Huumetestit

Suomessa tehdään noin 10 000 huumetestiä vuodessa. Yhä useampi työntekijä pissaa valvojan katsellessa purkkiin.Työnantajat haluavat estää rikollisuutta ja parantaa yleistä turvallisuutta. Mutta: huumetestit ovat epätarkkoja. Lisäksi testien laillisuus on kyseenalainen. Kuinka niihin pitäisi suhtautua?

Huumetestibuumi alkoi Reaganin USA:ssa 80-luvulla. Nyt huumetestaus on Yhdysvalloissa miljardibisnestä. Euroopassa testit yleistyivät 1990-luvulla. Ruotsissa niitä tehdään 100 000 vuodessa. Useassa maassa, kuten Saksassa ja Hollannissa, testejä ja niiden seuraamuksia säädellään tiukasti. Suomessa sen sijaan yritykset saavat toistaiseksi muun muassa irtisanoa mitä tahansa huumetta käyttäneen työntekijän.

Huumetestejä tehdään meillä noin 10 000 vuodessa. Työntekijöidensä virtsan huumepitoisuudet testaavat ainakin sellaiset suurfirmat kuin Fortum, Shell, osa SOK:sta, Sonera, Esso ja Sanoma Oy sekä tietyssä määrin Finnair. Yleisimmin tehdään ensin pikatesti ja positiiviset tulokset varmistetaan laboratoriotestillä. Tavallisimmin testataan amfetamiinit, opiaatit, kannabis ja bentsodiatsepaamit eli rauhoittavat lääkkeet. Tarkka tulos jää terveydenhuollon tietoon. Työnantajalle sen sijaan kerrotaan, onko työntekijä työkelpoinen vai ei.

Sanoma Oy:ssä testataan kaikki uudet työntekijät. Testaus on periaatteessa vapaaehtoista, mutta työterveyshuollosta kerrotaan, että "jos haluaa saada työpaikan, kyllä me edellytämme, että näyte annetaan".

Jos tulos on positiivinen, työntekijän kanssa keskustellaan ja yritetään ohjata hoitoon. Käytännössä positiivinen huumetesti johtaa negatiiviseen työkelpoisuuslausuntoon.

Myös Soneralla huumetestit ovat osa työhöntulotarkastusta ja positiivinen tulos merkitsee irtisanomista. Shellillä testaus koskee sen sijaan kaikki työntekijöitä, ei ainoastaan uusia. Testeistä kieltäytyjiä ei kuitenkaan eroteta.

"Teemme kaikille työntekijäryhmille satunnaistestejä. Kun tämä politiikka laitettiin käytäntöön, shelliläisiä pyydettiin allekirjoittamaan suostumus. Kaikki eivät paperia palauttaneet, eikä se vaikuttanut heidän työsuhteeseensa", sanoo henkilöstöjohtaja Liisa Rautsola.

Yksikään haastateltujen yritysten edustajista ei maininnut, että firmassa olisi ollut erityisiä ongelmia huumeidenkäytön suhteen. Kiinni jääneitä oli ollut hyvin vähän, Shellillä ei yhtään. Syy testeihin löytyikin muualta kuin todetusta huumeongelmasta. Esimerkiksi Sanoma Oy ja Sonera ilmoittivat testaavansa työntekijänsä poliittisista tai moraalisista syistä.

"Tämä on huumepoliittinen kannanotto. Huumeidenkäyttö ei ole Suomessa laillistettua ja näin ollen emme halua huumeita työpaikalle. Hyvin pitkälle tämä on viestintäpoliittinen asia työhöntulijoille", sanotaan Sanoma Oy:n työterveyshuollosta.

Toimitusjohtaja Seppo Kievari vahvistaa linjan. "Talonpoikaisjärki sanoo, että meidän palveluksessa ei haluta, että on huumeita."

"Huumeita voi saada vain rikollisella tavalla", kuittaa puolestaan Soneran henkilöstöjohtaja Juha Pentti.

Mutkia matkaan

Valtiotieteilijä Heikki Bothas tutki gradussaan kahdeksan suomalaisyrityksen huumetestejä. Hän selvitti perustelut huumetestien tekemiseen ja vertasi niitä erilaisiin tutkimustietoihin. Hänen mukaansa faktat eivät tue perusteluja.

"Rikollisuuden ehkäisy oli monen yrityksen pääsyynä huumetesteille. Tätä ei voi perustella asiatiedoin. Sen sijaan taustalta löytyvät yleiset mielikuvat huumeista. Nämä ovat paljolti median luomia ja välittämiä", sanoo Bothas.

Hän ei syytä mediaa täysin väärin perustein, sillä tutkimuksissa on todettu, että median julkaisemien huumejuttujen näkökulma liikkuu voittopuolisesti rikollisuudessa ja huumeriippuvuudessa. Tietolähteenäkin käytetään eniten poliisiviranomaisia.

Myös useat tätä juttua varten haastatellut yritysten edustajat sanoivat ennaltaehkäisevänsä huumeisiin liittyvää oheisrikollisuutta eliminoimalla huumeidenkäyttäjät keskuudestaan.

"Huumeidenkäyttö on ilman muuta yksilöä, yhteisöä ja omaisuutta koskeva asia. Siihen liittyy huumeiden hankkiminen ja sen rahoitus", selostaa muun muassa huumetestejä julkisesti kannattavan Teollisuuden ja työnantajain keskusliiton asiantuntijalääkäri Kari Kaukinen.

Huumetestien rikollisuudenehkäisytehoon liittyy useita vääriä käsityksiä. Vaikka huumeidenkäyttö itsessään on rikollista, suurimpaan osaan siitä ei liity huumeidenkäyttöön assosioitavia omaisuus- tai väkivaltarikoksia – ja juuri näiden ehkäisemisellä yritykset tavallisemmin huumetestejään perustelevat. Esimerkiksi huumeiden ns. viihdekäytön tai kontrolloidun kannabiksen käytön ei voi tutkimustietojen nojalla väittää johtavan muuhun rikollisuuteen. Ainoastaan varsinaisen ongelmakäytön ja muun rikollisuuden yhteys on selkeästi todettu.

"Huumeisiin liittyvä rikollisuus on yhteydessä muunkinlaiseen syrjäytymiseen, eikä tätä ryhmää juuri näe työelämässä. Lisäksi suuri osa etenkin mietojen huumeiden käytöstä rahoitetaan täysin laillisilla tuloilla", lisää huumerikollisuutta tutkinut Aarne Kinnunen.

Käryn hinta 1 500 000 markkaa

Lakisääteisiä huumetestejä vaatii rikollisuuden torjuntaan vedoten myös sisäministeri Ville Itälä. Hänen mukaansa huumeidenkäyttäjiä, jotka monesti ovat fiksuja, hyvässä asemassa ja koulutettuja, on yritetty järjestäytyneen rikollisuuden toimesta sijoittaa muun muassa lentokentille, yrityksiin ja pankkeihin.

"Todennäköisesti ihmiset menevät muista syistä töihin kuin palvellakseen rikollisorganisaatioita. Tietojen luovuttamista toki tapahtuu, mutta jos yhteiskunnan kannalta keskeisille paikoille haluttaisiin soluttaa ihmisiä, sinne tuskin sijoitettaisiin huumeiden käyttäjiä", arvioi Kari Kaukinen.

Huumetestejä tulkitaan myös hyvin yksioikoisesti - eri huumeiden välillä ei tehdä eroa.

Löytyi verestä sitten kannabista tai heroiinia, työntekijä katsotaan joko työkelvottomaksi tai ohjataan hoitoon. Tämä ei ainakaan työkyvyn tai työturvallisuuden kannalta ole perustelua, sillä eri huumeiden vaikutukset ovat hyvin erityyppisiä. Voidaankin kysyä, onko terveydenhoitajalla oikeus määritellä esimerkiksi ekstaasia vapaa-aikanaan käyttävä copywriter työkyvyttömäksi, mikäli tämä muuten suoriutuu työtehtävistään? Huumeidenkäyttäjien irtisanominen näyttää vesittävän Suomen huumestrategiaa, jossa syrjäytymisen ehkäisy on tärkeä tavoite. Mikä tehokkaammin edistäisi syrjäytymistä kuin työpaikan menettäminen?

Kun tarkka lainsäädäntö puuttuu, liikutaan huumetesteissä usein laillisuuden ja laittomuuden hämärällä rajamaalla. Jo perustuslaissa kielletään puuttuminen henkilön yksityisyyteen. Lisäksi laki yksityisyyden suojasta työelämässä antaa työnantajalle oikeuden kerätä vain työsuhteen kannalta tarpeellisia tietoja työntekijöistään. Kuinka tarpeellista on esimerkiksi saada tietää, käyttääkö sihteeri kannabista tai rauhoittavia? Vaikka tiedon saakin virallisesti vain terveydenhuoltohenkilöstö, lausunto työkelvottomuudesta kertonee saman asian.

Kaikki työntekijää koskevat tiedot on lain mukaan kerättävä työntekijältä itseltään. Jos niitä kerätään muulla tavalla, on työntekijän annettava suostumuksensa. Kun uhattuna on työpaikka, on helppo arvata, kuinka helposti suostumus irtoaa.

Bothaksen mukaan ainoa faktoilla perusteltavissa oleva syy huumetesteihin on yleinen turvallisuus. Joissain yrityksissä testataankin vain vaarallisen työn tekijät.

Finnairilta sen sijaan kerrotaan, ettei uusia työntekijöitä testata säännönmukaisesti eikä pistokokeita tehdä. Huumetestit kuitenkin ovat johtavan lääkärin Marja Siiran mukaan osaksi lentoturvallisuuteen liittyviä töitä tekevien terveydentilan tarkkailua.

Huumetestit eivät kuitenkaan takaa huumeettomuutta. Pikatesteissä tulee paljon sekä vääriä positiivisia että negatiivisia tuloksia. Kansanterveyslaitoksen huumetutkimuksen johtajan Timo Seppälän mukaan todennäköisyys, että positiivisen testituloksen antaja on huumeenkäyttäjä, on sitä pienempi mitä harvempi testatuista käyttää huumeita. Jos esimerkiksi testataan opiaattien, eli lähinnä heroiiinin, käyttäjiä suomalaisesta väestöstä, jossa opiaattien onglemakäyttäjiä on noin 0,1 prosenttia, saadaan tuhatta seulottua kohden keskimäärin yksi oikea ja 20 väärää positiivista testitulosta.

Testeissä voi myös huijata. Negatiivisen tuloksen voi saada esimerkiksi keittosuolan, saippualiuosten tai viinietikan avulla. Usein virtsatestiä valvotaan, mutta internetistä voi tilata ainetta, joka esimerkiksi kynnen alle säilöttynä ja pissapurkkiin tipautettuna sekoittaa näytteen. Vaikka positiivisen testituloksen tarkempi varmistusanalyysi on suhteellisen luotettava, siinäkin voi tulla virheitä: esimerkiksi Parkinsonin taudin hoitoon käytetystä selegiliinistä muodostuu elimistössä metamfetamiinia ja amfetamiinia.

Pikatestit eivät myöskään toimi kuten alkoholin puhallustesti: ne eivät kerro, onko ihminen päihtynyt testaushetkellä tai koska ja kuinka paljon huumeita on käytetty. Lisäksi monet vaarallisimmat huumeet näkyvät virtsassa kaikkein heikoimmin. Kannabis näkyy käyttömääristä riippuen jopa kuukauden, amfetamiinit 2-6, heroiini 1-3 ja LSD vain 0-3 päivää. Ekstaasi tulee näkyviin vain satunnaisesti, eivätkä useat design-amfetamiinit ollenkaan. Kiinni jää arvatenkin lähinnä kannabiksen tapakäyttäjiä.

Toki huumetestit paljastavat varmistusvaiheessa myös ne todelliset turvallisuusriskin aiheuttajat: huumeongelmaiset amfetamiini- ja opiaattiriippuvaiset. Huumeongelmaisia arvioidaan olevan korkeintaan 0,5 prosenttia 15-55-vuotiaista eli noin 15 000 suomalaista. Jos näistä kykenisi työelämässä toimimaan esimerkiksi 10 prosenttia, jäljelle jäisi tuhatviisisataa metsästettävää eli 0,05 prosenttia suomalaisista.

10 000 testilllä näiden ongelmakäyttäjien etsimisen hinnaksi muodostuu vähintään seitsemän ja puoli miljoonaa markkaa.

Siis: jos 0,05 prosentin arvio työelämässä vaikuttavista huumeriippuvaisista on oikea, 10 000 testissä löytyy viisi huumeriippuvaista. Näin ollen yhden käryn hinnaksi tulee 1 500 000 markkaa.

Sosiaali- ja terveysministeriössä istuu parhaillaan työryhmä, joka miettii uuden lainsäädännön tarvetta yritysten huumetestien vuoksi. Raportin on tarkoitus valmistua vuoden 2002 alussa.

Netissä velloo

Internetissä käydään paljon keskustelua huumetesteistä. Testejä pelkäävät nuoret aikuiset kysyvät vinkkejä testitulosten manipuloimiseksi. Poimimme puheenvuoroja www.paihdelinkki.fi keskusteluryhmästä.

Andrew: Käytän kannabistuotteita suhteellisen säännöllisesti, noin 5-10 paukkua eli 1-3 grammaa viikossa. Nyt mun pitääkin mennä testeihin, joten kysymys kuuluu: miten puhtaat seulat?!
Auttaako vesi? Sitruunamehu? Joku muu? Kauan pitäisi olla polttamatta jne jne???

Lemmy: Usean vesilitran juominen ennen testiä saattaa laimentaa virtsaasi ja hämätä testaajia, mutta polttosi vaikuttaa kohtalaisen säännölliseltä, että varmaan pitäisi olla polttamatta lähes kuukauden että saisi puhtaan näytteen. Kannabis näkyy 1-3 viikkoa. Vähintään. Sori!

Corpse: Yksi frendi joutui 6 tunnin varoitusajalla testeihin, aika runsaalla polttamisella. Se joi ihan älyttömästi vettä ja kävi koko ajan vessassa: tuloksesta tuli epäselvä. Myös b- tai c- vitamiinin syöminen auttaa. Mutta muista ottaa myös suoloja ettet juo pelkkää vettä ja suolisto kärsii.

Asiasta keskustellaan myös osoitteessa www.puolitotuus.com