Tere Sammallahti

Moni itseään feministinä pitävä ihmettelee, miksi kaikki eivät pidä feminismistä. Julkisen keskustelun ongelma on se ,ettei siinä tunnisteta feminismin eri aaltoja ja niiden teemoja. Siksi moni järkevääkin tasa-arvopolitiikkaa kannattava saa osakseen kolmannen aallon radikaalifeministien aiheuttamia reaktioita.

Olen seuraillut kolmannen aallon feminisiä useamman vuoden niin Yhdysvalloista kuin Suomestakin käsin ja huomannut, että tämän vuoden lopulla aatteen kansainväliset teemat ovat saaneet vahvan jalansijan myös Suomessa perinteisen median välityksellä. Ajattelin, että aihetta vähemmän seuraavien on varmasti hyvä tietää, millaisia elementtejä tämä aate keskustelukulttuuriimme tuo, joten aloitin 3F-videosarjan.

Käsittelen tällä videolla hieman perusasioita sekä kolmannen aallon feministien ajankohtaisia ajatuksia lumenpoistosta sekä isänpäivästä. Jatkossa teen 3F-sarjan videot tulevat olemaan lyhyempiä ja keskittymään yhteen teemaan kerrallaan.

Tämä ns. hesegate lähinnä vitutti kaikilta kanteilta. Ei vähiten sen takia, että niin ko. työntekijä, hänen yksityistietonsa julkaisseet nettinyymit, asiasta pöyristyneet poliitikot ja kansalaisaktiivit kuin Hesburgerkin kaikki toimivat enemmän tai vähemmän moraalittomasti/typerästi, vaan sen takia, että ammattiloukkaantuminen vaikuttaa juurtuneen pysyväksi osaksi suomalaista keskustelukulttuuria.

Nämä tapaukset ovat ennakkotapauksia tulevalle ja nyt näyttää siltä, että olemme menossa siihen jenkkilästä tuttuun malliin, missä pienikin harkintakyvyn pettäminen kostautuu yksilölle irtisanomisena ja julkisena teloituksena.

Kenen mielestä tällainen sosiaalisen kanssakäymisen tapa oikeasti on mielekästä? Jos joku nyt möläyttääkin jotain, niin eikö asiasta voisi keskustella asiallisesti ja antaa möläyttäjän selittää sanomisiaan ja mielellään vielä toinen mahdollisuus? Vai toimiiko joku omissa henkilökohtaisissa sosiaalisissa suhteissaan niin, että kun joku kämmää, niin heti välit poikki ja soitto työnantajalle, että tälle pitää saada potkut välittömästi?

Jytkyllä, Brexitillä ja Trumpilla on yhteistä se, että kaikki ne johtuivat poliittisen vastavoimansa typeryydestä ja surkeasta retoriikasta. Asiallisuus, maltillisuus ja ennakkoluulottomuus ei voi voittaa, jos sen kannattajat alentuvat ahdasmielisinä rasisteina pitämänsä vastapuolen tasolle.

Kaikki nuo kolme tapahtuivat ihan tavallisten ihmisten äänestystuloksien takia. Ihmisten, jotka todennäköisesti ovat kyllästyneet siihen, että heidät leimataan jonkun yksittäisen puolueaktiivin tekemisten takia natseiksi, rasisteiksi, fasisteiksi ja pelkoa lietsoviksi ihmishirviöiksi, vaikka heidän äänestyspäätöksensä taustalla ei ole tuollaista aatemaailmaa alkuunkaan.

Ei sillä, en minäkään täydellinen ole. Välillä hyppään sokeasti hypeen mukaan tai lipsahtaa retorisesti, mutta ainakin mulla on pokkaa myöntää se ja korjata näkemyksiäni, kun tarvista on. Mutta jos jytkyn ja Brexitin jälkimainingit mitään kertovat, niin Trumpin valinnan jälkeen se omasta ylivertaisuudestaan vakuuttunut porukka ei vieläkään ymmärrä, mikä meni pieleen.

Kuvittelin, että Guggenheimista olisi jo kaikki tarvittava sanottu ja päätökset tehty, mutta ei, taas on asia pöydällä ja tällä kertaa sitä yritetään vyöryttää salassa ja pika-aikataululla läpi.

Hanke on täynnä kummallisuuksia: Talous- ja kannattavuusarvioiden pohjalla olevien laskelmien lähtötiedot eivät ole uskottavia, iso osa kustannuksista ollaan jyvittämässä Helsingin veronmaksajille ja uudessa esityksessä kiertoteitse myös muille suomalaisille. Eikä koko hanketta pidetä edes näiden selvitysten mukaan kannattavana parhaassakaan tapauksessa.

Vertailun vuoksi, Jyväskylään rakennetaan 100 000 neliötä modernia sairaalaa 300 miljoonan euron budjetilla. Guggenheim Helsingin vertailuluvut ovat 12 000 neliötä ja 130 miljoonaa euroa. Mikä ihme taidegalleriassa voi maksaa yli kolme kertaa modernia tekniikkaa täynnä olevaan sairaalaan verrattuna?

Rakentakaa Guggenheim, mutta älkää kammetko rahoja veronmaksajien taskuista. Stadi on täynnä tiloja, joihin tuollainen galleria voidaan rakentaa, ei sille tarvitse antaa ilmaista tilaa ydinkeskustasta ja laittaa rakentamisen ja ylläpidon kustannuksia veronmaksajien maksettavaksi.

Tiedättekö, kun on sanonta, että politiikka on rikki? Viime viikon lopulla nähtiin ainakin kolme malliesimerkkiä siitä, miksi näin on. Helsingin Vihreät ja SDP:n ykkösketju demonstroivat, miten vallanhimo, pyrkyryys ja niistä seuraava moraalittomuus voi rikkoa politiikan. Samoin YLE Kioski näytti meille, miten journalistisen etiikan unohtavat toimittajat voivat osallistua politiikan rikkomiseen käyttämällä media oman ideologiansa levittämiseen.

Kävin kaikki keissit läpi ja esitän muutaman keinon, joilla tätä politiikkaa vaivaavaa ongelmaa voidaan lieventää.