Millaisia ovat eliittilukioiden oppilaat? Kärsivätkö Sykin tytöt anoreksiasta? Miksi Norssin lehteen totaalikieltäytyjästä kirjoittanutta ojennettiin? Tervetuloa kouluun, jonne moni haluaa, mutta harva pääsee.
Kirjoitin ylioppilaaksi kuusi vuotta sitten. Opiskelemaan pääsin viime syksynä. Ja en suinkaan valtiotieteelliseen, kuten päätin toisen lukiovuoteni alkaessa Helsingin Normaalilyseossa. Ammattikorkeakoulu ei ollut vaihtoehto, josta olisi keskusteltu Norssin käytävillä lukiotovereiden kanssa. Vaikka kuinka pinnistelen, en saa mieleeni yhtäkään vuosikurssini opiskelijaa, joka olisi haaveillut työskentelystä kulttuurin parissa. Ehkä muutama kirjallisuudesta kiinnostunut ja yksi muusikko. Välivuosista ei puhuttu.
“Haluan pitää opiskelutahdin yllä.”
Kirjoitusten lähestyessä keskusteltiin vain jatkosuunnitelmista. Ja tietysti kirjoituksista. Olimmeko me Suomen kuivimpia abiturientteja? Estikö “eliittilukiolaisen” tulevaisuuden suunnittelua opettajien, koulukavereiden ja vanhempien odotukset ja oma ahdas käsitys vaihtoehdoista? Toisaalta kolmeen vuoteen mahtuu ystäviä, mielenkiintoisia opettajia ja mahtavia bileitä. Rake-salilla Bulevardilla järjestettiin Fish Inc. (Fish never sinks!) -nimisen ryhmän voimin juhlia. Iltapukupakko ja sisään pääsivät norssit ystävineen. Vanhojen tanssien jatkoilla Kulosaaren kartanolla eräs pitempi norssi innostui hyppimään ja löi päänsä katosta törröttävään naulaan. Olisikohan joku sen viinalla desinfioinut?
Onko lukiolla mitään merkitystä? Keskustelen Koulukaverit-sivustolla vanhojen eliittilukiolaisten kanssa. Vastauksissa toistuvat koulujen hyvät puolet: motivoiva ilmapiiri, opiskelurauha ja hyvät opettajat. Lukioaikaa muistellaan lämmöllä ja vanhoihin koulukavereihin on mukava törmätä. Moni on akateemisella alalla ja huomattava osa suunnannut lääketieteelliseen, oikeustieteelliseen tai kauppakorkeakouluun. Toisaalta, jos elämä ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, jaksaisikohan sitä muistella kouluaikoja?
Ressut ressut
Ressun lukio Ruttopuiston laidalla. Ei ihme, että viime vuosina tänne on ollut tunku. Kaikki on lähellä. Rakennus on komea. On Kalevankatu ja Lönnrotinkatu.
Oppilaat näyttävät aikuisilta ja fiksuilta. Merkkifarkkuja (Miss Sixtyä, Dieseliä), Louis Vuitton -laukkuja täälläkin (hmm... koululaukut ovat viime vuosina parantuneet). Tytöillä on korkokenkiä ja jakkuja. Kukaan ei kulje lenkkareissa, muutamalla on tennarit, tietenkin Pumat, Adidakset tai Converset.
Pukukoodi on ainakin vaihtunut. Etukäteen yksi vanha ressu tilitti:
“Ressun pojat olivat tuulipuku- tai salkkuressukoita. Nörttejä, jotka eivät juurikaan tytöille jutelleet. Välitunneilla he näpelöivät graafisia laskimiaan. Poikaystävät hankittiin muualta.”
Apulaisrehtori Veli-Pekka Lehtinen muistuttaa enemmän liikemiestä kuin rehtoria ja puhe on sen mukaista:
“Ressun parhaita puolia on koko, joka mahdollistaa laajemman kurssitarjonnan ja erilaisuus hyväksytään.”
Siis yli yhdeksän keskiarvon oppilaat eivät vaikuta?
“Meille hakee erittäin motivoituneita oppilaita. Tyytyväinen oppilas on hyvä mainos talolle. Olemme positiivisessa kierteessä.”
12 Helsingin lääkikseen tänä vuonna päässeestä 160:sta oppilaasta oli kirjoittanut Ressusta.
Pääsen kuunteluoppilaaksi taloustiedon tunnille. Alexander Patouchasin ehdotus luokan osallistumisesta Kauppalehden nettisijoittajakilpailuun on hyväksytty.
Opettaja pyytää pohtimaan onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja antaa materiaaliksi monisteen bruttokansantuotteen jakautumisesta Suomessa alueittain.
Keskustelu on vilkasta. Kaikki halukkaat eivät saa puheenvuoroa. Pariin kertaan opettaja komentaa luokkaa olemaan hiljempaa. Ehkä täällä ollaan hieman elitistisiä:
“Pohjois-Karjalassa kärsitään muuttotappiosta, ollaan työttömiä, ylipainoisia ja kuollaan nuorempana.” Opettaja kauhistelee Espoon likaisia lähiöitä graffiteineen.
“Ei ihmiset voi olla siellä onnellisia.”
Eliittilukiot painottavat vierastavansa sanaa eliitti. On kuitenkin selvää, että hyvien asuinalueiden oppilaitoksissa on pääasiassa hyväosaisten lapsia. Se voi hieman vääristää maailmankuvaa. Eräs sykkiläinen kertoo ihmetelleensä, kuinka koulukaverit kysyvät ensin nimeä ja seuraavaksi:
“Mitä sun vanhemmat tekee?”
Nainen, joka lähti Helsingin ulkopuolelle suorittamaan korkeakoulututkintoaan muistelee: ”Lukioaikaiset kaverit ovat turhan stadilaisia tai sykkiläisiä eli angstisia, tekotaiteellisia, yli-intellektuelleja, todellisuudesta etääntyneitä snobeja. Kurjinta Sykissa on sen tarjoaman maailmankuvan kapeus.”
Ressulaiset tietävät koulunsa eliittileiman. Abiturientti Alexander Patouchasin, 18, mielestä Ressu on kolmesta eliittilukiosta kaikista huonoimmassa, elitistisimmässä maineessa.
“Ressut ovat ihan normaaleja, niin kuin ihmiset Loimaan lukiossakin.”
Alexander ja kolme muuta – tosin toisen vuoden – ressulaista, Mikael Römer, 17, Hanna Linnanen, 17, ja Maisa Cederström, 17, kieltävät, että koulu olisi konservatiivinen. Ehkä elitistinen mielikuva johtuu yli ysin sisäänpääsykeskiarvosta.
“Sen huomaa, että kolmosilla oli 9,1 ja kakkosilla 9,2. Se on ihan eri asia”, aloittaa Alexander. Olen äimänä. Miten noin pienen eron voi huomata? “Kolmosella on paremman näköisiä tyttöjä!” Mikaelia naurattaa, ja Hanna ja Maisa ottavat keskustelun hieman närkästyneenä haltuunsa.
“Näkisin, että ressut ovat ahkerampia kuin muut”, Hanna pohtii. Maisan mielestä Ressu tarjoaa jotain kaikille. “Nörtähtävämmät” ihmiset, joita ehkä on kiusattu yläasteella löytävät myös porukkansa.
Ei ihme, että heillä on jatkosuunnitelmat valmiina. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että välivuosia ei pidetä ja kaksi vuotta ennen opiskelun jatkamista olisi ihan liikaa. Toisen polven ressulainen Mikael on suuntautunut opinnoissaan matemaattisesti, mutta haluaisi lähteä opiskelemaan Yhdysvaltoihin teologiaa. Aleksander kysyy:
“Uskotko Jumalaan? Luetko Raamattua? Käytkö kirkossa?” Mikael vastaa kaikkiin myöntävästi.
“Sittenhän se on hyvä juttu.” Alexander nyökkää. Alexanderin suunnitelmissa on kaksoistutkinto, oikeustieteellinen-kauppakorkea-yhdistelmä. Hanna on kahden vaiheilla:
“Kauppis tai oikis, vaikea sanoa vielä.” Maisa tähtää oikeustieteelliseen.
Mutta ainakin hikeä ja kyyneleitä voi olla edessä, ennen kuin niin pitkälle päästään. Aikoinaan Norssiin kantautui huhuja siitä, kuinka Ressussa joku tyttö oli saanut hermoromahduksen kesken yo-kirjoituksien. Muistan lukioaikana Norssissa todistaneeni muutamaa itkukohtausta koeviikolla. Eliittikoulujen vanhat oppilaat muistelevat, että opiskelu oli välillä itsensä ruoskimista.
“Luin aina koeviikolla aamuyöhön asti guarana-tablettien voimalla, nukuin pari tuntia, tein kokeen, nukuin päivällä ja valvoin taas seuraavan yön.”
SYKin IB-linjan käynyt nainen kertoo lukioaikaisista lentävistä lauseista:
“There’s too much blood in my caffeine system” ja “3 AM, whoa it’s an early night”.
Ihan normaali lyseo
Kello on 8.30 ja olen myöhässä.
“Ajattelin jo soittaa, että onko tullut viivästys”, kommentoi Norssin rehtori Tuula Sirén. Norssissa ei pääse enää luokkaan sisään tunnin alettua.
Täällä ei olla niin muotitietoisia kuin Ressussa. Joukossa on goottia, hopparia ja punkkaria. Jerry Muhosella, 16, oli muutamaa viikkoa aikaisemmin komea irokeesi. Hiustyyli on yhä punk. Hän jatkoi Norssin yläasteelta lukioon, koska ei päässyt Torkkelin kuvataidelukioon. Myös Mia Naakka, 16, tulee Norssin yläasteelta, kuten kolmannes Norssin lukion oppilaista. Okko Koskenniemi, 17, pääsi keskiarvollaan 8,9 juuri Norssiin, Anna Takala olisi päässyt kympin keskiarvollaan mihin tahansa.
“Norssi on rennompi kuin Ressu!”, Anna perustelee valintaansa.
Norssi on Ressun rakas vihollinen ja Norssin valinneet oppilaat vertaavat monessa asiassa kouluaan Ressuun. Koulut ottivat mittaa toisistaan myös muuten kuin tilastoissa, esimerkiksi Kaivopuistossa sodittiin ykkösten välinen vesisota. Entisenä norssina voin sanoa, että Ressu oli aina aika ylivoimainen. Niitähän on kolme kertaa enemmän!
Norssiin on jo vuosia päässyt alemmalla keskiarvolla sisään kuin Ressuun, muutaman vuoden jo alle yhdeksän keskiarvolla. Entinen norssi toteaa: “Se kirpaisee, että Norssi on mennyt alaspäin.”
Vanhat norssit tarkkailevat kouluaan tarkkaan. Vanhat Norssit Ry rahoittaa koulun perinteikästä Veikko-lehteä. Taannoinen Veikon päätoimittaja sai kokea asemansa huonon puolen:
“Ylioppilasjuhlassa sain Vanhoilta Norsseilta kurinpalautusstipendin, koska olin kirjoittanut jutun entisestä norssista, joka oli totaalikieltäytyjä. Kurinpalautusstipendi oli Tuntematon sotilas, jonka nimiölehdelle oli kirjoitettu: ‘Kohtalon hetkenä Isänmaa tarvitsee jokaisen’.”
Iloisempiakin “perinteitä” Norssissa on. On pukujuhlia, Vanhojen Norssien päivä, nasutus uusille lukiolaisille...
“Nasutus on ihan koulun ulkopuolinen juttu ja siitä tuli heti sanomista, etteivät tukioppilaat saa mainostaa niitä”, kertoo Anna. Yleensä mukaan toimintaan saa ihmisiä, kun on kyseessä hyvät juhlat.
“Alkoholia ja naisia! Niillä norssit saa liikkeelle”, innostuu Okko.
“Ja miehiä teille tytöille.” Hän kertoo kuitenkin nopeasti perään esimerkin terveellisestä Norssi-aktiviteetista:
“Talvisin on pelit Johanneksen kentällä. Myös rusettiluistelu on otettu koulun ohjelmaan.”
Olen yllättynyt, että alkoholi uskalletaan toimittajalle mainita.
Kuinka paljon koulun perinne velvoittaa?
“Meidän vuosikurssilta on tulossa kymmenen juristia, parikymmentä lääkäriä, viisi poliittista vaikuttajaa ja loput päätyvät yrityksiin johtotehtäviin”, laskee Okko ja virnistää. Anna haluaa sanoa, että ei ole pakko pärjätä, vaikka onkin Norssi.
“Ei tämä nyt niin erikoista ole.” Okko haaveilee kauppakorkeasta tai oikeustieteellisestä, ehkä molemmista. Anna haluaisi toimittajaksi ja Mia opiskelemaan viestintää valtiotieteelliseen. Jerry pohtii ainoana välivuoden pitämistä ennen graafisen alan opintoja ja muotoilijaksi ryhtymistä.
Ennen poistumistani Norssista osallistun juhlasalissa aamunavaukseen. Pro Patria -kivitaulut seinillä kertovat sodassa kaatuneista norsseista. Toisen vuoden opiskelija alustaa taiteellisen lyhytelokuvansa äänekkään pulinan vallitessa. Filmi pyörii ja yleisö hiljenee. Ideana on ollut personoida juoni, joka kertoo tarinasta ja tarinan rakenteesta. Aika korkealentoista. Filmin päätyttyä tekijä saa raikuvat aplodit. Ressuun verrattuna meteli käytävillä on huumaava.
Sykin tykistä
Etelä-Haaga. Betonimöhkäle. SYK.
Aulassa puhutaan englantia ja venäjää. Joku virittää kitaraansa. Synkän näköinen rakennus on sisältä viihtyisä. Vastaan juoksee ala-asteikäisiä poikia. Osa porukasta viettää aikaa samassa talossa kymmenisen vuotta. Käytävillä keskustellaan ja tehdään kotitehtäviä:
“Onkohan tää liian kapulakieltä?” pohtii lukiolaispoika ääneen. Myöskään SYKissä ei olla yhtä trendikkäästi pukeutuneita kuin Ressussa. Ehkä Norssin Okon kommentissa oli perää. Täällä on samanlainen perusfiilis kuin Norssissa, vaikka rakennus itsessään ei ole yhtä viihtyisä kuin vanhat Norssi ja Ressu kaari-ikkunoineen ja viherkasveineen.
Kaikista kolmesta koulusta Sykki kuitenkin saa eniten entisiltä oppilailtaan kritiikkiä hyvätaustaisten lasten kouluna, jossa kilpaillaan ja snobbaillaankin, ja ilmapiiri on sisäänpäin kääntynyttä.
Ja jos on lukioita eritasoisia, jaotellaan Sykissä oppilaitakin eri kastiin. Vanhat Sykin IB-oppilaat kertovat erotelleensa itsensä Sykin taviksista tarkkaan.
“IB-puoli oli sen verran eristyksissä tavallisesta, että hyvin harvoja ystävyyssuhteita pääsi sen ulkopuolelle syntymään. IB:llä väännettiin labratöitä yömyöhään, kaikkeen ei ollut aikaa.”
Kaupungilla liikkuu huhu, jonka mukaan Sykissä esiintyy tavallista enemmän anoreksiaa. Kukaan ei myönnä asiaa.
“Tuntuu, että SYK:n ulkopuolella tällaisia anoreksia- yms. myyttejä liikkuu, mutta niillä ei oikeastaan tunnu olevan todellisuuspohjaa”, toteaa opinto-ohjaaja Marika Mattila.
Erään vanhan oppilaan se saa pohtimaan asiaa: “Koulussa on paljon suorittajatyttöjä, jotka ovat tutkimusten mukaan alttiita syömishäiriöille.”
Antti Iso-Markku, 18, Joonas Anttila, Vilhelmiina Vekkeli, 18 ja Suvi Puolakkainen ovat Sykin abiturientteja. Antti tuli SYKiin Munkan yläasteelta isänsä jalanjälkiä “päästäkseen pois Munkan sisäpiiristä”. Joonas Anttila on ollut sykkiläinen kuudennesta luokasta lähtien ja Vilhelmiina Vekkeli jo kolmannelta luokalta. IB-linjalla opiskeleva Suvi Puolakkainen on asunut ulkomailla ja puhuu ensimmäisenä kielenään englantia. Tärkeimpänä syynä käydä Sykkiä he pitävät hyvää opetusta.
Mutta koulun harrastustoimintaakaan ei voi moittia. Koululla on oma uima-allas ja autokoulu. Vilhelmiina päätoimitti koulun lehteä ja Joonas on ollut teinikunnassa.
Sykkiläiset eivät tunnu olevan yhtä tiiviisti yhdessä kuin norssit ja ressut, joiden keskuudessa korostuu myös etelähelsinkiläisyys.
“Vahvempi, kiinnostavampi, hyödyllisempi ja luonnollisempi on eteläisissä kaupunginosissa kasvaneiden muksujen verkosto. Eli niiden, jotka ovat Norssissa peruskoulunsa käyneet”, toteaa entinen IB-linjalainen.
“Ulkopuolisen” oikeustieteen opiskelijan mukaan oikiksessa on eliittikoulusta kirjoittaneiden sisäpiirejä.
SYK-verkoston olemassaolon myöntävät nykyisetkin opiskelijat. Vilhelmiinakin uskoo, että kouluaikaiset ystävyyssuhteet säilyvät.
“Usein järjestämissäni bileissä on melkein luokkakokouksen tuntua, kun sen verran suuri osa kavereista on juuri Ressusta tuttuja”, toteaa ex-ressu
Kaikki eliittilukiolaiset eivät kokeneet suurta yhteenkuuluvuutta lukiokavereihinsa.
“Parasta Ressussa oli terve kilpailuhenki. Pahinta oli todella nörtit opiskelutoverit ja toisinaan huono yhteishenki.”
35 kommenttia
Keskari
3.11.2006 14:10
Onpa ihanaa lukea näin kahdeksan vuotta lukiosta pääsemisen jälkeen, että olin oikeassa jo ysiltä päästessäni: en tosiaankaan olisi halunnut yhteenkään eliittilukioon. Keskiarvoni oli 9.8 päästessäni peruskoulusta ja kaikki opettajat patistivat minua Ressuun, Norssiin tai ainakin Kallioon. Itse en tuolloin kokenut, että tuntisin oloani kotoisaksi missään edellä mainituista ja jatkoin omassa lähiölukiossani. Enkä koe jääneeni mistään paitsi.
Jonain päivänä lukiolaisetkin kasvavat aikuisiksi ja tajuavat, ettei sillä loppujen lopuksi ollut mitään merkitystä, minkä lukion kävi ja mitä tuli kirjoituksista. Itse sain täydet aloituspisteet yo:n pääsykokeissa ylioppilastodistukseni perusteella, mutta silti sisään mentiin pelkillä pääsykoepisteillä. Eikä lukio valmista millään tavalla korkeakouluopintoihin. Eikä elämä kaadu välivuosiin tai opiskelijabudjetilla ostettuihin tarjousfarkkuihin. Toisaalta elämä voi kaatua melko pienistä asioista, oikeasti. Ja jonot opiskelijoiden mielenterveyspalveluihin ovat pitkät.
Tai no ehkä nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä nille, jotka eivät ole sattuneet syntymään kultalusikka suussa tai ainakin osakesalkku pivossa, lukiosta huolimatta. Toivon suuresti, etteivät nämä eliittilukioteinit tule ihan heti huomaamaan elämän tosiasioita, koska pudotus tulee olemaan heille vähän liian suuri.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Normaali lusikka
4.11.2006 14:09
Listauksenne mukaan kirjoitin Suomen ykköslukiosta opiskeltuani siellä kymmenen vuotta.
Koulussa oli huonoja puolia, kuten kaikissa muissakin kouluissa, mutta myös hyviä. Ala-asteen jälkeen ei koulussa juurikaan ollut _fyysisen_ väkivallan uhkaa, mutta henkisen kylläkin. Molemmat ovat kehittyvälle lapselle erittäin haitallisia, mutta koulu jossa on vain toista on kuitenkin mielestäni parempi kuin koulu jossa on molempia.
Myöskin koulussa saattoi olla enemmän liiallisesta yrittämisestä johtuvaa stressiä, jopa syömishäiriöitä. Jälkimmäistä en allekirjoita sillä tunsin vain yhden tällaisen tapauksen. Toisaalta toisen ääripään kouluissa on paljon ongelmia keskittymiskyvyn, käyttäytymishäiriöiden, fyysisen väkivallan tai sillä uhkailun, _työrauhan puutteen_ ja muiden asioiden takia. "Eliittikouluja" arvostellessa on aina kiva kertoa siitä miten "häiriintyneitä" lapset ovat liiallisen vaatimustason takia. Entäpä muissa kouluissa liian _alhaisen_ tason ja muitten ongelmien takia?
Cityn kannen otsikkoon on Larissa huomionhakuisuudessaan lisännyt "(ja katteettomien toiveiden)"-lisäyksen viitaten oletettavasti siihen että "eliittilukioiden" oppilaat luulevat itsestään liikoja. Asia on mielestäni päinvastoin. Pyrin lukioon saman koulun yläasteen keskiarvolla joka oli alle 9,0. Kyseisenä vuotena vaatimuksena oli matala, melkein 8,0. Kouluun tuli kuitenkin ulkopuolelta paljon oppilaita jotka olivat entisessä ("ei-eliitti-") koulussaan niitä huippuja. Tunsin monta joilla oli 10,0 keskiarvo vanhasta koulustaan. Omasta koulustani oli äärimmäisen vaikeaa kyseistä keskiarvoa saada. Yläasteella tunsin itseni yleensä keskinkertaiseksi tai korkeintaan hieman keskiarvoa paremmaksi oppilaaksi.
Monessa muussa koulussa olisin varmaan ollut "hikke" vaikken käyttänytkään kouluun pahemmin aikaa ja ala-asteella vierailin rehtorien huoneissa useasti. Näissä kouluissa minulle olisi varmaankin vittuiltu arvosanojen takia ja toisaalta olisin luullut että olen "helvetin fiksu". Oma kouluni kuitenkin pudotti pallilta ja missään aineessa en ollut ikäluokkani paras. Jos jossakin oli luokkansa paras/parhaita, niin kaikissa muissa olikin moni muu sinua parempi. Hyvin koulussa pärjäävälle varmasti parempi ympäristö kuin jos olisi useissa aineissa paras...
Artikkelissa mainittu "kova kilpailu" ja yöttömät yöt ennen jokaista koeviikkoa ovat jälleen kerran helppoja kärjistyksiä. Itse olin koulussa kirjoitusten perusteella varmaankin keskikastia ja ennen koeviikkoja ei paljoa tullut valvottua. Abi-vuonna aloin skarpata, mutta tällöinkin otin koeviikot suht rennosti. Ja onko tässäkin tilanteessa ihanteena hälläväliä-asenne sen sijaan että pikkuisen jännittäisi? Varmasti lähes jokaisesta koulusta voi löytää muutaman henkilön joka ottaa kaiken "hieman liian tosissaan" ja ehkä tilastollisesti näitä löytyy enemmän "eliittilukiosta".
Voisiko siis jostakin Itä-Helsingin yläasteesta kirjoittaa vain kertoen niistä kymmenestä henkilöstä jotka ovat jatkuvasti tekemisissä poliisin kanssa ja viihtyvät liimapussi päässään? Asiallisempaa olisi verrata koulujen keskiverto-oppilaita keskenään, ei ääripäitä. Tilastotiede ei kuitenkaan koskaan ole ollut Cityyn kirjoittavien vahvimpia puolia. Kirjoittajien keskuudessa jäätelö todellakin aiheuttaa hukkumisia ja kysymyksissä joihin on kaksi vaihtoehtoa voi äänestyksen tuloksena olla yhteensä 65% puolesta ja 45% vastaan.
Opiskelen yhdessä artikkelissa mainituista yliopistoista Helsingissä ja kyllä, pääsin sisään ensimmäisellä yrityksellä heti kirjoitusten jälkeen ja niitten avulla. Kirjoituksiin panostin lukemalla puolet ajasta matikkaa, puolet reaaliaineita. Koin järkeväksi panostaa hieman alle puolen vuoden ajan yo-kirjoituksiin ja pääsykokeisiin sen sijaan että käyttäisin seuraavista vuosista aina puoli vuotta pääsykoelukuihin. En lukenut neljäätoista tuntia päivässä, ehkä kahdeksan. Eli tein normaalia duunipäivää. Armeijan jälkeen yliopisto-opiskelut ovat jatkuneet huomattavasti kevyemmällä otteella, mutta aion valmistua keskiarvon mukaisessa aikataulussa.
Myönnän, että koulussani ei pahemmin puhuttu AMK-unelmista, ellei sitten taidealan-, ja muutamilla kavereillani ongelmana onkin ollut ylpeys. AMK:un ei mennä, vaan yritetään vuodesta toiseen huippuyliopistoihin. Yleensä lopputuloksena on kuitenkin se että haluamaansa yliopistoon lopulta päästään. Kaikki eivät pääse, kaikki eivät edes halua, muutama on asiasta perseenä.
City-lehdellä on oma tyylinsä johon kuuluu materialististen asioiden palvominen (muoti, ulkonäkö, kalliit turhakkeet) ja toisaalta kaiken tällaisen periaatteellinen halveksiminen. Yrittämistä ja pärjäämistä halveksitaan, kuten tässä artikkelissa, mutta toisaalta menestyviä porvareita jumaloidaan eikä kukaan halua olla duunari. Kaikkea paitsi omaa näkemystä ja elämänvalintoja halveksutaan.
Jatkuu ->
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Normaali lusikka
4.11.2006 14:09
Artikkelin kirjoittaja kirjoitti ylioppilaaksi Norssista kuusi vuotta sitten ja pääsi opiskelemaan nyt. Voisiko tämä menneisyys luoda jo valmiiksi negatiivisen kuvan kaikista "eliittilukioista"? Kirjoittaja on itse pettynyt saavutuksiinsa ja varmaankin luullut että kolme vuotta hyvässä lukiossa tekee autuaaksi ja hän näin pääsisi valtsikaan opiskelemaan viestintää. Toisin kävi, hän pääsi sisään jonnekin muualle yritettyään ensin viisi vuotta ja nyt kirjoittaa asiasta ansioiltaan vähemmän mairittelevaan City-lehteen.
Kultalusikkuudesta sen verran että olen viettänyt n. 10 ensimmäistä elinvuottani ympäristössä jossa deekut ja narkkarit viihtyivät hyvin, koulussa sai pelätä väkivaltaa isompien taholta ja jakaa sitä muille, ala-asteen joka toisella luokalla oli tarkkailuluokka. (Tässä vaiheessa joku on jo innosta puhkuen luonut minusta kuvan avuttomana nörttinä, mutta ikävä kyllä se on väärin. Itse asiassa ”eliittikouluun” mennessä yllätyin siitä ettei asioita ratkottukaan väkivallalla ja olin useiden opettajien silmätikkuna uudessa koulussani, jopa lukioon asti. Vanhassa koulussani pärjäsin ikäisteni keskuudessa hyvin, niin verbaalisesti kuin tappeluissakin.)
Vastaa kommenttiinKodissamme oli ensimmäiset 10 vuotta tilaa 16 neliötä per henkilö. Vanhempani eivät rahassa kylve, mutta ovat molemmat korkeakoulutettuja. Suvussa ei ole vanhaa rahaa. Monilla koulukavereistani peruskoulussa ja lukiossa oli samanlainen tausta. En todellakaan valita ja tiedän erittäin hyvin että tämäkin on ehkä normaalia parempi lähtökohta ja olen onnellinen siitä että minulla on vielä kosketusta todellisuuteen. Myöskin vanhan kouluni oppilaista _useimmilla_ tätä löytyy. Uuden yliopistoni oppilaista monelta tämä puuttuu. Heistä monet eivät ole "eliittilukioista", ovat rikkaasta perheestä ja olivat lukionsa parhaita.
Vastaa kommenttiin
Päänsärytön
4.11.2006 20:45
Olipa ahdistavaa lukea juttu elittilukioista! Ihan kurkkua kuristi ajatella nuorten suorituspaineita ja "tässä ja nyt" -ajattelutapaa. Oma lukionkäyntini oli rankkaa aikaa, mutta rennolla asenteella sitä selvisi ilman mielenterveysongelmia. Lukion jälkeen pidin kaksi välivuotta ja matkustelin ja työskentelin Euroopan maissa. Nyt opiskelen yliopistossa. Mihinkään en vaihtaisi välivuosiani. Mikä kiire eliittilukioiden opiskelijoilla on? Relatkaa vähän.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.11.2006 13:10
Olipas kaunisteltu kertomus eliittilukioista. Entisenä Ressulaisena voisin jauhaa koko illan siellä opiskelleiden ihmisten epänormaaliudesta. Yök mitä friikkejä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Raisa
8.11.2006 11:14
Entisenä hrsk:läisenä (ks. 3. paras lukio) voin kyllä sanoa, että aivan normaaleja jannuja koko koulu täynnä, mitä nyt ehkä vanhempien tulot on keskiarvoa paremmat..
Vastaa kommenttiinTosin lukion keskiarvoraja on 7,0 :D
Että kyllä siellä vähemmän hikkekin pärjäs ja hyvin.
Vastaa kommenttiin
Päänsärytön_myös
10.11.2006 10:39
Aivan samaa mieltä nimimerkki päänsäryttömän kanssa! Omia välivuosia ollut kolme kappaletta ja en vaihtaisi niitä pois mistään hinnasta. Suosittelisin välivuosia jokaiselle kirjoittaneelle, niin oppii ottamaan elämää lunkimmin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
am_*
10.11.2006 11:15
aah, ja mitkaan erityislukiot ei tietenkaan riittanyt juttuun?
kallion ilmaisutaidon lukio, hgin kuvataidelukio / torkkeli, makelanrinteen lukio ym.
ainakin hgin kuvataidelukiossa oli porukkaa jotka kulki paivittain lukiomatkansa keravalta ja riihimaeltakin asti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
luj
17.11.2006 15:12
Ressuna hyvin tiedän, että "eliittilukiossa" opiskelee melko normaalia porukkaa, tietysti poikkeuksia on, kuten monissa muissa lukiossa. Vaikka keskiarvo on reilusti yli 9.2, ei se tarkoita että eliittilukiolainen stressaisi liikaa koulujutuista, ylppäriarvosanoista ja pääsykokeista.
Itse pidin opiskelusta Ressussa, koska opetuksen taso vastasi omaa tasoa, eikä tarvinnut istua turhaan tunneilla tai kuunnella kommentteja omasta koulumenestyksestä, kuten peruskoulussa. Muutenkin ilmapiiri oli rennonpaa, kun kaikilla oli hyvä motivaatio ja jonkinlainen päämäärä opiskelujensa suhteen.
Muutenkin opettajat ja opiskelukaverit olivat suvaitsevaisempia verrattuna kavereiden "tavislukio" kokemuksiin.
Painostusta ja kilpailua en koskaan lukioaikana kokenut, päinvastoin kannustettiin pitämään välivuotta sekä kerrottiin muistakin opikelumahdollisuuksista kuin yliopistosta.
Tosin moni eliittilukiolainen on sen verran motivoitunut ja kunnianhimoinen, että jatkaa yliopistoon. Mutta onko siinä mitään väärää, jos älyä ja motiivatiota riittää?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Espoolainen
21.11.2006 05:13
Kyllä nämä Ressut, SYKit ja Norssit ovat vielä aika kaukana eliittilukioista, kun niitä verrataan Espoon ruotsinkieliseen Mattlidens Gymnasiumiin.
Tämä Espoon ainoa ruotsinkielinen lukio lienee tuottanut suhteellisesti eniten "yhteiskunnan tulevaa eliittiä". Rikkaiden ja älymystön jälkeläisten vanha opinahjo, josta perinteisesti kasvaa vain menestyjiä. Vieläpä kansainvälisiä sellaisia.
Tuo artikkelissa mainittu IB-tutkintokin otettiin ensimmäisenä Suomessa opetusohjelmaan nimenomaan kyseisessä Mattlidens Gymnasiumissa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
vankilapako
24.11.2006 15:01
Eliittilukio pelasti elämäni. Itähelsinkiläiseltä yläasteelta Ressuun pääseminen oli kuin kevään koittaminen julman talven jälkeen. Tai vertaisryhmään pääseminen alkoholistille. Tai suureen, vapaaseen pääkaupunkiin tuleminen körttipaikkakunnan kaappihomolle.
Eipä elo Ressussa aina mitään suurenmoista nautintoa ollut, mutta kyllä se mut vapautti. Ressussa ei ollut heinäseiväs perseessä -ostaripahiksia eikä tiukkapipoisia koulukiusaajia. Erilaisuutta ja oikeaa luovuutta siedettiin.
Olin siihen asti luullut olevani ainoa koko maailmassa, jolla on aivot. Onneksi olin väärässä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ihan normaali norssi
26.11.2006 19:06
Oli tuo kyllä vähän liitoitteltu, ja kirjoittaja saattoi hyvinkin kompensoida omaa perseelleen mennyttä lukioaikaansa tekemällä artikkelista mahdollisimman hetkauttavan. Kyllä täällä Norssissa ainakin ihan normaaleja ollaan, muutamia flippailevia friikkejä lukuun ottamatta. Nytkin koeviikolla löytyy jopa aikaa kirjoittaa tällainen viesti. ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Wängsteri
26.2.2007 19:53
Eliittilukiolaiset kuvittelevat usein olevansa parempia ihmisiä kuin normi- tai paskalukioiden oppilaat. Se, että hallitset integraalilaskennan ei tee sinusta parempaa - eikä varsinkaan viisaampaa - ihmistä kuin muut. "Ennen luulin että olen ainut joka omistaa aivot", kommentti osoittaa juuri eliittilukiolaisten ylimielisyyttä. Elämässä menestyminen ei vaadi sitä, että panostat paljon lukioon ja saat hyviä numeroita. Väitän olevani älykkäämpi kuin kukaan minkään eliittilukion oppilas. Pääsen kauppikseen pääsykokeilla. Keskiarvoni on tällä hetkellä 6.5, eikä vähempää voisi kiinnostaa, koska panostan tekemiseen oikeilla hetkillä. :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kerran, aina
21.4.2007 00:02
Valmistuin Ressusta vain pari vuotta sitten, enkä voi allekirjoittaa artikkelin antamaa kuvaa eliittikouluista. Totta on että tulevaisuudentavoitteet olivat monella korkealla, mutta nimenomaan Ressuun mahtui myös useita muusikonalkuja, taiteilijoita ja lintsaajia. itsellä oli aina kuva, että Ressussa hyväksyttiin juuri selleisena kuin oli (itselläni oli ystäviä äärilaidasta toiseen), kun taas kahdessa muussa koulussa oli (kavereiden mukaan ja kokemuksien perusteella) tiukka jako eri ryhmien välillä USA:n highschoolien tapaan. Ehkäpä siksi että Ressuun ajoi monia oma tahto oppia kun taas kahteen muuhun koluun ajoivat usein juuri elitistiset vanhemmat. Itse kaipaan yhä Ressun ilmapiiriä ja mahtavia opettajia, jotka kannustivat tekemään vähemmän töitä ja unohtamaan stressin, ja jotka todella kohtelivat meitä kuin tasa-arvoisia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
eliittilukio
2.8.2007 14:24
Näinhän se vaan on että on parmepia lukioita ja huonompia. Hyvä oppilas menestyy missä vaan , mutta paremmat puitteet parantavat myös mahdollisuuksia. Mielenkiintoista sen sijaan on, että useimmat tietämättään harrastavat jonkin sortin jaottelua , jossa viiva vedetään omalta kannalta juuri sopivaan paikkaan. Amikset on huonompia kuin lukiolaiset, alppilan lukiolaiset ovat huonompia kuin ressulaiset tai kuten aikanaan ollessani Sykissä: SYK:n IB-linjalaiset ovat parempia kuin muut sykkiläiset. Se piste mihin jaottelu aina lopetetaan on se minkä henkilö itse on saavuttanut.
Jos lähtee ollenkaan jaottelemaan ihmisiä tai oppilaitoksia pitää olla valmis vetämään se loppuun asti. Jos sykkiläinen on kovempi kuin olarista kirjoittanut, eikö silloin sykkiläinen joka menee Cambridgeen tai Harvardiin ole kovempi kuin sykkiläinen joka päätyi "vain" kauppakorkealle?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
il dottore
7.8.2007 07:32
Niin se vaan taso laskee vuosi vuodelta. Vanhoina hyvina aikoina Ressun kynnyskeskiarvo oli 9.5. Oli muuten hauska seurata vieresta kun kiltit norttitytot muuttuvat kiimaisiksi munahaukoiksi kahden keskioluen jalkeen (vai oliko se ykkosta...)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
haahaa
26.10.2007 14:59
Kyllähän se niin on, että esimerkiksi IB on Suomen rankin lukiotutkinto. Ja jaottelua voidaan jatkaa IB:eidenkin välillä: SYK on Suomen (ja Skandinavian) paras IB-lukio, sitten tulee Ressu, Mattliden jne.
Vastaa kommenttiinMattlidenia en kyllä laskisi eliittilukioksi.
Vastaa kommenttiin
Aidailana
22.2.2008 22:34
Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni hakea Ressun lukioon. Lukiovuodet olivat rankkoja, mutta Ressussa opin tehokkaan opiskelumetodin. Oikis ja kauppis ovat tässä viidessä vuodessa vierähtäneet rattoisasti ja urakehityskin on ollut varsin myönteistä. Ressussa raataminen kannatti - nyt on elämä helpompaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
maalaisjärki
17.4.2008 15:31
Onneksi vältyin epäterveeltä kilpailulta, kun kävin koulut maalla yli 100km kehä 1:n ulkopuolella. Verkoston vastapainoksi maalla oli pakko tulla toimeen kaikkien kansankerrosten jälkikasvujen kanssa, mikä antaa varsin hyvän pohjan sosiaalisille taidoille. En ymmärrä miksi ihmisen pitäisi alkaa kantamaan tulevaisuudenpelon kivirekeä jo 16 vuotiaana, sillä itse olin ainakin lähes lapsi vielä 17 vuotiaanakin. Hieno oli kuitenkin lukea innostavasta ilmapiiristä ja motivaatiosta, kunhan huolehdittaisiin siitä että väkisin pingottamalla juuri ja juuri rajan yli nyt pääsevät pakkosuorittajat karsittaisiin heidän oman terveytensä vuoksi pois, sillä ei ole mitään kamalampaa kuin se että osa porukasta palaa loppuun jo lapsina.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
nannne
10.6.2008 15:28
Eliittilukiot in my ass.. Lukiota ei voi laittaa tarkkaan paremmuusjärjestykseen. Hyvä lukio ei välttämättä tarkoita sitä, että tulokset ovat huippuluokkaa. Miksi "eliittilukioiden" oppilaiden, joilla keskiarvo on yli 9, yo-tulokset ovat monesti huonompia kuin niiden jotka eivät opiskele huippu lukiossa? Opettajat, jotka opettavat huippu lukioissa eivät pärjäisi viikkoa normaalilukiossa, kun siellä joutuu opettamaan, ei vain sanelemaan asiaa ja olettaa että kaikki ymmärsivät asian hetkessä. Vaikka en ole eliittilukion oppilas, olen sitäkin enemmän tyytyväinen siihen, että minulla oli opettajat, jotka auttoivat silloin kuin jotain ei ymmärtänyt heti. Pah teidän elittiilukioiden kanssa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Maisaaa
18.7.2008 23:54
Nämä "eliitti"lukiot ovat kyllä ne lukiot, jotka ovat aina lukiolistan kärjessä kun yo-tuloksista puhutaan
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ylioppilas08
21.7.2008 11:16
Eliittilukiot vaan yrittää päteä. Itse valitsin lukion lyhyen matkan perusteella, kirjoitin L:n paperit ja pääsin ekalla Helsingin oikikseen. Lukiolla ei ole väliä vaan omalla motivaatiolla..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
asdasdasda
29.8.2008 18:33
Muuten mitenköhän nämä haastatellut oppilaat ovat sijoittuneet sitten jatkokoulutuspaikkoja hakiessa? Laskeskelin, että ainakin noi Ressun kakkoset taisivat kirjoittaa tänä keväänä jos siihen kolmeen vuoteen vetivät.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mä SYK
23.4.2009 19:58
Anteeksi nyt vaan kaikille kateellisille sieluille jotka eivät käyneet "eliitti"lukiota, joita tämä tieto luultavasti järkyttää: Suomen kolmessa parhaimmassa lukiossa on motivoituneempi ja fiksumpi oppilasaines (keskimäärin) kuin muissa Suomen lukioissa. Samoin opetuksen taso on parempi kuin muissa.
Miksi tämä on niin vaikea myöntää? Kyse ei ole uskomisesta, sillä jokainen tietää tämän sisimmässään, muttei suostu sitä myöntämään pelätessään oman arvon tunteensa
Korkeaa keskiarvoa ei saa ilman kohtalaista älykkyyttä, sitä nyt varmaan voi pitää otettuna pieniä poikkeuksia lukuunottamatta? Ja jos koulussa on korkea keskiarvoraja, se houkuttaa motivoituneita oppilaita paljon enemmän, kuin joku itä-Helsingin 7,0 keskiarvorajalla varustettu kaupungin lukio, jonne hakee vain ja ainoastaan epämotivoituneita ja keskimääräistä tyhmempiä oppilaita.
Kysymys onkin: miksi eliittikouluja pidetään niin pahana paikkana ja jokaisen, joka ei sellaista käynyt on pakko todistaa niiden huonous. Myös entisillä eliittikoululaisilla on tapana mollata kouluaan jälkikäteen, kun opintoputki ei sitten auennutkaan aivan odotetusti?
Onko väärin olla fiksu, osaava ja vielä antaa sen näkyä ulospäin? Miksi yhteiskunnassamme on väärin olla älykäs ja kertoa se? Trendinä tuntuu olevan huippulukioissa olevien mollaaminen ja heidän haukkuminen ylimielisinä ja liian muka-älykkäinä? Eivät huippukouluissakaan olevat mene sanomaan heitä tyhmemmille törkeyksiä. Tämä on kuitenkin aika paljon sanottu, sillä kuten sanottu ylempänä, suurin osa huippulukiolaisista on todella paljon älykkäämpiä kuin keskivertokansalainen. Ups! Ei niin saa sanoa, joku voi vaikka järkyttyä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ressu(kka?)
15.5.2009 22:04
Olen täysin samaa mieltä edellä kirjoittaneen kanssa. En ymmärrä ihmisiä, jotka tulevat mollaamaan meitä "eliitti"lukion valinneita. Ressussa olen saanut elää elämäni parhaat vuodet. Kavereita minulla on enemmän kuin koskaan (myös muista kouluista) ja kouluun on lähes poikkeuksetta ihana mennä joka aamu. Asia jota en voinut aikaisemmasta koulustani sanoa.
Koulussamme ei tarvitse olla huippu.. Kaikki ovat olleet huippuja jo sisään päästessään eikä kenenkään tarvitse todistella mitään, joten jokainen voi olla sellainen kuin haluaa. Niitä, jotka opiskeluun haluavat panostaa, ei kuitenkaan jätetä yhteisön ulkopuolelle motivaationsa takia. Sen koen hienoksi asiaksi. Menestyjäkin tarvitsee tukiverkkoa ja yhteisöä ympärilleen. Erityisesti jokainen tarvitsee yhteisöä, joka on valmis tukemaan häntä ja suhtautumaan häneen tasa-arvoisesti. Olen ylepä siitä, että olen käynyt lukioni Ressussa. En vaihtaisi näitä vuosia mihinkään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
pleeba
22.11.2009 16:34
Asun Pohjanmaalla, ja täällä ei todellakaan ole eliittilukiota. Oman lukioni keskiarvoraja on 7,5, mutta eivät oppilaat ole epämotivoituneita tai keskimääräistä tyhmempiä. Monikaan ei halua 16-vuotiaana lähteä Helsinkiin opiskelemaan, koska samoja asioita täälläkin tankataan. On itsestäkin kiinni miten paljon ja miten tärkeää asiaa oppii. Opetus on hyvätasoista ja koulussa vallitsee mukava ilmapiiri. Ketään ei jätetä yhteisön ulkopuolelle keskiarvon perusteella, vaan kaikki ovat tervetulleita, oli se sitten se 7,5 tai 10.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.1.2010 20:45
"haahaa 26.10.2007 14:59
Kyllähän se niin on, että esimerkiksi IB on Suomen rankin lukiotutkinto. Ja jaottelua voidaan jatkaa IB:eidenkin välillä: SYK on Suomen (ja Skandinavian) paras IB-lukio, sitten tulee Ressu, Mattliden jne.
Mattlidenia en kyllä laskisi eliittilukioksi."
Onpa jännä että SYK on Skandinavian paras IB-lukio, vaikka se ei edes sijaitse Skandinaviassa.. ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
exRessu
11.4.2010 13:29
Luin kyseisen artikkelin ja mieleni teki melkein repiä hiuksia päästä. En ymmärrä tällaista "eliittilukio"-asennetta joka ikävän monella ihmisellä on.
Ensinnäkin on vaikea pistää nuoria mihinkään paremmuusjärjestykseen yläkoulun päättökeskiarvosanan suhteen. Tiedän yläkouluja, joissa oli helppo saada täydellinen kymppirivi, mutta myös paikkoja, joissa vaatimukset saattoivat ajoittain tuntua jopa kohtuuttomilta. Itse olen käynyt kahta eri yläkoulua, joista ensimmäisessä olin luultavasti ainoa luokkani mitenkään motivoitunut oppilas. Opettajat lässyttivät perääni ja latoivat kymppejä. Sitten muutimme ja koulu vaihtui kunnan myötä. Uudessa koulussa vaadittiin paljon enemmän hyvän numeron saamiseen. Kun aiemmassa koulussani oli riittänyt, että kokeiden keskiarvo olisi 9,4 , niin uusi kouluni vaati keskiarvoksi 9,75 ja tämän lisäksi myös ylimääräistä näyttöä kilpailuihin osallistumisen, vapaaehtoisten lisätöiden ym. muodossa. Ja sitten toki läksyjenteko ja tuntiaktiivisuus!!
Unelmani oli ollut ressu, koska kaverini oli siellä ja kertoili kaikkea. Entisestä yläkoulustani olisin kävellyt vain sisään, nyt jouduin pinnistelemään numeroiden kanssa.
Mielestäni ei voi siis sanoa, että kaikki 9.2 sisääpääsyrajalla sisään menneet olisivat yhtä hikkejä.
Lukiossa meno rentoutui selvästi ja olen nauttinut ajastani Ressussa. En sanoisi että kouluni olisi täynnä "elitisti"-oppilaita, niin asenteeltaan kuin asemaltaankaan. Tunnen monia yksinhuoltaja-, maahanmuuttaja- tai muuten vain ei-niin-snobien perheiden lapsia. Toki joukkoon mahtuu myös rikkaampaa väkeä, mutta se on myös ymmärrettävissä koulun keskeisen sijainnin takia. Varmasti Helsingissä ja pk-seudulla on enemmän "hyväosaisia" perheitä kuin maalla, kaupungistuminen on johtanut siihen.
Se, että koululla heiluu merkkilaukkuja ja vaatteita, on toki totta. Varmasti näin on kaikkialla, missä merkkitavarasta tykkääviä ihmisiä ei mollata. Mutta eipä nyt unohdeta myös niitä kirpparitavaraan kääriytyviä tai muutoin aivan omaa tyyliään käyttäviä ihmisiä. Lisäksi porukkaan mahtuu aika lailla myös lenkkarikansaa. Sanoisin tosin, että ressut ovat keskimäärin varsin hyvin pukeutuneita, mutta hyvä pukeutumistyyli ei aina edellytä suurta kukkaroa, kuten jotkut saattavat väittää.
(btw, oletteko koskaan kuulleet feikkituotteista? Niitäkin näkyy käytävillä, eikä ainakaan kaltaseni pulliainen erota niitä ellei omistaja paljasta.)
Moni tuntemani Ressu on tullut kouluumme, koska edellinen yläkoulu ja ehkä sen yhteydessä tai läheisyydessä ollut lukio ei napannut. Monella on tarina, siitä kuinka ylä- tai alakoulussa tuli kiusatuksi. Ressussa olen itsekin saant ymmärrystä ja mahdollisuuden samaistua myös muihin ihmisiin. Olen avautunut lukiovuosieni aikana suunnattomasti. Entinen hiljainen kirjaan hautautunut tyttö on nyt avoimempi ja uskaltaa tuoda mielipiteensä esiin. Uskallan elää elämääni omien sääntöjeni mukaan, ja Ressun lukio on antanut minulle mahdollisuuden. En tiedä, olisiko se onnistunut muualla. Ehkä, mutta ehkä ei.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
RessuRlz
3.8.2011 20:26
Well, ei siitä eliittilukiosta taida olla mitään haittaa. Ainakin kyseiset jutussa esiintynyt entiset Ressun lukion oppilaat (ainakin 3 heistä) ovat haluammallaan opintiellä nyt 5 vuotta jutun ilmestymisen jälkeen. Ja sisään mentiin ilman välivuosia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
HelsinkiCitizen
22.8.2011 17:58
Pääsin juuri SYKin lukioon ja olen erittäin tyytyväinen valintaani. Porukka on tosi älykästä ja ystävällistä, opetustaso on paljon parempi ainakin kuin vanhassa koulussani. Noi kaikki anoreksiamyytit on iha -.-
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
SYKjaSkandinavia
13.12.2011 22:56
Ainoa, toistan AINOA, pohjoismaiden (ei siis Skandinavian) lukio/sisäoppilaitos, joka edes haiskahtaa elitismille, on Ruotsin Värmlandissa sijaitseva Lundsberg. Se ei todellakaan ole Mattlliden eikä se ole myöskään Ressu (lol). Älkää lapset kirjoittako asioista, joista ette ymmärrä mitään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Vapaavapaavapaavapaa
13.8.2012 16:48
90-luvun ressuna tekee pahaa lukea sattumalta silmään osunutta juttua: en usko etta Antero Penttilä olisi tyytyväinen nykyisenlaiseen, sieluttomaan elitismiin, vaan hän loi 'Ressun hengen' jossa tuettiin ahkeruuden lisäksi myös aloiteellisuutta (joka ei välttämättä aina tukenut ns. 'uraa'), erilaisuutta ja 'oman tiensä kulkijoita'. Nyt Ressusta näyttää tulleen nimellä ratsastava broileritehdas.
Aijoo, ja norssi on kala.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Alumni
4.11.2012 01:56
"Ainoa, toistan AINOA, pohjoismaiden (ei siis Skandinavian) lukio/sisäoppilaitos, joka edes haiskahtaa elitismille, on Ruotsin Värmlandissa sijaitseva Lundsberg. Älkää lapset kirjoittako asioista, joista ette ymmärrä mitään"
Mistä näitä idiootteja tulee? Jostakin peräkammarista vissiin, koska tuon kommentin kirjoittaja ei tiedä todelliseen eliitin elämästä ja opiskelusta yhtään mitään.
Lundsberg on patavanhoillinen sisäoppilaitos, johon ruotsalaisvanhemmat "ulkoistavat" ongelmalapsensa lukioajaksi. Kun teinipoika asuu kolme vuotta nuhjuisessa asuntolassa ympärivuorokautisen kyttäämisen alaisena (asuntolan valvojat työskentelevät kolmessa vuorossa) niin kyllä siinä asennevammainen teini oppii käytöstapoja.
Myös ulkoruotsalaiset (kotimaansa ulkopuolella asuvat ruotsalaisperheet) lähettävät lapsensa Lundsbergiin. Muu perhe jatkaa asumista ulkomailla ja lukiolainen kärvistelee kolme vuotta jumalan selän takana Värmlandissa. Lundsbergistä ei niin vain lähdetäkään illaksi kaupunkiin bilettämään, koska Tukholmaan on matkaa 220 kilometriä.
Lundsbergissa oppilaiden majoitus on kaikkea muuta kuin ylellistä. Kaksi oppilasta jakaa saman huoneen. Osa joutuu jopa nukkumaan vierekkäin parisängyssä, koska omia sänkyjä ei riitä kaikille. Vain kolmannen vuoden opiskelijat saavat itselleen oman huoneen.
Ruotsin todellinen eliittilukio on Enskilda Gymnasiet. Siellä opiskelivat myös kruununprinsessa Victoria, prinsessa Madeleine ja prinssi Carl Philip. Jos Lundsberg olisi puoliksikaan niin hyvä kuin mitä tuon kommentin kirjoittanut peräkammarinpoika väittää, niin tokihan kuningas olisi lähettänyt kaikki lapsensa Lundsbergiin.
Mutta hei, onhan toki selvää, että peräkammarinpoika on köyhä luuseri, joka yrittää vain pönkittää itsetuntoaan teeskentelemällä muka-fiksua. Kovasti huutelee naapurimaan asioista, vaikka ei niistä oikeasti mitään tiedä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ressuabi
23.5.2015 22:56
Okei, tehdäänpä tämä selväksi. TÄMÄ ARTIKKELI EI OLE HYVÄ INFORMAATION LÄHDE.
Tämän tekstin luin ysillä ollessani ennen kuin Ressuun hain. Ja luojan kiitos myös hain tästä huolimatta. Artikkelin sisältö ainakin Ressun osalta on hyvin vääristynyt, tai ainakin vanhentunut. Aistinko pientä puolueellisuuttakin?
Monilta keskustelupalstoilta löytyy paljon näiden "eliittilukioiden" oppilaiden kommentteja, joissa he kuvailevat millainen heidän koulunsa oikeasti on. Älkää kuunnelko opojen, tuttavien tai kavereiden tuumailuja, vaan selvittäkää ihan oikeilta oppilailta, miten on näiden koulujen todellinen laita.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Eliittikouluepidemia
26.5.2015 22:29
Ressun ja muiden eliittikoulujen syömishäiriöongelmaa ei pidä piilotella.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin