Myöskään nuoret, koulutetut ihmiset eivät halua enää armeijan palvelukseen. "Mistä insinöörit? Mistä lääkärit? Mistä papit?", puolustusvoimissa pähkäillään ja aprikoidaan. No pappeja kai nyt sentään armeijan leipiin riittää, olipa ajat sitten millaiset tahansa.
Puolustusvoimilla on imago-ongelma, mutta kukaan ei komentanut: "Asento. Lepo. Peiliin katso!" Sen sijaan käskynjaossa kajahti: "Mainostoimistoon mars!"
Nyt puolustusvoimista sitten rakennetaan dynaamista ja nykyaikaista työnantajaa massiivisella mainoskampanjalla. On kokosivun ilmoituksia. On mainosfilmejä. Ja ennen kaikkea on teema: Tee työtä, jolla on tarkoitus.
Kuvissa pyörii variksenpelättimiä ja pyykkinarunpitäjiä. Heh, heh. Puolustusvoimissa elää jermuhuumori. Sanotaan yhtä. Tarkoitetaan toista. Kai te nuoret nyt ymmärrätte, että meillä on myös pilkettä silmäkulmassa.
Toisaalta olisi voinut mennä myös suoraan asiaan. Mitä sitä turhia kursailemaan. Teemaan istuisi oikein hyvin kuvat Länsirannalta ja Balkanilta. Tohjoksi ammuttuja päitä. Sotilaita suutelemassa pienokaisia. Mitä sitä turhaan kuvaamaan uutta materiaalia. Uutisfilmiäkin olisi tarjolla yllin kyllin. Siinä olisi työtä. Ja siinä olisi tarkoitusta. Pauketta ja räiskettä. Vauhtia ja vaaratilanteita. Join the army. See the world.
Mitä luulette? Ryntäävätkö Suomen toivot nyt huutavina laumoina puolustusvoimiin tekemään työtä, jolla on tarkoitus? Vai jatkavatko he houkat tarkoituksellisen työn tekemistä jossain ihan muualla? Onko puolustusvoimat nyt seksikäs, vetovoimainen brändi, jolla on tarina kerrottavana markkinointijargonia lainatakseni?
Viime vuonna tehdyssä nuorisotutkimuksessa vain joka kymmenes nuori piti puolustusvoimia modernina ja aikaansa seuraavana työpaikkana.
Lopuille viesti lienee selvä. Vitsi ei aukea, vaan on pelottavan totta. Totta tosiaan, tuotahan se puolustusvoimien touhu on. Tarkoituksellista, jos kicksinsä saa pyykkinarujen pitelemisestä ja variksenpelättimenä seisoskelemisesta.