Luontomeikki, hui!

Espanjasta luomutilalta ostettu ja luonnolliseksi mainostettu käsivoide aiheutti ystävälleni ikävän yllätyksen. Kädet turposivat ja täyttyivät kivulaista ja kutisevista näppylöistä. Voiteen sisällysluettelon lähempi tarkastelu paljasti tuotteen yhdeksi raaka-aineeksi Artemisia vulgariksen. Moni yrttiopas suosittelee Artemisia vulgarista kauneudenhoitoon ja lääkintään. Kukasta saatavan terpeeniyhdisteen katsotaan tappavan bakteereja ja sieniä sekä karkoittavan hyönteisiä. Sen sisältämän kemiallisen yhdisteen, tujonin, katsotaan edistävän kuukautisten alkamista ja ruokahalua. Tutumpi nimi kasville on pujo, joka tunnetaan paremmin allergisoinnista kuin antiseptisyydestä.

Luontomeikki on pop

Naistenlehtien sivuilla luonnonkosmetiikkaa suositellaan usein eettisenä, ekologisena ja turvallisena vaihtoehtona. Ja luonnonkosmetiikan pääperiaatteitahan ovat luonnollista alkuperää olevien raaka-aineiden käyttö, ainesten mahdollisimman vähäinen käsittely sekä eläinkoekielto. Kiellettyihin aineisiin kuuluvat synteettiset hajusteet ja väriaineet sekä tietyt säilöntäaineet. Synteettisten UV-suojien on katsottu olevan hormonihäiritsijöitä, joiden pelätään aiheuttavan miehillä rintojen kasvua, joten UV-suojaa luonnonkosmetiikasta ei löydy.

Luonnonkosmetiikan kovan statuksen vuoksi myös kosmetiikkateollisuudessa harjoitetaan viherpesua. Luonnollisuudelle ei ole yhtenäistä määritelmää, vaan pelkästään erilaisten järjestöjen myöntämiä luontosertifikaatteja. Tunnetuimpia ovat Saksassa vuonna 1951 perustettu BDIH, ranskalainen 18-vuotias Ecocert sekä vuonna 2007 perustettu NaTrue, joka antaa osittain luonnonkosmetiikkaa olevalle tuotteelle yhden tähden, luomua sisältävälle luonnonkosmetiikalle kaksi ja luomukosmetiikalle kolme tähteä. Käytännössä jokainen brändi, jolla ei ole jonkin järjestön myöntämää sertifikaattia, määrittelee itse omat kriteerinsä luonnollisuudelle. Luonnonkosmetiikaksi tavaratalossa luokiteltu tuote saattaa siis sisältää myös synteettisesti tuotettuja yhdisteitä, joita tosin luonnonkosmetiikassa kutsutaan kasveista johdetuiksi yhdisteiksi.

Omituisimmat mainokset väittävät luonnonkosmetiikan olevan kemikaalitonta, vaikka myös luonnosta löytyville yhdisteille löytyy kemiallinen kaava. Mineraalideodorantteja markkinoidaan yhdistämällä antiperspiranttien sisältämä alumiini rintasyöpään. Vaikka tutkimuksissa ei ole löydetty yhteyttä antiperspirantin käytön ja rintasyövän yhteydestä, keskustelupalstat täyttyvät alumiinittomien deodoranttien suosituksista.

Iik! Päivänkakkara!

Lääketeollisuudelle luonto on aarreaitta. Rohtosormustinkukasta saatavaa digitalista eli digoksiinia käytetään sydänlääkkeenä, mutta kasvin jokainen osa on ihmiselle myrkyllinen. Samasta syystä luonnollinen ei voi olla täysin synonyymi turvalliselle. Tavallisimpia yliherkkyysreaktion aiheuttajia kosmetiikassa ovat hajusteet sekä säilöntäaineet. Myös luonnonkosmetiikassa käytettyjen eteeristen öljyjen sekä kasviuutteiden epäpuhtaudet , kuten siitepölyt tai eläinvalkuainen, voivat aiheuttaa allergisen reaktion.

Yliherkkyystapaukset ovat Allergia- ja Astmaliiton mukaan yksittäisiä. Pujokäsirasva aiheutti allergiaa yhdelle ihmiselle viiden hengen ryhmästä. Sama henkilö syö allergialääkkeitä keväästä syksyyn. Allergisoivan aineen osoittaminen ei aina ole helppoa. Luonnon mehiläisvaha ja lampaanvillasta saatava lanoliini, jota löytyy esimerkiksi pienten haavojen hoitoon tarkoitetusta Bepanthenista, voivat aiheuttaa yliherkkyyttä. Luonnontuotteista allergisoiva ainesosa voi olla vaikeampi löytää kuin puhtaasta synteettisestä yhdisteestä. Mykerökukkaisten kasvien aiheuttamaa kosketusallergiaa mittaavassa testissä testattava altistetaan pietaryrtille, arnikille, reunuspäivänkakkaralle, siankärsämölle, kamomillasauramolle sekä jalosauramolle.

Suurin osa päivittäin kosmetiikkaa käyttävistä ei allergisoidu tuotteille. Kosmetiikkateollisuuden raaka-ainesuossa tarpomiseen avuksi riittää kaksi sääntöä. 1. Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä. Ihoa on helppo hoitaa liikaa. Ärtynyt iho reagoi kuivumalla ja punoittamalla tai rasvoittumalla, jolloin ihoa hoidetaan tehokkaammin ja kierre on valmis. Jos iho pysyy puhtaana ilman kuorintaa, sitä ei tarvitse kuoria. Naama ei kaipaa puhdistusaineita päivittäin. 2. Sitä, minkä voit syödä, voit laittaa ihollesi. Jos olet allerginen riisille, unohda riisiä sisältävä kosmetiikka (sitä on muuten aika paljon). Ruoanlaitossa käytettävää kookosrasvaa käytetään myös deodoranttina ja kasvojen puhdistajana. Varmasti turvallinen vaihtoehto, ellet satu olemaan allerginen kookokselle.

Lähteet: Allergia- ja Astmaliitto, Anja Nystén: Kemikaalikimara, Rita Stiens: Totuus kosmetiikasta - parasta iholle, hiuksiin, meikkiin, Raymond Chang: General Chemistry, Peter McHoy, Pamela Westland: Yrttiaapinen

City-testi: Pieni likainen salaisuuteni

Lopetin deodorantin käytön vuosi sitten. Lähdin viikonlopuksi matkalle. Unohdin deodorantin kotiin, kaupassa unohdin jatkuvasti ostaa uuden. Aamulla huomasin, että edellisenä päivänä päällä olleen paidan kainaloista puuttui pistävä, saippuainen haju. Paita tuoksui puhtaalta. Kainalot pysyivät kuivina, myös urheillessa. Kun aloitin deodorantin käytön uudelleen, myös hiki palasi heti. Myöhemmin kuulin lääkäriltä, että liikahikoilu voi olla oire liian vahvasta deodorantista ja herkästä ihosta. Hiki itsessään ei haise, hajun aiheuttavat iholla elävät bakteerit reagoidessaan hien kanssa. Koska jokaisen bakteerikanta on erilainen, on yksilöllistä, riittääkö kainaloiden pesu ja karvojen poisto pitämään hien ja hajun poissa. Jos joku keksisi hikoilunestäjän niskalle, ostaisin sitä.