Tällä hetkellä käydystä perhevapaakeskustelusta jää lähinnä sellainen kuva, etteivät suomalaiset osaa tehdä elämässään oikeita valintoja ilman kansanedustajien apua, ja että vanhemmat ovat suurin uhka lastensa tulevaisuudelle pilttien ainoan pelastuksen ollessa julkishallinnon tarjoama kasvatuslaitos. Tämä jo pari vuotta käyty debatti on edustanut lähes täydellisesti nykyistä poliittista keskustelukulttuuria, jossa laput silmillä samaa mantraa jankuttamalla yritetään tehdä omasta mielipiteestä fakta. Käsillä olleen perhevapaauudistuksen puoltajien kuin vastustajienkaan argumentit eivät pääosin pidä vettä. Ja juuri siksi uudistuksesta oli, ja on edelleen, tulossa suomalaiselle politiikalle ominainen surkea kompromissi, josta ei ole kenellekään hyötyä, ja johon kukaan ei ole tyytyväinen.

Julkisessa keskustelussa on vedottu tutkimuksiin, jotka kuulemma todistavat, että tulevaisuutensa kannalta lapselle paras paikka on keskushallinnon järjestämä varhaiskasvatuslaitos, suomeksi sanottuna lastentarha. Esimerkiksi opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen vetosi taannoisessa mielipidekirjoituksessaan perhevapaauudistuksen kannattajien kovasti rummuttamiin OECD:n Education at Glance-raporttiin ja Home Sweet Home?-tutkimusraportteihin.

Tosin OECD:n Education at Glance-raportin Grahn-Laasonen mainitsee vain osoittaakseen, että Suomessa lapset viedään tarhaan monia verrokkimaita myöhemmin. Tämä ei ole uutta tietoa eikä tietenkään mikään argumentti itsessään. Argumentiksi hän nostaa Karhulan, Erolan ja Kilpi-Jakosen vuonna 2016 julkaiseman Home Sweet Home?-paperin, joka ei edes ole tutkimus, vaan vain muutaman sivun mittainen alustava tutkimusraportti. Siinä itsessään jo todetaan, että näitä alustavia tuloksia pitää tulkita varovaisesti, ja ettei tutkimusasetelman epätäydellisyyden takia selkeää kausaliteettia, eli syy-seuraus-suhdetta, voida tunnistaa.

Home Sweet Home?-raportissa kerrotaan, että kun dataa tarkastellessa kontrolloidaan vanhempien työllisyystilannetta saman vuoden lopussa, kun lapsi täyttää kolme, sekä vanhempien koulutustasoa lapsen syntymävuonna, niin koulutuserot eri ikävuosina tarhaan menneiden lasten kohdalla käytännössä häviävät. Suomeksi sanottuna: Tämän datan mukaan lasten koulutustasoon vaikuttaa nimenomaan vanhempien koulutustaso ja työllisyystilanne, ei se, onko lapsi viety tarhaan yksi- vai kolmevuotiaana.

Kyseinen tutkimus siis ei ole valmis, ei läpäissyt vertaisarviointia, ei ole sisällöltään vielä luotettava eikä siinä esitetty data edes tue yleisesti esitettyä johtopäätöstä alle 3-vuotiaiden varhaiskasvatuksesta saamista hyödyistä. Sen käyttäminen vipuvartena lapsien kampeamiseksi väkisin tarhoihin ei siis ole perusteltua, vaan osoittaa lähinnä sen, ettei näin tekevä ole edes tutustunut koko raporttiin.

Myös opetushallituksen vuonna 2016 julkaisemaan "Vaikuttava varhaiskasvatus"-raporttiin on viitattu ahkerasti varhaiskasvatuksen merkityksestä puhuttaessa. Siinä viitataan kymmeniin tutkimuksiin, mutta varhaiskasvatuksen hyödyistä puhuvassa kappaleessa vain neljään. Niiden sisältö on aivan liian laaja täikammalla läpikäytäväksi ihmiselle, jolle ei makseta faktantarkistuksesta, mutta tsekkasin kuitenkin pääkohdat läpi.

Yksikään näistä tutkimuksista ei tarkastele varhaiskasvatuksen vaikutuksia alle 3-vuotiaisiin, joista kotihoidontukea käsittelevässä keskustelussa on paljolti kyse. Ainoa merkittävä yleishavainto löytyy Heckmanin lyhyestä meta-analyysistä, jossa todetaan, että huono-osaisten perheiden lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen aikaisella iällä nostaa heitä kohti muiden perheiden lasten keskiarvoja koulutustasossa ja sen mukanaan tuomassa elintasossa. Ei liene kenellekään vaikeaa kuvitella, että esimerkiksi mielenterveysongelmaisten, päihdeongelmaisten tai muista sosiaalisista ongelmista kärsivien vanhempien lapsille on hyödyllistä päästä turvallisempaan ja tasapainoisempaan ympäristöön mahdollisimman aikaisin?

Mutta kenen mielestä, ja millä perusteilla, tavallisessa rakastavassa, turvallisessa ja muutenkin vakaassa perheessä kasvava lapsi jäisi elämän kilpajuoksussa takamatkalle vain siksi, ettei hän käy päivisin tarhassa? Ainakaan perhevapaakeskustelussa siteeratut tutkimukset eivät tuollaista johtopäätöstä tue vaikka moni onkin sellaiseen selkeästi halunnut päätyä.

Perhevapaakeskustelussa siteeratut tutkimustulokset eivät siis tue väitettä siitä, että alle 3-vuotiaana tarhaan menolla olisi ainakaan mitään tilastotieteellisesti merkittävää syy-seuraussuhdetta lapsen myöhemmän menestyksen tai hyvinvoinnin kannalta. Niinpä minusta on äärimmäisen huolestuttavaa, että lukuisat kansalaisaktiivit, puoluejohtajat, kansanedustajat ja jopa ministerit toistelevat papukaijan tavoin tieteellisesti lukutaidottomien toimittajien älyvapaita johtopäätöksiä lukematta niitä tutkimuksia, joilla muka perustelevat politiikkaansa. Se ikävä kyllä luo mielikuvan, ettei tätä maata edes yritetä johtaa tieteelliseen metodiin tai tutkimustietoon luottaen, vaan jopa aivan korkein poliittinen johtokin seuraa sokeasti ideologiaansa valikoimalla tarkkaan omasta kuplastaan ennakkoluulojaan tukevat hömppäuutiset.

Lasten hyvinvointiin vetoaminen on näiden tietojen valossa vain yksi ideologisen tavoitteen täyttämiseksi keksitty tekosyy. Toinen samanlainen on analyysit naisten ja miesten välisistä palkkaeroista sekä työllisyysasteista, jotka nekin sisältävät monta epäloogista nyanssia.

Ensinnäkin, mikään lakiin leivottu etuus ei anna naisille kannustinta jäädä kotiin miehiä merkittävästi pidemmäksi ajaksi. Äitiysrahan ja isyysrahan välillä maksetun etuuden ero on kolme viikkoa, se on ainoa juridinen ero äitien ja isien saamien kannustinten välillä. Kuitenkin, jos naiset vapaaehtoisesti jäävät kotiin pidemmäksi aikaa, niin ei kyseessä ole mikään “rakenteellisesta syrjinnästä” johtuva tasa-arvo-ongelma, vaan oikeustoimikelpoisten aikuisten tekemä vapaa päätös. Eivät kotona lastaan hoitavat naiset ole mitään keskussuunnitteluvapahtajaa tarvitsevia ääliöitä, jotka pitää pelastaa omalta tyhmyydeltään.

Otan tämän “syrjiviin rakenteisiin” vetoavan argumentin tosissani heti, kun naiset sankoin joukoin ilmoittavat olleensa lasten kanssa vastentahtoisesti pidempään kotona kuin olisivat oikeasti halunneet. Tällaiseen naiseen tuntuu kuitenkin olevan käytännössä mahdotonta törmätä vaikka kaikki meistä tietävät, miten pitkät vanhempainvapaat vaikuttavat palkka- ja urakehitykseen. Jos naiset todella omasta mielestään kärsisivät kotona viettämästään ajasta, niin opetusministeriö, naisjärjestöt ja muut humppaorkesterit olisivat takuuvarmasti julkaisseet aiheesta pitkän liudan tilastoja perhepolitiikan muutoksen tueksi. Mutta eivät ole, koska naisten ovat itse halunneet olla kotona hoitamassa lapsiaan, eivätkä vastaukset näin ollen tue narratiivia “sortavista rakenteista”.

Kukaan tai mikään ei estä modernia naista laittamasta lapsenteon ehdoksi sitä, että vanhempainvapaat jaetaan tasan. Enkä suoraan sanottuna keksi, miksi tällaisen hetero-oletetun ydinperheoletetun miesoletettukaan vaatisi mitään sen vähempää? Mutta toisaalta, minä en olekaan niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat tietävänsä muiden puolesta, millainen järjestely heille on paras.

Toisekseen, pari viikkoa sitten Senaatintori täyttyi demareista, vasemmistoliittolaisista sekä vihreistä, jotka huusivat “naisvihamieliselle, epäinhimilliselle, heikompiosaisia kurittavalle ja eriarvoisuutta kasvattavalle” hallitukselle kuinka uhka työttömyystuen marginaalisesta leikkauksesta ei tuo lisää työpaikkoja. Samat henkilöt kuitenkin nyt ripittävät “naisvihamielistä” hallitusta antaen ymmärtää, että työpaikkoja tulee jostain lisää leikkaamalla naisten käyttämistä tuista merkittävästi enemmän. Useimpien poliitikkojen näkemys tukien kannustinvaikutuksista heittää loogista kuperkeikkaa riippuen lähinnä siitä, mitä mieltä poliitikon asiasta täytyy olla tullakseen ensi vaaleissa valituksi. Tällaisia poliitikkoja ei kenenkään tietysti pitäisi äänestää.

Puhuttaessa perhevapaauudistuksen vaikutuksista työuriin, verrataan suomalaisten naisten työllisyysastetta aina muihin pohjoismaihin. Mutta jos verrataan miesten ja naisten kokonaistyöllisyysasteita, niin Suomessa ero on itse asiassa EU-maiden pienin. Vastoin naisasianaisten, äijäfeministien ja muiden laput silmillä kaakattavien poliitikkojen kaanonia, sukupuolten väliset erot suomalaisilla työmarkkinoilla ovat täysin merkityksettömiä ongelmia tasa-arvon, kansantalouden ja työllisyyspolitiikan näkökulmasta. Todellinen ongelma on se, että täällä kokonaistyöllisyysaste laahaa kymmenisen prosenttiyksikköä esimerkiksi Ruotsia jäljessä ja eläkeikää lähestyvien kohorttien kohdalla ero on jo yli 15 %-yks. Lainsäädännön mikromanagerointi sukupuolikeskiarvojen tasoittamiseksi on yksinkertaisesti merkityksettömään asiaan keskittymistä.

Sitäpaitsi, jos uudistuksen keskiössä oli parantaa nimenomaan naisten työmarkkina-asemaa naisten käyttämiä tukia leikkaamalla, niin miksi tyytyä leikkaamaan kotihoidontukea vain vähän loppupäästä? Miksei koko tukimuotoa lakkauteta ja lyhennetä samalla vanhempien käytettävissä olevia vanhempainvapaita vaikka kuuteen kuukauteen per perhe? Tai poisteta veronmaksajien rahoilla subventoituja vanhempainvapaita kokonaan? Tällöinhän kannustinvaikutukset paranisivat huimasti kaikilla sukupuoleen katsomatta ja useimmat piltit saataisiin jo parin kuukauden iässä kasvatuslaitoksiin turvaan vanhemmiltaan!

Todellisuudessa näin ei tehdä, koska jopa äänekkäin vasemmisto- ja feministipopulisti tietää, ettei työllisyysaste parane merkittävästi ilman aitoa työmarkkinareformia ja veroasteen laskemista. Naisten oikeudet ovat toki tärkeä asia, mutta ne tuntuvat olevan monelle niistä vaahtoavalle vain äänestäjien hämäämiseksi luotu savuverho, jottei tarvitsisi sanoa ääneen mitään sellaista, joka voisi suututtaa äänestäjät.

Tällä hetkellä esitys perhevapaamallin muuttamiseksi, sekä esityksen vastustaminen, on erittäin kunnianhimotonta tulonsiirtopyramidin kantilta toiselle pyörittelyä, jossa lähinnä siirretään veronmaksajien ja yritysten kustantamia etuisuuksia poliitikkojen valitsemille eturyhmille. Minusta on hurjaa, että valtakunnanpolitiikasta on haasteellista löytää edes puolikasta ideaa, jonka myötä suomalaiset saisivat ottaa enemmän vastuuta omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan. Lyön vaikka vetoa, että suurin osa meistä haluaisi parantaa omaa ja perheensä elintasoa omalla työllään, mutta riistoverotus rampauttaa tavallisen palkansaajan ostovoiman, kun ääniä kalastelevat poliitikot ovat valmiita siirtämään kansalaisten pienimmätkin arjen murheet julkishallinnon harteille.

Suomessa pitäisitehdä kunnollinen perusturva- ja veroreformi, suitsia julkisen sektorin kuluja ja lanseerata perustilimalli, niin vanhemmilla voisi tulevaisuudessa olla varaa ottaa isompi vastuu perheensä elättämisestä. Ja jos täällä pidetäänkin yllä jotain valtion subventoimaa vanhempainvapaajärjestelmää, niin siitä tulisi koitua yrityksille mahdollisimman vähän kuluja ja perheiden pitäisi saada jakaa vapaansa omalla päätöksellään juuri niin kuin haluavat ilman mitään korvamerkkejä. Se olisi todellista vapautta, eikä sitä vapauden kaapuun puettua holhoamista, jonka kannattajat nostavat itsensä jalustalle samalla ajatellen muiden olevan niin tyhmiä, etteivät kykene päättämään omista asioistaan.

Älkääkä ymmärtäkö väärin. Minä kannustan ehdottomasti kaikkia vanhempia ottamaan lomaa viettääkseen aikaa lapsensa kanssa. Sanon kaikille ihan sukupuoleen katsomatta, että kannattaa tarkkaan pohtia, haluatko taistella ajasta lapsen kanssa vai urakehityksestä työpaikalla? Tietysti on kivempaa kuolla varakkaampana kuin köyhempänä, mutta niitä vauvan tai taaperoikäisen kanssa vietettyjä ainutlaatuisia hetkiä ei saa millään rahamäärällä ostettua takaisin, kun ne kerran menevät ohi. Siinä luo sidettä lapseen, tutustuu häneen, saa opetella arjen rutiineita ja perheestä huolehtimiseen tarvittavia taitoja. Ne muutamat viikot tai kuukaudet menevät, ikävä kyllä, ohi yhdessä silmänräpäyksessä vaikka se taloudellisesti vähän kirpaiseekin.

Olemassa oleva perhevapaajärjestelmä, saati tämä esitys uudeksi sellaiseksi, ei kuitenkaan edusta mitään tasa-arvoa, vaan yksilönvapauden murskaamista ylhäältä määritellyn ihanteen saavuttamiseksi. Nykyinen systeemi luotiin tukemaan poliitikkojen ihannetta heteropariskunnan muodostamasta ydinperheestä, eivätkä ne itseään edistyksellisiksi liberaaleiksi kuvittelevat perhevapaauudistuksen kannattajat ole todellakaan purkamassa tätä järjestelmää, vaan vain muuttamassa niitä vahvistamaan omia ihanteitaan. Vapausaatteen kannattajana en voi hyväksyä sitä, että tasa-arvon käsitteen väärin ymmärtäneet keskushallintofetisistit käyvät sotaan perheiden sisäistä autonomiaa vastaan pakottaakseen meidät vapaat aikuiset suomalaiset oman ideologiansa mannekiineiksi.

http://www.hs.fi/paivanlehti/07102016/a1475724211284
http://www.msmt.cz/file/39129/download
http://www.oecd.org/edu/education-at-a-glance-19991487.htm
http://wpsei.utu.fi/wp-content/uploads/2016/04/WPSEI9.pdf
http://www.slideshare.net/titaresearch/erola-karhula-kilpijakonen-home-sweet-home-longterm-educational-outcomes-of-childcare-arrangements-in-finland
http://www.oph.fi/download/176638_vaikuttava_varhaiskasvatus.pdf
http://heckmanequation.org/content/resource/case-investing-disadvantaged-young-children
http://ecec-care.org/fileadmin/careproject/Publications/reports/CARE_WP3_D3_2_Professional_Development_and_its_Impact_on_Children.pdf
http://193.61.4.225/web-files/our-staff/academic/edward-melhuish/documents/2.RB351_-_Influences_on_students__social-behavioural_development_at_age_16_Brief.pdf
http://eppe.ioe.ac.uk/eppe/eppepdfs/RBTec1223sept0412.pdf
https://businessinsider.com/pisa-worldwide-ranking-of-math-science-reading-skills-2016-12?r=US&IR=T&IR=T
http://www.kela.fi/documents/10180/0/Koti_ja_perhe_esite_Kela.pdf/dd7579da-aff7-4689-87f5-862fb15742bd
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/li-andersson-mtv-n-kolumnissa-aktiivimalli-rankaisee-tyottomia-ihmisia-ei-voi-kohdella-miten-vain/6718794#gs.Ov40pFw
https://demokraatti.fi/todella-julmaa-ja-kylmaa-rinteen-viesti-tyottomille-sdp-tulee-muuttamaan-aktiivimallin/
https://www.verkkouutiset.fi/vihreat-haluaa-kumota-aktiivimallin-paastessaan-hallitukseen/
https://yle.fi/uutiset/3-10071991
https://m.iltalehti.fi/politiikka/201802122200737630_pi.shtml
http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/7240293/3-26042016-AP-EN.pdf/