Maija Isolan arvoitus

Neljäkymmentä vuotta sitten. Tekstiilitaitelija Maija Isola, 37, piirtää Guassi-väreillä työhuoneellaan paperille kukkia, unikoita, luonnollisessa koossa.

Marimekon omistaja Armi Ratia on varoittanut häntä: Marimekko ei tee yhtään kukkakuosia. Ja juuri siksi itsepäinen Isola suunnittelee kukkakokoelman.

Isolan graafiset kukat hyväksytään välittömästi tuotantoon.

Isola oli saanut inspiraation Unikkoon matkustaessaan Keski-Euroopassa junalla ja katsellessaan pellon reunoja, joissa unikot liekehtivät, ja Pariisin kukkatoreilla, joilla hän mielellään kierteli. Hän matkusti paljon Etelä-Afrikassa, Egyptissä, Euroopassa, ja vietti kerrallaan kuukausiakin Pariisissa.

“Maija oli erittäin työkeskeinen ja järjestelmällinen ihminen”, kertoo Maija Isolan työtä jatkanut tekstiilitaiteilija, (Maijan) tytär Kristiina Isola. Maija Isola vapautti mielensä vasta kun väri tarttui paperiin.

Isola suunnitteli elämänsä aikana yli 500 kangasmallia. Vain aniharva ei kelvannut Marimekon tuotantoon. Design-museon arkistoista on juuri löytynyt aiemmin julkaisemattomia malleja.

Maija Isolan merkitys Marimekolle oli suuri 1960-luvulla.

“Maijahan vei Marimekon maailmalle”, huudahtaa toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen.

Jos mahdollista, Maija Isolan merkitys Marimekolle on nyt entistä suurempi. Sen myöntää Paakkanenkin.

Vuoden 2000 keväällä Marimekko julkaisi Maija Isola -kokoelman, jossa oli seitsemän Maija Isolan suunnittelemaa kangasta, mm. Unikko.

“Aavistelimme, että retro palaa. Merkit olivat sellaiset”, kuvailee Kristiina Isola.

Kirsti Paakkanen oli jo Marimekkoon tulleessaan valinnut Isolan Fandangon uudelleen tuotantoon, ja se osoittautui huippusuosituksi. Se oli Paakkasen mukaan vahinko.

“Valitsin Fandangon intuitiosta..”

1990-luvun lopulla merkit voimistuivat. Suurikuvioisia kuoseja alettiin käyttää Japanissa muotiliikkeiden näyteikkunasomistuksissa ja muotikuvissa. Samaan aikaan Marimekossa harjoitelleet Englannin parhaiden fashion-koulujen oppilaat innostuivat Isolan kankaista.

“Yksi harjoittelijoista, nykyään Louis Vuittonilla työskentelevä Juha Martikainen, halusi askarrella Unikon kanssa”, muistelee Kristiina Isola.

Maija Isola ehti nähdä ennen kuolemaansa 2001 alun Unikon uudesta noususta.

“Hän oli iloinen, muttei yllättynyt.”

Vuonna 2001, Unikko-huumassa, Kristiina Isola sai tehtävän uudistaa Unikkoa. Rinnalle tuotiin beessi ja harmaa Unikko.

“Halusin, että se sopii nykyajan keittiöihin, joissa on paljon kiveä ja terästä.”

Vuonna 2002 Unikko saatettiin väripohjalle, ja sitä pienennettiin. Sittemmin se levisi kännykkäkuoriin, televisioihin, autoihin, vaatteisiin ja kävelysauvoihin. Vuonna 2003 Marimekon sisustuspuoli kasvoi viidenneksen. Asialla oli jälleen kerran Maija Isola. Ristiinbrändäys Iittalan kanssa Primavera-kuosilla oli menestys.

Nyt neljännes kaikista Marimekon tuotoista tulee Maija Isolan suunnittelemista tuotteista. Se tarkoittaa 14 miljonaa euroa.

Mutta entä kun bileet ovat ohi? Kun kaikki keskiluokkaiset kodit on jo kyllästetty Unikoilla?

“En usko, että retro menee koskaan pois, mutta haluan nyt satsata nuoriin suunnittelijoihin. Meillä on Taideteollisen korkeakoulun kanssa yhteistyötä, ja kierrän paljon festivaaleja, joissa on nuoria suunnittelijoita. Uskon esimerkiksi Anna Danielssoniin. Annoin hänen suunnittelemansa pöytäliinan kruununprinsessa Victorialle”, Paakkanen kertoo.

Maija Isolan suunnittelemat

• Unikko
• Primavera
• Kivet
• Kaivo
• Seireeni
• Ralli
• Melooni
• Lokki
• Joonas
• Tulipunainen
• Verso
• Viitta
• Hevosvaras
• Bambu
• Appelsiini
• Tuuli
• Niili
• Pariisin portit
• Pepe
• Vesimelooni
• Tantsu
• Satula