JHL:n lakko on meemi

JHL:n lakko Helsingissä on meemi. Se on keskustelunavaus, jota vasten ihmiset peilaavat mielellään asenteitaan ja ennakkoluulojaan. Vassarille se on paikka voimannäytteelle, kokkarille raukkamaisen luonteen osoitus. Se on paljon muutakin kuin julkisen liikenteen kulkemattomuutta tai lasten jäämistä ilman lämmintä ruokaa päiväkodeissa.

Sopan keskiöstä on annettu turhan suuri rooli anarkisteille. Rooli on tarjolla, koska suuresta osasta keskustelua puuttuu konkretia ja väki kaivautuu poliittisiin poteroihinsa. Anarkistit ovat väriläiskä, jonka hämmentäviin kannanottoihin media mielellään tarttuu. Pienetkin protestit kaupungilla tarjoavat herkullista vaihtelua uutiskuvituksiin.

Ainakin anarkistien verkkoviestintä on anarkistista, jos sillä tarkoitetaan kaaosmaista ja epäorganisoitua. Tästä esimerkkinä Takku.netistä ja Kokoomuksen Ossi Mäntylahden blogista löytyvät väännöt, joissa totuus on tuolla jossain ja vakavat syytökset lentelevät molempiin suuntiin. Osapuolet puhuvat samaa kieltä, mutta eivät ymmärrä toistensa puheesta yhtään mitään.

Työnseisaus vetää keskustelun piiriin nekin, joilla ei ole mielipidettä varsinaiseen lakkoon. Heille lakko näyttäytyy häiriöinä työpaikkaliikenteessä, joista raportoidaan Twitterissä ja Instagramissa hashtagilla #lakko.

Todellisen asian ytimessä on JHL:n työntekijöiden asema yhtiössä mahdollisen yhtiöittämisen jälkeen. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on esittänyt kaupunginhallitukselle, että hieman alle puolet Palmiasta yhtiöitettäisiin. JHL olisi valmis keskustelemaan henkilöstöruokailun työntekijöiden siirtymisestä yhtiön palvelukseen, kun Pajusen ehdotuksessa uuteen yhtiöön siirtyisivät lisäksi vartijat, siivoojat sekä kiinteistöhuollosta vastaavat henkilöt. EU-direktiivi käskee muuttamaan kuntien tai valtion hallinnoimat liikelaitokset osakeyhtiöksi, jos ne toimivat kilpailluilla markkinoilla. Sitten pitäisi vielä määritellä se, mitkä näistä palveluista toimivat “kilpailluilla markkinoilla”.

Kysymys yhtiöittämisestä jakaa kansan: toiset olettavat sen automaattisesti tarkoittavan jyrkkää muutosta huonompaan suuntaan ja toiset uskovat yhtiöittämisen olevan ainoa toimiva vaihtoehto.

Palmian työntekijöitä kiinnostaa varmasti eniten se, pystyykö Helsinki toimimaan riittävän vastuullisena työnantajana. Usein se konkretisoituu siihen, miten mahdollinen yhtiöittäminen vaikuttaa palkkaukseen. Esimerkiksi siivoojien kohdalla se johtaisi työehtosopimuksen vaihtumiseen ja arviolta 300 euroa pienempään palkkaukseen. Näissä tapauksissa työntekijöiden rintamalla on synkkä usko siihen, että yhtiön tehokkuus vedetään heidän selkärangastaan.

Palmian asiakkaina meitä kaikkia pitäisi kiinnostaa se, millaisia vaikutuksia yhtiöittämisellä on tiettyihin peruspalveluihin, jotka koskettavat meitä kaikkia. Esimerkiksi millaista safkaa vanhempamme syövät vanhainkodissa.

Nautitaan nyt kuitenkin vielä hetki lakkokarnevaalista!

• Perusasiat lakosta löytyy tiivistettynä Nyt.fin jutussa. 
• Yle listaa lakon vaikutukset Helsingissä.