Helsinkiläiset Piia Keto ja Marjo Kuusinen bilettivät Kaksitvå-merkkinsä Suomi-muodin kärkikaartiin. Nuoret suunnittelijat ovat punkkareita, yksityisyrittäjiä, messudyykkareita, bisneslurjuksia ja PMMP:n hovivaatettajia.
Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla järjestettiin vastikään Finnish Catwalk -näytöstapahtuma. Yleisö sai etukäteen äänestää, mikä on heidän mielestään kiinnostavin kotimainen vaatebrändi. Piia Keto, 33, ja Marjo Kuusinen, 31, kehottivat kansaa äänestämään merkkinsä kakkoseksi.
"Mä olin lapsena aina hiihtokilpailuissakin toinen, en koskaan ykkönen", Kuusinen perustelee. Hänellä on alahuulensa sisäpuolella tatuointi, jossa lukee TVÅ.
"Mä pyrin niissäkin ykköseksi", sanoo Keto, jonka huuleen on tatuoitu KAKSI.
Kummallakaan ei ole mitään syytä riiputtaa alahuultaan, sillä heidän Kaksitvå-merkkinsä näkyy muutenkin. Se äänestettiin Finnish Catwalkissa ensimmäiseksi. Taakse jäivät muun muassa Samuji, Makia, Ivana Helsinki ja Minna Parikka.
Uuden Suomi-muodin katselmuksessa oli mukana noin 30 merkkiä vakiintuneista nimistä vasta nouseviin merkkeihin, kuten Hanna Riiheläisen ja Emilia Hernesniemen R/H, Maria Jokelan ja Anni Niemen Dead Birds & Lionheart sekä Minni Havasin ja Anne Törnroosin Minni f. Ronya.
Kaksitvån kaltaiset suunnittelijaparit näyttävät olevan Suomessa ilmiö.
Kaljalasti Vogue-kuvalla
Keto, 33, ja Kuusinen, 31, ovat Kaksitvå-vaatemerkin perustajat, omistajat ja ainoat vakituiset työntekijät. He työllistävät itsensä suunnittelemalla vaatteita, laukkuja ja asusteita sekä astioita ja sisustustarvikkeita, kuten tyynyjä ja tuoleja.
Kun mukaan lasketaan Finnish Catwalkissa esitelty ensi syksyn ja talven kokoelma, on kaksikolta ilmestynyt tähän mennessä 12 mallistoa.
Hongkongissa, Venäjällä ja Tanskassa Kaksitvån leggingsseihin, huppareihin, mekkoihin ja koruihin törmää todennäköisimmin pienissä design-putiikeissa. Kotimaassa niitä myydään myös suurimpien kaupunkien katuvaatekaupoissa Helsingistä Ouluun.
Merkkiä on nähty muotimessuilla kotimaan lisäksi Pariisissa, Berliinissä ja Kööpenhaminassa. Kesäkuussa Kaksitvå näkyy jälleen Saksassa, kun designpääkaupunkivuoden ohjelmistoon kuuluva HelsinkiFRESH-näyttely esittelee Suomi-designin tämän hetken top 20 -nimet Berliinin muotiviikkojen ja DMY-festivaalin yhteydessä.
Ketoa, Kuusista ja heidän luomuksiaan on esitelty myös kansainvälisissä muotilehdissä ja -blogeissa Japania myöten.
"Oltiin jossain tosi coolissa sporttilehdessä heti ekan malliston kanssa, mutta se lehti oli niin kallis, ettei meillä ollut varaa ostaa sitä", Kuusinen harmittelee.
Viime kesänä Italian Vogue haastatteli kaksikkoa Helsinki Design Weekin tiimoilta. Lehden sivuilla toinen heistä poseerasi Karjala-olut kädessään. Kuusinen soitti panimoon ja kertoi asiasta, minkä jälkeen yhtiö lähetti 250 tölkkiä pikkujoulujuotavaa.
"Kaverit niistä tykkäsi. Jostain syystä jengiä tulee työhuoneelle kyselemään kuulumisia juuri silloin, kun meillä on tarjota alkoholia."
Niihin pikkujouluihin osallistui myös poliisi. Kaikki tämä ja paljon muuta sai alkunsa punk-keikalta vajaat viisitoista vuotta sitten.
Kasisalilta kylmään kellariin
Janakkalasta kotoisin oleva Kuusinen ja Jaalassa syntynyt Keto tutustuivat toisiinsa Lahden Kasisalilla vuonna 1997. Kumpikaan ei enää muista, mitä bändejä klubilla soitti, mutta alaikäinen Kuusinen yritti lainata henkilöllisyyspapereita täysi-ikäiseltä Kedolta. Tämä kieltäytyi.
Yhteen he päätyivät vuonna 2000, kun molemmat olivat muuttaneet Helsinkiin opiskelemaan.
Valmistuttuaan vaatetusalan artesaaniksi Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta Keto opiskeli tekstiilitaiteen maisteriksi Taideteollisessa korkeakoulussa. Aktiivinen urheilija oli lapsena haaveillut liikunnanopettajan ammatista, mutta peruskoulun jälkeen lääkäri ilmoitti, etteivät tytön polvet enää kestä.
"Välivuoden aikana menin emäntäkouluun Kouvolaan. Siellä ommeltiin jotain lastenvaatteita ja se tuntui kivalta. Sitten sain alan opiskelupaikan, ja nyt asiat ovat edenneet tähän pisteeseen."
Tämä piste sijaitsee Punavuoren Viiskulmassa, viileässä kellarihuoneistossa.
Kuusinen puolestaan oppi kenkäsuunnittelijaksi Hervannan suutarikoulussa ja Wetterhoffilla Hämeen ammattikorkeakoulussa. Myös hän on valmistunut TaiKista, vaatesuunnittelun maisteriohjelmasta.
"Opiskeluaikana menin Piian Keto-katuvaatemerkille harjoitteluun. Hän opetti kankaanpainoa ja printtien tekemistä. Samalla sain asunnon, sillä nukuin hänen huoneessaan. Olkkarissa tehtiin työt. Huomattiin nopeasti, että meidän tyylit sopi yhteen."
Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä
Aloittaessaan Keto ja Kuusinen pitivät esikuvanaan toista suunnittelijaparivaljakkoa Piia Rinnettä ja Noora Niinikoskea, joiden Rinne Niinikoski -merkki on sittemmin suunnitellut muun muassa Nansolle ja Marimekolle.
"Totesimme, että saamme yhdessä aikaan paljon enemmän kuin yksiksemme."
Kaksitvå syntyi joulukuussa 2005 TaiKin myyjäisiin. Silloin kaupattiin pitsikoruja, joita Keto vihasi ja Kuusinen rakasti. Nyt valikoima on monipuolistunut, ja valmistus on muuttunut käsityöstä sarjatuotannoksi.
Kuusinen unelmoi vielä jonakin päivänä näkevänsä Kaksitvån vaatteita maailmankuulun tanskalaisen muotisuunnittelijan Henrik Vibskovin yllä.
"Olen nähnyt unta, että hän kosii mua. Se on just sellainen suunnittelija, joka voi tehdä ihan mitä tahansa ja silti kaikki näyttää vain häneltä."
Samanlaista tunnistettavuutta Kaksitvåkin hakee.
Keto ja Kuusinen työskentelevät yhdessä 8–10 tuntia joka päivä. Kolmen kimppakämppäkokemuksen jälkeen molemmilla on nykyään oma koti, mutta kumpikin on vuorollaan asunut myös työhuoneella. Silti he viihtyvät keskenään vielä vapaa-ajallakin, yleensä joko jumpaten tai juhlien.
"Kerran Bar Loosessa joku mulle tuntematon tyyppi tuli kertomaan, että nähtyään Piian hän oli heti kysynyt, missä on Marjo Kuusinen. Se oli vähän pelottavaa."
Kuusinen ja Keto ovat jopa sairastaneet yhdessä.
"Oltiin keilaturnauksessa, ja joku Paparazzin mallipoika kävi pussaamassa meitä. Kohta oltiin molemmat sikainfluenssassa."
PMMP:n hovivaatturit
Keto ja Kuusinen ovat parin vuoden ajan pyörittäneet oman merkkinsä ohella menestyvää suunnittelupalvelua, jonka asiakkaita ovat olleet muun muassa WWF ja Amnesty International, Shanghai Cowboy -ravintola, konseptimyymälät Helsinki10 ja Popot Sneaker Store sekä skeittimerkki Melodica.
Maailmalla nuorten suunnittelijoiden käyttö on trendi, ja se yleistyy Suomessakin. Firmat nostattavat imagoaan palkkaamalla talliinsa katu-uskottavia designereitä.
"Olemme päättäneet työskennellä ainoastaan tosi kivojen tyyppien kanssa", Kuusinen määrittelee Kaksitvån asiakaskuntaa.
Jos suunnittelijoita kohdellaan kuin pikkutyttöjä tai muuten kaltoin, on yhteistyö katkaistu heti alkuunsa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä Kuusinen vertaa uuden asiakkaan ensitapaamista sokkotreffeihin.
"Ikinä ei voi etukäteen tietää, haluaako tavata vielä toisenkin kerran."
Kaksikon jälki näkyy niin Wannabe Ballerinas -tanssiryhmän kuin Suomen roller derby -maajoukkueenkin päällä. Monen mieleen painuivat PMMP:n seeprakuvioiset shortsipuvut viime kesän Kaisaniemen-keikalta, jossa yhtye lämmitteli yhdysvaltalaista poptähteä Pinkiä. Sen lisäksi, että kaksikko käy Mira Luodin kanssa reisi-vatsa-pakara-jumpassa, suunnittelee Kaksitvå hänelle ja Paula Vesalalle esiintymisasut.
"Olin keikalla ihan fiiliksissä, kun ne ovat niin meneviä naisia ja oikeita jumppahirmuja", Kuusinen muistelee.
Kedon mielestä Luoti ja Vesala ovat suomalaisjulkkiksista eniten juuri heidän tyylisiään persoonia. Kaksitvå onkin parhaillaan valmistelemassa uusia kostyymeja, sillä PMMP julkaissee seuraavan albuminsa jo ennen kesää.
Eikä siinä vielä kaikki. Kuusinen ja Keto ovat pitäneet inspiroitumis-, suunnittelu- ja tekstiilinvalmistuskursseja muun muassa teineille ja käsityönopettajille, järjestäneet Helsinki-kiertoajelun virolaisille muotiblogaajille sekä Napakymppi-tyylisen Rakkauden illan sinkuille.
Kidnappaus Meksikossa
Kuusinen näyttää läppäriltään kuvia maaliskuussa kauppoihin tulevasta kevät–kesä 2012 -mallistosta. Kaksikon tuotoksia on usein verrattu räiskyvään CTRL-skeittimerkkiin, mutta nyt yhtymäkohtia on vaikea nähdä. Asustepainotteisen kokoelman tuotteet ovat mustaa puolillaan, murrettuja maanläheisiä sävyjä ja haalistuneita kukkakuoseja.
"Noo, haettiin Tallinnasta inspiraatiota", Keto aloittaa ja jatkaa:
"Sitä haluaa aina uudistua ja tehdä erilaisen malliston kuin aikaisemmin."
Lopputulokseen vaikuttivat vanhan kaupungin arkkitehtuuri ja idyllisten pikkukahviloiden herkulliset leivokset. Vuoden takaiseen Mexico-mallistoon verrattuna On My Way on tyystin toista maata, sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti.
Viron sijaan inspiraatiota haettiin Meksikosta, jossa suunnittelijapari viipyi kaksi kuukautta. Teollisuustaiteen liitto Ornamon jäsenetuihin nimittäin kuuluvat ulkomailla sijaitsevat taiteilijaresidenssit. Printeissä matka näkyi hardcore-väreinä ja orjantappurapäisinä Jeesuksina.
"Matkoilla pystyy promoamaan ja tekemään itseään tunnetuksi ihan älyttömästi pelkästään olemalla paikalla, bailaamalla ja tutustumalla ihmisiin."
Meksiko on paitsi kuuma myös kuumottava paikka, jossa huumekartellit ottavat verisesti mittaa toisistaan ja hallituksesta.
"Jännä, ettei meille käynyt siellä yhtään mitään", Keto havahtuu.
"Kerran yksi mies otti meidät panttivangeiksi kotiinsa", Kuusinen muistuttaa.
"Ai niin, joo..."
"Se heitti oman perheensä pihalle eikä päästänyt meitä ulos talostaan. Se oli ihan sekopää ja rupesi laulamaan jotain hulluja lauluja. Se varmaan halusi rahaa, koska yritti myydä meille tavaroitaan."
Meksikossa kaksikko tutustui myös costaricalaisen punkbändin Billy The Kidin muusikoihin, jotka ottivat Kedon ja Kuusiston kiertueelleen. Myöhemmin yhtye kiersi pakettiautollaan Keski- ja Itä-Euroopassa suomalaiskaksikon kanssa.
"Tyypit on kaikki streittareita, mutta me ei olla. Ne on kuitenkin bailaajia, eivätkä edes huomaa, onko ihminen humalassa vai ei. Ei mekään mitään ördääjiä olla", Keto sanoo.
Kuusinen kertoo, ettei Meksikon-residenssiaikana tullut juuri työskenneltyä, mikä aiheutti pientä paniikin tunnetta. Huoli oli turha, sillä Suomeen paluun jälkeen reissusta syntyi uuden malliston lisäksi lastenvaatteita ja astiasto. Lisäksi Billy The Kidin Euroopan-kiertue potki luovuutta viime syksyn ja talven Friends-mallistoon, jonka muunneltava tyynymalli palkittiin sisustustoimittajien myöntämällä Toimittajien tusina -tittelillä Habitare-sisustusmessuilla.
Konsulttia ei kuunnella
Uusi kevät–kesä-mallisto On My Way näyttää nyt entistäkin synkemmältä, kun sitä vertaa kahteen edeltävään kokoelmaan.
"Mallisto on mun mielestä helposti lähestyttävä. Siinä on paljon huuruisia sävyjä", Kuusinen kuvailee.
Hän kertoo, että ensimmäistä kertaa he ovat käyttäneet samaa painokuviota sekä vaatteissa että asusteissa. Laukkuja tulee myyntiin aikaisempaa enemmän, mutta vaatteita on karsittu – siitä yksinkertaisesta syystä, että laukut käyvät kaupaksi.
"Kangaskassibisneksessä ne rahat pyörii!" Keto ja Kuusinen vitsailevat, mutta totuus on, että luovienkin yksityisyrittäjien täytyy ajatella talouttaan.
"Olimme yritysneuvonnassa. Kävimme konsultin kanssa laskelmia läpi ja katsoimme, mihin meidän kannattaisi panostaa. Se sanoi meitä lurjuksiksi, koska mielenkiintomme ei pysynyt koko ajan niissä numeroissa", Kuusinen sanoo ja nauraa. Taas.
"On My Way -nimen allehan istuu ihan mikä tahansa. Ajateltiin vetäistä näiden rinnalle vielä mekkomallisto, josta tulee ihan kreisi väriräjähdys. Jos sen olisi esitellyt koulussa, niin maikat olisivat menneet ihan hajalle, kun ei mikään sovi yhteen."
On My Wayn tekeminen alkoi jo yli vuosi sitten, mutta suunnittelusta on vielä pitkä matka kauppojen hyllyille. Keto ja Kuusinen ideoivat yhdessä, eikä valmiista tuotteesta voi enää sanoa, kumman kehitelmä se on. Toinen voi suunnitella printin ja toinen vaatteen. Seuraavaksi ideat kaavoitetaan, ja niistä tehdään mallikappaleet työhuoneella.
Sen jälkeen alkaa kaksikon mielestä kaikista uuvuttavin vaihe eli vaatteiden kauppaaminen jälleenmyyjille. Sen he mielellään ulkoistaisivat.
"Emme ole myyjiä", Keto toteaa ykskantaan.
Kuitenkin vasta myyminen muuttaa ideat rahaksi.
"Jotkut jälleenmyyjät saattavat ruveta kritisoimaan suunnittelemiamme vaatteita, joten olisi hyvä, jos joku muu tekisi myyntityön", Kuusinen perustelee. Hän kertoo, kuinka eräs kauppias purkautui Kaksitvån ensimallistosta:
"Hän ei kuulemma tiennyt, mitä oikein oli ajatellut ostaessaan näin hirveän mekon ja ettei niitä oltu myyty yhtään edes alehinnalla".
"Silloin teki mieli antaa kavereille massia ja sanoa, että käykää ostamassa meidän vaatteet sieltä pois ja kehukaa niitä kovasti."
Kuusisen mielestä he suhtautuvat kehuihin vielä solvauksiakin kehnommin.
"Jos meitä haukkuu, niin osaamme pitää puolemme. Jos jengi rupeaa kehumaan, niin sitten alkaa nolottaa."
Sisäänostajien kehuista ja haukuista, toisin sanoen kysynnästä, riippuvat tuote-erien koot eli montako kappaletta mitäkin vaatetta, asustetta tai korua valmistetaan.
"Tuotamme ainoastaan sen verran kuin saamme tilauksia. Jos jotakin tuotetta tilataan myyntiin vain muutamia kappaleita, emme teetä sitä ollenkaan. Se tulisi meille liian kalliiksi."
Teettäminen ei tulisi yhtä kalliiksi, jos kaksikko kuuntelisi bisneskonsulttinsa neuvoja ja siirtäisi tuotantonsa ulkomaille. Tällä hetkellä kaikki Kaksitvå-tuotteet tehdään kotimaisilla tehtailla, mikä ei ole liiketoiminnan kannattavuuden eikä varsinkaan sen kasvun kannalta edullisin mahdollinen vaihtoehto. Liikevoiton maksimoimiseksi yksittäisten tuotteiden jälleenmyyntihinnat pitäisi nostaa nykyistä korkeammiksi, koska valmistus maksaa niin paljon. Isot numerot saattaisivat tosin karkottaa asiakkaat.
Siksi, ainakin konsultin mielestä, Kaksitvån kannattaisi siirtää tuotantonsa ulkomaille. Aasian hikipajoille asti ei tarvitsisi muuttaa, sillä valmistuskuluissa säästäisi selvästi jo Suomenlahden toisella puolella, Virossa.
"Me ajatellaan eri tavalla kuin yritysneuvojat. Kyllä mekin mietitään rahaa ja tarvitaan sitä jonkin verran, mutta emme tavoittele suuria summia."
"Olemme ehkä liiankin suunnittelijoita. Haluamme tehdä hienoja tuotteita ja nähdä niitä ihmisten päällä. Se on heittäytymistä eikä siinä ole järkeä."
Punk-budjetti piisaa
Keto ja Kuusinen ovat aina olleet luonteiltaan punkkareita. Ensin mainittu on rummuttanut Spoiled Bettyssä, ja nykyään hän huutaa metallista hardcorea M.O.R.A.-yhtyeessä.
"Bändin kitaristi Rurik on sitä mieltä, että hänen pitäisi ryhtyä firman pomoksi ja Kaksi-tvån nimi vaihtaa Threesomeksi. Hänellä olisi vähän erilainen tyyli hoitaa asioita kuin meillä kahdella. Se on koko ajan iskemässä kiinni isoihin rahoihin", Kuusinen selittää.
Hän soittaa ainoastaan Ipodiaan, mutta on yleensä Kedon keikoilla kauppaamassa bändin levyjä. Punk tarkoittaa heille paljon muutakin kuin musiikkia: arvoja ja asennetta. Kaksitvå pyrkii olemaan punk-henkinen merkki, eettinen ja ekologinen.
"Meille punk tarkoittaa ainakin pientä budjettia. Muut vouhkaavat ekologisista arvoista ja hiilijalanjäljestä, mutta meidän ei tarvitse huudella siitä niin paljon. Meille on itsestäänselvää, että asiat tehdään kiltisti kaikkia kohtaan, niin etteivät ihmiset ja eläimet kärsi ja että kaikilla on hyvä mieli."
Kaksitvå on suosinut kierrätysmateriaaleja alusta asti, jo ennen kuin siitä tuli muodikasta. Nyt kun tuotantovolyymit ovat kasvaneet, se ei aina ole mahdollista, mutta silloinkin valmistuksessa pyritään käyttämään teollisuuden ylijäämämateriaaleja.
Kierrätysinto ja tee-se-itse-aate ovat saaneet kansainvälisillä muotimessuilla aivan uuden ulottuvuuden. Edustaessaan Kööpenhaminassa he dyykkasivat messuosastonsa rekvisiitan paikallisilta roskalavoilta. Kuinka ollakaan, osastolle purjehti Tanskan kruununprinsessa Mary turvamiessaattueineen, ystäväseurueineen ja paparazzilaumoineen.
Keto kysyi kuninkaalliselta:
"Eikö ole rasittavaa, kun sua jatkuvasti seuraa noin hirveesti jengiä?"
Muotimessujen virallisen osuuden jälkeen hän ja Kuusinen pistivät pystyyn tanssiringin ja Kaksitvån maine kasvoi entisestään. Muotipiireissä, ja niiden ulkopuolellakin, kaksikko on kuuluisa juhlimistaidoistaan: "Kaksitvå – merkki, joka tuo bileet".
"Sitä se kyllä aika usein on. Napit ja kuosit -painofirman juhlissa joku kuulutti meidät sisään, vaikka ne eivät edes olleet meidän juhlat. Jengi selvästi osaa arvostaa meidän bailaustaitoa", Kuusinen sanoo ja suorastaan liikuttuu muistellessaan kaikkia hyviä hetkiä.
Enkelit lentävät New Yorkiin
Aivan kaikista juhlista eivät Kuusinen ja Ketokaan innostu. He nimittäin lentävät "ihan kauheaa" vappua pakoon New Yorkiin. Karkumatka ei ole lähdön ainoa syy, vaan perillä heitä odottaa kuukauden residenssioleskelu.
New Yorkin jälkeen he jatkavat "inspiraatiolomaansa" Costa Rican surffirannoilla. Kun he palaavat Suomeen, alkaa maan "ihanin" juhlakausi eli juhannus.
"Ollaan vähän sellaisia seikkailijaluonteita. Siinä mielessä on ihan hyvä, ettei tämä ole jättikokoinen homma. Välillä voi lähteä reissuun vaikka pariksi kuukaudeksi, kun ei ole jatkuvasti sidottu koneen äärelle", Keto sanoo.
"Siksi tässä ollaankin yrittäjiä eikä muilla töissä, pystyy ottamaan omia vapauksia. Voimme myös sopia keskenämme, koska tehdään duunia ja koska ollaan salilla", Kuusinen sanoo.
Punkkareina he eivät ole puritaaneja, vaan hyväksyvät epämiellyttävät totuudet, kuten lentomatkustamisen kirot. Ilmasto saastuu, mutta liftatakaan ei ehdi.
"Kyllähän sitä painopisteet ovat iän myötä muuttuneet. Mukavuudenhalu on kasvanut", Keto myöntää.
"Joskus syödään ravintoloissa ja ajetaan taksillakin", Kuusinen tunnustaa.
"Ei me nyt mitään enkeleitä olla."
"Mutta aika lähellä!"
"No niin lähellä kuin vain voi olla."
