Psykiatri Martti Paloheimon mukaan alkoholinkäyttö on suomalaisen kotikasvatuksen epäkohdista suurin. Paloheimon mukaan on myytti, että kaikki vanhemmat rakastaisivat lapsiaan ja kohtelisivat heitä hyvin. Ja lapsella on oikeus vihata vanhempia, jotka ovat häntä laiminlyöneet. Tukahdetuttu viha voi aiheuttaa migreeniä ja reumaa. Eikä tukahdetuttu viha ole sen parempi kuin pakotettu anteeksianto. Paloheimon mukaan anteeksi ei voi vanhemmille aidosti edes antaa, jos he eivät itse sitä pyydä. Vain armahtaminen voi auttaa. Paloheimo erottaa armahtamisen ja anteeksiannon. Armahtaessaan "lapsi" nousee vanhempiensa yläpuolelle. Ikään kuin unohtaa.
Lähde: Martti Paloheimo: Suomalaisen lapsuuden haavat (Kirjapaja)
TJEU
Elokuva: Onni. Nukkumalähiön isä ahdistelee naapurinpoikia.
Laulu: Eminem, Cleaning out my closet. Eminem tunnetaan lähes yhtä hyvin musiikistaan kuin äitivihastaan.
Reidar Palmgren: Jalat edellä. Isällä on liian kiire ja pojalle sattuu onnettomuus, ennen kuin isä ehtii olla isä ihan kunnolla.
Lukijat kertovat
"Minulla ei ole tuloja, eivätkä vanhempani anna minulle rahaa, joten varastan lähes joka viikko isältäni 20 euroa, pysyäkseni mukana kaveripiirini menossa. En voi muuttaa edes pois kotoa, koska olen taloudellisesti vanhemmistani riippuvainen."
Nainen, 19 vuotta
"Äitini kanssa välit menivät noin kaksi vuotta sitten, surullinen tietysti olen ja vihainen, mutta uskon etteivät välimme koskaan palaa entiselleen. Äitini “tyrannisoi" elämääni, vertaili minua isosiskooni, ja sanoi monesti suoraan, että olen häpeäksi hänelle, enkä koskaan yllä siskoni tasolle. Siihen aikaan sisareni opiskeli yliopistossa ja minä olin työtön. Isääni minulla on loistavat välit."
Nainen, 20 vuotta
"Lapsikatraan ainoana tyttönä olin yksinhuoltajaäidilleni tukipilari, neuvonantaja, sosiaalityöntekijä ja terapeutti. Lapsen roolissa en saanut koskaan olla. Kaikki päättyi kohdaltani täydelliseen väsymykseen ja romahtamiseen. Äidilleni määrättiin lähestymiskielto ja oma kasvamiseni yksilönä sai alkaa nyt 21-vuotiaana."
Nainen, 21 vuotta
"Vanhempani haukkuivat minut lyttyyn, koska olin normaalipainoinen ja sain kokeista pelkkiä kaseja. Sairastuin bulimiaan ja anoreksiaan sekä masennukseen kun olin 14-vuotias. Käytin huumeita unohtaakseni todellisuuden. Vanhempani leimasivat minut ja häpesivät minua. Anoreksiallani halusin kostaa vanhemmilleni, mutta he olivat iloisia laihtumisestani.He eivät käsittäneet sairauttani. Vaikka olen parantunut, tuntuu, että he eivät voi unohtaa menneisyyttäni ja antaa anteeksi sanoja, joita olen heille sairauteni kourissa sanonut."
Nainen, 18 vuotta
"Olen vihainen vanhemmilleni, jotka sinisilmäisesti perustivat perheen ajattelematta miten elättäisivät sen. Olen vihainen isälleni, joka ryyppäsi perheen rahat ja äidilleni, jonka energia kului isän vihaamiseen ja ruoan tuomiseen pöytään niin että unohti rakastaa ja ymmärtää minua ja veljeäni."
Nainen, 29 vuotta
"Isäni ei ole pitänyt yhteyttä 10 vuoteen, sillä narsistisena hän odottaa lasten pitävän yhteyttä häneen."
Nainen, 23 vuotta
4 kommenttia
turkubeibe
13.9.2002 08:30
ettexte ymmärrä yhtään miltä lapsestanne tuntuu kun ryyppäätte??? se olisi ihan sama juttu jos sinun lapsesi tulee kotiin kännissä?? eikö olisikin aika kamalaa??!!!! joten lopettakaa ajoissa ennen kun lapsenne otetaan teiltä pois...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
noperkele
18.10.2002 18:25
Tuli tuossa noita kommentteja lukiessani mieleen että mitä ihmettä te tuhlaatte energiaanne valittamiseen. Peruskoululaiset älkööt vaivautuko valittamaan. Se on yksittäisen taistelijan vitunkin huonoa tuuria jos ei kaikki mene kuin elokuvissa. Peruskoulun jälkeen johonkin loistavaan opinahjoon heilumaan ja asumaan asuntolaan/vuokralle. Jos vanhemmat eivät tue/ voi tukea niin sossuun jonottamaan. Opintolainaa lisäksi niin siitä se onnellinen itsenäistyminen alkaa.... Kyllä suomessa jokainen on oman onnensa seppä. Nimimerkillä 16v vanhempien luota pois muuttanut...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Niinsoon
24.12.2002 02:26
Heipä vian!
tuntuu, että joskus aina unohtuu yksilöllisyys ja tapaukohtaisuus. - sori, mut meen toiseen nettiin...... - tuun takas, kommentoikaa!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jazzmuusikko
15.9.2005 12:16
Taiteilijoilla kotona tapahtunut henkinen kylmyys ei ole hyväksi. Itse olen sellaisen kotiympäistön kokenut jossa peheen taiteellinen keskonen jätettiin täysin vailla minkäänlaista huomiota ja seuraukset ovat näkyneet kotona muuttamisen jälkeen aivan suoraan syrjäytymisenä.
3 vuotta työttömyyttä ja siitä seuraa 3 vuotta opiskelua ja jollei työtä löydy omalta alalta niin taas 3 vuotta työttömyyttä. Apurahoja jahtaamaan vaiko tavallisten ihmisten liukuhihnaduuniin... ?
Minäpä kun en taiteilijana saa mitään irti päivätöiden tuomasta taakasta. Olettekos kuulleet sanaa "työnteko tappaa".
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin