kiinnostunut käytännössä vain naisista ja jostain käsittämättömästä syystä naiset puolestaan eivät ole erityisen kiinnostuneita minusta.

Olen koittanut lukuisia erilaisia harrastuksia ja tapoja viettää vapaa-aikaa ja aktiivisena tavoitteenani on ollut löytää seuraa/seurustelukumppani, mutta esimerkiksi joukkuelajeissa kuormasta syöminen tuntuu väärältä ja aiheuttaa potentiaalisesti draamaa, jonka kerrannaisvaikutuksiin ei kolmas potenssi riitä. Nettideittailun kautta ehdotuksia puolestaan tuli ainoastaan setämiehiltä ja mitä ilmeisemmin sekakäyttöä harrastavilta yh-äideiltä - kaksi viiteryhmää, joista pysyisin molemmista mielelläni mahdollisimman kaukana. Asetelman ratkaisemista ei varmasti helpota sekään seikka, että etelän metropolien sijaan asemapaikkana on tällä hetkellä pohjoisen pääkaupunki, joka tunnetaan ennemminkin teknologiastaan kuin villeistä homobakkanaaleista.

Uskon ja ainakin toivon, että meitä enemmän ja vähemmän kaapeissa pysytteleviä valtaväestöön soluttautujia löytyy. Mistä siis löytäisin fiksun ja itsestään huolta pitävän naissukupuolen edustajan, jolla ei ole akuutteja mielenterveysongelmia? Onko vaatimustasoni liian korkea? Pitääkö minun alkaa maihareihin ja flanellipaitaan pukeutuvaksi telaketjufeministiksi ja tatuoida homoleima otsaani, vai unohdanko yksiselitteisesti haaveet scoraamisesta romantiikan saralla ja alan katkeraksi vanhaksipiiaksi? Pahimmissa painajaisissani nimittäin hankin koiran ja alan harrastaa aktiivisesti sen kanssa, pyörien tyhjillä parkkipaikoilla tökerö koulutusliivi ja fleece päälläni. Taskuista tursuaa nakinpaloja ja kakkapusseja. Pelastathan minut tältä tulevaisuudenkuvalta.