Kesän reitit

Tänään, aurinkoisena elokuun päivänä, suuntaan Helsingin ja Vantaan tutkimisen jälkeen Espooseen. Aiemmin kesän reitit veivät Espoossa Nuuksioon, tällä kertaa kohteeni on merellinen Espoo ja siellä tarkemmin Haukilahden alue. Tiedossa on kävelyä rannalla, lounasta meren äärellä ja vierailu näköalaravintolassa.

Espoon suuntaan matkattaessa bussit lähtevät pääsääntöisesti Kampin kauppakeskuksen sisältä. Astun sisään suureen Kampin keskukseen ja suuntaan kohti kauppakeskuksen ensimmäisen kerroksen perällä sijaitsevaa laiturialuetta.

Olen selvittänyt reittioppaasta, että Haukilahteen pääsee parhaiten busseilla 111 ja 112. Tuollaiset numerot on helppo muistaa. Aikataulunäytöstä huomaan, että bussi numero 112 lähtee muutaman minuutin päästä laiturilta numero 46.

Menen porttien läpi laiturialueelle ja nousen bussiin. Matka-aika Kampista Haukilahteen on vain 17 minuuttia. Bussi ajaa keskustan läpi ja jatkaa Ruoholahteen. Ajamme pitkin Länsiväylää. Näkymät bussin ikkunasta ovat kauniit, meri näkyy molemmilla puolilla.

Bussi kaartaa Haukilahteen ja pian näen ison vesitornin. Tämän täytyy olla minun pysäkkini, Hauenkallio. Kipuan pienen mäen ylös, vesitornin juurelle. Menen hissillä ylös Ravintola Haikaranpesään ja lähes heti hissistä noustuani näen edessäni kauniin näköalaravintolan valkoisine pöytäliinoineen.

Tarkoitukseni ei ole nyt syödä ja menen suoraan ovesta ulos, näköalatasanteelle. Maisema on upea! Täältä näkee kauas merelle asti. Kierrän vesitornin näköalatasennetta ympäri ja katselen maisemia. Tänne pitää ehdottomasti joskus tulla myös syömään tai edes kahvittelemaan oikein ajan kanssa. Tämä on loistava paikka tuoda vaikka ulkomaalaisia turisteja.

Jatkan matkaa jalan. Bussi 111 menisi myös tästä vierestä, mutta aurinko paistaa ja on mukava kävellä läheiselle Haukilahden Paviljongille asti, jonne menen seuraavaksi lounaalle.

Paviljonki on kaunis paikka ja ruokailen ravintolan terassilla. Satamassa on veneitä ja meri kimmeltää. Tuolla laitureiden takana näkyy vesitorni, jossa juuri äsken vierailin. Tämä on miellyttävä paikka vain viettää aikaa meren äärellä ja vaikka nauttia kuppi kahvia tai lasi kuplivaa.

Ruoan jälkeen jatkan selkeästi merkittyä rantareittiä aina Westendiin asti. Matkan varrella on pari muutakin ravintolaa. Koko reitti menee aivan meren vieressä. Harvassa paikassa voi pääkaupunkiseudulla liikkua näin pitkiä, yhtenäisiä reittejä näin lähellä vesirajaa.

Tie on hiekkatie ja tuntuu, että rannalla olisi kymmenen metrin välein potentiaalinen paikka uida; monta rauhallista hiekkarantaa vieri vieressä! Päätän pysähtyä kauniin puun alle istuskelemaan. Tästä on hyvä myös pulahtaa veteen ja vain nauttia auringosta. Tämä taitaa olla kesän viimeisiä hellepäiviä, koska on jo lähes elokuun loppu.

Parin tunnin rentoutumisen jälkeen palaan takaisin päätielle, josta bussit takaisin Helsinkiin kulkevat. Bussi 111 ajaa pysäkille pienen odottelun jälkeen ja hyppään kyytiin. Mietin vielä hetken, olisinko jaksanut mennä vielä Matinkylässä sijaitsevaan Café Merenneitoon vuokraamaan kajakin, mutta se taitaa jäädä tältä päivältä.

Suosittelen melontaretkeä kyllä lämpimästi muille, sillä kajakilla voi meloa vaikka Isoon Vasikkasaareen asti. Kampista pääsee lähelle meren rannalla sijaitsevaa Café Merenneitoa esimerkiksi bussilla numero 132.

Melonnan sijasta päätän vielä suunnata iltaohjelmana jatkamaan näköalapaikkoihin tutustumista ja poikkean vielä ystäväni kanssa Hotelli Tornin Ateljee-baariiin, jossa sijaitsee upean näköalaterassin lisäksi myös Helsingin kuuluisin näköalavessa.

Tulevana lauantaina (31.8) on myös vuosittainen Espoo-päivä ja siellä järjestetään paljon erilaista ohjelmaa. Nyt on siis hyvä hetki suunnata retkelle juuri Espooseen, meren äärelle!

Viime viikkoina olen vieraillut pääkaupunkiseudun luontokohteissa, mutta tänään suuntaan vaihteeksi ydinkeskustan tuntumaan, Katajanokalle. Se on jostakin syystä unohduksiin jäänyt alue, josta löytyy Helsingin kauneinta arkkitehtuuria ja jossa meri on aina vain kivenheiton päässä.

Katajanokalla eli Skattalla aion ihailla jugendtaloja, käydä ihmettelemässä jäänmurtajia ja käydä katsomassa Helsingin kiinnostavimmalta kuulostavaa hotellia, entiseen vankilaan rakennettua hotelli Katajanokkaa.

Katajanokka on alkujaan niemi, mutta nykyään sen erottaa mantereesta Katajanokan kanava. Kanavan voi ylittää neljää eri siltaa pitkin, joista yksi on Helsingin tunnetuin rakkauslukkojen ripustuspaikka. Tämä romanttinen eurooppalainen perinne on rantautunut viime vuosina myös meille tänne Pohjolaan.

Lähden matkaan aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä Sokoksen tavaratalon edestä, jonka edessä odotan Munkkiniemen suunnalta tulevaa raitiovaunua numero 4.

Neljän minuutin odottelun jälkeen näen Kiasman edestä kaartavan kulkuneuvon. Raitiovaunu pysähtyy Lasipalatsin pysäkille ja hyppään kyytiin. Matka-aika on reittioppaan mukaan noin 15 minuuttia.

Raitiovaunu ajaa Stockmannin tavaratalon ohi ja jatkaa pitkin Aleksanterinkatua. Keskustassa on paljon vilinää ja raitiovaunu on lähes täynnä. Vasemmalla näkyy valkoinen kirkko, Tuomiokirkko. Päätän hetken mielijohteesta jäädä seuraavalla pysäkillä pois, koska haluan käydä tutustumassa Tuomiokirkkoon.

Seuraava pysäkki on Ritarihuone. Jään tässä pois ja kävelen kohti kaunista, valkoista kirkkoa. Kipuan portaat ylös ja räpsin kuvia. En ole koskaan aiemmin nähnyt sitä sisältä, joten menen tällä kertaa sisään. Kirkko on upea! Ympärilläni pyörii turisteja, jotka ihailevat kanista rakennusta.

Tämä riittää ja jatkan matkaa. Tuolta tulee taas raitiovaunu numero 4. Vaikka minulla onkin HSL:n vuorokausilippu, taidan silti kävellä pari pysäkin väliä Katajanokalle. Voin samalla jatkaa upeisiin rakennuksiin ja niiden arkkitehtuuriin tutustumista Uspenskin katedraalissa, joka näkyy Katajanokan mäen päällä.

Kipuan mäen ylös ja astun punatiilisen katerdraalin ovesta sisään. Tämäkin rakennus on todella kaunis. Turisteja on joka puolella. Japanilaiset turistit auringonvarjojensa kanssa ottavat ryhmäkuvia. Koen olevani yksi turisteista ja melkein hämmennyn, kun joku puhuu Suomea.

Uspenskin katedraalilta jatkan matkaa kohti Katajanokkaa. Mäen alla menee taas raitiovaunu numero 4, mutta pääsen tästä jo hyvin kävellenkin. Kiertelen Katajanokalla pitkin poikin. Talot ovat pääosin kauniita jugend-taloja. Täällä sijaitsee ehdottomasti osa Helsingin kauneimmista rakennuksista. Miksei täällä voisi olla enemmänkin kivijalkaliikkeitä ja elämää?

Päädyn hiekkakentälle, jonka vieressä näkyy punatiilirakennuksia. Yksi niistä on etsimäni hotelli, Katajanokan hotelli. Voin vain kuvitella, minkälaista elämä täällä on vietetty hotellin olllessa vielä vankila.

Kuvitella, että esimerkiksi Suomen viides presidentti, Risto Ryti, on ollut täällä vangittuna joskus. Myös Hella Wuolijoki on ollut vankina tässä rakennuksessa.

Hotellin pihamaa on kaunis ja vehreä. Pihassa on terassi ja näen julisteesta, että täällä järjestetään kesällä monenlaista ohjelmaa live-musiikista joogaan.

Jatkan matkaa hotellin ohi, kohti rantaa. Kävelen rantareittiä pitkin. Katajanokan toinen puoli on rauhallista aluetta ja meren vierustaa pitkin kulkee kävelyreitti. Maisema on puistomaista ja meri on läsnä joka puolella.

Edessä näkyy Suomenlinna ja ohitseni lipuu veneitä. Jatkan meren rantaa pitkin ja näen kuuluisat jäänmurtajat, joita ei kesäaikaan luonnollisesti käytetä. Niille on näköjään omat, nimetyt postilaatikotkin.

Kiertelen vielä Katajanokan alueella ja ihastelen arkkitehtuuria. Juon kahvit hauskassa italialaisessa kahvilassa ja suuntaan vielä ennen raitiovaunuun numero 4 nousemista rakkauslukkojen sillalle, joka sijaitsee käytännössä Uspenskin katedraalin alapuolella, Sipuli-ravintolan edessä.

Ehkä voisin vielä ennen lähtöpisteeseen paluuta käydä nauttimassa virkistävän juoman vieressä näkyvässä ravintolalaivassa. Jos minulla olisi enemmän aikaa, haluaisin lähteä Katajanokalla sijaitsevasta Helsingin satamasta risteilylle Tukholmaan. Niin, raitiovaunulla numero 4 pääsee käytännössä jo aika lähelle Tukholmaa, tavallaan.

Edellisellä päiväretkelläni kävin bongailemassa lampaita Helsingin Lammassaaren alueella, mutta tänään suuntaan Vantaalle katsomaan hevosia, kartanoita ja hieman myös urheilemaan. Suuntaan siis Itä-Vantaalle, Hakunilan alueelle.

Haluan hyödyntää HSL:n vuorokausilipun tuomaa vapautta, joten ennen Vantaan bussiin astumista käyn vielä fiilistelemässä Helsingin eläväisintä kaupunginosaa, Kalliota. Kallion alueelle pääsee Rautatientorilta helposti esimerkiksi matkustamalla metrolla Hakaniemeen tai Sörnäisiin.

Oranssi metro kaartaa Rautatientorin asemalle ja hyppään kyytiin. Muutaman minuutin matkan jälkeen olen Sörnäisissä. Jään tässä pois kyydistä. Kävelen ulos metroasemalta ja suuntaan läheiselle Vaasankadulle.

Vaasankatu on kesän ajan toiminut kävelykatuna ja ennen niin huonomaineisella kadulla on nykyään myös paljon hauskoja baareja ja kauppoja. Koko Kallion alue on elävöitynyt paljon viimeisten vuosien aikana ja alueelle on tullut lukuisia uusia yrityksiä.

Vaasankadulta jatkan matkaa pienen mutkan kautta kohti Torkkelinmäkeä, joka on herttainen asuinalue pastellisine taloineen. Talojen edessä, mäen päällä on puisto. Täällä syön evääni ennen Vantaalle suuntaamista.

Pääsen Hakunilaan esimerkiksi busseilla numero 740, 741 ja 742, jotka lähtevät Rautatientorilta ja ajavat myös Sörnäisten Kurvin ohi. Odottelen bussia jonkin aikaa vilkkaassa Kurvissa, kunnes näen bussin numero 741K. Meneeköhän sekin Hakunilaan? Kysyn kuskilta ja saan myöntävän vastauksen. Kyytiin siis.

Matka-aika on noin 30 minuuttia ja päätän käyttää tämän ajan tehokkaasti hyväkseni ottamalla pienet päiväunet. Laitan herätyksen soimaan, etten matkusta pysäkkini ohi.

Puhelimeni piippaa herätyksen merkiksi. Olen Vantaalla. Vielä ei näy etsimääni pysäkkiä, Sotungintien pysäkkiä. Bussin takaosaan juoksee lapsi. Hän moikkaa ja kysyy, minne olen menossa. Vastaan hänelle ja samalla painan stop-nappulaa. Seuraava pysäkki on Sotungintie.

Täältä jatkan matkaa edessä näkyvää Viikinkitietä pitkin, jonka päässä sijaitsevat Nissaksen kartanon rauniot. Kartano on rakennettu vuosina 1912-1913, mutta se tuhoutui tulipalossa vuonna 1935. Nykyään kartanosta on jäljellä vain muutama kreikkalaistyylinen pylväs ja paikka on kuulemma erittäin huonossa kunnossa. Haluan silti käydä katsomassa, miltä tämä kartano nyt näyttää.

Muutaman minuutin kävelyn jälkeen näen jotakin. Sen täytyy olla etsimäni tuhoutunut kartano. Kävelen kartanon raunoiden ympäri. Alueella on näköjään istuttu iltaa rikotuista pulloista päätellen. Graffitejakin raunioihin on maalattu. Tämä on jostakin syystä kiinnostava paikka. Voi vain kuvitella, kuinka upea se on ollut kukoistuksensa aikana.

Nyt jatkan matkaa kohti jo aiemmin bussipysäkiltä näkemääni urheilupuistoa ja sen takaa alkavia lenkkeilymaastoja. Kävelen koulun ja urheilukenttien ohi. Täällä on todella hyvät ja monipuiliset liikuntamahdollisuudet!

Pian edessä näkyy aitauksia ja maataloja. Aitauksissa on hevosia. Tämä on näköjään ratsastuskoulu, Poni- Haka. Kävelen aitauksien ohi ja pian näkyy hieno, puinen rakennus. Sen täytyy olla Hakunilan kartano.

Puiden muodostama kuja johdattaa minut perille kartanoalueelle. Kartano on kaunis. Nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1905 ja se on nykyään Vantaan kaupungin omistuksessa. Pihamaalla on muitakin rakennuksia. Ne tuovat tänne mukavan maalaistunnelman. Tuolla näkyy penkkejä. Täällä on varmasti mukava vain viettää aikaa kauniina kesäpäivänä. Tänään on tosin sateista, joten en aio jäädä lukemaan kirjaa puun alle.

Suuntaan nyt lenkkipoluille. Pururata jatkuu pitkälle ja täällä on useita eri reittejä. Maisema on vuorotellen maalaismaisemaa, niittyjä, peltoja ja metsää. Talvella täällä on kylttien mukaan hiihtolatuja. Tämähän on loistava paikka tulla hiihtämään ensi talvena!

Maaseutu- ja metsämaisemissa lenkkeilyn jälkeen palaan takaisin lähtöpisteeseen, Hakunilan urheilupuistolle. Vettä sataa ja suuntaan bussipysäkille. Olin ajatellut käydä vielä Kuusijärvellä uimassa ja mahdollisesti saunomassa savusaunassa, mutta nyt jätän ne sateen takia väliin.

Täältä olisi päässyt Kuusijärvelle helposti bussilla numero 68A. Ehkä vielä menen sinne joku toinen päivä. Nyt odotan vain bussia numero 741, koska haluan pois vesisateesta ja haluan takaisin Helsingin kaupungin vilinään. Voisin mennä vaikka takaisin Kallioon juomaan kahvikupillisen.

Viime viikolla kesän reitit veivät Kivinokalle, kesämajojen ja ympäristötaiteen pariin. Tällä viikolla jatkan retkeilyä hieman samalla teemalla, edelleen Vanhankaupunginlahden suunnalla ja kesämajojen keskellä, mutta nyt suuntaan Helsingin Lammassaareen ja sen ympäristöön.

Lammassaari on osa Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnosuojelualuetta. Saarta ympäröivät vesistöt, kaislikko ja laidunalueet. Nimestään huolimatta itse saarella ei tällä hetkellä taida olla lampaita, ainakaan tietääkseni. Pian se selviää.

Matka alkaa tuttuun tapaan Rautatientorilta. Bussit numero 68 ja 71 ajavat lähelle määränpäätäni. Toisaalta myös raitiovaunulla numero 6 pääsee Arabiaan. Valitsen tänään bussin numero 68.

Matka-aika on reittioppaan mukaan 17 minuuttia ja minun kannattaa jäädä pois Annalan pysäkillä. Bussi ajaa Hakaniemen ja Sörnäisten läpi. Se jatkaa Paavalin kirkon ohi ja kääntyy pian oikealle, kohti Arabianrantaa.

Ikkunasta näkyy Arabian tehtaanmyymälä ja pian vasemmalla huomaan Annalan kartanon. Tässä on pysäkkini. Jään bussista pois ja jatkan matkaa jalan. Kaarran oikealle, kohti kauempana kimmeltävää merta. Edessäni on silta. Ylitän sen. Pysähdyn hetkeksi sillalle katsomaan merta. Meri on tyyni ja kauempana näkyy kalastajia. Kosken seutu on suosittu alue kalastajien keskuudessa.

Sillan jälkeen edessäni näkyy kallio. Kipuan sen päälle ja huomaan opastaulun. Taulu opastaa Vanhankaupunginlahden luontoreiteille. Lammassaari, Kuusiluoto ja Pornaistenniemi sekä pari lintubongaustornia.

Näyttäisi siltä, että Pornaistenniemen reitti on ympyräreitti ja siitä voi helposti poiketa pitkospuita pitkin Lammassaareen ja sen viereiseen Kuusiluotoon.

Kävelen koivujen ohi ja lehdon läpi muutaman minuutin, kunnes näen Lammassaareen ohjaavan kyltin. Matka jatkuu pitkospuita pitkin ja päässäni soi Elokuu-bändin kappale, Saatilla, jossa mainitaan juurikin nämä Lammassaaren pitkospuut.

Pitkospuiden molemmin puolin kasvaa itseäni korkeampia kasveja. Ruoikko on laaja ja sen takana näkyy Arabianrannan uudehko asuinalue. Toisella puolella sijaitsee Herttoniemi.

Saavun saarelle. Käännyn vasemmalle, jonne lintutornille ohjaava kyltti osoittaa. Lyhyen matkan jälkeen löydän lintutornin ja kiipeän ylös torniin. Siellä on lisäkseni vain yksi ihminen pitkän kaukoputkensa kanssa, lintubongari. Hän kertoo, että edessäni aukeavaa aluetta on tänään juuri siistitty.

Maisema on ilta-auringon paistaessa kullankeltainen. Näen joutsenia ja sorsia. Muita lintuja en taida tunnistaakaan. Olisiko tuolla nokikana? Tämä ruoikko on kuulemma tärkeä lintujen pesimäalue. Onpa kaunista, ei voi muuta sanoa.

Jatkan matkaani. Päätän kiertää koko Lammassaaren ja ihastella sopivasti ränsistyneitä mökkejä. Mökkien pihat on laitettu toinen toistaan kekseliäämmin ja ne ovat vanhemmanoloisia kuin Kivinokalla. Täällä pitää kävellä vain polkua pitkin, eikä pihoihin saa ymmärrettävästä syystä mennä.

Edessäni on taas pitkospuut. Näiden täytyy olla Kuusiluodon pitkospuut. Jatkan matkaa niitä pitkin, kohti Kuusiluotoa. Aurinko alkaa jo laskea ja maisema on sanoinkuvaamattoman kaunis tällaisessa valossa.

Avaan portin, jossa pyydetään avaamisen jälkeen myös sulkemaan se, etteivät saarella asuvat lampaat karkaa. Täällä ne lampaat siis ovat! Lähden etsimään niitä. Kierrän koko kallioisen Kuusiluodon ympäri. Lampaita ei näy, mutta niiden jätöksiä kyllä. En aio luovuttaa, haluan löytää ne lampaat.

Palaan saaren perälle, jossa näin jo aiemmin laiturin ja grillin. Täällä ei ole muita ihmisiä. Istun kallioille ihastelemaan auringolaskun värjäämää taivasta. Tämä taitaa olla yksi Helsingin parhaista paikoista katsella auringonlaskua. Täytyy tulla tänne joskus uudestaan ja ottaa grillattavaa ja uima-asu mukaan.

Taivas vaihtaa värejään ja maisema näyttää upealta. Teen jo lähtöä kotia kohti, kun näen kolme lammasta. Siellä ne syövät ruohoa ja puskevat toisiaan toisilla kallioilla. Hyvä, löysin ne! Hauskoja otuksia ovat.

Nyt olen valmis suuntaamaan takaisin, pois saarilta. Kävelen samaa reittiä takaisin ja samalla ihailen edelleen väriään muuttavaa taivasta. Paluumatkalla poikkean vielä reitin varrelta löytyneessä lintubongareiden piilomajassa, joka on todella hiljainen ja rentouttava paikka keskellä kaislikkoa. Kiipeän myös toiseen lintutorniin ja katson vielä maisemaa täältäkin suunnasta.

Pian olen alkupisteessä, sillan luona. Käyn vielä katsomassa kuohuavaa koskea ja tutkimassa sen ympäristöä. Koski pauhaa ja ylitän toisen sillan. Siihen on kiinnitetty rakkauslukkoja. Aika romanttista.

Jatkan matkaani kohti punatiilisiä rakennuksia ja ylitän taas vanhan sillan. Yhdessä rakennuksista sijaitsee Tekniikan museo. Se on kuitenkin nyt kiinni.

Paluumatkalla käyn vielä kurkkaamassa viereistä Toukolan puutaloaluetta sekä käyn Arabian alueella bongailemassa eri kaupunkien ja maiden nimien mukaan nimettyjä katuja. Vähän kuin tekisi matkan maailman ympäri; on muun muassa Kaironkatu, Berliininkatu ja Roomankatu.

Tienviittojen bongailun jälkeen palaan takaisin Annalantien pysäkille. Bussi numero 71 tulee kuin tilauksesta ja hyppään kyytiin.
Lammassaari ja Kuusiluoto olivat loistavia retkikohteita! Täysin erilainen maailma jälleen kerran ja niin lähellä Helsingin keskustaa, hyvien kulkuyhteyksien päässä. Suosittelen lämpimästi varsinkin kaikille luonnonrauhaa etsiville tai meren läheisyydestä nauttiville! Tämä toimii retkivinkkinä lähes ympäri vuoden!