Yleisradio kertoo arvoistaan: ”YLE on kaupallisesti ja poliittisesti riippumaton. Ohjelmistossa pyritään tasapuoliseen käsittelytapaan ja puolueettomuuteen.” Aina tuo pyrkimys puolueettomuuteen ei vaikuta kovin vahvalta.
Tässä jutussa tarkoituksena on tutkia Ylen arvojen toteutumista kahden eri mielipidetiedustelun yhteydessä. Päähuomio keskittyy presidentinvaalien yhteydessä suoritettuun kyselyyn, jossa epäonnistuttiin kummallisella tavalla ehdokkaiden kannatuksen selvittämisessä. Samaten kyselyn yhteydessä suoritettu selvitys ehdokkaiden valinnan mahdollisesta vaikutuksesta maamme tulevaisuuteen jättää toivomisen varaa. Tarkoituksena ei ole jälkikäteen ottaa kantaa kummankaan ehdokkaan puolesta, vaan tutkia Ylen onnistumista tehtävässään.
Jutun lopussa paneudutaan vuoden ehkä merkillisimpään mielipidetiedusteluun, jossa Yle oli jälleen asialla.
Ailahtelevat kannatusprosentit
Toisen vaalikierroksen varsinainen äänestyspäivä oli sunnuntaina 29.1. Samalla viikolla tehtiin kolme eri mielipidetutkimusta, joiden teettäjinä olivat MTV3, Helsingin Sanomat ja Yle. HS tilasi oman tutkimuksensa TNS Gallupilta, Yleisradio Taloustutkimukselta ja MTV3 Research Internationalilta.
MTV3:n ja HS:n teettämät tutkimukset antoivat olettaa, että Niinistön kannatus oli selvässä nousussa. Keskiviikkona 25.1. julkaistu MTV3:n kysely antoi Haloselle 55% ja Niinistölle 45% äänistä. Tuon kyselyn mukaan Niinistön trendi oli nouseva. Tässä kahden eri viikon ajalle osuneessa tutkimuksessa jälkimmäisen viikon aineisto antoi Niinistölle korkeamman kannatuksen kuin edellisen (44%, 46%). Epätietoisia oli 37% vastaajista. HS:n perjantaina julkistamassa kyselyssä Niinistö oli rutistanut suosionsa jo aivan Halosen kantaan. Kannatusprosentit olivat 51-49. Epätietoisia oli neljännes vastaajista. (HS:n reilua viikkoa aikaisemmin teettämässä tutkimuksessa prosentit olivat Haloselle 53–47.)
Tämä trendi näytti kuitenkin muuttuvan perjantai-iltana Yleisradion tv-uutisten tilaaman kyselyn myötä. Halosen kannatukseksi saatiin 55 % ja Niinistön 45 %. Lisäksi Ylen tilaamassa kyselyssä ainoastaan 15 % vastaajista ei osannut tai halunnut sanoa kantaansa. Epävarmojen osuus pieneni huomattavasti. Kahden vuorokauden kuluttu lopullinen tulos oli selvillä. Prosentit vaaleissa olivat Halosen hyväksi 51,8–48,2. Varsinaisen vaalipäivän äänistä Niinistö sai jopa enemmän kuin Halonen eli Niinistön nouseva trendi jatkui loppuun asti. Ylen teettämä tutkimus ei siis mahtunut edes kolmen prosentin ilmoitetun virhemarginaalin sisään. Sen sijaan HS:n teettämän jälkimmäisen kyselyn tulokset olivat hyvinkin tarkkoja.
Yleensä Yle on pyrkinyt julkistamaan oman mielipidetutkimuksensa viimeisen vaaliväittelyn yhteydessä, jolloin ehdokkailla on mahdollisuus kommentoida esitettyjä lukuja. Miksi nyt päätettiin toisesta aikataulusta, kun saman kyselyn ehdokkaiden vaaliteemoja koskeva osuus julkaistiin jo torstai-iltana. Sen hieman erikoisiin painotuksiin paneudumme myöhemmin.
Ylen uutistuotannon johtajan Ari Järvisen mukaan aikataulupäätös tehtiin heti ensimmäisen vaalikierroksen jälkeen. Näin haluttiin toimia, koska trendin mahdollisesti hyvinkin nopea muutos oli tiedossa. Tavoitteena oli kyetä antamaan äänestyspäivän suhteen mahdollisimman tuoretta tietoa.
Tutkimusta tekemässä ollut Tarmo Ropponen korostaa, et-temme voi pitää Ylen tuloksia väärinä, sillä vaalipäivänä tilanne oli kannatuksen osalta jo muuttunut. Toisin sanoen Ropposen mukaan on mahdollista, että Niinistön kannatus nousi viisi prosenttiyksikköä kahdessa vuorokaudessa.
On muistettava, että HS:n tutkimus tehtiin tiistaina ja keskiviikkona ja Ylen keskiviikkona ja torstaina. Silti HS:n tulokset kuvasivat vaalipäivän tilannetta kirkkaasti paremmin.
Ristiriitaiselta tuntuu myös Ropposen selitys, jonka mukaan epävarmojen vastaajien huomattavan pieni osuus selittyy kyselyn tutkimusajankohdalla. Oletuksen mukaan monet epävarmat äänestäjät olivat tässä vaiheessa jo tehneet päätöksensä. Täsmälleen sama perustelu antaisi kuitenkin olettaa muita tiedotusvälineitä tarkempia tuloksia itse kyselyssä.
Selvää on, että omassa tavoitteessaan Yle epäonnistui, joko sen takia, että kannatuslukemat muuttuivat mystisesti Ylen tutkimuksen ajankohtana tai sitten Ylen tutkimuksessa julkistettu tieto ei antanut todellista kuvaa ehdokkaiden kannatuksesta.
Edesauttoiko Ylen toiminta jommankumman ehdokkaan kampanjaa? Politiikan tutkijoille on tuttu ns. bandwagon -ilmiö, jolla viitataan epävarmojen äänestäjien taipumukseen siirtyä voittajan kelkkaan. Ylen tutkimuksen voidaan katsoa kokonaisuudessaan edesauttaneen Halosen kampanjaa, sillä monen epävarman äänestäjän valinta olisi saattanut olla erilainen, mikäli Ylen tulos olisi ollut lähempänä todellista äänijakaumaa tai jopa jos HS:n tarkempi tutkimustulos olisi ollut viimeinen sana asiasta.
”Halosen johto pitää”, otsikoi Yle teksti-tv:llä, kun viimeinen mielipidemittaus oli saatettu kansan tietoon.
Niinistö ristiriitojen tuottajana
Ylen viimeisen mielipidetutkimuksen yhteydessä kansalaisille esitettiin kysymyksiä, joissa pyrittiin paneutumaan ehdokkaiden vaaliteemojen ytimeen. Kysymykset koskivat mm. Natoa, Suomen painoarvoa maailmalla ja maaseudun elinvoimaisuutta. Kaksi kysymystä kiinnitti huomiota. Selvisi että 12 % vastaajista koki, että työelämän ristiriidat lisääntyisivät Halosen voittaessa, kun taas 32 % oli sitä mielestä, että näin tapahtuisi Niinistön ollessa presidenttinä. Samaten yhteiskunnan poliittisen vastakkainasettelun lisääntymiseen Halosen kaudella uskoi 14 %, kun taas Niinistön tullessa valituksi tällaiseksi tilanteen arvioi 36 % vastaajista.
Kun kyselyn tuloksista kerrottiin, Yleisradion tv-uutisissa ei mainittu lainkaan kyselyn sitä osaa, joka osoitti, että maaseudun elinvoimaisuus lisääntyisi todennäköisimmin Niinistön kuin Halosen valinnan seurauksena. Tämä tulos löytyi ainoastaan Yleisradion verkkopalvelusta.
Ylen ”vaalibloggaajan”, tv-uutisten politiikan toimituksen päällikön Olli Ainola kirjoitti ”Tehty tutkimus paljastaa, että vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Vastakkain ovat muutos ja jatkuvuus. Niihin ei suinkaan suhtauduta samalla tavalla. Osalle äänestäjistä muutos merkitsee jotain uutta ja tuoretta, toisille se taas tarkoittaa uhkaa ja turvattomuutta…Lukujen perusteella arvelen, että Niinistöä jopa hiukan pelätään.”
Ongelmallista kyselyssä oli se, että työelämän ristiriitoja ja poliittista vastakkainasettelua ei lainkaan suhteutettu siihen, mikä vaikutus ehdokkailla saattaisi olla taloudelliseen tuottavuuteen. Tutkimuksissa on käynyt toistuvasti ilmi, että työttömyys on kansalaisten ensisijainen yhteiskunnallinen huolenaihe ja työttömyyden suhde talouden kehitykseen tuskin vaatii erityistä perustelua. Talous puolestaan koettiin Niinistön vahvaksi osaamisalueeksi.
Ainolan mukaan ehdokkaiden vaikutusta talouskasvuun ei haluttu udella, sillä tähän teemakenttään presidentti ei pysty uuden perustuslain puitteissa merkittävästi vaikuttamaan. Siksi huomio haluttiin suunnata ”yleispoliittisiin” kysymyksiin. Tämä näkyikin Niinistön vaalisloganin ”Vastakkainasettelujen aika on ohi” uskottavuuden selvittämisellä.
On kuitenkin vaikea nähdä, millä tavalla työelämän ristiriidat tai yhteiskunnan poliittinen vastakkainasettelu kuuluisivat yhtään sen selkeämmin presidentin vaikutusalueeseen. Ehkä ajatuksena oli, että kysytyt teemat liittyvät ihmisten asenteisiin ja tuntemuksiin, joihin presidentti voi mielipidejohtajana vaikuttaa talouden kurssin kääntämisen vaatiessa konkreettisia toimenpiteitä. Toisaalta voidaan väittää, että talouskasvu on aivan samalla tavalla sidoksissa ihmisten asenteisiin. Tämä tuntui olevan Niinistön kampanjan yksi keskeisistä ellei jopa keskeisin teema.
Tiedotusopin professori Pertti Suhosen mukaan mielipidekyselyissä ”ensimmäinen epäilys koskee tutkimuksessa esitettyjä kysymyksiä. Ovatko ne sellaisia, että tutkittavasta asiasta saadaan oikea kuva.” Huomiota tulee kiinnittää myös siihen, ”ovatko vastausvaihtoehdot kattavia ja tasapuolisia?” Tässä tutkimuksessa vaihtoehdot eivät olleet tasapuolisia.
Psykologinen konservatismi
Sosiologi Karl Mannheim erottaa toisistaan kaksi eri konservatismin lajia: psykologisen ja poliittisen. Psykologinen konservatismi tietyllä perustasolla kuuluu ihmisluontoon. Harvan ihmisen psyyke kestäisi sitä, että joku ilkeä demoni olisi joka päivä vaihtanut kotona kaikkien huonekalujen paikkaa. Poliittisella konservatismilla taas viitataan Ranskan vallankumouksen jälkipyykissä syntyneeseen poliittiseen ideologiaan, jossa korostui muuttuneen yhteiskunnan integroiminen osaksi arvokkaiksi koettuja perinteitä.
Muutosvastarinta ja pelko tulevaisuutta kohtaan kuuluvat ilmiöinä selkeämmin psykologiseen kuin poliittiseen konservatismiin. Ylen tutkimuksessa esitetyt kysymykset peilaavat kansalaisten tutkitusti yhä pessimistisempää asennoitumista tulevaisuuteen. Mikäli tulevaisuus nähdään pessimistisessä valossa, jatkuvuus on aina myönteisesti värittynyt ilmiö, riippumatta muutoksen (tai jatkuvuuden) poliittisesta väristä.
Epilogi: Ylen syksyn ”gallupfloppi”
Lokakuussa 2005 Ylen tv-uutiset hämmästytti katselijoitaan julkaisemalla teettämänsä tutkimuksen, jonka mukaan puolet kansasta vastaisi myöntävästi seuraavaan kysymykseen: ”Jos tasavallan presidentti ja pääministeri perustelluista syistä päättävät, että Suomi hakee Naton jäsenyyttä, voisitteko tässä tapauksessa tukea valtiojohdon ratkaisua?”
Kyselyssä ei kerrottu, millaisia nämä perustellut syyt saattaisivat olla, eikä sitä, mitä käsite ”tukeminen” tässä yhteydessä tarkoittaa. Jos rinnastamme perustellun päätöksen ei-perusteltuun, tällöin herää kysymys, minkä ihmeen takia kuitenkin puolet vastanneista eivät tukisi valtiojohtoa Nato-asiassa. Siksikö, että he ovat intohimojensa orjia, eivätkä heihin perustelut vaikuta? Jos taas pidämme heikostikin perusteltua vaihtoehtoa perusteltuna, tällöin kysymys ei tarkoita yhtään mitään, sillä ratkaisu löytyy vasta eri vaihtoehtojen tueksi tarjottujen perustelujen punninnasta. Kuten Pertti Suhonen asiaan liittyen totesi, ”suomalaiset edellyttävät kuulevansa ne hyvät perustelut sille esitykselle ennen kuin ryhtyvät sitä tukemaan”.
Miksi kysely ylipäänsä tehtiin?
Kahden päivän kuluttua presidentti Martti Ahtisaari antoi asiasta oman tulkintansa. HS:n mukaan Ahtisaari ”antoi ymmärtää, että Suomen politiikassa on pulaa johtajuudesta” ja että ”kansalaiset edelleen edellyttävät poliitikoilta selvää johtajuutta”.
Entinen presidenttimme heitti lisää vettä kiukaalle tulkinnalla, jonka mukaan kansan kuuleminen olisi johtanut täydelliseen katastrofiin toisessa maailmansodassa, jossa ”herraonniset” suomalaiset olivat onneksi löytäneet itselleen johtajat, jotka saivat ajettua kipeät, mutta oikeat päätökset läpi. ”Jos kansalta olisi kyselty mielipidettä, me olisimme olleet yksi oblasti [alue] Neuvostoliitossa”, Ahtisaari tykitti (HS 18.10. 2005).
Filosofi Olli Tammilehdon mukaan toisen maailmansodan perintö on keskeinen selitys sille, miksi poliittinen kulttuuri on maassamme epädemokraattisempaa ja vähemmän ”keskustelevaa” kuin muissa Pohjoismaissa. Pienessä piirissä tehdyt kabinettipäätökset sodan aikana ovat iskostuneet kansan mieliin malliesimerkkinä tehokkaasta asioiden hoidosta. Ahtisaaren retoriikka antaa tästä täydellisyyttä hipovan esimerkin.
Meille on opetettu, että keskustelussa kysymys edeltää vastausta sekä ajallisesti että loogisesti. Nato-kyselyn suhteen tämä tulkinta ei tunnu toimivalta. Vasta tutustumalla Ahtisaaren vastaukseen voimme ymmärtää mihin kyselyllä pyrittiin. Tavoitteena oli pohjustaa Suomen liittymistä Natoon tilanteessa, jossa kansan enemmistöllä on ”väärä” mielipide asiasta. Miksi Yle halusi osallistua näin intressisidonnaisen kyselyn tekemiseen, on epäselvää.
Muita kysymyksiä puolueettomalle Yleisradiolle
- Miksi Tarja Halosta käsitellyt tv-ohjelma ennakkotarkistettiin, mutta Sauli Niinistön ja Matti Vanhasen ohjelmia ei?
- Miksi Tarja Halosen vaalikirjan kirjoittajaa, toimittaja Hannu Lehtilää ei jäävätty presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen tulos-illasta?
Vain 61 % kansasta vakuuttui YLEN tasapuolisuudesta presidentinvaalissa
Yleisradion vuonna 2004 tekemän tutkimuksen mukaan 91% suomalaisista katsoi Yleisradion onnistuneen vähintään tyydyttävästi luotettavaa ja riippumatonta tietoa jakavien uutisten toimittamisessa. Imago siis kunnossa kaksi vuotta sitten, vaan kuinka Yle onnistui presidentinvaalissa?
City-lehti tilasi Taloustutkimukselta mielipidekyselyn koskien Yleisradion presidentinvaalin toisen kierroksen tv-lähetyksiä. Kyselyn mukaan 61% oli sitä mieltä, että toisen kierroksen vaalia käsiteltiin Ylessä tasapuolisesti. Joka viides ei osannut sanoa ja enemmän kuin joka kuudennen vastaajan mielestä Yle ei ollut tasapuolinen. Näistä kaksi kolmannesta näki Yleisradion suosineen istuvaa presidenttiä.
Tarja Halosta äänestäneistä 24 prosenttia kertoi presidentinvaalia koskeneiden televisiolähetysten vaikuttaneen äänestyspäätökseen, Sauli Niinistöä äänestäneistä 16 prosenttia.
Näin kysyttiin
Käsittelivätkö Yleisradion tv-lähetykset presidentinvaalin toisella kierroksella Tarja Halosta ja Sauli Niinistöä tasapuolisesti ?
- Kyllä 61 %
- Ei 18 %
- Eos 21 %
Jos Yle ei käsitellyt ehdokkaita tasapuolisesti, kumpaa ehdokasta Yle mielestänne suosi?
- Tarja Halosta 67 %
- Sauli Niinistöä 25 %
- Eos 8 %
Sauli Niinistöä äänestäneistä 94 % sanoi, että Yleisradio suosi Halosta, 6 % mukaan Niinistöä. Halosta äänestäneistä 34 % sanoi, että Yle suosi Halosta, 56 % mukaan Niinistöä.
Näin kysely tehtiin
Tutkimuksessa haastateltiin 1 021 henkilöä viikolla 6. Otos painotettiin iän, sukupuolen ja asuinalueen mukaan kohderyhmää edustavaksi. Virhemarginaali on +-3 prosenttiyksikköä.
