20-vuotiaat ovat Suomen neuroottisin sukupolvi. Miksi? Ja mitä siitä seuraa? Onko meillä vuonna 2030 vain loppuunpalaneita ihmisraunioita, jotka eivät pysty työntekoon, parisuhteeseen tai vanhemmiksi?
Heti alkuun ei uskoisi, että seuraavat asiat liittyvät jotenkin yhteen.
"Perkele vanhemmat järkkäävät aikuisten lastensa asioita. Jos vuokra on rästissä, soitetaan iskälle", kiroilee tuttu isännöitsijä. Desinfiointiaineita myydään Alepan kassalla! Parikymppisillä naisilla on eniten orgasmivaikeuksia. Seksi aloitetaan aikaisemmin, ja sitä harrastetaan usemman kumppanin kanssa kuin koskaan. Silti orgasmeja saadaan vähemmän kuin koskaan. Mikä paradoksi! Tänäänkin viisi alle 30-vuotiasta aikuista jää mielenterveyssyistä eläkkeelle. Alle 30-vuotiaiden masennussairaslomalaisten määrä on lisääntynyt parissa vuodessa lähes 50 prosenttia. Ja YTHS:n mukaan jopa joka neljäs korkeakouluopiskelija ei pysty opiskelemaan, koska ahdistaa.
Mutta kyllä ne liittyvät. Asiantuntijoiden mukaan kaikki edelläluetellut ilmiöt kuvastavat 20-vuotiaiden neuroottisuutta. Parikymppiset ovat Suomen neuroottisin sukupolvi. Neuroottisia, siis oppikirjan mukaan ahdistuneita, vihamielisiä, masentuneita, alemmuudentuntoisia, haavoittuvaisia ja impulsiivisia. Oireina pelot, pakkotoiminnot, ruumiilliset vaivat ja itsensä tarkkailu. Työterveyslaitoksen neurologin Kiti Müllerin mikaan jopa neljännes parikymppisistä on jatkuvasti väsyneitä, yksinäisiä, keskittymiskyvyttömiä ja masentuneita.
"Älä suurentele tätä, minulle sanotaan, meneehän 70 prosentilla hyvin. Entä jos tämä on vain jäävuoren huippu?"
Kenen vika? Ja miksi?
Kysytään Emmalta, 21. Hän opiskelee yliopistossa, on kaunis ja fiksu. Hän kertoo olevansa ahdistunut, masentunut, alemmuudentuntoinen ja haavoittuvainen. Neuroosikyselyssä neljä oikein. Tarkemmin: hän kärsii sosiaalisesta neurotisoinnista. Eli?
"Mietin, mitä muut ajattelee, ja mitoitan käytöstä sen mukaan. Jos puhun ihmisistä jotakin, jota en toivo heidän kuulevan, otan puhelimen taskusta, ettei se vaan soita kyseiselle henkilölle."
Kun Emmaa jännittää, sydän hakkaa ja hän punastuu ilman ilmeistä syytä. Sekin nolottaa, että ihmiset ihmettelevät, miksi hän punastuu.
"Meikkivoide ja puuteri ovat aina mukana. Jos liikun ihmisten ilmoilla, lisään niitä, koska ihoni punoittaa."
Kasvojen menettämisen pelko näkyy Emmassa muullakin tavalla.
"Yhteensopimattomat vaatteet häiritsevät koko päivän, ja olen erittäin tietoinen siitä."
Eikä hän pysty lukemaan tenttiin, jos on mielestään mokannut:
"Mulla on hirveät ongelmat, pitäisikö ihmisiä tervehtiä vai katsoa muualle. Mitä jos se ei tunne tai muista. Pelkään tulevani torjutuksi."
Emma on muuten laman lapsi. Syntynyt 1990-luvun alussa. Otetaan lama ensimmäisenä syyllisenä esille.
Lama
THL:n tutkimus 90-luvun lapsista on karua luettavaa. Vuonna 1987 syntyneistä joka neljäs on tehnyt rikoksia tai rikkomuksia, viidennes on kärsinyt mielenterveysongelmista ja kuudennes uhkaa syrjäytyä työelämästä, koska heillä on vain peruskoulutodistus. Surkeus periytyy. Toimeentulotuella eläneiden vanhempien lapsista 70 prosenttia jatkaa elämäntapaa. Henkinen ja aineellinen köyhyys, tupakointi ja huono ravitsemus riivasivat lamaperheitä. Kiti Müllerin mukaan polarisoituminen vahvistuu mallioppimalla. Menestyneiden lapset pitävät oravanpyörää normaalina ja syrjäytettyjen jälkeläiset näkevät tulevaisuuden apaattisena. Lama ei ole ainoa syyllinen. On muitakin epäiltyjä. Otetaan seuraavat esiin.
Netti ja media
Aivotutkija Susan Greenfield uskoo netin häiritsevän aivojen kehitystä. Nettiyhteisöissä roikkuminen vähentää keskittymis- ja empatiakykyä ja horjuttaa identiteettiä. Virtuaalitodellisuuselämä lisää sensaatiohakuisuutta ja heikentää kykyä arvioida tekojen seurauksia.
"Tarvitaan vuorovaikutusta kasvokkain, jotta äly ja tunneäly kehittyvät", vakuuttaa Müller.
"Jatkuvat reaaliaikaiset katastrofiuutiset ja toisaalta tarinat menestyjistä hämmentävät herkässä kehitysvaiheessa. Ympäristön epävakaus sekoittaa mielen. Nuori ei tajua, että kaikkia ahdistaa joskus."
Liikkumattomuus
Tutkimusten mukaan onnellisimmat ihmiset harrastavat säännöllisesti liikuntaa. Isomahaisilla aivojen hippokampus on pienempi ja masennusriski suurempi. Liikunnanohjaaja Katja Keränen epäilee hermostuneisuuden johtuvan liikunnan puutteesta.
"Aivot tarvitsevat käsillä tekemistä ja liikuntaa", Müller komppaa. Nyt ne saavat liiaksi nesteytystä. Saammeko esitellä: syyllinen numero neljä.
Päihteet
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on lähes tuplaantunut 20 vuodessa. 23 prosenttia vastaajista sanoi 2009 Lasinen lapsuus -tutkimuksessa, että heidän lapsuudenkodissaan oli käytetty liikaa päihteitä. Oluen ja viinin lipittämiseen osallistuu nyt 90 prosenttia, aiemmin alle kymmenen prosenttia naisista. Huumeiden käytön toinen aalto alkoi 1990-luvulla. Kannabiksen käyttö kaksinkertaistui. 15–24-vuotiaista viidennes myöntää käyttäneensä kannabista. Teknokulttuurissa dokaamiseen yhdistyi ekstaasi ja gamma; amfetamiinin ja opiaattien ongelmakäyttö moninkertaistui. Kaikki päihteet aiheuttavat masennusta.
Tällaisia ongelmia Emmalla ei ole, mutta yksi neuroottisuuteen mahdollisesti vaikuttava syyllinen hänen taustaltaan löytyy. Se on...
Avioero
"Lapsi voi hyvin, jos vanhemmat ovat onnellisia" ja "ero on normaalia", ovat vääriä myyttejä psykologi Judith Wallersteinin mukaan. Hänen ryhmänsä on seurannut erolasten elämää aikuisuuteen. Wallersteinin mukaan lapselle olisi parempi asua ehjässä kodissa, vaikka vanhempien liitto olisi onneton. Lapset eivät ole joustavia ja kestäviä, eivätkä toivu erosta nopeasti. Erovanhemman aika menee oman onnellisemman elämän rakentamiseen. Kymmenen vuotta eron jälkeen vain puolet äideistä ja neljännes isistä pystyi tarjoamaan yhtä hyvää hoivaa kuin ennen eroa. Aikuistuneet erolapset muistavat eläneensä surun, yksinäisyyden ja vihan ilmapiirissä. Yksikään tutkituista ei haluaisi lapsensa kokevan samaa. Erolapsi elää katastrofin pelossa. Hänestä voi kasvaa neurootikko, joka pitää onnellisuutta vaarallisena: menetyksen todennäköisyys kasvaa. Ironista on, että neurootikkojen suhteet ovat vähemmän onnellisia kuin muiden. Ero on tietenkin suurempi juttu kuin...
Valvominen
...mutta pään se voi sekoittaa hyvin.
Suomalaislapset nukkuvat yössä tunnin vähemmän kuin muut eurooppalaiset. Unen häiriöt korreloivat ahdistuksen ja mielialaongelmien kanssa. Kolmasosa 15-vuotiaista kärsii uniongelmista neljä kertaa viikossa. Jotkut nukkuvat vain viisi tuntia yössä: väsymystä, mielialavaihteluja, jännittyneisyyttä ja hyperaktiivisuutta. Unettomilla nuorilla on 40-kertainen masennusriski. Müllerin mukaan unihäiriöt johtuvat myös aivojen ylirasituksesta:
"Ylisuorittajalla aivojen aktivaatiotila kiihtyy fysiologisesti ja aineenvaihdunnallisesti. Aivokemiat ja hormonit muuttuvat ja aivot tulkitsevat sen normaalitilaksi: neljä tuntia unta riittää, enkä tarvitse ruokaa. Aivot hirttävät kiinni. Seuraa psykoosi tai masennus. Työnarkomanian vieroitusoireet ovat samanlaiset kuin alkoholistilla; ahdistus on normaalia", Müller kertoo. Neuroottisuus voi ilmetä työnarkomaniana. Mutta ei ongelmaa ilman...
Ruokaa ja aineita
Suomessa käytetään enemmän lasten valmisruokia kuin muualla. 10-vuotiaana aivot ovat saavuttaneet 95 prosenttia aikuispainostaan. Nopeaan kasvuun tarvitaan hyviä raaka-aineita: proteiinia, vitamiineja, omega-3-rasvahappoja, kuituja, kivennäisaineita ja antioksidantteja. Ravitsemusterapeutti Marja Ruuti syyttää roskaruokaa – sipsit, makkarat, keksit – levottomista aivoista. Vääränlainen vähäproteiininen kasvisruoka aiheuttaa puutostiloja ja masennusta. Limu, sokeri, energiajuomat ja vaaleat viljatuotteet tekevät nuorista neuroottisia. Kalansyönti ja yhteiset perheateriat ehkäisevät masennusta.
Britanniassa on tutkittu keinotekoisten väri- ja säilöntäaineiden vaikutusta lapsiin. Lisäaineet ja hyvien rasvojen puute aiheuttavat ylivilkkautta. Lääkäri Antti Heikkilä syyttää terveysviranomaisia oikean tiedon pimittämisestä: lisäainehöttö pilaa terveyden. Avire Kuntoutuksen ylilääkäri Pekka Valkonen pelkää E-aineiden vaikuttavan nuoriin negatiivisesti. Viranomaisten mukaan useimmat lisäaineet ovat luontaisen kaltaisia aineita ja pelokkaita kehotetaan syömään tuoretta ruokaa. Heikkilän inhoama E621 eli natriumglutamaatti on virallisesti ok, mutta kiinalaistutkimuksen mukaan se lihottaa, ja Espoo kielsi sen kouluruuasta lasten päänsäryn ja ylivilkkauden takia. Mutta e-koodit ovat vielä helppo juttu, kun käsiteltävänä on...
Kasvatus
Psykoanalyytikko Karen Horney kuvasi jo 1930-luvulla teoksissaan kilpailuyhteiskunnan tuotetta, neuroottista persoonallisuutta.
"Häiriöisen tulee joka päivä osoittaa olevansa huippuyksilö. Mitkään saavutukset eivät tuo tyydytystä."
Kasvatustieteen professori Kari Uusikylän mielestä lapset tarvitsevat elämään mieltä, turvallisuutta ja aitoja ystäviä. Vanhemmilta pitäisi kieltää päihteet ja ylityöt. Älyn yliarvostaminen on vaarallista, etenkin moraalin kustannuksella.
Emman mielestä on ok olla haavoittuvainen ja herkkä, mutta nykyaikana "se ei saisi olla ok. Pitäisi olla kovempi, että pärjäisi kilpailussa".
Müllerin mielestä lapset kaipaavat struktuureja, ei valintoja; ei siis valinnaisaineita tai luokattomuutta. Vasta yliopistoiässä kokeiluihin on valmis. Esimerkiksi Emman ahdistus alkoi kunnianhimoisessa lukiossa.
Müller kaipaa kollektiivista huolehtimista.
"Vuorovaikutuksessa on jotakin kylmää. Kännykät ja muut sinänsä hyvät välineet ovat mahdollistaneet pelaamisen: perutaan jo sovittu, jos tulee parempi tarjous. Neurootikko saattaa olla nuori, jolla on hyvä kyky empatiaan. Neuroottisuus voi johtua myös elämäntavasta: ihmiset suorittavat elämää."
Luksuselämän hinta, Müller sanoo. Emma alentaa hintaa:
"Keskityn hengittämiseen. Hengitän syvään sisään ja ulos että rauhottuisin. Ajattelen: ei tähän voi kuolla. Varmuuteen auttaa se, jos olen kivasti pukeutunut."
Syvä hengitys.
Emman nimi on hänen pyynnöstään muutettu.
Lähteet: THL; YLE Uutiset; HS; Kivinen, Keränen, Julia Paavosen väitöskirja; Ruuti: Parasta aivoillesi; Uusikylä: Vastaiskuja; Päihdelinkki; Väestöliitto; Tuhkasaari: Vanhempani erosivat, Miten minulle kävi?; Mediuutiset; Kontula, Müller: Aivokutinaa
17 kommenttia
mieskoneella
31.3.2011 01:28
Lue tämä, vaikutti asialliselta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
hfdretg4sfhdfsdf
31.3.2011 14:43
"Kaikki päihteet aiheuttavat masennusta."
Ja tämähän ei ole totta.
Vastaa kommenttiinPäihteiden liika- ja ongelmakäyttö sitä kylläkin aiheuttaa.
Vastaa kommenttiin
Juu673
31.3.2011 15:12
En jotenkin jaksa uskoa, että nykysukupolvi on radikaalisti neuroottisempi kuin edellisetkään. Asioista uutisoidaan vain eri tavalla, näkyvämmin ja räväkämmin. Toisaalta maailma on myös käsitteistynyt; ennen ylivilkas oli ylivilkas, nyt se on ADHD tai jokin vastaava.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tilastonikkari
31.3.2011 16:02
Katsokaa Kelan tutkimukset ja tilastot. Sairikset, eläkkeet, lääkkeiden käyttö, kaikki vaan lisääntyy. Maailmassa on hankalampi elää nyt kuin aikaisemmin. Ja ehkä parikymppisten vanhemmat on tehny jotain väärin. Lapsilta ja nuorilta odotetaan liikaa. Mikään tavallinen ei kelpaa. Pitää olla paras.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
eiolenimimerkkia
1.4.2011 05:22
Vai Suomessa syodaan kuulemma enemman valmisruokia kuin taalla rapakon takana. En usko.
Ja aiemmat sukupolvethan ovat vasta muutaman tuhat vuotta valitelleet kuinka "nykynuoret" ovat niin paljon huonompia kuin he itse siina iassa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Liisiii
1.4.2011 06:06
Lasten valmisruokia! Ja tietenkin suhteessa väestön määrään. Muutenhan kiinalaiset ja intialaiset tekisivät kaikkea eniten.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
hyvaliisii
1.4.2011 10:34
Muualla Euroopassa tehdään paljon enemmän ruokaa itse. Suomessa lapset syövät einestä ja teollista ruokaa läpi lapsuuden. Ensin vauvan purkkiruokaa ja tekomaitoa, sitten teollista mössöä päiväkodissa ja koulussa, myöhemmin samaa peetä duunissa ja kotona einespitsaa.
Kattokaa markettien eineshyllyjä. Ne leviää ja leviää.
Monessa maassa ei tietenkään ole edes varaa ostaa valmiina. Ei Suomessakaan olisi, mutta kansa on niin typerää, ettei tajua tätä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
yksi_neurootikoista
4.4.2011 09:50
Kiinnitin huomioni noihin avioerojen demonisointiin: "Wallersteinin mukaan lapselle olisi parempi asua ehjässä kodissa, vaikka vanhempien liitto olisi onneton." Öh, 'ehjä' koti, vaikka ihmiset on onnettomia?!? On varmaan totta, että lapset kasvaa onnellisemmiksi, jos niillä on todella ehjä koti, eli yhdessä elävät onnelliset vanhemmat. Mutta en usko, että olisi useinkaan parempi elää onnettomien vanhempien kanssa 'ehjässä' kodissa kuin elää erovanhemman/-pien kanssa. Olen itse yksi tällainen 'ehjässä' kodissa elänyt; koko lapsuuteni ja nuoruuteni toivoin ja odotin, että vanhemmat eroaisi. Mutta ei, ne jatkoi riitelyä ja muuta yhteistä onnetonta elämäänsä, jatkaa edelleen. Tuossa tekstissä oli lisäksi, että "Aikuistuneet erolapset muistavat eläneensä surun, yksinäisyyden ja vihan ilmapiirissä. Yksikään tutkituista ei haluaisi lapsensa kokevan samaa." Näin on usein varmasti myös 'ehjässä', mutta onnettomassa kodissa eläneillä lapsilla. Itseni lisäksi tunnen parikin muuta ihmistä, jotka kärsivät kovasti siitä, ettei vanhemmat eronneet, vaikka parisuhde ei toiminut ollenkaan. En toivoisi samaa kenellekään, ero saattaa hyvinkin olla parempi vaihtoehto.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Vaikeaelama
4.4.2011 11:41
Minun vanhempani taas erosivat riitaisasta liitostaan. Turha luulla, että riidat siihen loppuivat. Molemmat olivat onnettomia sen jälkeenkin ja ihan sekaisin. Eroa seuraa usein tappelut huoltajuudesta, omaisuudesta ja mistä tahansa. Ehkä jotkut ihmiset ovat huonompia elämään sovussa ja tyytyväisinä kuin toiset, alun perin tasapainoisemmat ja sopuisammat henkilöt.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
miia-86
8.4.2011 21:25
Hämmästyin paljonkin, kun luin artikkelin. Oma ikäni menee vuodella ohi tästä neuroottisesta sukupolvesta, mutta koen silti samaan kastiin kuuluvani.
Omat vanhempani erosivat perheväkivallan vuoksi, kun itse olin ala-asteella. En silti ole koskaan kokenut, että olisin sen takia saanut huonon elämän - en ole neuroottinen ja työskentelen ja opiskelen yliopistossa. Erolapsenakin sain vanhemmilta riittävästi huomiota, ja nykyään välit kumpaankin ovat todella hyvät. En siis koe eläneeni lapsena suruaikaa, eron jälkeen minunkin elämäni parani, kun ei enää ollut mitään pelättävää.
Ainoa, johon ero vaikutti, taitaa olla asenteeni avioliittoa kohtaan. En usko elämänkestävään avioliittoon, ja hyväksyn sen, että ero on todennäköistä myös omassa tulevassa liitossani.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tilastoa
10.4.2011 13:37
Moni parikymppinen elää ihan toisenlaista elämää. Ottaa iisisti, mutta menee hyvin. He eivät ehkä huomaa niitä joilla menee huonommin. Tästä ikäluokasta suurempi osa kuin muista on neuroottisia. Vaikka yli puolella voi mennä paremmin kuin koskaan, osalla on huonosti asiat. Jos jokin ilmiö on tietynlainen, se ei tarkoita, että jokaisen yksilön elämä olisi samanlainen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
bele
12.4.2011 17:43
Kuulun kyseiseen ikäryhmään ja valitettavasti saanut neuroosit äidiltäni. Ihmettelen usein, kuinka tuo negatiivinen suhtautuminen asioihin istui niin syvään, vaikka isäni on aina ollut positiivinen elämänasenteeltaan ja äitini kanssa olen aina ollut huonoissa väleissä. Vanhempani eivät ole eronneet, vaikka joskus sitä nuorempana toivoin. Toisaalta tunnen kasvaneeni, kun olen oppinut pääsemään turhista negaatioista yli. Tämä neuroottisuus kyllä koskee vielä 10 vuotta vanhempaakin ikäryhmää. Isoveljeni kertoi, kuinka hänen kaverinsa oli voittanut nuorena urheilukilpailussa kultaa, ja kuinka hänen äitinsä kommentti oli ollut "taso ei sitten tainnu olla kovin kova". Tyyppi on nyt kolmenkymmenen ja omistanut elämänsä suorittamiselle, maineelle ja mammonalle. Jostainhan se onnistumisen tunne pitää saada. Eikä ole ainoa.
Suuret menestystarinat syödään sellaisinaan, ja voimattomuus siitä ettei itse voi tehdä mitään niin suurta, tuntuu masentavan porukkaa. Halutaan vaikuttaa ja tehdä maailmasta parempaa paikkaa, mutta jos kaikkea ei voi saada heti ja nyt, miksi edes vaivautua.
Nykyään kaikelta suojellaan niin paljon, ettei vastoinkäymisiäkään osata enää kohdata, ja ainoa keino välttää niitä on lopettaa eläminen ja jäädä neljän seinän sisälle. Kun ei suurimmalla osalla parikymppisistä ole elämässään ollut vastoinkäymisiä, niin pienetkin sellaiset tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Mielenkiinnolla odotellessa mitä meidän lapsista tulee.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Maijah
13.4.2011 14:42
Aina puhutaan siitä, miten paljon nuoria/ihmisiä jää masennuksen/mielenterveysongelmien takia sairaseläkkelle. Todellisuudessa heistä monet eivät kuitenkaan sairasta mitään psykiatrista sairautta, vaan heillä on jokin ei-psykiatrinen sairaus, jota Kela ei tunnusta työkyvyttömyyden syyksi, eivätkä he saa siihen asianmukaista hoitoa. Tällaisia ovat esimerkiksi fibromyalgia, krooninen borrelioosi sekä krooninen väsymysoireyhtymä (neurologinen infektiosairaus, jota sairastaa Suomessa kymmeniä tuhansia).
Masennukseen voi hyvällä tuurilla vielä saadakin hoitoa, mutta monia muita sairauksia sairastavien on turha uneksiakaan asianmukaisesta hoidosta. Ainoa tapa saada edes jotain toimeentuloa on väärällä psykiatrisella diagnoosilla saatu sairaseläke. Sitten ihmetellään, että miten näin moni on eläkkeellä masennuksen takia...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
koko_yhteiskunnan_ongelma
7.11.2011 00:13
Kuulun samaan ikäryhmään ja tunnistin itseni muutamista oireista. Neuroottisuuden alle on kerätty kumminkin hyvin monenlaisia ongelmia, joita löytyy myös muista ikäryhmistä. Onko kyse niinkään juuri parikymppisten lamalapsien ongelmasta vai koko yhteiskuntaa koskevasta muutoksesta? Tuleeko seuraavistakin sukupolvista yhtä neuroottisia tällä menolla?
Nykyään ulkomailla asuessani artikkeli herätti erityisesti huomioni, sillä muualla Suomi tuntuu olevan aina malliesimerkki sivistyneestä yhteiskunnasta, jossa on maailman paras koulutus jne. Mutta mitä me teemme maailman parhaalla koulutuksella, jos se johtaa ennenaikaiseen sairaseläkkeeseen ja mielenterveysongelmiin?
Artikkeli on toki citymäiseen tyyliin kärjistetty, mutta pistääkin juuri siksi ajattelemaan. Niin karulta kuin se kuulostaakin, on jollain tapaa helpottavaa kuulla, että lievä neuroottisuuteni ei ehkä olekaan niin omituista vaan koskee suurta osaa sukupolvestani.
Syitä on varmasti monia ja niitä on vaikea arvioida. Avioero toki järkyttää mieltä, mutta niin moni muukin suuri elämänmuutos, kuten paikkkunnan vaihdos, läheisen kuolema tai vakava sairastuminen. Ymmärrettävää on, että artkkelissa ei voida pureutua kaikkiin syihin. Avioero käyköön siis yhtenä muiden joukossa.
Joka tapauksessa, kiitos mielenkiintoisesta keskustelunavauksesta!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
nimitz
11.11.2011 08:15
Tämä asia on kummastuttanut pientä kulkijaa jo viimeisen 10 vuoden ajan. Onko meidän yhteiskunta kääntymässä täriseväksi kasaksi velliperseitä vai onko kyseessä vain se, että neuroosien ja henkisten sairauksien diagnoosit ovat tarkempia? Uskoisin, että se on 50/50.
Ongelmia on niin turha kasata itselleen, jos oikeasti kyseessä ei ole henkeä tai terveyttä uhkaava asia mutta kun suurin osa ihmisistä tekee kärpäsestä härkäsen ei lopputulos voi kovin tervettä olla. Oli se ongelma mikä tahansa, ei se ole oikeasti niin paha. Nauttikaa elämästä, älkääkä neurooseista. Niin mäkin pääsin yli niistä! :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
OnnellisuusReseptille
4.12.2011 16:05
Sellasta se elämä on, kun tehdään asioita joita ei oikeasti haluta tehdä. Yhteiskunta painostaa, vainoaa ja alituisesti myös muistuttaa siitä - että ihminen on vain ja ainoastaan työntekijä, harrasteita ei saisi ottaa liian tosissaan ja rahan takominen on tärkeimpiä tekijöitä mitä voi tehdä, niin kauan kun olet valtiolle hyödyke veroa maksavana tahona, voidaan suo pitää toimivana palikkana koneistoa.
Mitäs sitten jos ei tee mieli olla osa koneistoa? mitä jos osasi siine koneistossa ei miellytä sinua, saati täytä tai edes osaksi stimuloi ambitioita joita koet oikeasti haluavasi toteuttaa?
Siinä vaiheessa on helppo vetää lärvit, olla tyytymätön elämäänsä, olla vittuuntunut osaansa ja vaan niellä kaikki se syy/seuraus suhde, jonka takia ylipäätään ollaan masari saatu, tai neuroosi, tai mitä ikinä.
Onnellinen elämä on avain henkiseen hyvinvointiin, niin hemmetin yksinkertaiselta kuin se kuullostaakin, niin väittäisin - että se on totta, tai ainakin suuri osa tuota totuutta.
Kuunnelkaa itseänne joskus, olkaa itsekkäitä mitä omaan onnellisuuteen tulee! - jos vituttaa, muutos lähtee itsestään - täytä unelmasi, tai ainakin anna niille mahdollisuus - kuuntele itseäsi nyt, äläkä surkuttele sitten vanhempa kuinka harmittaa kun elämä meni tehden jotain muuta kuin sitä mitä itse haluaa.
Valintoja, valintoja.
Nimim: Persaukinen, "työtön ja syrjäytynyt", onnellinen ja omaa intuitiotaan kuunteleva, muusikko ja elämän-nautiskelija. 25v
Ps, itellä ei ole neurooseista tai muista psyykkisistä ongelmista tietoakaan - paitsi että oon pitkälti onnellinen kokoajan, mutta sehän on jo tässä yhteiskunnassa sairaus, maniaksi sitä taidettiin nimittää.
Eli ei muuta ku lekuriin, resepti käteen, ajatukset taka-alalle, parturiin ja duuniin! ( not! ;) )
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
elliesimerkki
3.2.2013 12:12
On varmasti helppo kommentoida asiaa, jos ei ole kokenut yli puoli vuotta kestävää unettomuutta ja sellaista aivojen yliaktiivisuustilaa, että on vain enää askeleen päässä psykoosista. Kyllä jo pelkkä unettomuuskin sekoittaa pään niin kiitettävästi, ettei siihen ihan vain ajattelemalla niin tai näin voi mitenkään vaikuttaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin