Kesän reitit

Viime viikkoina olen vieraillut pääkaupunkiseudun luontokohteissa, mutta tänään suuntaan vaihteeksi ydinkeskustan tuntumaan, Katajanokalle. Se on jostakin syystä unohduksiin jäänyt alue, josta löytyy Helsingin kauneinta arkkitehtuuria ja jossa meri on aina vain kivenheiton päässä.

Katajanokalla eli Skattalla aion ihailla jugendtaloja, käydä ihmettelemässä jäänmurtajia ja käydä katsomassa Helsingin kiinnostavimmalta kuulostavaa hotellia, entiseen vankilaan rakennettua hotelli Katajanokkaa.

Katajanokka on alkujaan niemi, mutta nykyään sen erottaa mantereesta Katajanokan kanava. Kanavan voi ylittää neljää eri siltaa pitkin, joista yksi on Helsingin tunnetuin rakkauslukkojen ripustuspaikka. Tämä romanttinen eurooppalainen perinne on rantautunut viime vuosina myös meille tänne Pohjolaan.

Lähden matkaan aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä Sokoksen tavaratalon edestä, jonka edessä odotan Munkkiniemen suunnalta tulevaa raitiovaunua numero 4.

Neljän minuutin odottelun jälkeen näen Kiasman edestä kaartavan kulkuneuvon. Raitiovaunu pysähtyy Lasipalatsin pysäkille ja hyppään kyytiin. Matka-aika on reittioppaan mukaan noin 15 minuuttia.

Raitiovaunu ajaa Stockmannin tavaratalon ohi ja jatkaa pitkin Aleksanterinkatua. Keskustassa on paljon vilinää ja raitiovaunu on lähes täynnä. Vasemmalla näkyy valkoinen kirkko, Tuomiokirkko. Päätän hetken mielijohteesta jäädä seuraavalla pysäkillä pois, koska haluan käydä tutustumassa Tuomiokirkkoon.

Seuraava pysäkki on Ritarihuone. Jään tässä pois ja kävelen kohti kaunista, valkoista kirkkoa. Kipuan portaat ylös ja räpsin kuvia. En ole koskaan aiemmin nähnyt sitä sisältä, joten menen tällä kertaa sisään. Kirkko on upea! Ympärilläni pyörii turisteja, jotka ihailevat kanista rakennusta.

Tämä riittää ja jatkan matkaa. Tuolta tulee taas raitiovaunu numero 4. Vaikka minulla onkin HSL:n vuorokausilippu, taidan silti kävellä pari pysäkin väliä Katajanokalle. Voin samalla jatkaa upeisiin rakennuksiin ja niiden arkkitehtuuriin tutustumista Uspenskin katedraalissa, joka näkyy Katajanokan mäen päällä.

Kipuan mäen ylös ja astun punatiilisen katerdraalin ovesta sisään. Tämäkin rakennus on todella kaunis. Turisteja on joka puolella. Japanilaiset turistit auringonvarjojensa kanssa ottavat ryhmäkuvia. Koen olevani yksi turisteista ja melkein hämmennyn, kun joku puhuu Suomea.

Uspenskin katedraalilta jatkan matkaa kohti Katajanokkaa. Mäen alla menee taas raitiovaunu numero 4, mutta pääsen tästä jo hyvin kävellenkin. Kiertelen Katajanokalla pitkin poikin. Talot ovat pääosin kauniita jugend-taloja. Täällä sijaitsee ehdottomasti osa Helsingin kauneimmista rakennuksista. Miksei täällä voisi olla enemmänkin kivijalkaliikkeitä ja elämää?

Päädyn hiekkakentälle, jonka vieressä näkyy punatiilirakennuksia. Yksi niistä on etsimäni hotelli, Katajanokan hotelli. Voin vain kuvitella, minkälaista elämä täällä on vietetty hotellin olllessa vielä vankila.

Kuvitella, että esimerkiksi Suomen viides presidentti, Risto Ryti, on ollut täällä vangittuna joskus. Myös Hella Wuolijoki on ollut vankina tässä rakennuksessa.

Hotellin pihamaa on kaunis ja vehreä. Pihassa on terassi ja näen julisteesta, että täällä järjestetään kesällä monenlaista ohjelmaa live-musiikista joogaan.

Jatkan matkaa hotellin ohi, kohti rantaa. Kävelen rantareittiä pitkin. Katajanokan toinen puoli on rauhallista aluetta ja meren vierustaa pitkin kulkee kävelyreitti. Maisema on puistomaista ja meri on läsnä joka puolella.

Edessä näkyy Suomenlinna ja ohitseni lipuu veneitä. Jatkan meren rantaa pitkin ja näen kuuluisat jäänmurtajat, joita ei kesäaikaan luonnollisesti käytetä. Niille on näköjään omat, nimetyt postilaatikotkin.

Kiertelen vielä Katajanokan alueella ja ihastelen arkkitehtuuria. Juon kahvit hauskassa italialaisessa kahvilassa ja suuntaan vielä ennen raitiovaunuun numero 4 nousemista rakkauslukkojen sillalle, joka sijaitsee käytännössä Uspenskin katedraalin alapuolella, Sipuli-ravintolan edessä.

Ehkä voisin vielä ennen lähtöpisteeseen paluuta käydä nauttimassa virkistävän juoman vieressä näkyvässä ravintolalaivassa. Jos minulla olisi enemmän aikaa, haluaisin lähteä Katajanokalla sijaitsevasta Helsingin satamasta risteilylle Tukholmaan. Niin, raitiovaunulla numero 4 pääsee käytännössä jo aika lähelle Tukholmaa, tavallaan.

Viime viikolla kesän reitit veivät Kivinokalle, kesämajojen ja ympäristötaiteen pariin. Tällä viikolla jatkan retkeilyä hieman samalla teemalla, edelleen Vanhankaupunginlahden suunnalla ja kesämajojen keskellä, mutta nyt suuntaan Helsingin Lammassaareen ja sen ympäristöön.

Lammassaari on osa Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnosuojelualuetta. Saarta ympäröivät vesistöt, kaislikko ja laidunalueet. Nimestään huolimatta itse saarella ei tällä hetkellä taida olla lampaita, ainakaan tietääkseni. Pian se selviää.

Matka alkaa tuttuun tapaan Rautatientorilta. Bussit numero 68 ja 71 ajavat lähelle määränpäätäni. Toisaalta myös raitiovaunulla numero 6 pääsee Arabiaan. Valitsen tänään bussin numero 68.

Matka-aika on reittioppaan mukaan 17 minuuttia ja minun kannattaa jäädä pois Annalan pysäkillä. Bussi ajaa Hakaniemen ja Sörnäisten läpi. Se jatkaa Paavalin kirkon ohi ja kääntyy pian oikealle, kohti Arabianrantaa.

Ikkunasta näkyy Arabian tehtaanmyymälä ja pian vasemmalla huomaan Annalan kartanon. Tässä on pysäkkini. Jään bussista pois ja jatkan matkaa jalan. Kaarran oikealle, kohti kauempana kimmeltävää merta. Edessäni on silta. Ylitän sen. Pysähdyn hetkeksi sillalle katsomaan merta. Meri on tyyni ja kauempana näkyy kalastajia. Kosken seutu on suosittu alue kalastajien keskuudessa.

Sillan jälkeen edessäni näkyy kallio. Kipuan sen päälle ja huomaan opastaulun. Taulu opastaa Vanhankaupunginlahden luontoreiteille. Lammassaari, Kuusiluoto ja Pornaistenniemi sekä pari lintubongaustornia.

Näyttäisi siltä, että Pornaistenniemen reitti on ympyräreitti ja siitä voi helposti poiketa pitkospuita pitkin Lammassaareen ja sen viereiseen Kuusiluotoon.

Kävelen koivujen ohi ja lehdon läpi muutaman minuutin, kunnes näen Lammassaareen ohjaavan kyltin. Matka jatkuu pitkospuita pitkin ja päässäni soi Elokuu-bändin kappale, Saatilla, jossa mainitaan juurikin nämä Lammassaaren pitkospuut.

Pitkospuiden molemmin puolin kasvaa itseäni korkeampia kasveja. Ruoikko on laaja ja sen takana näkyy Arabianrannan uudehko asuinalue. Toisella puolella sijaitsee Herttoniemi.

Saavun saarelle. Käännyn vasemmalle, jonne lintutornille ohjaava kyltti osoittaa. Lyhyen matkan jälkeen löydän lintutornin ja kiipeän ylös torniin. Siellä on lisäkseni vain yksi ihminen pitkän kaukoputkensa kanssa, lintubongari. Hän kertoo, että edessäni aukeavaa aluetta on tänään juuri siistitty.

Maisema on ilta-auringon paistaessa kullankeltainen. Näen joutsenia ja sorsia. Muita lintuja en taida tunnistaakaan. Olisiko tuolla nokikana? Tämä ruoikko on kuulemma tärkeä lintujen pesimäalue. Onpa kaunista, ei voi muuta sanoa.

Jatkan matkaani. Päätän kiertää koko Lammassaaren ja ihastella sopivasti ränsistyneitä mökkejä. Mökkien pihat on laitettu toinen toistaan kekseliäämmin ja ne ovat vanhemmanoloisia kuin Kivinokalla. Täällä pitää kävellä vain polkua pitkin, eikä pihoihin saa ymmärrettävästä syystä mennä.

Edessäni on taas pitkospuut. Näiden täytyy olla Kuusiluodon pitkospuut. Jatkan matkaa niitä pitkin, kohti Kuusiluotoa. Aurinko alkaa jo laskea ja maisema on sanoinkuvaamattoman kaunis tällaisessa valossa.

Avaan portin, jossa pyydetään avaamisen jälkeen myös sulkemaan se, etteivät saarella asuvat lampaat karkaa. Täällä ne lampaat siis ovat! Lähden etsimään niitä. Kierrän koko kallioisen Kuusiluodon ympäri. Lampaita ei näy, mutta niiden jätöksiä kyllä. En aio luovuttaa, haluan löytää ne lampaat.

Palaan saaren perälle, jossa näin jo aiemmin laiturin ja grillin. Täällä ei ole muita ihmisiä. Istun kallioille ihastelemaan auringolaskun värjäämää taivasta. Tämä taitaa olla yksi Helsingin parhaista paikoista katsella auringonlaskua. Täytyy tulla tänne joskus uudestaan ja ottaa grillattavaa ja uima-asu mukaan.

Taivas vaihtaa värejään ja maisema näyttää upealta. Teen jo lähtöä kotia kohti, kun näen kolme lammasta. Siellä ne syövät ruohoa ja puskevat toisiaan toisilla kallioilla. Hyvä, löysin ne! Hauskoja otuksia ovat.

Nyt olen valmis suuntaamaan takaisin, pois saarilta. Kävelen samaa reittiä takaisin ja samalla ihailen edelleen väriään muuttavaa taivasta. Paluumatkalla poikkean vielä reitin varrelta löytyneessä lintubongareiden piilomajassa, joka on todella hiljainen ja rentouttava paikka keskellä kaislikkoa. Kiipeän myös toiseen lintutorniin ja katson vielä maisemaa täältäkin suunnasta.

Pian olen alkupisteessä, sillan luona. Käyn vielä katsomassa kuohuavaa koskea ja tutkimassa sen ympäristöä. Koski pauhaa ja ylitän toisen sillan. Siihen on kiinnitetty rakkauslukkoja. Aika romanttista.

Jatkan matkaani kohti punatiilisiä rakennuksia ja ylitän taas vanhan sillan. Yhdessä rakennuksista sijaitsee Tekniikan museo. Se on kuitenkin nyt kiinni.

Paluumatkalla käyn vielä kurkkaamassa viereistä Toukolan puutaloaluetta sekä käyn Arabian alueella bongailemassa eri kaupunkien ja maiden nimien mukaan nimettyjä katuja. Vähän kuin tekisi matkan maailman ympäri; on muun muassa Kaironkatu, Berliininkatu ja Roomankatu.

Tienviittojen bongailun jälkeen palaan takaisin Annalantien pysäkille. Bussi numero 71 tulee kuin tilauksesta ja hyppään kyytiin.
Lammassaari ja Kuusiluoto olivat loistavia retkikohteita! Täysin erilainen maailma jälleen kerran ja niin lähellä Helsingin keskustaa, hyvien kulkuyhteyksien päässä. Suosittelen lämpimästi varsinkin kaikille luonnonrauhaa etsiville tai meren läheisyydestä nauttiville! Tämä toimii retkivinkkinä lähes ympäri vuoden!