Vaihtoehto Itä-Helsingistä: Kruunuvuoren hylätyt huvilat

Vaihtoehtoista päiväretkikohdetta Helsingistä etsivien kannattaa ehdottomasti suunnata Itä-Helsingissä sijaitsevalle Laajasalon saarelle ja vielä tarkemmin Kruunuvuoreen. Kruunuvuoresta tulee monelle mieleen vain lähitulevaisuudessa rakennettava asuinalue, mutta ennen tuota muutosta sieltä löytyy yksi Helsingin kiinnostavimmista ja mystisimmistä paikoista. Metsän uumenissa, kallioden ympäröimänä, meren rannalla, sijaitsee joukko entisaikojen eliitin kesänviettopaikkoja, Kruunuvuoren hylätyt huvilat.

Osa kartanoista on ilmeisesti peräisin jopa 1800-luvulta ja tarina kertoo, että jo 1960-luvun lopulla alueelle olisi haluttu rakentaa uusi lähiö, mutta tätä suunnitelmaa ei koskaan hyväksytty ja alue on tuolloin määrätty rakennuskieltoon. Tämän seurauksena paikan omistaja päätti päästää alueen kartanoineen rapistumaan. Sama rapistuminen on jatkunut tähän päivään asti. Osa ennen niin upeista huviloista on poltettu lähes maan tasalle ja osa on täysin lahonneita, mutta pari paremmin säilynyttä huvilaa on kunnostettu ja otettu käyttöön.

On kiinnostavaa nähdä tuo muutos ja vain kuvitella, minkälaista elämää huviloissa on useita kymmeniä vuosia sitten vietetty. On ollut juhlia ja muita huveja. Nyt kaikki tuo on vain historiaa ja aivan lähivuosina suuri osa näistä ihmeellisistä, lahonneista kesänviettopaikoista saa väistyä uuden asuinalueen alta viimein pois. Nyt on siis hyvä hetki suunnata tutkimaan Kruunuvuoren hylättyjä ja lahonneita huviloita.

Lähden matkaan Helsingin päärautatieasemalta, Steissiltä. Kumpi vain itäänpäin suuntaavista metroista käy, sillä ensimäinen etappini on Herttoniemi. Metro saapuu kolmen minuutin kuluttua ja matka-aika Rautatientorilta Herttoniemeen on kymmenen minuuttia. Minulla on käytössä HSL:n päivälippu, joka on loistava valinta päiväretkeläisille, koska sillä sää huristella päivän aikana aivan rajattomasti. Matka alkakoon.

Saavun Herttoniemeen. Suuntaan rullaportaat ylös ja etsin bussiaikataulunäytön. Tarvitsen bussin, joka kantaa numeroa 88 ja jonka pääteasema on Kaitalahti. Löytyi. Näytöstä selviää pian, että bussi lähtee kahdeksan minuutin kuluttua. Aurinko paistaa, joten pieni odottelu ei todellakaan ole ongelma. Muutkin odottelijat näyttävät nauttivan olostaan, vaikkei Herttoniemen metroasema olekaan se kaikkein viihtyisin odottelupaikka.

Istun bussissa. Matkan pitäisi kestää noin 16 minuuttia. Linja-autossa on tällä kertaa todellakin tunnelmaa. Aurinkoinen sää on tainnut vaikuttaa kuljettajaankin, sillä hän kuuntelee tyytyväisen oloisena hiljaisena kuuluvaa Suomi-iskelmää. Paula Koivuniemen "Tummat silmät, ruskea tukka" soi radiossa ja mieleeni muistuu Aasian matkojeni bussimatkat. Tuollapäin maailmaa musiikki tuntuu olevan oleellinen osa bussikulttuuria ja busseissa saattaa olla hattuhyllyillä valtavat kaiuttimet tai bussin etuosassa televisio, jossa näytetään musiikkivideoita. Silloin tällöin linja-autoihin saattaa jopa astua kitaraa tai haitaria soittava, ruokarahaansa keräävä muusikko. Mielenkiintoisia kulttuurieroja.

Bussin ajellessa Laajasalon läpi katselen Herttoniemen teollisuusalueen jälkeen vehreäksi muuttunutta maisemaa. Ikkunasta näkyy kimmeltävä meri. Ikkunasta näkyy myös paljon kerrostaloja ja toisaalta luontoa. Pian maisema muuttuu todella luontopainotteiseksi. Kyltit tienvieressä kertovat "Tullisaari" ja "Aino Acktén- huvila". Tiedän jo entuudestaan, että Tullisaaren alue on kaunis ja laaja ulkoilualue, joka on myös loistava retkikohde ulkoilusta ja meren läheisyydestä nauttiville Helsingin matkaajille. Jos aikaa olisi paljon, Tullisaaren voisi todella helposti yhdistää samaan retkipäivään Kruunuvuoren alueen kanssa. Itse suuntaan nyt kuitenkin tällä kertaa vain hylättyjä huviloita tutkimaan ja kallioille rentoutumaan. Bussi kaartaa päätepysäkille ja hyppään pois. Tästä eteenpäin matka jatkuu jalan, bussi ei tämän lähemmäksi metsää juurikaan enää pääsisi.

Jatkan siis matkaa kävellen. Bussi takaisin lähtee luonnollisesti samalta pysäkiltä ja yritän painaa reitin mieleeni. Kävelen pitkin loivasti vasemmalle kaartavaa tietä muutaman minuutin ja pian tie lopppu. Alue vaikuttaa yksityisalueelta, mutta sitä se ei ole. Jatkan matkaa pienen portin ohi, josta alkaa metsä. Havupuita, lehtipuita ja lintujen laulua. Kävelen pitkin metsäpolkua ja haistelen ilmaa. Mikä ihana rauha metsässä onkaan. Tänne ei kuulu liikenteen melu.

Metsäkävely jatkuu ehkä pari sataa metriä, jonka jälkeen vasemmalle, merta kohti vievät pitkospuut näyttävät lupaavilta. Huviloiden on pakko olla lähellä. Pian näen ensimmäisen ränsistyneen talon ja olen vaikuttunut. Taustalla loistaa meri ja kallioinen merenranta. Tutkin huvila-alueen läpikotoisin, jonka jälkeen asetan vilttini rantakallioille. Kallioihin on kirjoitettu rakkausrunoja ja aurinko paistaa. Tässä voi rentoutua vaikka koko päivän ennen kotimatkaa.

Kotimatkalla päätän hypätä bussista pois Herttoniemen rannassa. Rannassa on ravintoloita ja minulla on nälkä. Herttoniemenranta on yksi Helsingin uudemmista, suurista asuinalueista, jossa on mukava vain käppäillä pitkin rantabulevardia. Meri on läsnä kaikkialla. Ruokailun jälkeen bussi 81 tulee juuri sopivasti läheiselle pysäkille ja sillä pääsenkin takasin Herttoniemeen, josta hyppään taas metroon ja kohti Helsingin keskustaa.

Mielenkiintoinen päivä. Suosittelen retkeä Kruunuvuoren rantaan lämpimästi muillekin!