Oletko käyttänyt väärennettyä laukkua tai juonut väärää viskiä? Huomasitko eron? Et välttämättä. Piraattituotteet harmittavat luksusbrändien johtoryhmiä, mutta myös suistavat busseja tieltä. Ja tie Venäjän piraattimarkkinoille vie Suomen sataman kautta.
Suomen tullin nappaamat tyypilliset feikit
Viisitoista kuollutta. Vuonna 1996 bussi ajoi Kanadassa jyrkänteeltä alas. Syy: väärennetyt jarrupalat, jotka oli valmistettu kokoon prässätystä heinästä.
Kiinassa sijaitseva huvipuisto on Disneyland-piraatti. Disney-hahmojen ohella siellä käyskentelevät muun muassa Hello Kitty, Shrek ja Väiski Vemmelsääri.
Starbucks-kahvilaketju kävi kaksi vuotta oikeutta kiinalaista Shanghai Xingbake -kahvilaketjua vastaan. Ketju oli kopioinut logon, sisustuksen ja listan Starbucksilta. Ketju joutui lopettamaan toimintansa.
Venäjällä toimii Shelf-bensa-asemaketju, jonka värit ja simpukkalogo muistuttavat hyvin paljon Shellin vastaavia.
Thaimaassa valmistetaan feikki-Ferrareita.
"Mitä tahansa väärennetään. Ihan mitä tahansa", toteaa tulliylitarkastaja Lasse Ryyttäri. Hän on ollut mukana niin väärennettyjen auton tunkkien kuin 400 000 väärennetyn suklaamunankin pysäytyksissä. Munissa itsessään ei ollut vikaa, mutta niiden kääreissä patsastelivat Hämähäkkimies ja Teräsmies, molemmat suojattuja tuotemerkkejä. Munat hävitettiin.
Munat ja tunkit ovat tietenkin poikkeuksia. Eniten Suomeen saapuu väärennettyä kosmetiikkaa, vaatteita, elektroniikkaa, lääkkeitä, leluja, kenkiä ja koruja. Tällä hetkellä Kotkan satamassa seisoo 1 400 pulloa väärennettyä hajuvettä. Helsingissä puolestaan odottaa 5 000 pulloa Kuwaitista ja Yhdysvalloista tulleita hajuvesiväärennöksiä, muun muassa Dolce&Gabbanaa, Versacea ja Lacostea. Vastikään Suomen kautta oli menossa Espanjaan 16 miljoonan euron arvosta väärennettyjä kelloja: Rolexeja, TAG Heuereita, Cartieria, Bulgaria ja Guccia.
Viime vuonna Suomessa takavarikoitiin noin 730 000 piraattituotetta. Takavarikkoja tehtiin 192, kolmesta neljään joka viikko. Valtaosa, 135 takavarikoitua erää, oli matkalla Venäjälle. Suomi on suosittu kauttakulkumaa, sillä tavaraa on kätevää seisottaa turvallisessa suomalaisessa tullivarastossa, jossa logistiikka toimii.
Suomeen saapuneiden piraattituotteiden laskennallinen arvo oli viime vuonna 23 miljoonaa euroa. Suurin Ryyttärin muistama Suomeen tarkoitettu erä oli 12 miljoonan euron arvoinen lasti väärennettyjä Crocseja.
Laskennallinen arvo tosin voi olla aivan muuta kuin todellinen arvo – tulli laskee piraattituotteen olevan rahallisesti yhtä arvokas kuin aidon tuotteen. Logiikka toimii siten, että yksi väärennetty tuote syrjäyttää markkinoilta yhden aidon tuotteen. Niinpä väärennetyn Rolex Daytonan laskennallinen arvo on 15 000 euroa, vaikka piraatti todellisuudessa myytäisiin eteenpäin parilla kympillä.
Kiina on suurin piraattitavaroiden tuottajamaa. Toissa vuonna 56 prosenttia EU:hun saapuneista piraattituotteista oli kiinalaista alkuperää. Sijalla kaksi oli Taiwan, josta saapui noin seitsemän prosenttia takavarikoiduista piraattituotteista. Mitä tunnetumpi merkki, sitä suuremmat piraattimarkkinat. Liptonin teepussit muodostivat 67 prosenttia takavarikoiduista elintarvikkeista. Adidaksen osuus piraattiurheiluvarusteista oli neljännes, Niken toinen neljännes. 16 prosenttia feikkikelloista ja -koruista oli Rolexeja, 18 prosenttia laukuista Louis Vuitton -kopioita.
Tulli puuttuu ensisijaisesti terveyttä uhkaaviin piraatteihin. Eritoten lääkkeiden kanssa tulli joutuu suojelemaan ihmisiä näiden omalta typeryydeltä.
"Tullin haaviin jää vuosittain kymmeniä tuhansia netistä yksityiskäyttöön tilattuja lääkeväärennöksiä. Tilaajat tietävät, etteivät lääkkeet ole aitoa tavaraa, mutta haluavat ottaa riskin. Väärentäjät tekevät harvoin tuotteita, jotka ovat suoranaisesti myrkyllisiä, mutta on löydetty pillereitä, jotka sisältävät linnunkakkaa, pillereitä, jotka on päällystetty ohuella sementtikerroksella ja pillereitä, joiden kiiltävä pinta on maantiemaalia."
Ryyttäri, kuten monet kollegansa Euroopassa, on entinen huumetutkija. Taustasta on hyötyä, sillä huume- ja piraattibisnes toimii samalla tavalla.
"Huumeiden ja piraattitavaran kulkureitit Euroopassa ovat lähes samat. Bisnestä pyörittävät osittain samat tahot. Piraattitavara on rikollisliigalle jopa parempi sijoitus, sillä rangaistukset ovat pienet."
Venäjän sisäasiainministeriön mukaan tuoteväärennösmarkkinoiden arvo on jo ylittänyt huumekaupan arvon. Tulli paljastaa maahan saapuvista väärennöksistä vain alle kaksi prosenttia. Millaisia rangaistuksia piraattitavaran maahantuonnista ja levittämisestä sitten saa?
Ei juuri minkäänlaisia. Piraattitavaran levittämisestä rangaistaan vain siinä tapauksessa, että toiminta on ammattimaista elinkeinon harjoittamista. Kirpputoreilla tai netin kautta muutaman kymmenen kappaleen piraattieriä myyvä levittäjä jää usein rangaistuksetta. Rangaistuksetta jää myös välikätenä toimiva nettikauppias, joka ottaa sivuillaan vastaan tilauksen ja maksun feikkilaukusta ja toimittaa tilauksen Kiinaan, josta laukku lähetetään asiakkaalle. Tulli ei voi puuttua lähetyksiin, koska kyseessä on asianomistajarikos – väärennetyn brändin tavamerkin haltijan pitäisi nostaa syyte. Musiikin piratisoinnissa asiat ovat toisin: jo yhden biisin levittäminen voi johtaa tuomioon.
Kun piraattierä jää tullissa kiinni, soi lakimies Henrik af Ursinin puhelin. Patenttitoimisto Kolster, jossa hän työskentelee, edustaa merkkejä kuten Christian Dior, Hello Kitty ja Hermés – yhteensä noin puolta kaikista brändeistä, joiden kopioita tulli Suomessa pysäyttää.
"Usein tapaukset sovitaan oikeuden ulkopuolella. Piraattitavaran tilaaja maksaa tavaramerkin haltijalle korvauksen ja tavara hävitetään. Jos päädytään käräjille, tuomitaan pienehköjä sakkoja, korkeintaan ehdonalaista. Tuomioistuimet määräävät mielestäni liian pieniä korvauksia tavaramerkkien loukkauksista ja brändille tapahtuvasta imagohaitasta. Brändiin on panostettu miljoonia euroja ja kymmeniä vuosia. Väärennökset rapauttavat tuotteen arvoa."
Jos kyseessä on pieni erä tuotteita, tavaramerkkien haltijat eivät edes jaksa aloittaa korvauksenhakuprosessia.
"Tullin kenttähenkilökuntaa harmittaa, kun piraattien paljastamiseksi tehdään iso työ, mutta asianomistaja ei halua pysäyttää prosessia. Silloin emme voi muuta kuin päästää väärennetyn tavaran markkinoille", kertoo Ryyttäri.
Nollatoleranssi on muun muassa Rolexilla, Chanelilla, Louis Vuittonilla, Nikellä, Adidaksella, Guccilla, Pradalla ja lähes kaikilla lääketehtailla.
Arviolta prosentti Suomessa myydyistä tavaroista on piraatteja. Suurin osa piraattitavarasta liikkuu netissä, mutta joskus laittomasti valmistettuja tuotteita tai suoranaisia piraatteja päätyy Suomessa kauppoihin asti.
"Tavaratalojen ja kauppaketjujen sisäänostajia huijataan. Heillä on paineet ostaa sieltä, mistä halvimmalla saa. Joskus laittomasti valmistettu tuote on halvin, muttei niin halpa, että se herättäisi epäilyksiä. Samoin voi käydä hyvin tehtyjen piraattituotteiden kanssa", kertoo Ryyttäri.
Piraatti ei enää pitkään aikaan ole tarkoittanut Nicen lenkkareita tai Abibas-verkkareita. Piraatti saattaa olla samanlainen tai jopa laadukkaampi tuote kuin aito. Homma toimii näin: eurooppalainen vaatevalmistaja tilaa kiinalaiselta tehtaalta 10 000 takkia ja ilmoittaa hyväksytyt alihankkijat. Tehdas tilaa alihankkijalta kaksinkertaisen erän materiaaleja. 10 000 takkia toimitetaan eurooppalaiselle vaatevalmistajalle, joka maksaa niistä kolme euroa kappaleelta ja myy eteenpäin 750 eurolla kappale. Tehdas valmistaa luvattomasti toiset 10 000 takkia tismalleen samalla tavalla samoista materiaaleista ja myy ne piraattivälittäjälle hintaan kolme euroa kappale. Luvattomasti valmistetut takit joko päätyvät myyntiin heti Kiinassa tai ne laivataan Eurooppaan toista reittiä kuin viralliset 10 000 takkia.
Väärentäjät osallistuvat samoille messuille ja esittelytilaisuuksiin kuin aidon tavaran valmistajat ja saavat kopiot liikkeelle ennen kuin aito tavara on kaupoissa. Ed Hardyn vaatteita saapui Suomeen piraatteina ennen kuin niitä oli saatu myyntiin.
"Sveitsiläinen kellonvalmistaja valitti, että kiinalaiset väärentäjät kiertävät samoja messuja ja ostavat samoja kellojen valmistuksessa käytettäviä koneita, joilla he valmistavat omat kellonsa. Väärennösten valmistaminen on koko ajan halvempaa ja helpompaa. Ennen rantarolexin erotti kilometrin päästä", af Ursin sanoo.
"Kopioijat eivät ole jämähtäneet jauhamaan Louis Vuittonin monogrammikopioita, vaan Tulli käräyttää uusimpia malleja. He seuraavat muotia ja markkinaosuuksia hämmästyttävän nopeasti", toteaa Tullin tiedotuspäällikkö Sallamaari Repo.
Tullissa tällä hetkellä makaavan kelloerän tuotteista osa on Ryyttärin mukaan laadukkaampia kuin aidot. Kiinni on jäänyt myös esimerkiksi Nokian Vertu-puhelimien kopioita, joissa on hyvälaatuinen kamera. Alkuperäisessä Vertussa ei ole kameraa.
Firmoillekin tunnistustehtävä voi olla haasteellinen. Viskivalmistaja Johnnie Walker käytti 100 000 puntaa kehittääkseen autentisaattorin – laitteen, jolla voidaan 15 sekunnissa todeta, onko viski väärennös. Laitteeseen kaadetaan tippa viskiä ja pian laite kertoo, mistä viskibrändistä on kyse, vai onko kyse väärennöksestä.
Piraattikopiot syövät brändin arvoa, ja muotitalot käyttävätkin valtavasti resursseja piratismitaisteluun. Tarkastellaan tapausta Louis Vuitton.
Louis Vuitton on maailman kopioiduimpia merkkejä. Kaikista EU:ssa takavarikoiduista piraattilaukuista ja -asusteista melkein viidesosa on LV-kopioita. Louis Vuittonin emoyhtiön, maailman suurimman luksustavarakonsernin LVMH:n antipiratismiosastolla työskentelee täyspäiväisesti noin 60 henkeä. Puolet tiedotus- ja markkinointibudjetista käytetään piratismin vastaiseen työhön. Lisäksi Louis Vuittonilla on omat antipiratismitoimistonsa muun muassa Pariisissa, Hong Kongissa, Kantonissa, Milanossa, Dubaissa, New Yorkissa ja Buenos Airesissa. Toissa vuonna viranomaiset ympäri maailmaa tekivät Louis Vuittonin aloitteesta yli 20 takavarikkoa päivässä.
Antipiratismiosaston nettijaos syynää läpi nettikauppoja ja -huutokauppoja, hakukoneita ja keskustelupalstoja piraattimarkkinoinnin varalta sekä yrittää saada hallintaansa kaikki brändin nimeen liittyvät nettiosoitteet. Vuonna 2008 suljettiin yli 400 nettiosoitetta, joiden Louis Vuitton katsoi loukkaavan brändiään.
Vuonna 2003 lanseerattiin ohjelma, jonka puitteissa painostetaan välikäsiä, jotka eivät suoranaisesti liity piraattituotteiden valmistamiseen, mutta mahdollistavat sen jakelun. Oikeuteen on haastettu muun muassa kuljetusyhtiöitä ja vuokranantajia, joiden omistamissa tiloissa myydään piraattituotteita. Näin siistiytyi ainakin hetkeksi esimerkiksi New Yorkin piraattikeskus Canal Street.
Yksikin löydetty LV-kopio johtaa oikeusjuttuun. Taistelua käydään paitsi bisneksen, myös taiteen tasolla. Vuonna 2007 Louis Vuitton nosti oikeusjutun Britney Spearsia vastaan, koska tämän Do Somethin’ -videolla esiintyneen pinkin Hummerin hansikaslokeron kuviointi muistutti LV:n Cherry Blossom -kuviota. Spears ei joutunut maksamaan korvauksia, sen sijaan levy-yhtiö ja MTV joutuivat ja video joutui esityskieltoon. Samana vuonna tanskalainen taideopiskelija Nadia Plesner suunnitteli t-paidan, jossa darfurilainen lapsi kantoi chihuahuaa ja Louis Vuittonin käsilaukkua muistuttavaa veskaa. Paidoista saadut tulot menivät hyväntekeväisyyteen. Louis Vuitton katsoi tuotemerkkiään loukatun ja uhkasi Plesneriä oikeusjutulla. Plesner kieltäytyi lopettamasta kampanjaansa ja julkaisi kirjeen nettisivuillaan. Yhtiö veti lopulta kanteensa pois.
Suomalainen taiteilija Riiko Sakkinen, joka on käyttänyt teoksissaan Louis Vuittonin logoa muistuttavaa kirjainyhdistelmää, ei ole saanut soittoa Pariisista.
Lähteet: YK:n alueiden välinen kriminaalipoliittinen tutkimuslaitos UNICRI, Euroopan komission verotus- ja tulliliitto, Richard Martin: Contemporary fashion. The Times, FOX, Business Week.
Piraatin matka
