Gradun tai väitöskirjan aiheen ei tarvitse olla kuiva. Muun muassa tällaista tutkimusta tehdään Suomen yliopistoissa.
Millaista on huumediilerin elämä?
Kirjeenvaihtoa vankiloihin. Ruuan, juoman ja tupakan tarjoamista haastateltaville. Yhden haastateltavan auton korjaamista, toisen vanhan äidin auttamista. Läsnäoloa lukuisissa illanvietoissa, joissa suurin osa porukasta vetää piriä. Kaikkea tätä seitsemän vuoden ajan – Jussi Perälän etnografinen väitöskirja Helsingin huumemarkkinoista vaati syntyäkseen keskivertoa akateemista työtä hurjempia vaiheita. Perälä sopi haastateltavien kanssa, etteivät nämä kerro hänelle liikaa suunnittelemistaan rikoksista. Tutkimuskohteen luottamuksen säilyttäminen on etnografille olennaista, ja tutkijan olisi kiusallista saada tietää asioita, jotka lainkuuliaisen pitäisi ilmoittaa poliisille.
Sata tuntia sisustusohjelmia
Anne Soronen katsoi väitöskirjaansa varten yli sata tuntia telkkaria – vieläpä sisustusohjelmia. Lisäksi hän kävi läpi ohjelmia käsitteleviä nettikeskusteluja ja lehtijuttuja. Helsingin yliopistossa sukupuolentutkimuksen oppiaineessa tarkastettu väitöskirja käsittelee tavallisuusnormien tuottamista kodinmuutosohjelmissa Inno ja Kodin kääntöpiiri. Sorosta ei yllättänyt, että ohjelmiin oli valittu lähinnä keskiluokkaisia ammatteja edustavien heteroparien koteja. Sen sijaan eläkeläisten puuttuminen yllätti. Samoin pintaremonttien totaalisuus – usein koko sisustus pantiin uusiksi ja kierrätyshuonekaluja käytettiin vain vähän.
Miksi krapularyyppy houkuttaa?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos juottaa suomalaisille ilmaista viinaa! Humalaan asti! Ja vielä maksaa ryyppäämisestä korvausta!
Kyllä. Ei kuitenkaan kelle tahansa. Tutkija Peter Eriksson vakuuttaa, että alkoholistit ja muut ongelmatapaukset seulottiin pois krapulatutkimuksen koehenkilöiden joukosta. Ja ei se pelkkää viinanjuontia ollut: tutkittavien ihmisten piti juoda myös pelkkää mehua, jotta voisivat toimia kontrolliaineistona. Alkoholinhuuruisina iltoina koehenkilöt vietiin autokyydillä kotiin asti. Seuraavana aamuna otettiin krapularyypyksi joko mehua tai alkoholia. Ja kas kummaa: tutkimuksen mukaan viinaryyppy näyttää piristävän krapulaista, koska se saa alentuneen testosteronitason taas nousuun. Erikssonin mukaan juuri tässä piilee vaara: krapularyyppy on usein alku alkoholiriippuvuudelle.
Kantabaari-tutkimus
Anna-Maija Liikanen tutki kuluttajaekonomian gradussaan Helsingin yliopiston Taloustieteiden laitoksella, mitä asiakassuhde omaan kantapaikkaan merkitsee ravintola 10th Floorin (nykyinen Loiste) kanta-asiakkaille. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkein. Kävi ilmi, että uskollisimmat asiakkaat muodostavat löyhästi toisensa tuntevan yhteisön. Erikoiskohtelu oli kantiksille tärkeämpää kuin rahalliset edut – joskin erityisesti naiset ja alle 35-vuotiaat sinkut riemuitsivat alennuksista ja ilmaistarjoiluista. Miksihän?
Vainajat netissä
Kuolleille perustetut, kaikille avoimet muistosivut tai Facebookin muistoryhmät ovat monelle luontevin tapa muistella edesmenneitä läheisiä ja jakaa muistoja muiden surevien kanssa. Anna Haverinen valmistelee väitöskirjaa virtuaalisuremisesta Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin oppiaineessa. Hänen tutkimusmenetelmänsä ovat virtuaaliantropologiset.
"Menetelmä pyrkii kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen, omankin kokemuksen kautta. Esimerkiksi Second Life -pelissä saatan haastatella avatar-hahmon haltijaa, joka suree reaalimaailmassa kuollutta pelaajaa. Silloin olen itsekin avatarina, pelin sisällä", Haverinen kertoo.
Hevostallien hierarkia
Karoliina Ojanen, entinen tallityttö itsekin, teki Helsingin yliopistossa etnografisen väitöskirjan tallityttökulttuurista. Hän vietti eri ratsastustalleilla kokonaisen kesän osallistuen havainnoinnin ja muistiinpanojen tekemisen ohessa välillä hevosten hoitamiseen ja muihinkin tallitöihin. Lisäksi hän haastatteli tallityttöjä eri puolilla Suomea. Ojasen mukaan tallityttökulttuuri on hyvin hierarkkista. Asema yhteisössä voidaan osoittaa monin tavoin: kuka saa taluttaa vaikealuonteista hevosta tai kuinka usein joku pääsee harjaamaan suosikkiponinsa. Silti monien parhaat kaverit (muutkin kuin hevoset) ovat talleilla – ja ulkonäköpaineet helpottavat verrattuna muuhun elämään.
Helsinkiläiset metsään
Tehtävä: selvittää, virkistääkö metsään meneminen kaupunkilaisia.
Tutkimustapa: Viedään koehenkilöt metsän reunaan ja sisemmälle metsään. Pannaan heidät vastaamaan kyselykaavakkeen väitteisiin, kuten: "Paikka on sekasortoinen", "Täällä tunnen pääseväni pakoon arkipäivää" ja "Haluaisin viettää enemmän aikaa katselemalla paikkaa".
Tätä kaupunkimetsätutkijana Helsingin yliopistossa toimiva Kaisa Hauru selvitti jo ympäristöbiologian gradussaan. Vajaan 70 hengen aineistolla näyttää siltä, että metsäkokemus on välittömästi virkistävämpi, kun ihmisen rakentamat tiet ja talot ovat poissa näköpiiristä.
Miksi huulipunilla on oudot nimet?
Kielten ja taidehistorian opiskelija Milena Halme oli kaivamassa muistiinpanovälineitä laukustaan mainoskieli-kurssin luennolla, kun hän huomasi huulipunan auenneen laukussa ja sotkeneen muita tavaroita. Sulkiessaan huulipunapötkön hän tuli vilkaisseeksi sen mainosetikettiä: "Helmeilevä huuma". Venäläistaustainen Halme ihmetteli, vetoaako moinen nimi suomalaisiin naisiin. Oivallus aloitti tapahtumasarjan, jonka seurauksena syntyi gradu huulipunien tuoteselosteiden käännösongelmista suomen ja venäjän välillä Helsingin yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden oppiaineessa.