Lahjakkuus on täysin yliarvostettua, väittää Harvardin käynyt Fortunen päätoimittaja Geoff Colvin käytyään läpi alan tutkimuksia. Ahkera menestyy; usko synnynnäiseen lahjakkuuteen on pseudotietoa. Saamattomat ihmiset vain keksivät selityksiä keskinkertaisuudelleen.
Mutta miksi toiset sitten ovat parempia kuin toiset?
1. Harjoitusmäärä
Menestyksen ratkaisee harjoittelumäärä ja se miten harjoittelee. Kaikkien on aloitettava alkeista. Musiikin huiput tulevat perheistä, joissa kuunnellaan musiikkia jo sikiöaikana. Vaikka Mozart harjoitteli vimmatusti, hänen varhaiset sävellyksensä eivät ole mestariteoksia, vaan kökköjä muotibiisejä. Tiger Woodsin golfhullu opettajaisä alkoi koulia kuopustansa ennen kuin tämä oppi puhumaan. Vauva-Tiger istui autotallissa syöttötuolissa muutaman tunnin illassa katsomassa, miten faija pisti palloja purkkiin. Hän sai ekan oman mailansa seitsemän kuukauden iässä. Neljävuotiaana Tiger sai ammattivalmentajan. Urheiluyleisö haluaa uskoa mystiseen golflahjaan, vaikka Woodsit itse vakuuttavat, että menestys johtuu jatkuvasta raadannasta. Nobelistit Herbert Simon ja William Chase lanseerasivat kymmenen vuoden säännön: vähintään tämän verran kovaa harjoittelua vaaditaan huippuhyvään suoritukseen, alalla kuin alalla. Yksikään “lahjakas” lapsi ei edisty muita nopeammin harjoittelematta enemmän.
2. Sisäinen motivaatio
Huiput ovat sisäisesti motivoituneita. Raha tai muut ulkoiset motivaattorit eivät riitä. Huiput ovat tehtäväorientoituneita. Ongelmanratkaisu itsessään tuo mielihyvää, ei ainoastaan päämäärä. Pienten haasteiden jatkuva voittaminen, intohimo lajiin, johtaa flow-kokemukseen. Tulevat matemaatikot ilahtuvat ratkaistuaan ongelman, eivät niinkään saatuaan kokeista kympin. Harva lapsi rakastaa kovaa harjoittelua. Vanhempien, valmentajien ja opettajien on luotava kannustava, virikkeellinen ja turvallinen kasvuympäristö. Ihailun, kehumisen ja patistamisen tarve vähenee motivaation muuttuessa nuoruuden aikana yhä enemmän sisäiseksi tarpeeksi tehdä asiat mahdollisimman hyvin. Sisäinen motivaatio löytyy tekemisen ilosta ja halusta olla paras.
3. Näkymätön koulussa
Colvinin mukaan yksikään urheilun, tieteen tai bisneksen nykyinen huippu ei erottunut joukosta 12-vuotiaana. Hyvä äly tai muisti eivät selitä menestystä, vaan ennemminkin harjoittelu muokkaa aivojamme. Lapsena ja nuorena aivojen muokkautuvuus on suurimmillaan. Huipulle pääsee se, joka tahtoo eniten.
4. Vaikeiden asioiden rakastajat
Huiput harjoittelevat itselleen vaikeita asioita. Kaikki kauan samaa työtä tehneet eivät pääse huipulle. Saman aivoton toisto ja löperö työmoraali johtavat laskevaan työsuoritukseen. Golfpalloja voi hakata pöpelikköön vaikka 50 vuotta oppimatta mitään. On harjoiteltava tarkasti mietittyjä oikeita asioita kunnolla. Hyvät taitoluistelijat keskittyvät hiomaan osaamiaan hyppyjä, huiput yrittävät vähän liian vaikeita. Kun Shikuza Arakawa voitti 2006 Torinossa Olympia-kultaa oli takana 19 vuotta kovaa treeniä ja ainakin 20 000 pyllähdystä kovaan jäähän, ilman lätkähousuja ja kypärää.
Lukijoilta
“Jos suurin osa on vain omasta harjoittelusta kiinni, on se huojentavaa. Paitsi jos asiaa ajattelee kasvattajan näkökulmasta. Pitäisikö 4-vuotiaan puolesta päättää, missä lajissa hän aikoo huipuksi ja rääkätä lasta koko lapsuus? Kyselee nimimerkki haluaa päteä lapsellaan. Onko lapsella mahdollisuus huippuun vain sellaisessa asiassa, josta hän pitää.”
Nainen, 33
“Lapseni on tutkimusten mukaan kaikessa lahjakas, mutta pärjää koulussa vain sellaisissa asioissa, joista on kiinnostunut. Tarvitaan sekä lahjakkuus ja kiinnostus asiaan, silloin myös jaksaa treenata asiaa.”
Nainen, 34
“Moni ystäväni on menestynyt työelämässä tosi hyvin. He eivät välttämättä ole huippuälykkäitä, mutta he tekivät töitä iltaisin ja viikonloppuisin ja treenasivat työssä tarvittavia taitoja. He etenivät johtajiksi melko nuorina.”
Nainen, 25
“Kaduttaa, kun vanhempani eivät pakottaneet minua pianon pariin nuorena.”
Nainen, 30
“Taviksille se on hyvä uutinen. Mutta en ole koskaan kuvitellut, että huippusuorituksia syntyisi ilman duunia.”
Mies, 34
13 kommenttia
niuho
4.2.2010 22:17
Ei se kyllä noin mene: "Yksikään “lahjakas” lapsi ei edisty muita nopeammin harjoittelematta enemmän." Kyllä jotkut oppivat samalla harjoittelumäärällä enemmän ja jotkut vähemmän. Ja kyllä "lahjoilla" tai siis geeneilläkin on väliä. Ei älyllisesti kehitysvammaisesta tule ydinfyysikkoa vaikka kuinka harjoittelisi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Angiina
4.2.2010 22:27
Musiikkipiireissä on tyypillistä puhua lahjakkaista, vaikka nämä lahjakkaat ovat aloittaneet viulunsoiton 3-vuotiaana ja treenaavat pari tuntia päivässä jo tarhaiässä. Mikä sitten on lahjakkuutta, mikä etumatkaa harjoittelussa? On huomattu esim että kaikki oppivat laulamaan. Lahjakas ei edisty, ellei harjoittele.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
sitypaskaa
5.2.2010 13:35
no siis aivan varmasti ominaisuuksilla on merkitystä eikä pelkällä harjoittelulla pärjää jos ei ole lahjoja
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
G. Gecko
5.2.2010 16:10
Olen jutun kirjoittajan kanssa pitkälti samaa mieltä. Usein takerrutaan lopputulokseen ilman, että kuvataan siihen johtanutta prosessia. Voidaan esim kadehtia vuosituloja tai asemaa työelämässä unohtaen, että taustalla on vuosien puurtaminen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jugular
5.2.2010 21:48
On pötypuhetta, etteikö lahjakkuutta olisi olemassa. Useimpia asioita oppii lähes kuka tahansa harjoittelemalla, mutta paljon harjoitelleista lahjakkaat ovat parhaita. Vaikka kuinka toivoisi, ei kaikista voi tulla ydinfyysikoita, Paganineja tai Usain Bolteja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Boltar
6.2.2010 11:06
Pitää olla motivaatiota. Jotkut osaa harjoitella tehokkaammin kuin toiset. Urheilussa huomaa hyvin, miten monet tekee sinnepäin, harvat tekee tosissaan ja kunnolla. Monet on niin löysiä luonteita. Urheilun historiassa on paljon lahjakkaita, jotka on lopettanu uran kesken, monissa lajeissa Suomessa enempi keskiverrot on päässy huipulle, ne on halunnu enemmän.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Leipää ja sirkushuveja
7.2.2010 12:21
Tässä taidetaan nyt sekoittaa menestyminen ja lahjakkuus. Ensimmäiseen ei jälkimmäistä aina tarvita. Lahjakas on henkilö, joka oppii jonkun asian samassa harjoitteluajassa toista nopeammin. Vaikka kuinka paljon teen työtä musiikintaitojeni kanssa, olen yhä aikuisiällänikin kykenemätön erottamaaan nuotteja. Samanaikaisesti vaikka en ikinä tee maalaus/piirustustaitojen eteen mitään, olen useimpia taidokkaampi, kun kerran hommaan ryhdyn.
Vastaa kommenttiinMenestyneitä - sanotaan vaikka nyt TAIKkiin menevät - ovat niitä, jotka tekevät hitosti duunia. Ja todellakin, jos on teknisesti lahjakas ja näkemyksellinen, ei kukaan kysy pääsykokeissa, "oliko helppoa oppia?"
Vastaa kommenttiin
kuvitteellinen rajoite
11.2.2010 14:02
Lahjakkuuteen uskominen on turhaa. Se on monelle vain tekosyy olla tekemättä kunnolla töitä omien taitojen eteen, eräänlainen mental block. Omassa lajissani olen tehnyt erittäin paljon töitä taitojeni eteen ja se on hyvin loukkaavaa kuulla kun joku kutsuu lahjakkaaksi... Taitoni eivät todellakaan ole tulleet lahjana minulle, vaan on pitänyt tehdä älyttömästi duunia niiden eteen.
Tottakai osalla ihmisistä on joko fyysisiä tai mentaalisia rajoituksia, jotka estävät taitojen kehittämistä erittäin pitkälle jollakin osa-alueella, mutta 90% ihmisistä on turha selitellä omaa huonouttaan lahjakkuuden puutteella.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jugular
12.2.2010 12:17
^ Niinhän sitä luulee helposti, kunnes tekee yhteistyötä jonkun _oikeasti_ lahjakkaan kanssa. Tein aikoinani laskuharjoitustehtäviä kaverin kanssa, joka oli kilpaillut matematiikkaolympialaisissa, valmistui kolmessa vuodessa erittäin hyvin arvosanoin, teki vuodessa hyvän väitöskirjan ja on nyt fyysikkona CERNissä. Kyseisellä kaverilla oli luontainen lahjakkuus matematiikkaan ja järjenjuoksu muutenkin sellaisella tasolla, johon ei pysty kuin pieni prosentti ihmisistä.
Kaikki hyötyvät harjoittelusta ja valtaosa ihmisistä pystyy oppimaan valtaosan asoista, mutta huippusuorituksiin eivät kaikki pysty, vaikka kuinka haluaisivatkin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Isidor
13.2.2010 15:30
Tarvitaan peppulihaksia, eli sinnikkyyttä, mikä on synnynnäinen ominaisuus.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
hukkaan_heitetyt_lahjat
15.2.2010 13:26
Lahjat ja taipumukset eivät takaa menestystä, mutta tekevät joillekin yksilöille asioita helpommiksi kuin muille. Tämä selittää sen miksi laiskat harvoin menestyvät lahjoista huolimatta. Luumuiluun kun sortuu niin helposti jos on liian helppo esim. lukiossa laskea matemaattisten aineiden kotitehtävät vasta liitutaululla jne. Ainakin pari vuosikymmentä sitten suomalainen koulujärjestelmä ruokki luumuilua, koska ainakaan maalla ei sopinut erottua joukosta liikaa jos halusi että on sosiaalista elämääkin. Lahjakkuuteen liittyy usein myös heikkouksia, jotka voivat olla esim. sosiaalisissa taidoissa hyvinkin pahoja. Harvemmin tapaa ihmisiä, jotka ovat muita lahjakkaampia kaikilla osa-alueilla, mutta kun näihin sitten törmää ei voi olla kuin monttu auki...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
nubbu
19.8.2010 22:47
LockYourSpot.com/nubbu
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Taitelija
1.8.2012 20:04
Ihmisellä on tiedostamatta taipumus keskittyä asioihin joissa se on luonnostaan hyvä, eli tavallaan toteuttaa lahjakkuuttaan. Tämä saa aikaan hyvissä olosuhteissa sen, että tulee sellainen itse itseään kehittävä positiivinen kierre mitä on hyvin vaikeaa, ellei lähes mahdotonta, voittaa tietoisella harjoittelulla. Tämä on yksi tekijä miksi ihmiset kuvittelevat lahjakkaiden olevan automaattisesti parempia, vaikka oikeasti taustalla läpi elämän jatkunut harjoittelu. Harjoittelu voi olla myös näkymätöntä, kuten esimerkiksi kuvataiteeseen suuntautuneet lapset tutkivat valojen ja varjojen konstruktioita sekä värien yhteensopivuuksia televisio-ohjelmia tai sarjakuvia seuratessa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin