Kesän reitit

Tänään, aurinkoisena elokuun päivänä, suuntaan Helsingin ja Vantaan tutkimisen jälkeen Espooseen. Aiemmin kesän reitit veivät Espoossa Nuuksioon, tällä kertaa kohteeni on merellinen Espoo ja siellä tarkemmin Haukilahden alue. Tiedossa on kävelyä rannalla, lounasta meren äärellä ja vierailu näköalaravintolassa.

Espoon suuntaan matkattaessa bussit lähtevät pääsääntöisesti Kampin kauppakeskuksen sisältä. Astun sisään suureen Kampin keskukseen ja suuntaan kohti kauppakeskuksen ensimmäisen kerroksen perällä sijaitsevaa laiturialuetta.

Olen selvittänyt reittioppaasta, että Haukilahteen pääsee parhaiten busseilla 111 ja 112. Tuollaiset numerot on helppo muistaa. Aikataulunäytöstä huomaan, että bussi numero 112 lähtee muutaman minuutin päästä laiturilta numero 46.

Menen porttien läpi laiturialueelle ja nousen bussiin. Matka-aika Kampista Haukilahteen on vain 17 minuuttia. Bussi ajaa keskustan läpi ja jatkaa Ruoholahteen. Ajamme pitkin Länsiväylää. Näkymät bussin ikkunasta ovat kauniit, meri näkyy molemmilla puolilla.

Bussi kaartaa Haukilahteen ja pian näen ison vesitornin. Tämän täytyy olla minun pysäkkini, Hauenkallio. Kipuan pienen mäen ylös, vesitornin juurelle. Menen hissillä ylös Ravintola Haikaranpesään ja lähes heti hissistä noustuani näen edessäni kauniin näköalaravintolan valkoisine pöytäliinoineen.

Tarkoitukseni ei ole nyt syödä ja menen suoraan ovesta ulos, näköalatasanteelle. Maisema on upea! Täältä näkee kauas merelle asti. Kierrän vesitornin näköalatasennetta ympäri ja katselen maisemia. Tänne pitää ehdottomasti joskus tulla myös syömään tai edes kahvittelemaan oikein ajan kanssa. Tämä on loistava paikka tuoda vaikka ulkomaalaisia turisteja.

Jatkan matkaa jalan. Bussi 111 menisi myös tästä vierestä, mutta aurinko paistaa ja on mukava kävellä läheiselle Haukilahden Paviljongille asti, jonne menen seuraavaksi lounaalle.

Paviljonki on kaunis paikka ja ruokailen ravintolan terassilla. Satamassa on veneitä ja meri kimmeltää. Tuolla laitureiden takana näkyy vesitorni, jossa juuri äsken vierailin. Tämä on miellyttävä paikka vain viettää aikaa meren äärellä ja vaikka nauttia kuppi kahvia tai lasi kuplivaa.

Ruoan jälkeen jatkan selkeästi merkittyä rantareittiä aina Westendiin asti. Matkan varrella on pari muutakin ravintolaa. Koko reitti menee aivan meren vieressä. Harvassa paikassa voi pääkaupunkiseudulla liikkua näin pitkiä, yhtenäisiä reittejä näin lähellä vesirajaa.

Tie on hiekkatie ja tuntuu, että rannalla olisi kymmenen metrin välein potentiaalinen paikka uida; monta rauhallista hiekkarantaa vieri vieressä! Päätän pysähtyä kauniin puun alle istuskelemaan. Tästä on hyvä myös pulahtaa veteen ja vain nauttia auringosta. Tämä taitaa olla kesän viimeisiä hellepäiviä, koska on jo lähes elokuun loppu.

Parin tunnin rentoutumisen jälkeen palaan takaisin päätielle, josta bussit takaisin Helsinkiin kulkevat. Bussi 111 ajaa pysäkille pienen odottelun jälkeen ja hyppään kyytiin. Mietin vielä hetken, olisinko jaksanut mennä vielä Matinkylässä sijaitsevaan Café Merenneitoon vuokraamaan kajakin, mutta se taitaa jäädä tältä päivältä.

Suosittelen melontaretkeä kyllä lämpimästi muille, sillä kajakilla voi meloa vaikka Isoon Vasikkasaareen asti. Kampista pääsee lähelle meren rannalla sijaitsevaa Café Merenneitoa esimerkiksi bussilla numero 132.

Melonnan sijasta päätän vielä suunnata iltaohjelmana jatkamaan näköalapaikkoihin tutustumista ja poikkean vielä ystäväni kanssa Hotelli Tornin Ateljee-baariiin, jossa sijaitsee upean näköalaterassin lisäksi myös Helsingin kuuluisin näköalavessa.

Tulevana lauantaina (31.8) on myös vuosittainen Espoo-päivä ja siellä järjestetään paljon erilaista ohjelmaa. Nyt on siis hyvä hetki suunnata retkelle juuri Espooseen, meren äärelle!

Jos helsinkiläiseltä kysyy pääkaupunkiseudun tärkeimpiä nähtävyyksiä ja kiinnostavimpia päiväretkikohteita, on Suomenlinnan saari eli Suokki varmasti jokaisen vastaajan listan kärkisijoilla. Ei mikään ihme, sillä Suomenlinnan merilinnoitus on tärkeä osa Suomen historiaa, yksi Suomen seitsemästä Unescon perintökohteesta sekä kaunis ja vehreä saari, jossa aika pysähtyy.

Vaikka saari sijaitsee kivenheiton päässä Helsingin ydinkeskustasta, Suomenlinnan tunnelma eroaa keskusta-alueesta. Saarella ei ole juuri lainkaan liikennettä ja asukkaitakin vain 850. Saarta tutkivia, eväitään syöviä ja aurinkoa ottavia turisteja saarella on varsinkin kesäaikaan asukkaitakin enemmän.

Suomenlinnassa vierailee vuosittain noin 700 000 kävijää, mutta sieltä on silti kohtuullisen helppo löytää se oma, salainen kalliokolo, jossa voi vaikka lukea rauhassa kirjaa, katsella laivoja tai vain nauttia meren läheisyydestä.

Talvisin turisteja ei juurikaan näy ja kesäretkeilyn lisäksi suosittelen lämpimästi kaikille tulevana talvena päiväretkeä taianomaiselle saarelle, jossa talvi-iltana on hiirenhiljaista ja upeat rakennukset ovat peittyneet lumivaippaan.

Historiasta sen verran, että linnoitus on rakennettu 1700-luvun puolivälin tienoilla (rakennustyöt alkoivat 1748) ja saari linnoituksineen ja vallihautoineen oli alkuun Ruotsin valtakunnan itäisenä tukikohtana Kustaan sodassa ja myöhemmin Suomenlinna, joka tuolloin tunnettiin Viaporina, siirtyi Venäjän vallan alle. Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen jälkeen tämä Viapori liitettiin Suomen valtioon ja saari sai nimekseen Suomenlinna.

Nyt sodasta on Suomenlinnassa muistona vain tykit, muurit ja tunnelit ja historiasta kiinnostuneet voivat ilmoittautua mukaan Suomenlinnassa järjestettäville opastetuille kierroksille, joiden aikana käydään läpi historian tarinoita ja vaellellaan pimeissä tunneleissa.

Vaikka Suomenlinnaan onkin todella hyvät liikenneyhteydet ja HSL:n kausilipun haltijat saavat reissata väliä rajattomasti, sinne tulee lähdettyä liian harvoin. Aurinkoisen ja helteisen sunnuntain innoittamana aion taas muutaman kuukauden tauon jälkeen suunnata Suokkiin nauttimaan kauniista päivästä Helsingissä.

Koska aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, haluan kävellä noin kilometrin pituisen matkan läpi kaupungin katujen, vilkkaan Esplanadin puiston ja Kauppatorin läpi aina Suomenlinnan lautan laiturille asti. Matka katkeaa useaan otteeseen, koska välillä pysähdyn kuuntelemaan taitavasti soittavaa katumuusikkoa tai ostan jäätelön söpöstä kahvilasta Espan puiston kulmasta.

Poikkean myös uuteen nousuun lähteneeseen, mielenkiintoiseen Kiseleffin taloon tutkimaan, mitä Torikortteleilla on tarjottavana. Hauskoja kauppoja! Ainiin, kohtahan aukeaa myös ihana Engelin Kesäkino. Matkan varrella käyn ihastelemassa valkoisena hohtavaa Tuomiokirkkoa ja mietin mielessäni, että Helsinki on todella kaunis kaupunki. Euroopan kaupunkilomilla tulee ihasteltua ja ihmeteltyä kaikkea uutta, mutta omassa kaupungissaankin pitää osata katsoa ympäristöä turistin silmin ja nähdä kaupunki uudessa valossa!

Viimein saavun Kauppatorille ja näen täpötäyden Suomenlinnan lautan juuri lähtevän satamasta. Tiedän, että lauttoja kulkee päiväsaikaan parinkymmenen minuutin välein, joten tämä on loistava tilaisuus juoda kahvi ja syödä munkki Kauppatorilla. Mansikoitakin voisi hakea. Matka katkeaa siis taas, mutta tämäkään tauko ei haittaa. On sunnuntai ja minulla ei ole minnekään kiire. Suomenlinna olisi paikallaan vielä huomennakin.

Mansikat laukussa vartin kahvittelun jälkeen suuntaan laiturille saapunutta lauttaa kohti. Jonon jatkoksi vaan. Näköjään näin myöhemmin iltapäivästä muutkin ovat päättäneet lähteä lauttamatkalle. Suomenlinnan lautta mahdollistaa matkakortin omistaville periaatteessa ilmaisen merimatkailun.

Istun lautassa. Määränpääni häämöttää jo edessä. Lokit lentelevät nälkäisinä lautan ympärillä. Lautassa on useita ulkomaalaisia turisteja. On lapsia ja aikuisia. On pariskuntia, kaveriporukoita ja yksin matkustavia. Kaikki ovat näköjään matkalla nauttimaan päivästä saarella. Vastaan tulee Kauppatoria kohti suuntaava laiva. Se vasta onkin täynnä! Ehkä ihan hyvä, että itse kulutin aikaa kaupungilla ennen lauttaan astumista.

Astun ulos lautasta. Suuntaan rakennuksista muodostuvan oven läpi ja jatkan samoilua. Kiertelen saarta ristiin rastiin ja ihastelen pastellinvärisiä puutaloja, punatiilirakennuksia ja kukkapeltoja. Taivas on sininen ja paikka kaunis. Kävelen muurien reunustoja ja etsin itselleni rauhallista, salaista paikkaa, jossa voin ottaa kirjani esille ja maistella mansikoita. Njam. Paikka löytyy ja päätän istuskella siinä kallionkolossa ja vain nauttia olostani. Mansikat eivät pidä nälkää kovin pitkään ja lähden etsimään ravintolaa.

Saarella on yhdeksän ravintolaa. Hmmm, valinta on vaikea. Päätän mennä syömään vierasvenesataman vieressä sijaitsevaan Valimoon, jonka merellinen sijainti ja mukava terassi ovat valinnan syyt.

Ruokailun jälkeen kiertelen vielä saarta jonkin aikaa ja käppäilen päämäärättömästi sinne, minne nenä näyttää. Museoitakin täällä olisi, mutta nyt ei ole museofiilis. Sadepäivänä ehkä sitten. Olen valmis lähtemään kotia kohti. Suuntaan takaisin sinne, mistä Suokin tutkiminen alkoi. Odotan muutaman minuutin päästä lähtevää lauttaa.

Kotimatka lautassa on miellyttävä. Tunnelma on rauhallinen ja raukea. Ympärilläni näkyy halailevia pariskuntia. Huomaa, että aurinkoinen päivä Suomenlinnassa, omassa pikku maailmassa, on rentouttanut kaikkien mielet. Edessä näkyvä Helsingin siluetti näyttää ilta-auringon paisteessa entistä kauniimmalta. Kaivopuistosta nousee kuumailmapalloja, jotka näyttävät liikkuvan jopa lauttaamme nopeammin.

Takana on mukava päivä ja menen vielä hetkeksi samoilemaan keskustaan nauttimaan kesäillasta. Koskaan ei tiedä, onko tämä ainutlaatuinen tilaisuus siihen. Toivotaan ettei.