Presidenttiehdokas Elisabeth Rehnin mukaan Suomessa on moni asia vinossa: kansan moraalinen selkäranka on haurastunut, suuri osa nuorisosta on menettänyt otteensa ja vastuu perhe-elämästäkin on siirtynyt liiaksi yhteiskunnalle. Vaan on tämä hymyilevä rautarouvakin lipsunut jostain: entinen maamiinojen kiivas kannattaja on nyt niiden ponteva vastustaja. Niin, ja turkkia hän ei ole käyttänyt kymmeneen vuoteen.
Edessäni istuu ärtynyt ja hieman takakireä Elisabeth Rehn. Keltainen kännykkä on latautumassa lattialla, ja ulkona ilmapora tykittää jäätyvää katua. Istumme Rehnin kampanjatoimistolla Simonkentän vierellä, entisessä kommunistien pesäpaikassa, Koiton talon kulmahuoneistossa. Ja toimistolla kuhisee. Naisvaltainen tukiryhmä pitää aamukokoustaan. Rehnin henkilökohtainen autonkuljettaja juo kahvia hattu päässään Lattiat pursuavat kampanjamateriaaleja. Sinistä ja valkoista. Ja median edustajat jonottavat, kun Rehn antaa haastatteluja putkessa. Elisabeth Rehn on selvästi tosissaan. Nyt ei leikitä eikä ilkamoida. “Annan uskontunnustukseni usein, ja otan aika usein Herran pyhän ehtoollisen vastaan. Siitä on ehkä kolme viikkoa, kun viimeksi näin tein.”
En oikeastaan hämmästy tätä lämmintä ja avointa tunnustusta. Haastattelun aikana käy nimittäin selvästi ilmi, että edessäni istuu nainen, joka haluaa nostaa voimakkaasti esiin niin perinteiset perhearvot kuin (tällä kertaa) miehen sijasta vahvaan matriarkkaan eli naisvaltaan perustuvan arvomaailman.
Ei epäilystäkään. Jos Elisabeth Rehn valitaan Suomen presidentiksi, saamme naisen, joka puhuu ja vaikuttaa. Ilmeisesti itsepäisenä ja omiin tunteisiinsa uskoen ja nojaten.
Kuten hän teki toimiessaan puolustusministerinä. Välittämättä yhteisistä pelisäännöistä.
“Tarvitsemme suurempaa joustavuutta eläkeikään ja paljon enemmän senioriteetin kunnioittamista. Ja nuoriso on valitettavasti menettänyt otteensa - suuri osa heistä.”
Rehn pudottelee näkemyksiään. Ja istuu tuolillaan liikkumatta. Silmät katsovat eteenpäin hämmästymättä ja viileän rauhallisina. Hallitsijamainen etäisyys leijuu huoneessa. Joku ankaruus.
Mutta Rehn on samalla omalla tavallisella tavallaan suomenruotsalaisen liberaali ja suvaitsevan tuntuinen. Sivarit ovat ok. Ja Punainen Risti. Ja vapaaehtoistyö sekä naapuriapu. Ja humanistinen ihmisten keskinäinen välittäminen.
Rehnin neljä vuotta Bosniassa ovat vaikuttaneet häneen syvästi. Hallitseminen ja valta ei ole vain istumista kristallikruunujen alla tekemässä hienoja sopimuksia ministerien ja päämiesten kanssa.
“Olen nähnyt myös sen nurjan puolen, todellisuuden, kuinka vaikeaa on päätösten toteuttaminen, kun viha, ongelmat ja kaikki tuska vallitsevat. “
Milloin viimeksi olet nähnyt enkeleitä?
“Näen kyllä enkeleitä. Eilen ripustin niitä joulukuuseen.”
Milloin enkelin läheisyys on tuntunut?
“Tilanteissa kun on ollut suuria ja todellisia vaaroja. Siis henkilökohtaista vaaraa. Kyllä on ollut paljonkin surullisia tilanteita, jotka ovat kääntyneet parempaan päin. Kiitos enkeleiden.”
Jaakko Iloniemi kuvaa sinua uudessa kirjassaan “Vallan käytävillä”, että olet sisukas ja kunnianhimoinen. Puolustusministerinä keskityit itseäsi palkitsevien kysymysten hoitoon. Kuten tasa-arvokysymyksiin. Sitten hän kuvaa kuinka sooloilit ohitse presidentti Koiviston ja maan virallisen linjan Yya-asian suhteen sekä Eu-jäsenyydessä. Iloniemi kuvaa sinua charmanttina naisena mutta poliittisena välistä vetäjänä. Miten kommentoit tätä?
“Luulen, että Iloniemi suuttuisi valtavasti, jos hän kuulisi tämän analyysin. Hän oli nimittäin raivoissaan, kun johonkin iltapäivälehteen oli poimittu nämä osat. Hän halusi todellakin ylistää minua. Ja niinhän hän kirjassa tekeekin. Silloin vain ei pidetty siitä, että puolustusministeri ottaa kantaa asioihin. Mutta, koko maailma oli muuttunut ja puolustus sai mitä suurimmissa määrin toisenlaisen roolin. Puolustusministeri olikin taas vaikuttajia. Se, mitä puhuin maanpuolustuskurssin avajaisissa EU:sta, oli nimenomaan turvallisuusaspektista. Ymmärrän hyvin, että Iloniemi liikkui juuri sisäpiireissä, ja hän varmasti laski ja näki sen, että oltiin närkästyneitä siitä kuinka joku meni vain sanomaan asioita. Oli monta muutakin asiaa, jotka nostin esiin, ja joista ei oltu sovittu. Esimerkiksi asekätkijöiden kunnian palauttaminen. Oli todellinen shokki, että uskalsin tehdä sen. Mulla on aina ollut tuo - itsekäs tai ei - tuntu, että kun tuntuu siltä, että jostakin on puhuttava, niin sitten siitä puhutaan.”
Toimit siis intuitiivisesti, omaan näkemykseesi luottaen ja pelkäämättä. Puhuit vastoin yleistä tapaa ajatella. Kuvastaako tämä karaktääriäsi?
“En ole erehtynyt missään niissä asioissa, joita ajoin silloin 90-luvun alkupuolella. Tunsin, että näin pitää tehdä. Ja näin tulee tapahtumaan. Sanoisin, että tästä ehkä tulee juuri se, että presidentin on oltava tarpeeksi voimakas ollakseen heikoimman puolella.”
Olet ilmoittanut nettisivuillasi, että olet valmis ryhtymään henkilöksi, joka vaatii moraalista selkärankaa. Tarvitseeko Suomi mielestäsi siis jonkinlaista moraalista ryhtiliikettä?
“Kyllä! Hyvä Luoja! Sen jälkeen kun olen tullut Sarajevosta kotiin, olen ollut aivan kauhuissani siitä, mitä täällä tapahtuu. Me olemme niin itsekkäitä. Me emme välitä toisistamme. Täällä vanhusten suurin ongelma on yksinäisyys. Sain tilastoja Espoosta, jossa 27 prosenttia lukiolaisista ja yläasteen koululaisista on käyttänyt huumeita viimeisen kuukauden aikana. Ja 45 prosenttia ammattikoululaisista. Joku ei välitä tarpeeksi nuorisosta. Me joko olemme syrjäytyneitä tai meillä on niin paljon töitä, että emme ehdi olla lasten kanssa. Tarvitaan kyllä moraalinen ryhtiliike. Vastuuta ei enää saa sysätä yhteiskunnalle.”
Kenen selkäranka nyt on notkahtanut?
“Koko yhteiskunnan. Siinä, että olemme menneet järjestelmään, jossa yhteiskunta hoitaa kaikki pääasiat.”
Mutta emmekö me ole menneet globalisaatioon ja avoimeen markkinatalouteen?
“Eihän kukaan ole sanonut, että globalisaatio ja avoin markkinatalous ovat vastaus kaikkeen....”
...Globalisaatio on johtanut hyvinvointivaltion rakenteiden murtumiseen...
“Mutta hyvinvointivaltio voidaan hoitaa eri tavoin. Mä puhun ihan jokaisen vastuusta. Joka ikisen vastuusta. Gustav Björkstrand avasi Åbo Akademin lukuvuoden puhumalla siitä, että humanismia pitää saada huomattavasti enemmän kaikkiin tiedekuntiin. Kun ympäristösuojelu tuli aikaisemmin uutena, niin nyt se on vakio. Tällä hetkellä yritykset tietävät, että humanismi ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat heidän imagonsa kannalta tärkeitä. Mutta tämä ajattelu ei ole vielä tullut Suomeen.”
Humanismi kuulostaa hyvältä. Mutta onko se realismia?
“Humanismi on tullut, mutta ei meillä. Meillähän on valtava “cappi” syrjäytyneiden ja liian paljon töitä tekevien ja hyvin paljon tienaavien välillä. Ja, jos presidentti voi jollakin lailla ohjata ihmisten ajatusmaailmaa, niin kyllähän nyt poliittisen johtajan, ja tärkeimmän poliittisen päättäjän on pystyttävä vaikuttamaan, että nämä ongelmat tiedostetaan paremmin. “
Perinteiset poliittiset keinot ovat olleet tulonjako ja verotus.
“Joo, mutta presidentin rooli ei ole sisäpoliittisesti mahdollinen. Hän voi ainoastaan omalla henkilöllään ja auktoriteetillaan vaikuttaa. Tulonjaolla et kyllä paljon pysty vaikuttamaan perheiden näkemyksiin siitä, kuinka omat lapset pitää huoltaa.”
Ihan konkreettisesti, miten tuohon pääsee kiinni?
“Minuun teki vaikutuksen Bosniassa Välimeren mentaliteetti kaiken kaikkiaan. Ja varsinkin vanhempi sukupolvi. Mummot ja vaarit. Omat autonkuljettajani aina kertoivat, että nyt mennään mummin luokse. Mummi on tehnyt sitä ja tätä. Ja muuta. Että he ovat matriarkka ja patriarkka. Etteivät vain videot ja kaverit ja TV ole lapsille esimerkin antajina. Meillä myöskin väkivalta on huolestuttavasti lisääntynyt. Ja suvaitsemattomuus eri ihmisryhmien välillä. Jotakin on kyllä meillä aika pahasti vinossa.”
Pitäisikö hoitovastuun palautua jollekulle? Kenelle?
“Hoitovastuu on niillä, jotka ovat hoivaajina. Isä ja äiti. Jos lapsella on isä ja äiti. Mutta joka tapauksessa henkilöllä, joka on lapset maailmaan saattanut. Tämä ei tarkoita missään tapauksessa sitä, että olen ajamassa naisia hellan ääreen. Se on todellakin kaukana minusta. Mutta joka tapauksessa ensimmäinen primäärivastuu kuuluu aina vanhemmille. Ei sitä voi missään tapauksessa siirtää. Emme me missään kommunismissa elä.”
Huonoa oloa tuntuu riittävän. Meillähän on yksi ongelmaryhmä Suomessa. Eli miehet.
“Kyllä. Kyllä.
Miksi?
“Vaatimukset ovat olleet miehiin päin. Heidän on ollut pakko näyttää paljon enemmän kuin mihin he ehkä pystyvätkään. Ja muistan, kun tasa-arvoministerinä pidin pohjoismaisen puheenvuoron YK:ssa tasa-arvosta, herätin aikamoista huomiota sillä, että me olimme päättäneet nostaa miesten aseman tasa-arvokeskusteluun. Muut YK-maat olivat vähän suu auki. Tilanne on todellakin se, että avioeroissa miehet aina kuitenkin häviävät. Sekä lasten että oman henkilökohtaisen elämänsä suhteen. Miehillä on pätemisen tarve, ja heille odotusten täyttäminen aivan valtava. Ja sitten kun ei pystytä, niin miehellä on vähemmän voimaa kuin naisilla kestää syntyneet psyykkiset traumat. Miehet elävät jatkuvat vähän kuin kriisistä toiseen...”
...Modernit koulutetut naiset eivät kelpuuta itselleen miestä, joka ei vastaa heidän laatukriteereitään...
“Joo. Mutta kyllä sitten joskus se ränttäli tulee eteen, jonka kelpuuttaa. Syvä rakkaus syntyy. Helppohan minun on sanoa, kun olen synnyttänyt neljä lasta - olin kai juuri täyttänyt 27. Mutta olen huolestunut siitä, että ensisynnyttäjät ovat aivan liian vanhoja. Naiset katsovat tuota karriääriään. Kyllä on hyvä saada lapset nuorina. Ehtii sen karriäärin saada vanhempanakin.”
Kehityshän vain jatkuu. Naisilla on periaatteessa yhä erilaisempia keinoja tehdä lapsi juuri kun sitä haluaa. Mihin miestä oikeasti tarvitaan?
“Kyllä kai biologiseen jatkuvuuteen tarvitaan vieläkin miehiä. Mutta olen kyllä kuullut monelta nuorelta ystävättäreltäni, että miestä ei tarvitse muuhun kuin seksiin. Tuo pelästyttää minua. Olen kuitenkin niin paljon vanhakantainen, että mielestäni mies ja nainen kuuluvat yhteen. Jatkuvuus ja yhdessäolo syntyvät siitä.”
Okei, mennään vähän toisenlaiseen maailmaan. Kun olit puolustusministeri, toimit Suomessa maamiinojen kieltämistä vastaan.
“Silloin ei tullut edes esiin tämä kieltäminen. Hyväksyin kaikin puolin sen, että maamiinoja käytetään Suomen puolustuksessa.”
Balkanin kokemusten jälkeen olet ollut kuitenkin puhunut kiivaasti miinojen kieltämisen puolesta. Mikä olisi kantasi presidenttinä?
“Kokemukseni olen saanut. Ei tarvitse montaa maamiinoihin astunutta lasta nähdä, jotka pyrkivät sodan loppumisen jälkeen pelaamaan kavereiden kanssa jalkapalloa ilman jalkoja. Jouduin jatkuvasti törmäämään siihen, että kuinka minä voin suomalaisena toimia maamiinoja vastaan, kun Suomi on yksi niitä harvoja maita, joka ei ole lähtenyt niitä kieltämään. Vaikka Suomi kartottaisi miinakentät, ja vaikka ne ovat vain varatoimenpiteenä, niin me olemme kuitenkin aseistariisunnan esimerkkimaa. Meillä on vaihtoehtoisia keinoja miinoille - vaikkakin ne ovat kalliimpia. Olisiko kuitenkin väärtiä maksaa enemmän, ja olla mukana siinä ruodussa, jossa hiljalleen päästään kokonaan kieltämään maamiinat. Kyllä minulla on selkeästi tämä kanta.”
Miten suhtaudut suomalaiseen siviilipalvelusmieheen?
“Erittäin myönteisesti. Kuten tein puolustusministerinä. Ja se juuri osoittaa sitä ihmisoikeuskunnioitustani, jota pitää olla. Mutta Suomihan on tavattoman patrioottinen, isänmaallinen maa. Ja yllättävän harva on valinnut siviilipalvelusvaihtoehdon. Ja minun aikananihan siviilipalvelusaikaa lyhennettiin huomattavasti.”
Amnesty International kiinnittää edelleen huomiota pitkään palvelusaikaan. Olisitko presidenttinä valmis tukemaan palvelusajan lyhentämistä?
“Tein puolustusministerinä lakiesityksen, joka huomattavasti todellakin tuota aikaa lyhensi. Jouduin vielä lyhentämään esityksessäni sitä, mitä joku parlamentaarinen komitea oli ehdottanut. Siinä on kuitenkin otettava huomioon se, että varusmiehet ovat kiinni koko ajan. Kun taas siviilipalvelusmiehet voivat myöskin harjoittaa ammattejaan - kuten muusikon työtä - samaan aikaan.”
Eikö Suomen olisi aika siirtyä palkka-armeijaan?
“Ei missään tapauksessa. Meidän oloissamme varusmiespalvelu sopii erittäin hyvin. Ja meillä on todellakin Suomessa tämä kova motivaatio ja isänmaallisuus. Naiset, jotka ovat hakeutuneet vapaaehtoisesti palvelusta suorittamaan, ovat myöskin tehneet sen hyvin motivoituneina. Ollaan sitten vähän hulluja tai ei, meillä on kyllä senkaltainen luonne, että varusmiespalvelu sopii meille.”
Jos sinut valitaan presidentiksi, olet kauden lopulla 70-vuotias. Voitko tässä vaiheessa luvata, ettet havittele toiselle kaudelle?
“Ei minulla mitään senkaltaisia ajatuksia ole. Mutta minusta ei milloinkaan pidä sanoa “ei koskaan”. Asiahan riippuu aivan siitä, mitä kansa haluaa. Kyllä minä ne merkit tulen näkemään. Halutaanko minun lopettavan vai halutaanko minun jatkavan. Minusta tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että haluaisin jatkaa. Minulla on oma elämänikin. Ja olen nyt antanut 20 vuotta elämästäni yleiseen käyttöön. Ja neljä erittäin raskasta vuotta, jotka annettu kansainvälisen rauhan puolesta. Mutta ei koskaan pidä sano “ei koskaan”. Se on tyhmää.”
Sinulla on ehdokkaista suurin vaalibudjetti. Noin kolme miljoonaa markkaa.
“Ei niitä rahoja vielä ole. Se on kai tavoite.”
Voitko kuitenkin nimetä, mitkä ovat kolme suurinta vaalirahoittajaasi?
“En tiedä. Minulle on ollut hyvin tärkeätä, että rahoitus on minun ulkopuolellani. Siellä on kai kovin paljon yrityksiä. On yksittäisiä ihmisiä. On tätä myyntiä. On suuri rahoittajien päivällistilaisuus, jossa on kalliit liput. Mutta en tiedä, mitkä firmat ovat suurimmat rahoittajat. En myöskään kansanedustajana ja edellisissä vaaleissa halunnut tietää tästä asiasta, koska en halunnut olla sidottu. Kansanedustajana saatoin jopa äänestää sitä intressiä vastaan, joka on rahoittanut minua.”
Mikä on kaikkien aikojen innovatiivisin Tupperware-tuote?
“Kyllä kai se oli kolme kulhoa, jotka olivat erivärisiä. En muista niiden nimeä. Toin mallin Suomen markkinoille. Esittelin ja hoidin koko varaston. Tein töitä yötä päivää sen kanssa ja sain kai melkein sata esittelijää koulutettua.”
Mikä on paras MTV:ltä näkemäsi rockvideo?
“Miltä!?”
MTV:ltä? Music Television...
“Kuule, mä en katso. Kyllä mä olen joskus jossain hotellihuoneessa katsonut sitä.... Valitettavasti olen niin ikävä, että mä katson telkkarista poliittisia ohjelmia ja englantilaisia sarjoja. Bosnian-vuosina en katsonut TV:tä juuri ollenkaan koska olin aina töissä. Lauantait, sunnuntait ja illat. Joskus jopa yöt. Siellä jouduin toki katsomaan uutiset. Ja Mika Häkkistä, kun hän ajoi formulaa.”
Nopeat
- Turkistarhaus pitää elinkeinona Suomesta lopettaa.
” En ole 10 vuoteen käyttänyt turkiksia.” - Suomen pitää avata Venäjän kanssa viralliset neuvottelut Karjalan palauttamisesta takaisin Suomen yhteyteen.
”Ei - tällä hetkellä.” - Homo- ja lesbopareille tulee antaa virallinen oikeus adoptoida lapsia.
”Ei”. - Viini ja muut miedot alkoholijuomat pitää saada elintarvikemyymälöihin.
” Kyllä. Kunhan ne varastoidaan hyvin etteivät pilaannu.” - Rikoksenuusijapedofileille pitää rangaistuksena mahdollistaa kemiallinen kastraatio.
”Vapaaehtoisena ehkä.” - Suomen pitää – Ranskan esimerkin mukaisesti – lyhentää työviikkoa ja siirtyä 35-tuntiseen työviikkoon.
”Vaatii pohdintaa.” - Kannabistuotteiden käyttö tietyin rajoituksin ja niiden myynti valtion kontrollin alaisena tulee laillistaa.
”Ei, ei ja taas ei!” - Opiskelijoille täytyy maksaa opintotuen sijasta selvää palkkaa.
”Ei.” - Uskon kristillisen uskonnon opettamaan Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.
”Kyllä.” - Jo sovittuihin eläkkeisiin on kajottava, jotta eläkepommi ei lankea nuorten maksettaviksi.
”Ei.” - Ihmisoikeudet tulee nostaa kaupallisia etuja tärkeämmiksi ulkopolitiikan arvoiksi. Ja Suomen tulee yksipuolisesti rajoittaa kauppaa mm. Kiinan, Turkin ja Indonesian kanssa.
”Suomi ei koskaan voi olla puolueeton ihmisoikeuskysymyksissä. Mutta yksi-selitteisesti ei voi tuohon vastata.”