Suomen salakuljetetuin huume

Afrikkalaista khat-huumetta salakuljetetaan Suomeen tonneittain joka vuosi. Enemmän kuin mitään muuta huumausainetta. Siitä huolimatta, me emme tiedä siitä juuri mitään. Kuka khatia käyttää? Kuinka se vaikuttaa? Mitä se maksaa? City selvittää.

---

Thak, thak, thak! Thak, thak, thak! Thak, thak, thak!

Herään remonttimiesten kolinaan. Nousen sängystä silmät puoliummessa.

Kampaan, syön aamiaisen, istun työpöytäni ääreen ja alan kirjoittaa.

Tauko.

Käärin vaaleanpunaisen muovipussin auki. Huoneeseen pääsee mieto sademetsän tuoksu, kun purjoa muistuttava kasvipökäle pyörähtää pöydälle.

Jatkan kirjoittamista, kunnes on aika. Jyrsin kasvista suikaleita suuhuni. Pari lehteä perään. Mutustelen kuin kameli. Se on khatia, keskushermostoa stimuloivan catha edulis -pensaan oksia ja lehtiä.

Se on Suomessa laiton huumausaine.

Tarina alkoi viikko sitten.

Aioin kirjoittaa artikkelin khatin käytöstä Suomessa. Ongelma oli, etten tiennyt, mistä sitä saa. Eräs kaverini lupautui auttamaan. Hän sanoi tuntevansa "erään, joka tunsi erään…", jolta khatia mahdollisesti voisi ostaa – he olivat baarituttuja Itä-Helsingistä.

"Kerron, jos onnistun hankkimaan", kaverini lupasi.

Hän osasi neuvoa myös paikkoja, joissa oli nähty jauhavia leukoja.

Kaikki paikat olivat metro-oksan kaukaisimmassa haarassa. Sain lapun, johon oli kirjoitettu rypäs vieraskielisiä kaupannimiä.

Päätin testata, saako khatia tiskin alta.

Maan alle

On arki-ilta, ja laskeudun maan alle. Perillä maa on märkä ja marraskuun tuuli ruoskii naamaa. Tärisen. Ensimmäinen "khat-karttaani" merkitty liike löytyy nopeasti. Se on "joidenkin afrikkalaisten pitämä". Avaan oven. Haluan lämpimään.

Entrée.

Sotkeudun oviaukossa kaliseviin puuhelmiin. Selvittyäni haistan yrttimäisen tuoksun. Mankka soittaa tuntematonta rumpumusaa. Tiskin takana könöttää kolme afrikkalaista miestä. Nimilapuissa lukee Roi, Dame ja Valet (nimet vaihdettu). Kolme katsetta ja kuusi silmää. Korttipeli on keskeytynyt. Hiljaisuus.

Rikon jään.

"Morjes. Tota… Myyttekö khattia?" "Do you sell khat?"

Vain patarummut vastaavat.

Miehet ovat kääntyneet ja keskustelevat matalalla äänellä. Erotan pari sanaa ranskaa. Yritän vielä kerran.

"Messieurs, pourriez-vous me vendre du khat?"

Mumina yltyy.

Roi astuu lähemmäksi. Ristin sormeni ja käännän päätäni kysyvästi, kuin kesy kissa.

Sanat tulevat selvästi.

"No gat. Please go."

Puuhelmet kalahtavat. Taas paleltaa.

Seuraavissa kaupoissa kohtaan lisää puuhelmiä, vieraita tuoksuja, vieraita kieliä, väärinkäsityksiä. Joku pahoittaa mielensä, lisää puuhelmiä ja takaisin kylmään lähiöön.

Etsin viimeistä lappuun merkittyä myymälää, kun talven ensilumet valuvat niskaani, vetenä.

Lämmin aula tuntuu taivaalliselta. Musakin on tuttua. What if God was one of us…

Kaupassa seisoo itämaiseen asuun pukeutunut risuparta. Nostan katin pöydälle. Pääsee salaperäinen vihellys.

"I see. Young gentleman want gat. Funny!"

Myyjä kysyy, miksi "kissa" kiinnostaa. Puhun kokeilunhalusta. Istumme alas. Käy ilmi, että kauppiaalla on kontakteja. Sitten tulee "But".

Mutta, mitä?

"I go prison if I sell."

Selitän olevani mies hyvällä asialla. Annan hänelle numeroni. Khatia en saa, mutta ehkä viikon päästä… Myyjä hymyilee. Reiluun ale-hintaan. Only for you. Ystäväni. Lähtiessäni hän nauraa. Ei soita koskaan.

Luonnontuote Itä-Afrikasta

Khat on peräisin Etiopiasta. Viime vuosisadan alussa viljely levisi muualle Itä-Afrikkaan ja Arabian niemimaalle. Pureskelu muuttui perinteeksi, jopa uskonnolliseksi rituaaliksi. Kasvissa väitettiin olevan jumalallisia voimia.

Nyt maailmassa on yli 20 miljoonaa käyttäjää, suurin osa miehiä. Somaliassa 70 prosenttia miehistä jauhaa khatia, vaikka se onkin laitonta. Jemenissä khat on laillista, ja siellä käyttäjiä on 90 prosenttia. Perinteisissä jemeniläiskodeissa on oma huone rouskutussessioita varten.

Khat on luonnontuote, jota käytetään mutustamalla kasvin oksat ja lehdet sylkisotkuksi poskeen. Mällistä liukenee elimistöön katinonia ja katiinia. Käyttäjä tuntee euforiaa. Olo on sosiaalinen ja pirteä, mutta arviointikyky häiriintyy. Tehon kadotessa seuraa alakuloinen olo.

Khatin vastustajat rinnastavat sen usein amfetamiiniin. Eikä aiheetta. Katinonin molekyylirakenne on läheistä sukua pirille. Vaikutus tosin on miedompi. Toinen koulukunta, khatin jauhajat, sanovat pensaan olevan kuin vahvaa kahvia. Ei piri vaan piriste.

Totuus löytyy ääripäiden välistä. Khatiin ei kuole. Kourallisen pillereitä nielee hetkessä, mutta khat-övereihin ja khatkaisuhoitoon vaadittaisiin useiden oksakilojen märehtimistä. Sellainen ei käy vahingossa.

Khatin aiheuttamat mielialanvaihtelut ovat eri asia. Ketjukäyttäjät passivoituvat ja kärsivät unettomuudesta. Juuri khat-melankolia pitää Afrikan sarven karuna. Kahvi saa yhteiskunnan pyörimään, khat heittää oksia rattaisiin, sanovat vastustajat.

Käyttäjät väittävät, että Itä-Afrikka on köyhä khatista riippumatta. Lehtiä popsitaan kurjuuteen ja suruun. Khat jeesaa.

Jopa tuhansia käyttäjiä

Luonnontuotteen salakuljettaminen Eurooppaan on turhauttavaa. Se painaa paljon ja pilaantuu nopeasti. Kilosta khatia saa vain kymmenen annosta, siinä missä kokaiinikilosta riittää kylälle. Ei sillä, etteikö khatia salakuljetettaisi. Voi, sitä salakuljetetaan paljon.

Suomeen khat rantautui 1990-luvulla. Se oli luonnollinen seuraus maahanmuuttaja-aallosta. Mamut toivat mukanaan kulttuurinsa. Vuonna 1991 Torniossa takavarikoitiin matkalaukullinen khatia.

2000-luvulla khatista on tullut yhä tunnetumpi päihde. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tulli on takavarikoinut ainetta yli 20 tonnia. Viimeksi heinäkuussa STT uutisoi yli kahden tuhannen kilon khat-salakuljetuksesta.

Ketkä tätä pensaskasvia sitten ostavat?

"Pääasiassa työttömät somalit."

Vastaaja on parikymppinen helsinkiläisopiskelija ja suomensomali. Hänen mukaansa khat-kulttuuri ei liity mitenkään yöklubeihin. Päinvastoin.

"Suomalaiset käyttäjät ovat muualla syntyneitä vanhoja miehiä. Käyttö on kasvussa. Se on surullista."

Tarkkaa tietoa khatin mutustajista Suomessa ei ole. Media puhuu "Helsingissä sadoista, Suomessa ehkä jopa tuhansista käyttäjistä".

"Jotkut muslimit sanovat, että khat on kuin alkoholi länsimaissa, sosiaalinen rentoutumiskeino. Khatia voi nauttia monella tapaa, kuten oluttakin. Omassa perheessäni khatia pidetään sivistymättömien huumeena."

"Itse en kuluta alkoholia enkä khatia, mutta ymmärrän molempia käyttäjäryhmiä", suomensomali päättää.

Khat on laitonta Suomessa, eikä mediassa saati eduskunnassa ole pahemmin keskusteltu laillistamisesta. Huumekasvi on huumekasvi.

Ajatuksena lienee, ettei kulttuurimme mukautuisi khatiin. Kauhukuvana on passivoituva maahanmuuttajien joukko, työttömät viihdekäyttäjät ja pesistunnilla posket baseballina syljeskelevät teinit.

Yksi seikka jää khat-kauhuisilta kuitenkin käsittelemättä. Nähkääs riippuvuuden ja fyysisten ongelmien asteikolla khat on yleisistä päihteistä vähiten haitallinen.

Brittitutkimuksessa khatin on osoitettu olevan röökiä tai alkoholia vaarattomampaa niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. Siellä khat on laillista.

Likaista puuhaa

Saan tekstiviestin. Se on kaveriltani.

"10 rock. Sain khatia."

Tapaan kaverini kalliolaispubissa. Sohvalla on pussi täynnä khatia. Vilkuilen ympärilleni. Kukaan ei tuijota. Oksaryväs näyttää pikemminkin saunavihdalta kuin huumeelta.

"Khatin käyttö on likaista. On riskinsä laittaa suuhunsa saastaisissa, jopa verisissä, käsissä kiertänyttä kamaa", minulle muistutetaan.

Khatia pureskeltaessa suuhun tulee mikrohaavoja, joten käyttäjä altistuu taudeille. Kuvottavaa.

Huomaan kaverini sulloneen suunsa täyteen khatia. Seuraan perässä. Khatia lärviin, journalismin nimissä. Lehdistä purskahtaa kitkerää nestettä suuhuni. Nielen sen. Olisiko saanut?

"Joo joo, älä hätäile."

Maku tuo mieleen raa’at marjat.

Kerta-khat-mälli maksaa Suomen katukaupassa vajaa 20 euroa.

Asiantuntijaksi paljastunut kaverini jatkaa.

"Maku voi kuulemma vaihdella. Se riippuu pääasiassa kasvin tanniinipitoisuudesta, ja siitä, missä se on kasvanut."

Mutustan "pentu" poskessa. Kun tunti ja kolme tuoppia on kulutettu, huomaan, ettei alkoholi väsytä lainkaan. Olen pirun valpas. Kuvittelemme itsemme itäafrikkalaisiksi äijiksi. Päivän lehdet on luettu, nyt ne syödään. Tunteja jauhettuamme, touhuun puututaan tiskin takaa.

"Mitä te syötte?"

Kaverini on kumonnut seitsemän tuoppia khatin painikkeeksi, ja läppä lentää.

"Tää on khatinkultaa. Haluutko?"

Baariin ei kuulemma saa tuoda ruokaa. Ystäväni on tulessa.

Supisen, ettei kannata kailotella. Turhaan. Joudumme lähtemään. Kuuma mies rauhoittuu sateessa.

"Khatastrofi, saatana!"

Hän heittää märän oksanipun minulle.

Nautin uudessa baarissa khatia ja kaljaa. Vieras tyttö hymyilee. Esittäydyn.

Hän on Kati. Luojan kiitos kaverini on lähtenyt.

Keskustelu etenee kohti toivottua määränpäätä. Sitten suustani lentää tummanvihreitä pisaroita sieville kasvoille. Änkytän pahoitteluni. Ei auta. Kati katoaa.

Kävelen yksin kotiin, kuin kissa sateessa. Masentaa.

En saa unta tunteihin. Aamulla herään remonttimiesten kolinaan.

Khat - tästä on kyse

Kasvi

Khat on kukkiva pensaskasvi, joka kasvaa Itä-Afrikassa ja Arabian niemimaalla. Khatin lehdet ovat punertavanruskeita tai vihreitä. Khat-pensaan kasvu täysimittaiseksi kestää viidestä kymmeneen vuoteen. Se voi kasvaa yli kymmenmetriseksi. Sitä viljellään mm. Jemenissä, Somaliassa, Etiopiassa, Keniassa, Kongossa, Zimbabwessa sekä joissakin Etelä-Afrikan maissa. Arvioiden mukaan Jemenissä kasvaa jopa 103 000 hehtaaria khatia.

Käyttö

Khatia pureskeltaessa elimistöön liukenee katinonia ja katiinia limakalvojen ja mahalaukun lävitse. Kemikaalien molekyylirakenne on läheistä sukua amfetamiinille. Khatin kerta-annoksen vaikutus alkaa noin vartti käyttämisestä ja kestää tunteja. Vahvimmillaan khat on uutteena nautittuna. Khatin lehtiä voi myös pakastaa, kuivattaa ja niistä voi tehdä teetä.

Vaikutukset

Khatin vaikuttaessa käyttäjä piristyy, kokee euforiaa, tuntee ajattelevansa selkeämmin ja uskoo yleisen tietoisuuden kohentuneen. Todellisuudessa aivojen keskittymiskyky häiriintyy. Vaikutukset ovat amfetamiinin kaltaisia, mutteivät yhtä voimakkaita. Khat tekee suun kuivaksi ja aiheuttaa käytön yhteydessä janon. Khat eroaa muista keskushermostoon vaikuttavista huumeista siinä, että se on kokonaan luonnontuote, samoin kuin kannabis.

Riskit

Käyttäjä ei altistu yliannostukseen helposti. Jatkuvassa käytössä khatin sivuoireita ovat unettomuus, korkeaan verenpaine, sydänongelmat, impotenssi, ientulehdukset ja ruokahaluttomuus. Khatilla on anorektinen vaikutus, ja se edistää aliravitsemusta. Pitkään käytettynä khat nostaa riskiä sairastua suu-syöpään. Khat voi pahentaa jo olemassa olevia mielenterveysongelmia ja luoda ahdistusta ja aggressiivisuutta. Ei ole kuitenkaan osoitettu, johtuvatko mielenterveysongelmat juuri khatista vaiko khatin käyttöä seuraavista uniongelmista.

Laillisuus

Suomessa khat luokitellaan laittomaksi huumausaineeksi. Sen viljely, maahantuonti, myynti ja käyttö ovat rangaistavia useimmissa muissakin Euroopan maissa, esim. Ruotsissa ja Norjassa. Khat on laitonta myös Yhdysvalloissa. Somaliassa khat on ollut laitonta vuodesta 2006 lähtien. Käyttö on silti yleistä. Khat on laillista mm. Jemenissä, Englannissa ja Hollannissa. Englannin Heathrow'n lentokentälle saapuu viikottain noin seitsemän tonnia khatia Afrikasta. YK:n selvityksen mukaan khatista saatavilla tuloilla rahoitetaan muun muassa laitonta asekauppaa. Viimeisen vuosikymmenen sisällä khatia on takavarikoitu Suomessa yli 20 tonnia.

Hinta katukaupassa

Suomessa 100 gramman khat-kerta-annoksen hinta on katukaupassa noin 20 euroa. Briteissä khat on laillista ja 100 grammaa saa noin neljällä eurolla. Khat pyritään käyttämään mahdollisimman tuoreena. Oksat kääritään kuljetuksen ajaksi yleensä banaaninlehtiin.

• Lähteet: http://www.paihdelinkki.fi, http://www.stakes.fi/tilastot, John Paul Larkin: Scatman’s World” (1995), The Science Select Committe “Drug classification: making a hash of it?,” 2006.

• Henkilöitä, paikkoja ja aikaa on juttua varten muutettu asianomaisten suojelemiseksi. Juttu ei ole kehoitus käyttää khatia, eikä City suosittele sitä.