Kesän reitit

Kesä on vaihtunut syksyksi ja kesän 2013 reitit ovat tulleet nyt päätökseen. Tämä on juttusarjan viimeinen retki pääkaupunkiseudulla tältä erää. Minulla oli vaikeuksia valita vain yksi muita huikeampi retkikohde tähän viimeiseen kirjoitukseen, joten tällä kertaa valitsin monta kohdetta.

Kesän reitit-projekti antoi minulle mahdollisuuden ja motivaation tutkia pääkaupunkiseutua ristiin rastiin; Itä-Vantaalta Westendin rannoille sekä Kruunuvuoren huviloilta Kalasataman graffitiaidoille. Täytyy sanoa, että en ole koskaan aiemmin kierrellyt kotiseutua näin laajasti ja monipuolisesti. Kaupunki on näyttänyt minulle monipuolisuuttaan ja kauneuttaan ja aurinko on paistanut lähes jokaisena retkipäivänä.

Olen kulkenut HSL:n vuorokausilippu kourassa ympäri pääkaupunkiseutua milloin milläkin kulkuneuvolla; bussilla, junalla, raitiovaunulla ja metrolla. HSL:n reittiopas on ollut loistava apuri reittien valinnassa ja olen todennut, että jopa Nuuksioon pääsee julkisilla kulkuvälineillä kätevästi.

Toivottavasti kohteet ovat inspiroineet teitäkin tutkimaan paikkoja turistin silmin ja toivottavasti kertomani reitit ovat helpottaneet näihin tunnettuihin ja salatumpiinkin paikkoihin löytämistä.

Helsingistä, Vantaalta ja Espoosta löytyy tutkittavaa vielä reilusti ja on paljon niitä salattuja paikkoja, jotka jokaisen täytyy vain itse löytää- muutenhan ne eivät enää olisi salattuja! Toisaalta ne tunnetuimmat ja tututkin paikat näyttävät eri vuodenaikoina aivan erilaisilta.

Jopa päivittäisen työmatkan voi taittaa monella eri tavalla. Ehkäpä huomenna sinäkin voisit esimerkiksi metron sijasta mennäkin töihin bussilla tai paikallisjunalla. Tällaisilla pienillä asioilla arkeenkin saa pientä matkailun tuntua ja saa taas uuden tilaisuuden leikkiä turistia.

Hieman erilaisen päiväretken voi kasata esimerkiksi kiertämällä pääkaupunkiseudun vanhoilla ostareilla, käydä uimassa jokaiselta mattolaiturilta tai kierrellä kauppahalleissa ja toreilla.

Tässä vielä listattuna lisää paikkoja antamaan pääkaupunkiseudulla asuville ja tänne matkaaville lisää inspiraatiota retkikohteiden valintaan:

-Kallahdenniemi: Vuosaaren alueella sijaitseva kaunis luontokohde. Rauhallinen tunnelma, meri ja metsää. Niemen kärjessä suosittu uimaranta. Kallahteen pääsee esimerkiksi matkustamalla metrolla Vuosaaren suuntaan. Jää pois Rastilassa, jonka jälkeen Kallahdenniemeen ei ole pitkä matka kävellä.

-Aurinkolahti: Vuosaaren uusi osa. Täällä on pitkä rantabulevardi, jossa kävellessään voi melkein kuvitella olevansa jossain muualla kuin Suomessa. Rannassa on muutama ravintola ja kahviloita. Uimaranta on pitkä ja vilkas. Aurinkolahteen pääsee matkustamalla metrolla Vuosaareen.

-Uutela: Itä-Helsingin upea luonto-ja ulkoilualue. Upeita ulkoilureittejä meren lähellä ja todella kauniit, korkeat rantakalliot. Uutelaan pääsee matkustamalla metrolla Vuosaareen. Vuosaaren asemalta voi joko kävellä Uutelan alueelle tai mennä lähemmäs bussilla numero 78.

-Mustavuori: Kaunis ulkoilualue Itä-Helsingissä. Vuorella sijaitsee jännittävä luola. Luolalle on vaikea löytää, mutta etsivä kyllä löytää tiensä! Matkan voi aloittaa esimerkiksi Mellunmäestä, jonne pääsee metrolla.

-Herttoniemen kalliot: Tuttavani kutsui näitä kauniita, korkeita näköalakalliota nimellä "Köyhän miehen Koli". Täältä on upeat näköalat kauas ja täällä on mukava viettää aikaa vaikka eväitä syöden. Tänne pääsee esimerkiksi matkustamalla metrolla Herttoniemeen tai Siilitielle.

-Olympiastadionin torni: Upea paikka ihastella Helsinkiä hieman eri perspektiivistä. Paikalle pääsee esimerkiksi raitiovaunuilla numero 4 tai 10.

-Talvipuutarha: Mukava virkistyspaikka ja miellyttävä retkikohde aivan keskustan tuntumassa.

-Linnanmäki: Hupia ja naurua Lintsin huvipuistossa.Tänne pääsee Rautatientorilta esimerkiksi raitiovanulla numero 3.

-Korkeasaari: Helsingin eläintarha kauniin Mustikkamaan kupeessa. Mustikkamaalla hyvät uimarannat. Tänne pääsee kätevästi bussilla numero 16.

-Tiedekeskus Heureka: Erilainen päiväretkikohde Vantaalla. Heurekaan pääsee Helsingin keskustasta parhaiten paikallisjunalla N tai R.

-Verkkosaari: Pian matalaksi jyrättävä alue, joka voi yllättää rosoisuudellaan. Tänne pääsee esimerkiksi menemällä metrolla Kalasatamaan.

-Merihaka: Tämä vihattu ja rakastettu kaupunginosa täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Olisiko nyt aika käydä tutkimassa tätä kolkolta tuntuvaa betoniviidakkoa hieman lähempää? Merihaka voi yllättää erilaisuudellaa ja karuudellaan. Merihakaan pääsee esimerkiksi busseilla numero 55 ja 16.

Koko Kesän reitit-juttusarja löytyy tästä osoitteesta ja jos olette viihtyneet matkassani pääkaupunkiseudulla, voitte jatkaa juttujeni seuraamista vakituisessa Urbaani viidakkoseikkailjatar-blogissani, jossa matkataan sekä lähellä että vähän kauempanakin. Kiitos matkaseurasta ja tervetuloa siis matkaan mukaan jatkossa Urbaanin viidakkoseikkailijattaren parissa!

Urbaani viidakkoseikkailijatar löytyy myös Facebookista, jota kautta juttuja on helppo seurata ja sinne päivitän välillä myös vähän ekstraa!

Tänään, aurinkoisena elokuun päivänä, suuntaan Helsingin ja Vantaan tutkimisen jälkeen Espooseen. Aiemmin kesän reitit veivät Espoossa Nuuksioon, tällä kertaa kohteeni on merellinen Espoo ja siellä tarkemmin Haukilahden alue. Tiedossa on kävelyä rannalla, lounasta meren äärellä ja vierailu näköalaravintolassa.

Espoon suuntaan matkattaessa bussit lähtevät pääsääntöisesti Kampin kauppakeskuksen sisältä. Astun sisään suureen Kampin keskukseen ja suuntaan kohti kauppakeskuksen ensimmäisen kerroksen perällä sijaitsevaa laiturialuetta.

Olen selvittänyt reittioppaasta, että Haukilahteen pääsee parhaiten busseilla 111 ja 112. Tuollaiset numerot on helppo muistaa. Aikataulunäytöstä huomaan, että bussi numero 112 lähtee muutaman minuutin päästä laiturilta numero 46.

Menen porttien läpi laiturialueelle ja nousen bussiin. Matka-aika Kampista Haukilahteen on vain 17 minuuttia. Bussi ajaa keskustan läpi ja jatkaa Ruoholahteen. Ajamme pitkin Länsiväylää. Näkymät bussin ikkunasta ovat kauniit, meri näkyy molemmilla puolilla.

Bussi kaartaa Haukilahteen ja pian näen ison vesitornin. Tämän täytyy olla minun pysäkkini, Hauenkallio. Kipuan pienen mäen ylös, vesitornin juurelle. Menen hissillä ylös Ravintola Haikaranpesään ja lähes heti hissistä noustuani näen edessäni kauniin näköalaravintolan valkoisine pöytäliinoineen.

Tarkoitukseni ei ole nyt syödä ja menen suoraan ovesta ulos, näköalatasanteelle. Maisema on upea! Täältä näkee kauas merelle asti. Kierrän vesitornin näköalatasennetta ympäri ja katselen maisemia. Tänne pitää ehdottomasti joskus tulla myös syömään tai edes kahvittelemaan oikein ajan kanssa. Tämä on loistava paikka tuoda vaikka ulkomaalaisia turisteja.

Jatkan matkaa jalan. Bussi 111 menisi myös tästä vierestä, mutta aurinko paistaa ja on mukava kävellä läheiselle Haukilahden Paviljongille asti, jonne menen seuraavaksi lounaalle.

Paviljonki on kaunis paikka ja ruokailen ravintolan terassilla. Satamassa on veneitä ja meri kimmeltää. Tuolla laitureiden takana näkyy vesitorni, jossa juuri äsken vierailin. Tämä on miellyttävä paikka vain viettää aikaa meren äärellä ja vaikka nauttia kuppi kahvia tai lasi kuplivaa.

Ruoan jälkeen jatkan selkeästi merkittyä rantareittiä aina Westendiin asti. Matkan varrella on pari muutakin ravintolaa. Koko reitti menee aivan meren vieressä. Harvassa paikassa voi pääkaupunkiseudulla liikkua näin pitkiä, yhtenäisiä reittejä näin lähellä vesirajaa.

Tie on hiekkatie ja tuntuu, että rannalla olisi kymmenen metrin välein potentiaalinen paikka uida; monta rauhallista hiekkarantaa vieri vieressä! Päätän pysähtyä kauniin puun alle istuskelemaan. Tästä on hyvä myös pulahtaa veteen ja vain nauttia auringosta. Tämä taitaa olla kesän viimeisiä hellepäiviä, koska on jo lähes elokuun loppu.

Parin tunnin rentoutumisen jälkeen palaan takaisin päätielle, josta bussit takaisin Helsinkiin kulkevat. Bussi 111 ajaa pysäkille pienen odottelun jälkeen ja hyppään kyytiin. Mietin vielä hetken, olisinko jaksanut mennä vielä Matinkylässä sijaitsevaan Café Merenneitoon vuokraamaan kajakin, mutta se taitaa jäädä tältä päivältä.

Suosittelen melontaretkeä kyllä lämpimästi muille, sillä kajakilla voi meloa vaikka Isoon Vasikkasaareen asti. Kampista pääsee lähelle meren rannalla sijaitsevaa Café Merenneitoa esimerkiksi bussilla numero 132.

Melonnan sijasta päätän vielä suunnata iltaohjelmana jatkamaan näköalapaikkoihin tutustumista ja poikkean vielä ystäväni kanssa Hotelli Tornin Ateljee-baariiin, jossa sijaitsee upean näköalaterassin lisäksi myös Helsingin kuuluisin näköalavessa.

Tulevana lauantaina (31.8) on myös vuosittainen Espoo-päivä ja siellä järjestetään paljon erilaista ohjelmaa. Nyt on siis hyvä hetki suunnata retkelle juuri Espooseen, meren äärelle!

Viime viikkoina olen vieraillut pääkaupunkiseudun luontokohteissa, mutta tänään suuntaan vaihteeksi ydinkeskustan tuntumaan, Katajanokalle. Se on jostakin syystä unohduksiin jäänyt alue, josta löytyy Helsingin kauneinta arkkitehtuuria ja jossa meri on aina vain kivenheiton päässä.

Katajanokalla eli Skattalla aion ihailla jugendtaloja, käydä ihmettelemässä jäänmurtajia ja käydä katsomassa Helsingin kiinnostavimmalta kuulostavaa hotellia, entiseen vankilaan rakennettua hotelli Katajanokkaa.

Katajanokka on alkujaan niemi, mutta nykyään sen erottaa mantereesta Katajanokan kanava. Kanavan voi ylittää neljää eri siltaa pitkin, joista yksi on Helsingin tunnetuin rakkauslukkojen ripustuspaikka. Tämä romanttinen eurooppalainen perinne on rantautunut viime vuosina myös meille tänne Pohjolaan.

Lähden matkaan aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä Sokoksen tavaratalon edestä, jonka edessä odotan Munkkiniemen suunnalta tulevaa raitiovaunua numero 4.

Neljän minuutin odottelun jälkeen näen Kiasman edestä kaartavan kulkuneuvon. Raitiovaunu pysähtyy Lasipalatsin pysäkille ja hyppään kyytiin. Matka-aika on reittioppaan mukaan noin 15 minuuttia.

Raitiovaunu ajaa Stockmannin tavaratalon ohi ja jatkaa pitkin Aleksanterinkatua. Keskustassa on paljon vilinää ja raitiovaunu on lähes täynnä. Vasemmalla näkyy valkoinen kirkko, Tuomiokirkko. Päätän hetken mielijohteesta jäädä seuraavalla pysäkillä pois, koska haluan käydä tutustumassa Tuomiokirkkoon.

Seuraava pysäkki on Ritarihuone. Jään tässä pois ja kävelen kohti kaunista, valkoista kirkkoa. Kipuan portaat ylös ja räpsin kuvia. En ole koskaan aiemmin nähnyt sitä sisältä, joten menen tällä kertaa sisään. Kirkko on upea! Ympärilläni pyörii turisteja, jotka ihailevat kanista rakennusta.

Tämä riittää ja jatkan matkaa. Tuolta tulee taas raitiovaunu numero 4. Vaikka minulla onkin HSL:n vuorokausilippu, taidan silti kävellä pari pysäkin väliä Katajanokalle. Voin samalla jatkaa upeisiin rakennuksiin ja niiden arkkitehtuuriin tutustumista Uspenskin katedraalissa, joka näkyy Katajanokan mäen päällä.

Kipuan mäen ylös ja astun punatiilisen katerdraalin ovesta sisään. Tämäkin rakennus on todella kaunis. Turisteja on joka puolella. Japanilaiset turistit auringonvarjojensa kanssa ottavat ryhmäkuvia. Koen olevani yksi turisteista ja melkein hämmennyn, kun joku puhuu Suomea.

Uspenskin katedraalilta jatkan matkaa kohti Katajanokkaa. Mäen alla menee taas raitiovaunu numero 4, mutta pääsen tästä jo hyvin kävellenkin. Kiertelen Katajanokalla pitkin poikin. Talot ovat pääosin kauniita jugend-taloja. Täällä sijaitsee ehdottomasti osa Helsingin kauneimmista rakennuksista. Miksei täällä voisi olla enemmänkin kivijalkaliikkeitä ja elämää?

Päädyn hiekkakentälle, jonka vieressä näkyy punatiilirakennuksia. Yksi niistä on etsimäni hotelli, Katajanokan hotelli. Voin vain kuvitella, minkälaista elämä täällä on vietetty hotellin olllessa vielä vankila.

Kuvitella, että esimerkiksi Suomen viides presidentti, Risto Ryti, on ollut täällä vangittuna joskus. Myös Hella Wuolijoki on ollut vankina tässä rakennuksessa.

Hotellin pihamaa on kaunis ja vehreä. Pihassa on terassi ja näen julisteesta, että täällä järjestetään kesällä monenlaista ohjelmaa live-musiikista joogaan.

Jatkan matkaa hotellin ohi, kohti rantaa. Kävelen rantareittiä pitkin. Katajanokan toinen puoli on rauhallista aluetta ja meren vierustaa pitkin kulkee kävelyreitti. Maisema on puistomaista ja meri on läsnä joka puolella.

Edessä näkyy Suomenlinna ja ohitseni lipuu veneitä. Jatkan meren rantaa pitkin ja näen kuuluisat jäänmurtajat, joita ei kesäaikaan luonnollisesti käytetä. Niille on näköjään omat, nimetyt postilaatikotkin.

Kiertelen vielä Katajanokan alueella ja ihastelen arkkitehtuuria. Juon kahvit hauskassa italialaisessa kahvilassa ja suuntaan vielä ennen raitiovaunuun numero 4 nousemista rakkauslukkojen sillalle, joka sijaitsee käytännössä Uspenskin katedraalin alapuolella, Sipuli-ravintolan edessä.

Ehkä voisin vielä ennen lähtöpisteeseen paluuta käydä nauttimassa virkistävän juoman vieressä näkyvässä ravintolalaivassa. Jos minulla olisi enemmän aikaa, haluaisin lähteä Katajanokalla sijaitsevasta Helsingin satamasta risteilylle Tukholmaan. Niin, raitiovaunulla numero 4 pääsee käytännössä jo aika lähelle Tukholmaa, tavallaan.

Edellisellä päiväretkelläni kävin bongailemassa lampaita Helsingin Lammassaaren alueella, mutta tänään suuntaan Vantaalle katsomaan hevosia, kartanoita ja hieman myös urheilemaan. Suuntaan siis Itä-Vantaalle, Hakunilan alueelle.

Haluan hyödyntää HSL:n vuorokausilipun tuomaa vapautta, joten ennen Vantaan bussiin astumista käyn vielä fiilistelemässä Helsingin eläväisintä kaupunginosaa, Kalliota. Kallion alueelle pääsee Rautatientorilta helposti esimerkiksi matkustamalla metrolla Hakaniemeen tai Sörnäisiin.

Oranssi metro kaartaa Rautatientorin asemalle ja hyppään kyytiin. Muutaman minuutin matkan jälkeen olen Sörnäisissä. Jään tässä pois kyydistä. Kävelen ulos metroasemalta ja suuntaan läheiselle Vaasankadulle.

Vaasankatu on kesän ajan toiminut kävelykatuna ja ennen niin huonomaineisella kadulla on nykyään myös paljon hauskoja baareja ja kauppoja. Koko Kallion alue on elävöitynyt paljon viimeisten vuosien aikana ja alueelle on tullut lukuisia uusia yrityksiä.

Vaasankadulta jatkan matkaa pienen mutkan kautta kohti Torkkelinmäkeä, joka on herttainen asuinalue pastellisine taloineen. Talojen edessä, mäen päällä on puisto. Täällä syön evääni ennen Vantaalle suuntaamista.

Pääsen Hakunilaan esimerkiksi busseilla numero 740, 741 ja 742, jotka lähtevät Rautatientorilta ja ajavat myös Sörnäisten Kurvin ohi. Odottelen bussia jonkin aikaa vilkkaassa Kurvissa, kunnes näen bussin numero 741K. Meneeköhän sekin Hakunilaan? Kysyn kuskilta ja saan myöntävän vastauksen. Kyytiin siis.

Matka-aika on noin 30 minuuttia ja päätän käyttää tämän ajan tehokkaasti hyväkseni ottamalla pienet päiväunet. Laitan herätyksen soimaan, etten matkusta pysäkkini ohi.

Puhelimeni piippaa herätyksen merkiksi. Olen Vantaalla. Vielä ei näy etsimääni pysäkkiä, Sotungintien pysäkkiä. Bussin takaosaan juoksee lapsi. Hän moikkaa ja kysyy, minne olen menossa. Vastaan hänelle ja samalla painan stop-nappulaa. Seuraava pysäkki on Sotungintie.

Täältä jatkan matkaa edessä näkyvää Viikinkitietä pitkin, jonka päässä sijaitsevat Nissaksen kartanon rauniot. Kartano on rakennettu vuosina 1912-1913, mutta se tuhoutui tulipalossa vuonna 1935. Nykyään kartanosta on jäljellä vain muutama kreikkalaistyylinen pylväs ja paikka on kuulemma erittäin huonossa kunnossa. Haluan silti käydä katsomassa, miltä tämä kartano nyt näyttää.

Muutaman minuutin kävelyn jälkeen näen jotakin. Sen täytyy olla etsimäni tuhoutunut kartano. Kävelen kartanon raunoiden ympäri. Alueella on näköjään istuttu iltaa rikotuista pulloista päätellen. Graffitejakin raunioihin on maalattu. Tämä on jostakin syystä kiinnostava paikka. Voi vain kuvitella, kuinka upea se on ollut kukoistuksensa aikana.

Nyt jatkan matkaa kohti jo aiemmin bussipysäkiltä näkemääni urheilupuistoa ja sen takaa alkavia lenkkeilymaastoja. Kävelen koulun ja urheilukenttien ohi. Täällä on todella hyvät ja monipuiliset liikuntamahdollisuudet!

Pian edessä näkyy aitauksia ja maataloja. Aitauksissa on hevosia. Tämä on näköjään ratsastuskoulu, Poni- Haka. Kävelen aitauksien ohi ja pian näkyy hieno, puinen rakennus. Sen täytyy olla Hakunilan kartano.

Puiden muodostama kuja johdattaa minut perille kartanoalueelle. Kartano on kaunis. Nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1905 ja se on nykyään Vantaan kaupungin omistuksessa. Pihamaalla on muitakin rakennuksia. Ne tuovat tänne mukavan maalaistunnelman. Tuolla näkyy penkkejä. Täällä on varmasti mukava vain viettää aikaa kauniina kesäpäivänä. Tänään on tosin sateista, joten en aio jäädä lukemaan kirjaa puun alle.

Suuntaan nyt lenkkipoluille. Pururata jatkuu pitkälle ja täällä on useita eri reittejä. Maisema on vuorotellen maalaismaisemaa, niittyjä, peltoja ja metsää. Talvella täällä on kylttien mukaan hiihtolatuja. Tämähän on loistava paikka tulla hiihtämään ensi talvena!

Maaseutu- ja metsämaisemissa lenkkeilyn jälkeen palaan takaisin lähtöpisteeseen, Hakunilan urheilupuistolle. Vettä sataa ja suuntaan bussipysäkille. Olin ajatellut käydä vielä Kuusijärvellä uimassa ja mahdollisesti saunomassa savusaunassa, mutta nyt jätän ne sateen takia väliin.

Täältä olisi päässyt Kuusijärvelle helposti bussilla numero 68A. Ehkä vielä menen sinne joku toinen päivä. Nyt odotan vain bussia numero 741, koska haluan pois vesisateesta ja haluan takaisin Helsingin kaupungin vilinään. Voisin mennä vaikka takaisin Kallioon juomaan kahvikupillisen.

Viime viikolla kesän reitit veivät Kivinokalle, kesämajojen ja ympäristötaiteen pariin. Tällä viikolla jatkan retkeilyä hieman samalla teemalla, edelleen Vanhankaupunginlahden suunnalla ja kesämajojen keskellä, mutta nyt suuntaan Helsingin Lammassaareen ja sen ympäristöön.

Lammassaari on osa Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnosuojelualuetta. Saarta ympäröivät vesistöt, kaislikko ja laidunalueet. Nimestään huolimatta itse saarella ei tällä hetkellä taida olla lampaita, ainakaan tietääkseni. Pian se selviää.

Matka alkaa tuttuun tapaan Rautatientorilta. Bussit numero 68 ja 71 ajavat lähelle määränpäätäni. Toisaalta myös raitiovaunulla numero 6 pääsee Arabiaan. Valitsen tänään bussin numero 68.

Matka-aika on reittioppaan mukaan 17 minuuttia ja minun kannattaa jäädä pois Annalan pysäkillä. Bussi ajaa Hakaniemen ja Sörnäisten läpi. Se jatkaa Paavalin kirkon ohi ja kääntyy pian oikealle, kohti Arabianrantaa.

Ikkunasta näkyy Arabian tehtaanmyymälä ja pian vasemmalla huomaan Annalan kartanon. Tässä on pysäkkini. Jään bussista pois ja jatkan matkaa jalan. Kaarran oikealle, kohti kauempana kimmeltävää merta. Edessäni on silta. Ylitän sen. Pysähdyn hetkeksi sillalle katsomaan merta. Meri on tyyni ja kauempana näkyy kalastajia. Kosken seutu on suosittu alue kalastajien keskuudessa.

Sillan jälkeen edessäni näkyy kallio. Kipuan sen päälle ja huomaan opastaulun. Taulu opastaa Vanhankaupunginlahden luontoreiteille. Lammassaari, Kuusiluoto ja Pornaistenniemi sekä pari lintubongaustornia.

Näyttäisi siltä, että Pornaistenniemen reitti on ympyräreitti ja siitä voi helposti poiketa pitkospuita pitkin Lammassaareen ja sen viereiseen Kuusiluotoon.

Kävelen koivujen ohi ja lehdon läpi muutaman minuutin, kunnes näen Lammassaareen ohjaavan kyltin. Matka jatkuu pitkospuita pitkin ja päässäni soi Elokuu-bändin kappale, Saatilla, jossa mainitaan juurikin nämä Lammassaaren pitkospuut.

Pitkospuiden molemmin puolin kasvaa itseäni korkeampia kasveja. Ruoikko on laaja ja sen takana näkyy Arabianrannan uudehko asuinalue. Toisella puolella sijaitsee Herttoniemi.

Saavun saarelle. Käännyn vasemmalle, jonne lintutornille ohjaava kyltti osoittaa. Lyhyen matkan jälkeen löydän lintutornin ja kiipeän ylös torniin. Siellä on lisäkseni vain yksi ihminen pitkän kaukoputkensa kanssa, lintubongari. Hän kertoo, että edessäni aukeavaa aluetta on tänään juuri siistitty.

Maisema on ilta-auringon paistaessa kullankeltainen. Näen joutsenia ja sorsia. Muita lintuja en taida tunnistaakaan. Olisiko tuolla nokikana? Tämä ruoikko on kuulemma tärkeä lintujen pesimäalue. Onpa kaunista, ei voi muuta sanoa.

Jatkan matkaani. Päätän kiertää koko Lammassaaren ja ihastella sopivasti ränsistyneitä mökkejä. Mökkien pihat on laitettu toinen toistaan kekseliäämmin ja ne ovat vanhemmanoloisia kuin Kivinokalla. Täällä pitää kävellä vain polkua pitkin, eikä pihoihin saa ymmärrettävästä syystä mennä.

Edessäni on taas pitkospuut. Näiden täytyy olla Kuusiluodon pitkospuut. Jatkan matkaa niitä pitkin, kohti Kuusiluotoa. Aurinko alkaa jo laskea ja maisema on sanoinkuvaamattoman kaunis tällaisessa valossa.

Avaan portin, jossa pyydetään avaamisen jälkeen myös sulkemaan se, etteivät saarella asuvat lampaat karkaa. Täällä ne lampaat siis ovat! Lähden etsimään niitä. Kierrän koko kallioisen Kuusiluodon ympäri. Lampaita ei näy, mutta niiden jätöksiä kyllä. En aio luovuttaa, haluan löytää ne lampaat.

Palaan saaren perälle, jossa näin jo aiemmin laiturin ja grillin. Täällä ei ole muita ihmisiä. Istun kallioille ihastelemaan auringolaskun värjäämää taivasta. Tämä taitaa olla yksi Helsingin parhaista paikoista katsella auringonlaskua. Täytyy tulla tänne joskus uudestaan ja ottaa grillattavaa ja uima-asu mukaan.

Taivas vaihtaa värejään ja maisema näyttää upealta. Teen jo lähtöä kotia kohti, kun näen kolme lammasta. Siellä ne syövät ruohoa ja puskevat toisiaan toisilla kallioilla. Hyvä, löysin ne! Hauskoja otuksia ovat.

Nyt olen valmis suuntaamaan takaisin, pois saarilta. Kävelen samaa reittiä takaisin ja samalla ihailen edelleen väriään muuttavaa taivasta. Paluumatkalla poikkean vielä reitin varrelta löytyneessä lintubongareiden piilomajassa, joka on todella hiljainen ja rentouttava paikka keskellä kaislikkoa. Kiipeän myös toiseen lintutorniin ja katson vielä maisemaa täältäkin suunnasta.

Pian olen alkupisteessä, sillan luona. Käyn vielä katsomassa kuohuavaa koskea ja tutkimassa sen ympäristöä. Koski pauhaa ja ylitän toisen sillan. Siihen on kiinnitetty rakkauslukkoja. Aika romanttista.

Jatkan matkaani kohti punatiilisiä rakennuksia ja ylitän taas vanhan sillan. Yhdessä rakennuksista sijaitsee Tekniikan museo. Se on kuitenkin nyt kiinni.

Paluumatkalla käyn vielä kurkkaamassa viereistä Toukolan puutaloaluetta sekä käyn Arabian alueella bongailemassa eri kaupunkien ja maiden nimien mukaan nimettyjä katuja. Vähän kuin tekisi matkan maailman ympäri; on muun muassa Kaironkatu, Berliininkatu ja Roomankatu.

Tienviittojen bongailun jälkeen palaan takaisin Annalantien pysäkille. Bussi numero 71 tulee kuin tilauksesta ja hyppään kyytiin.
Lammassaari ja Kuusiluoto olivat loistavia retkikohteita! Täysin erilainen maailma jälleen kerran ja niin lähellä Helsingin keskustaa, hyvien kulkuyhteyksien päässä. Suosittelen lämpimästi varsinkin kaikille luonnonrauhaa etsiville tai meren läheisyydestä nauttiville! Tämä toimii retkivinkkinä lähes ympäri vuoden!

Tämän päivän retkelläni yhdistän luontoretkeilyn taiteeseen. Nämä kaksi asiaa löytyvät kaiken lisäksi samasta paikasta, itäisen Helsingin Kivinokasta. Se sijaitsee Herttoniemen luoteiskulmassa ja jatkuu Vanhankaupunginselälle. Helsingin keskustasta pääsee lähelle Kivinokkaa lukuisilla busseilla sekä metrolla.

Kivinokka on viime aikoina noussut otsikoihin Helsingin kaupungin uudelleenkaavoitusten yhteydessä, sillä alueen tulevaisuus on suuri kysymysmerkki. On mahdollista, että nykyinen virkistys- ja kesämaja-alue saa väistyä asuinalueen tieltä. Toivotaan, ettei näin käy, sillä Kivinokka on monelle kaupunkilaiselle tärkeä paikka. Nyt on siis oiva hetki vierailla Kivinokan alueella ja saada päättäjät ymmärtämään alueen tärkeys kaupunkilaisille nimenomaan ulkoilualueena. Me kaupunkilaiset tarvitsemme myös luontoa ympärillemme.

Tänään otan myös pyöräni mukaan, koska haluan pyöräillä hieman tuolla alueella. Pyörän saa ottaa metroon mukaan, joten valitsen kulkuneuvoksi bussin sijasta metron.

Kivinokka sijaitsee Kulosaaren ja Herttoniemen metroasemien välissä. Taidan jäädä pois Kulosaaressa. Sinne on Rautatientorilta kahdeksan minuutin matka itäänpäin menevällä metrolla.

Metro saapuu laiturille parin minuutin kuluttua. Talutan pyöräni metroon, jossa on paljon ihmisiä. Mahdun kuitenkin hyvin kyytiin.

Näkymä metron ikkunasta Sörnäisten jälkeen on kaunis ja valoisa. Enää ei olla tunnelissa. Metro ajaa nyt ulkona ja ikkunoista näkyy meri. Pian kuuluu kuulutus "Kulosaari, Brändö". Tämä on asemani ja jään pois kyydistä.

Kulosaaren uudistetulta asemalta lähden ajamaan pyörällä Herttoniemen suuntaan. Matkaa on hieman alle kaksi kilometriä. Näköjään tästä menee myös bussi numero 81, joka ajaa Herttoniemen ja Kulosaaren väliä. Hyvä tietää ensi kertaa varten!

Ajan muutaman minuutin ja pian vasemmalla näkyy kyltti, joka ohjeistaa Kulosaaren kartanolle ja Kivinokan ulkoilupuistoon. Tuossa vieressä näkyy myös bussipysäkki, jossa bussi numero 81 pysähtyy juuri. Käännyn tästä.

Jatkan matkaa pitkin maaseutumaista hiekkatietä. Ohitan jalkapallokentän ja siirtolapuutarhan. Mäen jälkeen saavun parkkipaikalle ja jätän pyöräni tähän.

Kävelen kahvion kylttien osoittamaan suuntaan. Matkan varrella näkyy herttaisia, puisia mökkejä. Alueet on merkitty ja numeroitu lohkoina. Pian näkyy myös uimaranta. Siellä näkyy kymmeniä ihmisiä uimassa. Kauempana on myös koirien uimapaikka.

Siellähän se vihreä, puinen kahvila veden äärellä jo näkyykin. Kaumpana huomaan myös heinäseipäitä ja puuveneitä. Pihassa on keinu ja merellä laituri. Jatkan rantaa kohti ja bongaan ensimmäiset Kivinokassa syyskuun puoliväliin asti näytillä olevat pientilateokset; kallioilla makaa krokotiili ja maassa on papukaijoja.

Kyseessä on vuosittain Kivinokkaan kasattava ympäristötaidenäyttely. Kivinokan alueelle on sijoitettu lukuisia hauskoja taideteoksia. Niitä voi bongailla kartan avulla tai vain samoilemalla alueella ristiin rastiin.

Kahvilan pihassa näkyy jo monta hauskaa teosta. Tämähän on jännää! Pihassa on myös kanoja häkissään. Lampaitakin on kuulemma ollut, mutta juuri nyt aitaus on tyhjä.

Jatkan matkaani ruokailun jälkeen kohti aiemmin ohittamaani luontopolkua. Löydän selkeät opasteet ja seuraan niitä. Saavun aukiolle, josta luontopolku alkaa.

Opastetaululla informoidaan, että polku on 330 metriä pitkä ja se päättyy Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen eteläreunalla sijaitsevalle lintulavalle. Taululla mainitaan polun soveltuvan myös liikuntarajoitteisille.

Suuntaan metsään. Pian näen metsän keskellä pingispöydän. Kävelen lähemmäksi ja huomaan, että se on osa ympäristötaidenäyttelyä. Mailoissa on tunnettujen ihmisten kasvokuvia. Maassa on pallokin. Aika hauska idea! Toivon, että kukaan ei tuhoa tai varasta näitä.

Jatkan matkaani selkeästi merkittyä polkua pitkin. Metsä näyttää kauniilta ja valonsäteet kimmeltävät puiden lomasta. Upea paikka.

Ohitan siilien suojatieksi merkatun kohdan. Se hymyilyttää. Matkan varrella löydän muutaman muunkin taideteoksen. Tunnistan muun muassa julkisuuteen päässeen näkinkenkää kuvaavan teoksen, jonka sisältä on varastettu helmi. Näkinkenkä on edelleen tyhjä.

Pian päädyn lintulavalle. Täällä on todella hiljaista. Minun lisäkseni täällä on kaksi ihmistä kiikareineen. Luonnonsuojelualue vesistöineen on kansainvälisesti merkittävä lintukosteikko. Kaukana näkyykin joutsen poikueineen. Kaunista.

Istun jonkin aikaa paikoillani. Katselen lintuja ja kuuntelen hiljaisuutta, kunnes palaan metsäpolulle. Luontopolku päättyy pian ja se kaartaa takaisin lähtöpisteeseen. Samoilen vielä jonkin aikaa tunnelmallisten kesämajojen välissä kulkevilla poluilla ja haaveilen omasta puumökistä. Tällainen omaa kotia lähellä oleva mökki olisi kyllä täydellinen rentoutumispaikka.

Iltapäiväaurinko paistaa lämpimästi. Luonnossa liikkumisen, siirtolapuutarhamökistä tai kesämajasta haaveilun sekä lintujen ja taiteen bongailun jälkeen aion nyt vain etsiä täydelliset puut, joiden väliin saan ripustettua riippumattoni. Loppupäivä on omistettu päiväunille riippumatossa, kirjalle ja merinäköalalle. Saatan myös pulahtaa veteen.

Paikka löytyy niemen kärjestä. Ripustan riippumattoni puihin kiinni ja rentoudun matolla makoillen iltaan saakka. Tänne pitäisi tulla useamminkin.

Kotiinpäin mennessä hyppään metroon Herttoniemen metroasemalta. Vajaa kymmenen minuuttia ja minä ja pyöräni olemme taas takaisin lähtöpisteessä, Rautatieasemalla.

Mahtava paikka uimiseen, luonnossa liikkumiseen ja lintujen bongailuun tuo Kivinokka! Suosittelen kaikille myös tilataidenäyttelyyn tutustumista. Teokset ovat esillä vielä yli kuukauden. Itseltänikin jäi vielä monta teosta löytämättä. Niitä pitäisi olla yhteensä 19. Loput aion löytää ensi kerralla.

Tämän päivän retkikohteeni on Helsingin Taivaskallio. Matkalla sinne aion käydä vuoden 1952 olympialaisiin valmistuneessa Kumpulan maauimalassa . Haluan muutenkin vähän tutustua Kumpulan ja Käpylän puutaloalueisiin ja mahdollisesti käväistä myös Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa.

Matka alkaa taas Rautatientorilta. Täältä pääsee Kumpulaan HSL:n reittioppaan mukaan monella eri bussilla, mutta lähes perille asti pääsee bussilla numero 55, joka näyttää olevan rautatientorin reunalla sijaitsevalla pysäkillä jo lähtövalmiina. Sisään siis ja menoksi.

Bussimatka tuntuu hitaalta. Reitti kiertää Merihaan läpi ja jatkaa Sörnäisten rantatieltä Verkkosaaren ja Hermannin suuntaan. Tuollahan näkyy kierrätyskeskus. Se on varsinainen aarreaitta ja sieltä voi löytää mitä vain. Pitäisi käydä siellä hieman useammin. Kutsuplus-palvelua käyttämällä uudet huonekalut saisi taksia edullisemmin myös kuljetettua melkein kotiin asti.

Matka on kestänyt noin 20 minuuttia. Bussi kääntyy Kumpulaan. Painan stop-nappia ja jään kyydistä pois. Matkalla maauimalalle pysähdyn ihastelemaan kauniita, värikkäitä puutaloja. Tunnelma Kumpulassa on rauhallinen. Pihoissa näkyy puutarhakalusteita ja grillejä. Lapset leikkivät leikkipuistossa. Luonto kukoistaa, linnut laulavat ja oravat hyppivät puissa. Täällä voisin kuvitella asuvani!

Näen maauimalan kyltin. Kävelen kyltin osoittamaan suuntaan muutaman minuutin, maksan sisäänpääsymaksun ja menen vaihtamaan uima-asun päälleni. Ihanaa päästä uimaan ja samalla olla ulkona! Tätä olen kaivannut.

Ihmiset hyppivät veteen. Altaassa näkyy myös vesijuoksijoita, mutta haluan nyt vain vuoroin uida ja vuoroin ottaa aurinkoa nurmikolla.

Muutaman tunnin päästä jatkan matkaa, kun koen saaneeni tarpeeksi vedessä pulikoinnista ja auringonotosta. Suuntaan toiselle puutaloalueelle, Käpylän seudulle. Sinne ei ole matka eikä mikään ja päätän kävellä pitkin Intiankatua. Vaihtoehtoisesti olisin päässyt Käpylän paloaseman pysäkille esimerkiksi bussilla numero 56. Helsingin keskustasta pääsee Käpylään myös esimerkiksi raitiovaunulla numero 1.

Minulla on jo pieni nälkä, joten käyn syömässä Koskelantien varressa sijaitsevassa ravintolassa. Kruunaan ateriani vielä pienellä jälkiruoalla ja iltapäiväkahvilla, jotka nautin sympaattisella Käpylän lippakioskilla.

Juon kahvia ja kuuntelen musiikkia. Tämä on söpö, vaaleankeltainen lippakioski, jossa tuntuu aina olevan rento tunnelma. Täällä järjestetään välillä myös monenlaisia tapahtumia musiikkiesityksistä kirpputoreihin. On mukavaa, että lippakioskikulttuuri elää taas. Ne ovat vain jotenkin Helsingin juttu ja kuuluvat tähän kaupunkiin.

Kahvittelun jälkeen matka jatkuu. Tie kaartaa hieman vasemmalle, loivaan ylämäkeen. Sieltä löydän etsimäni tien, Pekka Jokipaltion tien. Kävelen loivaa ylämäkeä pitkin varsinaiseen määränpäähäni, Taivaskalliolle.

Taivaskallio on yksi Helsingin korkeimmista kohdista ja se on noin 60 metriä korkea. Näköalat ovat kauniit ja näin korkealta näkee moneen suuntaan, aina Helsingin keskustaan asti.

Ympärilläni näkyy sotaan viittaavia esineitä ja kylttejä. Näen useita ilmatorjunta-asemia tykkeineen. Tutkin paikkoja. Alueen keskellä on pieni vesiallas. Maassa on nuotion jäämät. Täällä on näköjään hiljattain grillattu.

Talvisin Taivaskalliolla kuulemma lasketaan pulkalla. Pitää siis tulla laskemaan mäkeä vaikka laskiaisena. Tämä on siis loistava retkikohde myös lapsiperheille.

Täällä on rauhallista. Liikenteen melu ei kuulu tänne ylös asti. Istun kalliolle ja avaan kirjani. Aion rauhoittua hetken. Edessäni oleva pariskunta kuhertelee ilta-auringon paisteessa ja kauempana näkyy muutama muukin ihminen nauttimassa olostaan.

Ilta alkaa hämärtyä ja lukeminen saa riittää. Kävelen takaisin samaa reittiä, koska haluan mennä vielä paluumatkallani tuntemaan puutaloalueen tunnelman.

Myös täällä Käpylässä on idyllisiä puutaloja puutarhoineen. Kukkulan päällä näkyy tyylisuunnaltaan funktionalismia edustava Käpylän kirkko.
Käppäilen hetken ristiin rastiin puutalojen ympäröimillä kaduilla. Katselen ympärilleni ja vain ihastelen idyllistä Puu-Käpylää ennen raitiovaunupysäkille suuntaamista. Junallakin täältä pääsee takaisin keskustaan, mutta raitiovaunu kaartaa jo pysäkille.

Olen valmis palaamaan takaisin keskustaan. Päivä oli mukava ja monipuolinen. Oli liikuntaa, näköaloja, puutaloja ja rentoutumista. Mitäs sitä muuta vapaapäivänä tarvitseekaan? Kasvitieteellinen puutarha jäi kyllä tällä kertaa väliin, mutta sinnekin on vielä joku päivä päästävä! Onhan tätä kesää vielä onneksi jäljellä!

On aurinkoinen ja tyyni maanantaipäivä. Kaipaan vilkkaan kaupunkielämän vastapainoksi luonnonrauhaa ja merimaisemaa. Pääkaupunkiseudulla on runsaasti ulkoilumahdollisuuksia, mutta tänään suuntaan läntiseen kantakaupunkiin, Töölön ja Meilahden suuntaan.

Kädessäni on kaupungin sisällä rajattoman liikkumisen mahdollistava HSL:n vuorokausilippu ja vilauttamalla sitä kulkuneuvojen kortinlukijalaitteille voin halutessani matkustaa määränpäähäni ja sieltä takaisin useammankin mutkan kautta.

Suuntanani on tänään kaunis ja vehreä museo- ja ulkoilusaari, Seurasaari. Se on yksi Helsingin tunnetuimmista retkikohteista sekä paikallisten että turistien keskuudessa. Seurasaaren nimestäkin voi päätellä, että se on kaikille avoin kansanpuisto ja sisäänpääsymaksua saarelle ei ole.

Reittioppaan mukaan kätevin reitti on bussilla numero 24, joka lähtee Kolmikulmasta ja ajaa parinkymmenen minuutin matkan lähes Seurasaaren portille asti.

Edellinen bussi 24 on juuri mennyt ja seuraava tulee noin 20 minuutin kuluttua. Kävelen seuraavalle pysäkille, Erottajalle. Pysäkillä katselen odotellessani Mannerheimintien vilinää ja ohikulkijoita.

Sieltä se sinivalkoinen kulkuneuvo kurvaa Erottajalle. Astun sisään lähes tyhjään bussiin ja vilautan vihreää vuorokausilippuani kortinlukijalle. Se ajaa hetken Mannerheimintietä pitkin ja kääntyy Kamppiin ja jatkaa Töölöön.

Jokaisen pysähdyksen aikana ajaneuvon moottorit hiljenevät. Epäilyttävästi vaikuttaa, että bussin moottori sammuisi. Kyseessä on kuitenkin vain vähäpäästöisempi hybridibussi. Joukkoliikenteen kannattamisen lisäksi matkustan nyt myös bussilla, joka on tavallista bussia vihreämpi vaihtoehto. Loistavaa!

Edessä näkyy jo meri. Ihastelen bussin ikkunoiden läpi upeita, kallioisia rantoja. Bongaan myös minigolf-ratoja sekä hopeana hohtava Sibelius-monumentin. Päätän tulla tänne vielä Seurasaaren jälkeen takaisin, joko bussilla tai rantoja pitkin kävellen.

Joku jää pois Hautausmaan vieressä sijaitsevalla Krematorion pysäkillä ja teen hetken mielijohteesta samoin. En tosin Krematorion takia, vaan Hietaniemen uimaranta eli Hietsu näyttää liian kutsuvalta. Muita uimareita ei ole montaa, mutta minä haluan uimaan!

Hietsussa voi viettää vaikka koko päivän uiden, rantalentopalloa pelaten tai kirjaa lueskellen, mutta matkan on jatkuttava. Suuntaan takaisin samalle Krematorion pysäkille ja jatkan matkantekoa juuri pysäkille saapuvalla bussilla numero 24.

Muutaman minuutin kuluttua bussi kaartaa päätepysäkille, Seurasaaren pysäkille. Tästä matka jatkuu kävellen. Astelen valkoista siltaa pitkin saarelle.

Kiertelen Seurasaarta ristiin rastiin. Alueella toimii museoviraston ylläpitämä ulkomuseo, jonne on kerätty kymmenittäin Suomen maakunnille entisaikaan tyypillisiä rakennuksia. Rakennukset ovat peräisin 1600-luvun lopulta 1900-luvulle. Seurasaaressa ulkoilevat pääsevät ihastelemaan vanhoja rakennuksia ulkoapäin ilmaiseksi, mutta tarkemmin historiasta kiinnostuneille ulkoilmamuseon pieni pääsymaksu mahdollistaa museorakennusten tarkemman tutkimisen.

Välillä pysähdyn kallioille vain katselemaan merta ja nauttimaan olostani. Lokkeja ja valkoposkihanhia näkyy kaikkialla. Pitää olla hieman tarkkana niiden kanssa, koska niillä näyttää olevan poikasia. En halua joutua valkoposkihanhen hyökkäyksen kohteeksi. Oraviakin täällä on yleensä paljon, mutta nyt en näe yhtäkään.

Syön evääni kallion päällä ja jälkiruoaksi päätän hakea paluumatkalla sillan kupeessa sijaitsevasta jäätelökioskista jäätelön. Pysäkille näyttäisi juuri saapuvan sama bussi, jolla tänne tulinkin.

Ennen keskustaan palaamista haluan vielä pysähtyä ihastelemaan Eila Hiltusen tekemää, teräksistä Sibelius-monumenttia. Jään pois Rajasaarentien pysäkillä.

Monumentin lähistöllä on yksi Helsingin kotoisimmista ja persoonallisimmista kahviloista, Regatta. Se on aivan meren äärellä sijaitseva punainen puumökki, josta saa tuoretta pullaa ja kahvia.

Juon kahvin ja syön palan mustikkapiirakkaa kermavaahdolla. Huomaan, että Regatassa vuokrataan myös soutuveneitä ja kajakkeja. Mikäs olisikaan parempi päätös tällaiselle ulkoilupäivälle kuin pieni melontaretki?

Urbaanista kaupunkielämästä nauttivalle pääkaupunkiseudun matkaajalle löytyy lukuisia eri vaihtoehtoja. Halusin toteuttaa päiväretken, jonka aikana kiertelisin gallerioissa, penkoisin kirpputorin aarteita, istuskelisin puistossa ja tutkisin Helsingin rosoisempia alueita. Tällainen päiväretki sopii loistavasti muillekin vaihtoehtoisemmista paikoista ja kaupunkikulttuurista kiinnostuneille.

Aurinko porottaa jo kuumasti, kun aloitan matkani aamupäivällä Rautatientorilta. Rakastan kirpputoreja ja päivän ensimmäinen kohteeni on Hietalahden kirpputori, jonne pääsee kätevästi raitiovaunulla numero 6. Sieltähän se saapuu juuri sopivasti.

Kymmenisen minuutin ilmastoidussa raitiovaunussa istumisen jälkeen jään pois Aleksanterin teatterin pysäkillä. Kävelen vehreää Bulevardia pitkin, merta kohti. Pian oikealla näkyykin Hietalahden tori ja sen takana Kauppahalli. Nälkä kurisee jo vatsassa, joten päätänkin suunnata sisälle Kauppahalliin hakemaan jotain pientä purtavaa ennen kuin tutustun kirpputorin tarjontaan. Vatsa kylläisenä kiertelen kirpputorin pöydät läpi ja vain katselen ihmisvilinää. Tunnelma on erittäin kesäinen ja mukava.

Hietsun kirpputorin jälkeen muistan loistavan keikkapaikan eli Nosturin olemassaolon ja haluan mennä pikaisesti tutkimaan sitä ympäröivää kiinnostavanoloista, merellistä Telakkarannan aluetta. Nostokurkia näkyy joka puolella ja meri kimmeltää.

Nosturin terassi näyttää houkuttelevalta, mutta päätän vain suunnata hetkeksi tutkimaan vanhaa telakka-aluetta punaisine tiilitaloineen. Alue on hiljainen, mutta graffiteineen ja vanhoine rakennuksineen jotenkin kiehtova. Löydän lähinnä toimistoja ja studioita. Miksei täällä voisi olla enemmänkin toimintaa? Voisin hyvin kuvitella tänne ravintoloita, kahviloita ja baareja. Tosiasia on, että alue muuttuu lähivuosina, mutta siitä tulee vilkas asuinalue kaikkine palveluineen. Toivon mukaan alueen tämänhetkinen rosoisuus säilyisi edes vähän.

Kävelen takaisin toria kohti ja siinä vieressähän on Sinebrychoffin puisto, lyhyesti Koffari tai Koffin puisto. On jo lounasaika ja haen kaupasta hieman purtavaa puistolounaalleni. Puistossa istuskelee siellä täällä ihmisiä nauttimassa aurinkoisesta kesäpäivästä. Lokkeja lentelee ja ruoan kanssa pitää olla varuillaan, etteivät nuo kaupungissa röyhkeiksi muuttuneet linnut varasta eväitäni. Täällä on mukava istuskella ja levätä. Kesäiltaisin paikka muuttuu vilkkaaksi tapaamispaikaksi ja naapuruston mielestä meno yltyy välillä liiankin hurjaksi. Illanviettoa onkin rajoitettu ajastetulla kastelujärjestelmällä.

Puistolounaan jälkeen kävelen rantaa pitkin Telakkarannan toiselle puolelle, Jätkäsaareen. Sinne pääsee myös suoraan Rautatientorilta raitiovaunulla numero 9. Jätkäsaaren alue on yksi uusista, rakenteilla olevista Helsingin asuinalueista. Alueella on kiinnostavaa katsella ympärilleen ja vain kuvitella, miltä tämä alue näyttää vaikkapa parin vuoden päästä.

Varsinainen syy, miksi suuntasin Jätkäsaareen on taide. Jätkäsaaressa sijaitsee ainakin pari mielenkiintoista galleriaa, joten seuraavaksi lähden ihmettelemään taidetta. Galleriat SIC ja Huuto löytyvät entisen länsiterminaalin lähistöltä punaisesta tiilirakennuksesta, Makasiini L3:sta.

Talon alakerrasta löydän myös todella hauskan 50-luvun henkisen kahvilan/baarin, jonka yhteydessä on myös vanhojen klassikkoautojen näyttely. Jännä paikka tämä Golden Classics Carshow&Café. Kahvittelut meren äärellä, jonka jälkeen olenkin valmis uppoutumaan taiteeseen.

Galleriakierrosta voisi jatkaa loistavasti vaikkapa Helsingin Punavuoressa, mutta nyt haluan edetä jo seuraavaan kohteeseen. Kävelen lähellä sijaitsevalle Ruoholahden metroasemalle ja nousen idän metroon. Seuraava määränpää on Kalasatama, jonne pääsen metrolla muutamassa minuutissa. Kalasataman alue on myös yksi Helsingin uusimmista asuinalueista ja Kalasataman metroasema on Helsingin metroasemista uusin.

Kävelen ensin Tukkutorille. Siellä sijaitsee Teurastamo, joka on hiljattain avattu tapahtumapaikka ja ravintola. Selkeät opastukset vievät minut perille. Näen heti pienen hiekkakentän, jossa on muutama palmu ja aurinkotuoleja. Piha-alueella on myös pieni kaupunkipuutarha ja puiden välissä roikkuu pari riippumattoa. Tämähän on aika hauska paikka!

Matka jatkuu jalan kohti viereistä Suvilahden ja Kalasataman aluetta. Se on ehkä Helsingin yllättävintä seutua. Tänne olisi päässyt myös Sörnäisten metroasemalta tai usealla itäänpäin menevällä bussilla. Suvilahti on entinen energiantuotantoalue, joka on nykyään vilkasta ja monipuolista kulttuuritoimintaa. Siellä järjestetään festivaaleja Flow:sta Tuskaan. Alueelta löytyy sirkusta, ruokaa, toimistoja ja välillä myös taidetta. Tutkiskelen joka kolkan tarkkaan, sillä koskaan ei tiedä, mitä uutta Suvilahteen on ilmestynyt.

Jatkan matkaa pidemmälle laajalla Kalasataman alueella. Kauempana näkyy uusi asuinalue, mutta kohteeni on toisessa suunnassa sijaitseva konttiaukio. Seuraan opasteita ja merenrantaa, kohti Helsingin keskustan puoleista kulmaa. Seuraan graffitiaitaa ja ihastelen hienoa katutaidetta. Mahtavaa, että tällaista löytyy Helsingistä!

Saavun Konttiaukiolle, joka on kiinnostava, värikäs paikka. Täällä järjestetään välillä tapahtumiakin. Itse olen ollut katsomassa esimerkiksi ilmaisia elokuvia. Konttiaukion perällä sijaitsee ihana konttikahvila, jonka nimi onkin osuvasti Ihana Kahvila. Se on yksi suosikkikahviloistani Helsingissä. Meren äärellä sijaitseva lämminhenkinen paikka, josta näkee Helsingin siluetin ja hienona kontrastina Merihaan kolkot, harmaat kerrostalot.

Makoilen hetken kahvilan riippumatossa ja lepuutan kävelystä väsyneitä jalkojani. Lepohetken jälkeen tutkin vielä Kalasatamaa ja käyn alueen perällä sijaitsevassa koko kansan saunassa. Tänne pitää tuoda omat polttopuut mukana ja muistaa siivota omat jälkensä. Uimaankin voisi pulahtaa, mutta vesi on liian kylmää.

Tähän onkin hyvä lopettaa mukava, hieman erilainen kaupunkikierros. Takaisin kaupungin keskustaan pääsen kätevästi metrolla ja HSL:n vuorokausilipun ansiosta olen saanut matkata aikatauluttomasti pitkin poikin lähes koko päivän. Illemmalla voin vielä hyödyntää samaa lippua ja suunnata vaikkapa Kallion yöelämään!

Jos helsinkiläiseltä kysyy pääkaupunkiseudun tärkeimpiä nähtävyyksiä ja kiinnostavimpia päiväretkikohteita, on Suomenlinnan saari eli Suokki varmasti jokaisen vastaajan listan kärkisijoilla. Ei mikään ihme, sillä Suomenlinnan merilinnoitus on tärkeä osa Suomen historiaa, yksi Suomen seitsemästä Unescon perintökohteesta sekä kaunis ja vehreä saari, jossa aika pysähtyy.

Vaikka saari sijaitsee kivenheiton päässä Helsingin ydinkeskustasta, Suomenlinnan tunnelma eroaa keskusta-alueesta. Saarella ei ole juuri lainkaan liikennettä ja asukkaitakin vain 850. Saarta tutkivia, eväitään syöviä ja aurinkoa ottavia turisteja saarella on varsinkin kesäaikaan asukkaitakin enemmän.

Suomenlinnassa vierailee vuosittain noin 700 000 kävijää, mutta sieltä on silti kohtuullisen helppo löytää se oma, salainen kalliokolo, jossa voi vaikka lukea rauhassa kirjaa, katsella laivoja tai vain nauttia meren läheisyydestä.

Talvisin turisteja ei juurikaan näy ja kesäretkeilyn lisäksi suosittelen lämpimästi kaikille tulevana talvena päiväretkeä taianomaiselle saarelle, jossa talvi-iltana on hiirenhiljaista ja upeat rakennukset ovat peittyneet lumivaippaan.

Historiasta sen verran, että linnoitus on rakennettu 1700-luvun puolivälin tienoilla (rakennustyöt alkoivat 1748) ja saari linnoituksineen ja vallihautoineen oli alkuun Ruotsin valtakunnan itäisenä tukikohtana Kustaan sodassa ja myöhemmin Suomenlinna, joka tuolloin tunnettiin Viaporina, siirtyi Venäjän vallan alle. Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen jälkeen tämä Viapori liitettiin Suomen valtioon ja saari sai nimekseen Suomenlinna.

Nyt sodasta on Suomenlinnassa muistona vain tykit, muurit ja tunnelit ja historiasta kiinnostuneet voivat ilmoittautua mukaan Suomenlinnassa järjestettäville opastetuille kierroksille, joiden aikana käydään läpi historian tarinoita ja vaellellaan pimeissä tunneleissa.

Vaikka Suomenlinnaan onkin todella hyvät liikenneyhteydet ja HSL:n kausilipun haltijat saavat reissata väliä rajattomasti, sinne tulee lähdettyä liian harvoin. Aurinkoisen ja helteisen sunnuntain innoittamana aion taas muutaman kuukauden tauon jälkeen suunnata Suokkiin nauttimaan kauniista päivästä Helsingissä.

Koska aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, haluan kävellä noin kilometrin pituisen matkan läpi kaupungin katujen, vilkkaan Esplanadin puiston ja Kauppatorin läpi aina Suomenlinnan lautan laiturille asti. Matka katkeaa useaan otteeseen, koska välillä pysähdyn kuuntelemaan taitavasti soittavaa katumuusikkoa tai ostan jäätelön söpöstä kahvilasta Espan puiston kulmasta.

Poikkean myös uuteen nousuun lähteneeseen, mielenkiintoiseen Kiseleffin taloon tutkimaan, mitä Torikortteleilla on tarjottavana. Hauskoja kauppoja! Ainiin, kohtahan aukeaa myös ihana Engelin Kesäkino. Matkan varrella käyn ihastelemassa valkoisena hohtavaa Tuomiokirkkoa ja mietin mielessäni, että Helsinki on todella kaunis kaupunki. Euroopan kaupunkilomilla tulee ihasteltua ja ihmeteltyä kaikkea uutta, mutta omassa kaupungissaankin pitää osata katsoa ympäristöä turistin silmin ja nähdä kaupunki uudessa valossa!

Viimein saavun Kauppatorille ja näen täpötäyden Suomenlinnan lautan juuri lähtevän satamasta. Tiedän, että lauttoja kulkee päiväsaikaan parinkymmenen minuutin välein, joten tämä on loistava tilaisuus juoda kahvi ja syödä munkki Kauppatorilla. Mansikoitakin voisi hakea. Matka katkeaa siis taas, mutta tämäkään tauko ei haittaa. On sunnuntai ja minulla ei ole minnekään kiire. Suomenlinna olisi paikallaan vielä huomennakin.

Mansikat laukussa vartin kahvittelun jälkeen suuntaan laiturille saapunutta lauttaa kohti. Jonon jatkoksi vaan. Näköjään näin myöhemmin iltapäivästä muutkin ovat päättäneet lähteä lauttamatkalle. Suomenlinnan lautta mahdollistaa matkakortin omistaville periaatteessa ilmaisen merimatkailun.

Istun lautassa. Määränpääni häämöttää jo edessä. Lokit lentelevät nälkäisinä lautan ympärillä. Lautassa on useita ulkomaalaisia turisteja. On lapsia ja aikuisia. On pariskuntia, kaveriporukoita ja yksin matkustavia. Kaikki ovat näköjään matkalla nauttimaan päivästä saarella. Vastaan tulee Kauppatoria kohti suuntaava laiva. Se vasta onkin täynnä! Ehkä ihan hyvä, että itse kulutin aikaa kaupungilla ennen lauttaan astumista.

Astun ulos lautasta. Suuntaan rakennuksista muodostuvan oven läpi ja jatkan samoilua. Kiertelen saarta ristiin rastiin ja ihastelen pastellinvärisiä puutaloja, punatiilirakennuksia ja kukkapeltoja. Taivas on sininen ja paikka kaunis. Kävelen muurien reunustoja ja etsin itselleni rauhallista, salaista paikkaa, jossa voin ottaa kirjani esille ja maistella mansikoita. Njam. Paikka löytyy ja päätän istuskella siinä kallionkolossa ja vain nauttia olostani. Mansikat eivät pidä nälkää kovin pitkään ja lähden etsimään ravintolaa.

Saarella on yhdeksän ravintolaa. Hmmm, valinta on vaikea. Päätän mennä syömään vierasvenesataman vieressä sijaitsevaan Valimoon, jonka merellinen sijainti ja mukava terassi ovat valinnan syyt.

Ruokailun jälkeen kiertelen vielä saarta jonkin aikaa ja käppäilen päämäärättömästi sinne, minne nenä näyttää. Museoitakin täällä olisi, mutta nyt ei ole museofiilis. Sadepäivänä ehkä sitten. Olen valmis lähtemään kotia kohti. Suuntaan takaisin sinne, mistä Suokin tutkiminen alkoi. Odotan muutaman minuutin päästä lähtevää lauttaa.

Kotimatka lautassa on miellyttävä. Tunnelma on rauhallinen ja raukea. Ympärilläni näkyy halailevia pariskuntia. Huomaa, että aurinkoinen päivä Suomenlinnassa, omassa pikku maailmassa, on rentouttanut kaikkien mielet. Edessä näkyvä Helsingin siluetti näyttää ilta-auringon paisteessa entistä kauniimmalta. Kaivopuistosta nousee kuumailmapalloja, jotka näyttävät liikkuvan jopa lauttaamme nopeammin.

Takana on mukava päivä ja menen vielä hetkeksi samoilemaan keskustaan nauttimaan kesäillasta. Koskaan ei tiedä, onko tämä ainutlaatuinen tilaisuus siihen. Toivotaan ettei.