Pienet tissit, oih!
Dear walter, olen pienitissinen nainen (lattanat a-kupit), mutta siitäkin huolimatta olen onnistunut pääsemään naimisiin. Ongelmana onkin yllättävästi se, ettei mieheni voi pitää käsiään irti näistä luojan keskeneräisistä kukkuloista vaan vetää paitaani niiden päältä pois aina kun siihen mahdollisuus on – siis koti-olosuhteissa ofcourse – ja pyrkii räplästelemään munkeillani. Syyksi hän sanoo, että primitiiviset vaistot ohjaavat häntä tähän tapaan, mutta en nyt ihan jaksa kuitenkaan tähän teoriaan uskoa, vai pitäisikö sittenkin? Itse en näe näissä tyhjissä jauhosäkeissä mitään kiihottavaa, joten asia vaivaa.
1 vastaus
Walter de Camp
22.3.2013 16:05
Kyllä sinun vain täytyy uskoa häntä. Monet miehet – miehistä ehkä parhaat, jaloimmat ja urheimmat – pitävät pienistä rinnoista enemmän kuin isoista. Kyse ei ole vain jollain tavalla händikäpätyistä miehistä, kuten valjuista ja veltoista intellektuelleista. Kirjoitin aikojen alussa City-lehteen artikkelin otsikolla Naisen osat. Käsittelin siinä myös pienten rintojen vetoa tiettyihin miehiin. Jutun ilmestymisen jälkeen päätoimittaja Pete Suhonen sattui juttelemaan silloisen nyrkkeilyn raskaan sarjan Suomen-mestarin kanssa. Bokseri oli kommentoinut kirjoitustani ja sanonut: "Totta joka sana." Siis jopa kovimmat nyrkkisankarit voivat jumaloida sinun a-kuppilattanoitasi. Kaikki juontaa ehkä miehen – tuon ison vauvan – varhaisimpiin elonhetkiin. Osa poikavauvoista lutkuttaa äitinsä pehmeitä munkkeja yksivuotiaaksi asti. He haluavat aikuisina laskea taas nuppinsa (ja nyt myös patukkansa) naisen isoille kumpareille. Toiset poikavauvat irrottautuvat hiukan nopeammin äitinsä maitorauhasista ja suuntaavat avaraan maailmaan. He eivät myöhemminkään erityisemmin piittaa isoista tisseistä. He kiihottuvat aikuisina naisen tietystä poikamaisuudesta ja puberteettimaisuudesta, joka perustuu pienirintaisuuden synnyttämään vaikutelmaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin